Mitä on kestävä kehitys?

Kestävä kehitys tarkoittaa ihmisten hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa. Tätä havainnollistaa taloustieteilijä Kate Raworthin kehittämä ja paljon käytetty malli, jota kutsutaan kestävyysdonitsiksi. Kestävyysdonitsissa vihreä vyöhyke kuvaa aluetta, jossa ihmisten hyvinvointi toteutuu maapallon kantokyvyn rajoissa.

Kuvassa on pyöreä "donitsimalli", jossa on eri tasoja. Donitsin ulkoreuna kuvaa ympäristön kantokykyyn eli ekologisiin reunaehtoihin liittyviä asioita. Keskellä on puolestaan sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät asiat kuten terveys ja koulutus. Keskiön ja ulkokehän väliin jäävä tila kuvastaa sitä rajapintaa, jossa ihmiset voivat hyvin maapallon kantokyvyn rajoissa.
Alkuperäinen kuva: Kate Raworth, Doughnut Economics. Suomennos ja muokkaus: Valtioneuvoston kanslia.

Donitsin keskelle sijoittuvat ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnalliset asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi koulutukseen, työhön tai terveyteen liittyvät asiat. Kestävässä kehityksessä puhutaan usein sosiaalisesta kestävyydestä, ja keskiosan asiat ovatkin sosiaalisen kestävyyden avainkysymyksiä. Ilman niiden toteutumista ihmiset eivät voi hyvin. Keskiosan asioista puhutaan myös hyvinvoinnin sosiaalisena perustana.

Donitsin ulkokehälle sijoittuvat maapallon kantokykyyn liittyvät asiat. Näitä ovat esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden tila, kasvihuonekaasupäästöt tai merien tila. Ihmisen aiheuttama ympäristökuormitus ylittää nykyisin monilta osin maapallon kantokyvyn rajat, mikä vaikuttaa merkittävästi ihmisten hyvinvointiin. Kestävässä kehityksessä puhutaan usein ekologisesta eli ympäristöllisestä kestävyydestä, ja ulkokehän asiat ovat ekologisen kestävyyden avainkysymyksiä. Ulkokehän asioista käytetään myös ympäristökaton tai ekologisten reunaehtojen käsitettä (vastinparina keskiosan sosiaaliselle perustalle).

Kestävän kehityksen ajattelussa taloudella on mahdollistajan rooli. Donitsissa se on sijoitettu vihreän kehän alaosaan. Talous mahdollistaa yhteiskunnan toiminnan ja palveluiden järjestämisen. Sosiaalinen perusta siis edellyttää toimivaa taloutta. Talous kuitenkin käyttää luonnonvaroja ja kuormittaa ympäristöä. Kestävän kehityksen kannalta tärkeää on talouden toiminnasta aiheutuvan ympäristökuormituksen minimoiminen. Sillä miten asioita tuotetaan ja mitä asioita ihmiset ostavat ja kuluttavat, on suuri vaikutus kestävälle kehitykselle.

Kestävän kehityksen yhteydessä puhutaan myös usein kestävyyden kolmesta ulottuvuudesta, eli sosiaalisesta, ympäristöllisestä ja taloudellisesta kestävyydestä. Kestävyysdonitsi kuvaa niiden suhdetta toisiinsa.

Keskinäisriippuvuus on kestävän kehityksen kannalta oleellinen käsite. Keskinäisriippuvuudella tarkoitetaan sitä, että sosiaaliseen perustaan, talouden toimintaan ja ympäristön kuormitukseen liittyvät asiat ovat monin eri tavoin kytköksissä toisiinsa. Esimerkiksi työpaikkojen lisääminen vahvistaa sosiaalista perustaa ja ihmisten hyvinvointia, mutta ympäristön kannalta ei ole samantekevää millaisille aloille uudet työpaikat syntyvät. Ympäristön kannalta parhaita ovat toimialat, joille syntyvät työpaikat eivät lisää ympäristön kuormitusta. Toinen esimerkki on ruoantuotanto, joka on tärkeää ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta ja työllistää myös paljon ihmisiä. Samalla siihen liittyy myös merkittäviä ympäristökysymyksiä, ja ruoantuotantoon ja kulutukseen liittyviä kysymyksiä pitäisikin tarkastella kokonaisuutena.