Pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kielto EU:n markkinoilla on etenemässä

Asetusehdotus pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kieltämiseksi EU:n markkinoilla on edennyt Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission edustajien kolmikantaneuvotteluihin (trilogit). Asetus on osa vastuullista liiketoimintaa koskevaa lainsäädäntökokonaisuutta.

Asetuksen tavoite on estää EU:n markkinoille päätymästä tuotteita, jotka on teetetty pakkotyöllä. Kielto koskee myös vientiä EU:n markkinoilta. Kyse on isosta ongelmasta, sillä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan pakkotyötä tekee maailmanlaajuisesti arviolta 27,6 miljoonaa ihmistä. Pakkotyötä esiintyy kaikilla aloilla, mutta erityisen yleistä se on joillakin palvelualoilla, tekstiiliteollisuudessa, kaivostoiminnassa ja maataloudessa.

Asetusta sovellettaisiin kaikkiin yrityksiin niiden oikeudellisesta muodosta ja toiminnan laajuudesta riippumatta sekä kaikkiin EU:ssa valmistettuihin tuotteisiin ja tuontituotteisiin. Kielto ja vaatimus tuotteiden takaisinvedosta ei kuitenkaan ulottuisi tuotteisiin, jotka ovat saavuttaneet loppukäyttäjät. 

Nyt käynnistyvät trilogi-neuvottelut pyritään saamaan päätökseen jo helmikuussa, ennen EU:n parlamenttivaalien vuoksi alkavaa parlamentin työtaukoa. Mikäli asetuksesta saadaan neuvotteluissa aikaan alustava sopimus, on kunkin EU:n toimielimen vielä hyväksyttävä se omien virallisten menettelyjensä mukaisesti.

Viranomaisille oikeus pyytää yrityksiltä selvitystä pakkotyön ehkäisemisestä

EU:n asetus antaisi kansallisille viranomaisille sekä Euroopan komissiolle tehtäväksi seurata, että yritykset noudattavat sääntelyä. Jos yrityksen epäillään rikkovan velvoitteitaan, tilanteen olosuhteista riippuen joko kansallinen toimivaltainen viranomainen taikka Euroopan komissio voisi aloittaa asiasta tutkinnan. Toimivaltaisesta viranomaisesta Suomessa säädetään kansallisesti myöhemmin.

Alustavan ja varsinaisen tutkinnan perusteella komissio voisi asettaa pakkotyöllä valmistetuille tuotteille markkinoilleasettamiskiellon. Lisäksi yrityksen pitäisi vetää takaisin markkinoille asetetut tuotteet ja hävittää ne erikseen säännellyt ympäristönäkökulmat huomioon ottaen. 

Todistustaakka asetuksen rikkomisesta ja pakkotyöstä olisi viranomaisella. Päätöksiin sisältyisi valitusoikeus. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävä olisi valvoa päätösten täytäntöönpanoa.

Toimivaltainen viranomainen käyttäisi seurannassa ilmoituksista, asetuksen mukaisista tietokannoista tai toisilta viranomaisilta saamiaan tietoja. Näiden tietojen perusteella viranomainen voisi pyytää yritykseltä ensin selvitystä, miten yritys on pyrkinyt ehkäisemään ja pysäyttämään arvion kohteena olevaan tuotteeseen liittyvää pakkotyötä. Jos viranomainen arvioisi, ettei yrityksen antama tieto ole riittävää ja tuotteisiin liittyy pakkotyön riski, viranomainen voisi aloittaa tarkemman tutkinnan mahdollisen pakkotyön selvittämiseksi.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi kaikissa seurannan vaiheissa noudatettava riskiperusteista lähestymistapaa. Sen mukaisesti toimenpiteet keskitettäisiin taloudellisen toiminnan arvoketjun alimmille portaille eli sinne, missä pakkotyön riski on suurin. Myös pakkotyön laajuus ja tuotteiden tuotantomäärät otettaisiin huomioon tutkintoja kohdistettaessa.

Lisätietoja:

erityisasiantuntija Laura Pätsi, p. 0295 047 276, [email protected] 
johtava asiantuntija Nadine Hellberg-Lindqvist, p. 0295 047 023, [email protected]