Ydinenergiakolumni: Brysselin koneeseen kannattaa astua

Ydinenergiaa tuotetaan hyvistä syistä. Kylmimmät talvikelit vuosikymmeniin nostivat tammikuun alkupäivinä sähkönkulutuksen maassamme enimmillään 15 gigawattiin, joka on korkein noteeraus lähes vuosikymmeneen. Ydinenergialla tuotetulle sähkölle oli todellakin kysyntää. Myös aiempaa haastavampi energiamarkkinatilanne on lisännyt ymmärrystä ydinenergian käytölle ympäri Eurooppaa.

Euroopan unionin eräänlaisen perustuslain eli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklan perusteella kukin jäsenvaltio saa valita energianlähteiden hyödyntämistapansa itse. Samainen artikla määrittää erityisiksi edistämiskohteiksi energiatehokkuuden, energiansäästön ja uusiutuvan energian.

Ydinenergian edistämisestä linjataan erikseen Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimuksessa. Eri puhtaiden energiantuotantotapojen edistäminen on siis kirjattu kahteen eri sopimukseen. Käytännössä EU:n perussopimuksen kirjauksia on edistetty viime vuosikymmeninä huomattavasti innokkaammin kuin Euratomin.

Vaikka jäsenvaltioilla onkin sinänsä oikeus valita itse energiapalettinsa, on Brysselissä kuitenkin valtuudet tehdä päätöksiä esimerkiksi energiamarkkinoihin sekä ilmasto-, ympäristö- ja rahoitusmarkkinapolitiikkaan liittyen. Brysselistä löytyy kasapäin työkaluja niin vauhdin antamiseen kuin tien hiekoittamiseen. Missä suhteessa näitä tarjotaan ja kenelle, riippuu poliittisista valinnoista.

Komission lainsäädäntöehdotuksia edeltää usein komission tiedonanto, joka on ikään kuin julkinen vihjaisu siitä, mitä on edessä. Komissio antoi 6.2.2024 vuoden 2040 ilmastotavoitetta koskevan tiedonannon, jossa se suosittaa EU:lle 90 prosentin nettopäästövähennystavoitetta vuodelle 2040.

Suomi laati jo syksyllä 2023 oman ennakkovaikuttamismuistionsa koskien kyseistä kokonaisuutta. Suomi painotti muun muassa teknologianeutraalisuuden, eli myös ydinenergian tasapuolisen huomioinnin muiden ilmastotoimien rinnalla, tärkeyttä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. 

Tiedonanto on monella tapaa linjassa Suomen kantojen kanssa. Tiedonannossa todetaan, että kaikki ilmastoneutraaliutta edistävät teknologiat tarvitaan käyttöön. Ydinenergialla nähdään uusiutuvaa energiaa täydentävä rooli.

Kyseinen tiedonanto on erityisen tärkeä siksi, että se ikään kuin käynnistää uuden ilmasto- ja energiapoliittisen lainsäädäntösyklin EU:ssa. Seuraavien vuosien aikana, kesäkuun 2024 EU-vaalien jälkeen valittavan uuden komission antamien aloitteiden pohjalta, neuvotellaan ilmasto- ja energiatavoitteista vuonna 2040 ja annetaan niiden toimeenpanon kannalta keskeiset lainsäädäntöehdotukset. 

Suomi on laatinut hallitusohjelman pohjalta ennakkovaikuttamiskannat myös
teknologianeutraalin energiapolitiikan edistämisestä, joten nyt meillä on hyvät työkalut 
vaikuttaa koko hallituskauden ajan 2040-kehikon muotoutumiseen.

Suomi ei yksinään EU:n suuntaa reivaa. Suomelle tärkeä viiteryhmä onkin niin sanottu Nuclear Alliance. Tämä on samankaltaisesti ydinenergian roolista ajattelevien selvästi yli kymmenen EU-maan ryhmä, jonka toimintaa johtaa Ranska. Viime aikoina kokouksiin on tarvittu lisää tuoleja, kun lukuisat maat ovat viilanneet ajatteluaan ydinenergialle myönteisempään suuntaan.

Suomen prioriteetit kuuluvat parhaiten EU:ssa, kun toimimme Team Finland -hengessä. Lukuisat suomalaiset ydinenergia-alan toimijat ovat jo aktiivisia EU-kuvioissa: etujärjestöt, yritykset, tutkimustahot ja niin edelleen. 

Tämä on tärkeää, sillä vaikuttaakseen laajassa yhteisössä mukaan tarvitaan monien näkemykset. Oma käsitykseni on, että valtion viralliset viestit ja alan toimijoiden viestit ovat Brysselin pöydissä pääpiirteissään samansuuntaiset.

Kannustankin suomalaisia kauttaaltaan aktiivisuuteen EU:n suuntaan. Brysselin koneeseen kannattaa astua.

Juho Korteniemi, teollisuusneuvos, työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston Ydinenergia ja polttoaineet -ryhmän päällikkö (juho.korteniemi(at)gov.fi)

Kolumni on julkaistu myös Suomen Atomiteknillisen seuran ATS ydintekniikka julkaisussa 1/2024