Uusiutuvan energian direktiivistä saavutettu kunnianhimoinen sopu EU:n trilogineuvotteluissa

Uusiutuvan energian direktiivin päivityksestä saavutettiin 30.3.2023 aamulla alustava yhteisymmärrys Euroopan komission, parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston trilogineuvottelussa. Direktiivin uusiutuvan energian tavoitteita korottavan päivityksen taustalla on EU:n 55-valmiuspaketti, jolla tähdätään unionin kasvihuonepäästöjen vähentämiseen 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Trilogineuvotteluja on käyty alkuvuoden aikana tiiviisti. Viimeisimpänä sopu saavutettiin nyt bioenergiaan liittyvistä kohdista. Direktiiviehdotus on kehittynyt monilta osin parempaan suuntaan neuvottelujen aikana. Alustava yhteisymmärrys on pitkälti Suomen kantojen mukainen. 

Uusiutuvan energian direktiivi asettaa tavoitteet, yleiset puitteet ja useita toimenpiteitä, jotka edistävät uusiutuvan energian tuotantoa ja kulutusta sekä varmistavat EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisen.

Uusiutuvan energian koko EU:ta koskevaa yleistavoitetta vuodelle 2030 korotettiin nykyisestä 32 prosentista 42,5 prosenttiin. Tämä edellyttäisi Suomelta noin 60 prosentin tasoa. Kyse ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa sitovasta jäsenmaakohtaisesta tavoitteesta, ja Suomi asettaa kansallisen tavoitteensa myöhemmin EU:n hallintomalliasetuksen mukaisessa prosessissa. 

Suomi on neuvotteluissa kannattanut kunnianhimoisia uusiutuvan energian tavoitteita, ja siten yleistavoitteen merkittävä korotus on tervetullut.

Yleistavoitteen lisäksi direktiivi sisältää tarkempaa sääntelyä monista eri aiheista, joista Suomelle tärkeimmät teemat ovat bioenergia, liikenne ja uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyt.

Metsäbiomassalle tiukempia vaatimuksia energiakäytössä

Puun kaskadikäyttöä tulee seurata tarkemmin, eikä teollisuuden käyttöön kelpaavalle puulle saisi myöntää suoraa tukea energiakäytössä. Kaskadiperiaatteella tarkoitetaan materiaalien resurssitehokasta käyttöä siten, että metsäbiomassaa käytetään ensi sijassa tuotteisiin ja materiaaleihin energiakäytön sijasta. 

Jatkossa jäsenvaltioilta edellytetään toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että energia, joka on peräisin biomassasta, on tuotettu tavalla, joka minimoi kohtuuttomat vääristymät raaka-ainemarkkinoilla sekä haitalliset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. 

Lisäksi biomassan kestävyyskriteereihin on tulossa muutoksia. Kestävyyskriteerien soveltamisrajan osalta kiinteitä biomassapolttoaineita käyttävien laitoksen kokonaislämpötehoraja alenee 20 MW:sta 7,5 MW:iin. Tämä tarkoittaa sitä, että biomassan kestävyyden osoittamiseen velvoitettujen laitoksien lukumäärä tulee jatkossa lisääntymään. 

Metsäbiomassan osalta voidaan jatkossakin soveltaa Suomelle tärkeää ns. riskiperusteista tarkastelua, jossa kansallisen lainsäädännön kautta osoitetaan vaatimuksia liittyen metsäbiomassan kestävyysvaatimuksiin. 

Riskiperusteiseen tarkasteluun sisältyy jatkossa myös tiettyjä kiellettyjä alueita, joilta ei saa hankkia metsäbiomassaa energiakäyttöön. Näitä ovat muun muassa aarniometsät, vanhat metsät ja muut erityisen monimuotoiset metsäalueet.

Metsähaketta ei rajoitettaisi Euroopan parlamentin esittämällä tavalla, vaan sen käyttö säilyisi jatkossakin osana uusiutuvan energian keinovalikoimaa, kunhan kestävyyskriteerien täyttyminen osoitetaan.

Uusiutuvan energian edistäminen liikenteessä

Liikennesektorilla jäsenvaltiot voivat tulevaisuudessa valita joko kasvihuonekaasuintensiteetin vähenemään tai uusiutuvan energian osuuteen perustuvan tavoitteen väliltä. Liikenteeseen jaeltujen polttoaineiden ja sähkön kasvihuonekaasuintensiteetin tulisi vähentyä vähintään 14,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Jos jäsenvaltio päättää valita uusiutuvan energian osuuteen perustuvan mallin, tulee osuus nostaa 29 prosenttiin vuonna 2030.

Kehittyneille biopolttoaineille sekä uusiutuvaan vetyyn perustuville sähköpolttoaineille asetetaan yhteinen 5,5 prosentin tavoite. Lisäksi julkisten latauspisteiden kautta jaeltu uusiutuva liikennesähkö tulee liittää velvoitejärjestelmien piiriin. Liikennesektorin tavoite koskee jatkossa tieliikenteen lisäksi myös meri- ja lentoliikennettä. 

Tuotantolaitosten rakentamista pyritään nopeuttamaan

Direktiivi pyrkii nopeuttamaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten rakentamista velvoittamalla jäsenvaltiot kartoittamaan kansallinen tuotantopotentiaali sekä määrittämään uusiutuvan energian tuotantoon erityisen hyvin sopivia alueita. 

Lupamenettelyjä koskevien muutosten taustalla on REPowerEU-suunnitelma. Tuotantolaitosten lupamenettelyjen osalta direktiivissä eriytetään menettelyjen enimmäiskesto määritetyillä uusiutuvan energian alueilla ja muilla alueilla. Ympäristövaikutusten arviointimenettely sisällytetään määräaikoihin. Direktiiviin on sisällytetty myös loppuvuodesta 2022 hyväksytyn uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjä nopeuttavan asetuksen sisältöä.

Direktiivi tulee voimaan tänä keväänä

Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioita edustavan neuvoston on vielä virallisesti hyväksyttävä saavutettu yhteisymmärrys. Kun tämä prosessi päättyy, julkaistaan direktiivi Euroopan unionin virallisessa lehdessä, minkä jälkeen se tulee voimaan. 

Jäsenvaltioiden on toimeenpantava direktiivin velvoitteet pääosin 18 kuukauden kuluessa direktiivin voimaan tulon jälkeen. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee direktiivin kansallista toimeenpanoa Suomessa.

Lisätiedot:
teollisuusneuvos Pekka Grönlund, TEM, p. 0295 064 815
erityisasiantuntija Outi Vilén, TEM, puh. 0295 047 016 (lupamenettelyt, lämpösektori ja teollisuus)
erityisasiantuntija Harri Haavisto, TEM, p. 0295 047 059 (bioenergia ja liikenne) 
erityisasiantuntija Nicoleta Kaitazis, TEM, p. 0295 047 067 (kansallinen toimeenpano)