Yhteiskunnallinen eriarvoisuus
Eriarvoisuus on globaali ongelma, ja se on haaste myös Suomessa. Eriarvoisuuden kasvu haastaa erityisesti sosiaalisesti kestävän kehityksen, mutta se vaikuttaa vahvasti myös muihin kestävän kehityksen osa-alueisiin.
Eriarvoisuus ilmenee useilla eri ulottuvuuksilla yhteiskunnassa. Se näkyy esimerkiksi tuloeroissa, terveydessä, syrjäytymisessä, hyvinvoinnin ja elämään tyytyväisyyden kokemuksissa, koulutuksessa ja uskossa tulevaisuuteen. Eriarvoistumisen taustalla olevat tekijät voivat olla pitkien kehityskulkujen seurausta tai yllättäviä äkillisiä tapahtumia. Eriarvoisuuden ulottuvuudet ovat myös vahvasti kytköksissä toisiinsa ja vaikuttavat paitsi ihmisten hyvinvointiin, talouteen ja työllisyyteen, niin esimerkiksi myös yhteiskuntarauhaan.
Tämä seurantakori kytkeytyy erityisesti yhteiskuntasitoumuksen tavoitteisiin "yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin", "vaikuttavien ihmisten yhteiskunta", "työtä kestävästi" ja "kestävät yhdyskunnat ja paikallisyhteisöt".
Asiantuntijaverkoston valitsemat indikaattorit
-
Tuloerot (Gini-kerroin, pienituloisuusaste, pienimmän ja suurimman kymmenesosan tulokehitys)
-
Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet ikäryhmittäin
-
Nuorten aikuisten tyytyväisyys elämäänsä
-
Kiintiöpakolaisten määrä ja myönteiset turvapaikkapäätökset
Yhteiskunnallinen eriarvoisuus 2021
Koronapandemia kasvatti pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien nuorten aikuisten määrää

Yhteiskunnallinen eriarvoisuus: tuloeroissa ei merkittävää muutosta, perustoimeentulotuen saajia eniten Uudellamaalla
Voimakkaasti kasvaneet tuloerot ja pienituloisuuden kasvu näyttävät indikaattoreiden valossa pysähtyneen ja paikoitellen myös taittuneen. Huolestuttavina merkkeinä voi toisaalta pitää erityisesti perustoimeentulotuen varassa elävien määrän suurta kasvua. Tähän kytkeytyvät myös perustoimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrät ja huono-osaisuuden periytymiseen liittyvät mekanismit. Elämäänsä tyytyväisten nuorten aikuisten määrä on viime vuosina laskenut.