Matti Hakamäen, Antti Huntuksen ja Rosa Meriläisen blogi: Toimenpide 8
Kulttuurialan osaamisen aiempaa vahvemmassa linkittämisessä kestävän kehityksen edistämistyöhön on samankaltaista muutospotentiaalia kuin Helsingin 1975 ETYK-kokouksen humanitaarista yhteistyötä koskeneella päätösasiakirjalla, kirjoittavat Matti Hakamäki, Antti Huntus ja Rosa Meriläinen blogissaan.
Historiaan jääneen Helsingin ETYK-kokouksen (1975) merkittävimpänä seurauksena pidetään niin sanottua "kolmoskoria" eli humanitaarista yhteistyötä koskenutta päätösasiakirjaa. Sen myötä käynnistynyt ihmisoikeuskysymysten ja sananvapauden vähittäinen vahvistuminen on jälkikäteen nähty tekijänä, joka osaltaan vaikutti jopa Neuvostoliiton autoritaarisen hallinnon hajoamiseen.
Kolmoskorin vaikutuksesta innoittuneina olemme viitanneet Suomen kestävän kehityksen toimikunnan strategian toimeenpanosuunnitelman kohtaan, jossa kulttuurialan osaaminen pyritään valjastamaan kestävän kehityksen hyväksi, sen näennäisen kuivakkaalla nimellä "Toimenpide 8". Huomaamattomaan otsikkoon kätkeytyy toivoaksemme samanlaista hiljaista muutosvoimaa kuin turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin kolmoskoriin.
Toimenpide 8 on oikeastaan tilaisuuksien sarja[1], joiden tarkoituksena on oppia ymmärtämään kulttuuristen tekijöiden merkitys kestävyyskriisin ratkaisussa ja auttaa alan toimijoita kiinnittymään laaja-alaisesti kestävyystyöhön. Samanaikaisesti olemme myös käyneet keskustelua kulttuurialan omista kestävyyshaasteista. Osana Kulta ry:n kampanjaa olemme kokoontuneet yhteen nyt kolme kertaa. Tilaisuuksissa on keskitytty jakamaan tietoa globaalin kulttuuripolitiikan pyrkimyksistä saada kulttuurille oma kestävän kehityksen tavoite (SDG 18) sekä sisällyttää kulttuuri nykyistä YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030:a seuraavien kansainvälisten kestävyystavoitteiden suunnitteluun. Kansainvälinen ratkaisu vahvistaisi kansallisten toimien poliittista legitimiteettiä ja antaisi niille lisää painoarvoa päätöksenteossa.
Ensimmäinen tilaisuus (Kohti Mondiacult -konferenssia, 24.4.) pureutui Suomen rooliin Unescon syksyisessä maailmankonferenssissa. Seminaarin jatkoksi järjestettiin vielä jatkowebinaari samalla otsikolla. Viimeisin tilaisuutemme (Cities as drivers of Cultural Sustainability, 2.12.) painottui puolestaan kaupunkeihin edelläkävijöinä ja koealustoina, joissa voidaan konkreettisesti kokeilla, miten kulttuuristen tekijöiden huomioiminen ohjaa kehitystä kestävämpään suuntaan. Tilaisuudet jatkuvat ensi vuonna ja painottuvat mm. taide- ja kulttuurialan korkeakoulutukseen ja tutkimukseen.
Seminaarit ovat toimivia välineitä erityisesti silloin, kun toimijakenttä on hajanainen ja kehittämistyö edellyttää kokonaiskuvan selkeyttämistä. Tällainen on ollut myös kulttuurin ja kestävän kehityksen asetelma, mutta kokonaisuus on vihdoin jäsentymässä. Olemme saamassa selkeämmän kuvan alan tutkimuksen ja projektitoiminnan tilanteesta, ymmärrämme paremmin valtion kulttuuri- ja ulkopoliittisten linjausten välistä suhdetta sekä tunnistamme taide- ja kulttuurialan potentiaalin kestävyyskysymysten ratkaisussa.
Toimenpide 8 muistuttaa ETYK:in kolmoskoria myös siinä mielessä, että kumpikin aloite on ollut syntyhetkellään epäsuotuisten olosuhteiden ja maailmanpolitiikan ankaran realismin ympäröimä. Suopeaa säätä kesti Helsingissä vain hetken ja tarvittiin vielä toistakymmentä vuotta, ennen kuin voitiin ryhtyä puhumaan Euroopan todellisesta vapautumisesta ja turvallisuusympäristön paranemisesta. Myös kestävän kehityksen työ on tällä hetkellä vaikeuksissa ja ilmassa on jopa huoli koko Agenda2030-toimintaohjelman jatkuvuudesta.
Vaikka maailmanjärjestys muuttuu ja geopoliittiset voimat kaventavat pienten sivistysvaltioiden toimijuutta, elämme myös uudenlaisten verkostojen aikakautta. Ihmiset ja organisaatiot voivat rakentaa arvoyhteisöjä poliittisista muureista ja valtioiden rajoista riippumatta. Tässä yhteydenpidossa kansalliset toimenpiteet toimivat innoittajina muille ja luovat toivoa. Uskomme vahvasti, että muutoksen siemen on jo istutettu ja aika näyttää millaisia seurauksia pienellä ja harmittomaksi tekeytyvällä toimenpiteellä voi tulevaisuudessa olla. Tervetuloa lennosta mukaan!
Matti Hakamäki, Antti Huntus, Rosa Meriläinen
Kirjoittajat ovat kulttuurisen kestävyyden aktiivisia edistäjiä
_______________
[1] Teeman ympärillä on toki toimittu jo tätäkin pidempään. Yksi tilaisuus oli 26. – 27.8.2024 Hämeenlinnassa järjestetty Muutos alkaa meistä -seminaari, jossa taiteen ja kulttuurin tekijät ja tutkijat etsivät yhteisiä lähtökohtia ekologista kestävyyttä vahvistaville hankkeille.
