Mitä faktat kertovat?

Luonnon ja ympäristön tila: ympäristönsuojelun painopiste on siirtymässä päästöjen vähentämisestä niiden ehkäisyyn

Julkaisupäivä 21.11.2017 10.45 Blogit

Suomen ympäristön tila on kehittynyt monilla mittareilla mitattuna parempaan suuntaan viime vuosikymmeninä, kun suurten yksittäisten kuormituslähteiden päästöjä on saatu vähennettyä. Ympäristönsuojelun painopiste on siirtymässä päästöjen vähentämisestä niiden ehkäisyyn eli kiertotalouden edistämiseen.

Omien toimiemme ohella Suomen ympäristön tilaan vaikuttaa esimerkiksi globaali ilmastonmuutos, vieraslajien mahdollinen vakiintuminen maa- ja vesialueillemme ja ilmansaasteiden kaukokulkeutuminen. Lisäksi kasvava osa suomalaisten ympäristövaikutuksista syntyy rajojemme ulkopuolella kansainvälisen kaupan, kuljetusten ja matkustamisen välityksellä.

Ympäristöhaasteiden hallinta vaatii toimien tehostamista entisestään. Fossiilisten polttoaineiden käytön nopea vähentäminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten torjumiseksi. Tähän tarvitaan sekä kansainvälisesti koordinoitua yhteistyötä että koko suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden ja toimintatapojen perustavanlaatuista ja nopeaa muutosta. Tärkeää on, ettei yhden ongelman ratkaisuyrityksillä haitata muiden ongelmien ratkaisuja. Esimerkiksi bioenergian käyttöä pitää edistää niin, ettei luonnon monimuotoisuus tai ihmisten terveys vaarannu.

Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen jatkuu

Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on keskeinen ekosysteemien tilan mittari. Viimeisimmässä kansallisessa arviossa noin kymmenen prosenttia lajeistamme arvioitiin uhanalaisiksi. Suurimmat syyt uhanalaisuudelle ovat olleet metsien käyttö ja maatalouden tehostuminen. Ilmastonmuutos ja uudet Suomeen kulkeutuvat vieraslajit ovat kasvavia uhkia.

Kuollut puu metsissä ja luontoarvoltaan arvokkaat maatalousalueetLuontoarvoiltaan arvokkaiden maatalousalueiden eli HNV-alueiden (High Nature Value Farmland) osuus kuvastaa niiden maatalousympäristöjen määrää, joilla on edellytykset ylläpitää tavanomaista monipuolisempaa kasvi- ja eläinlajistoa. Näiden alueiden vähentyminen johtuu pääasiassa kotieläintilojen, luonnonlaitumien ja pysyvien laitumien määrän vähenemisestä erityisesti Etelä-Suomessa. Maaseutuluonnon monimuotoisuuden kannalta oleellista on, missä määrin Suomessa pystytään turvaamaan pienimuotoiseen laidunnukseen perustuva maatalous kohtalaisen suurella määrällä maatiloja.

Metsiä on hyödynnetty Suomessa jo pitkään, mikä näkyy metsien lajistossa. Metsissä olevan kuolleen ja lahoavan puun määrä kertoo välillisesti metsälajiston monimuotoisuudesta. Kuolleen puun tilavuus metsämaalla on vähentynyt Pohjois-Suomessa ja kasvanut Etelä-Suomessa. Lahopuun määrää talousmetsissä pyritään lisäämään esimerkiksi jättämällä hakkuissa eläviä säästöpuita, jotka järeytyvät ja lahoavat aikanaan luontaisesti. Pohjois-Suomessa kuolleen puun määrä on laskenut myös suojelualueilla, paljolti viimeaikaisten myrskytuhojen vähyyden takia.

Ihmisen toiminta on kiihdyttänyt globaalin lajien monimuotoisuuden häviämisen arviolta 1000 kertaa luontaista tasoa nopeammaksi. Suomessa metsien ja maaseudun lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut viime vuosikymmeninä. Soilla, vesissä, rannoilla, kallioilla ja tuntureilla lajien uhanalaistuminen on kiihtynyt. Kokonaisuudessaan uhanalaistumista ei ole kyetty pysäyttämään. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen maassamme vuoteen 2020 mennessä. Nykykehityksen jatkuessa tavoite tuskin toteutuu.

Vesiensuojelun suurimmat haasteet ovat hajakuormituksen hallinnassa, peltojen ravinneylijäämä on pienentynyt

Päästöt vesiin ovat vähentyneet Suomessa selvästi viime vuosikymmeninä, sillä kaikkein haitallisimpien aineiden käyttö on kielletty ja pistemäisiä päästölähteitä on saatu uusien puhdistustekniikoiden avulla kuriin. Suurin osa järvien pinta-alasta (85 %) ja jokien pituudesta (65 %) on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Rannikkovesistä vain 25 % on luokiteltu erinomaiseksi tai hyväksi.

Suomen jokien fosfori- ja typpikuorma ItämereenSuurimmat vesiensuojelun haasteet ovat hajakuormituksen hallinnassa. Jokien Itämereen kuljettamat ravinnemäärät ovat pysyneet 1970-luvulta nykypäivään melko samanlaisina. Jokien korkeaa ravinnetasoa ylläpitää etenkin maatalouden aiheuttama kuormitus. Maatalouden osalta myönteistä on, että peltojen ravinneylijäämä on pienentynyt 1990-lukuun verrattuna. Luontaiset vesien virtaaman vaihtelut vaikuttavat merkittävästi ravinteiden huuhtoutumiseen. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sateisuuden ja maan routaisuuden muutokset uhkaavat lisätä huuhtoutumista. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on kiinnitettävä huomiota eri toimijoiden ja elinkeinojen alue- ja paikallistason vesiensuojeluun.

Itämeri kärsii yhä rehevöitymisestä, jota ylläpitää myös merenpohjaan vuosisatojen aikana kertyneet ravinteet. Erityisesti Saaristomeren ja Suomenlahden tila on huolestuttava. Vaikka öljypäästöt Itämereen ovat vähentyneet, öljy- ja kemikaalikuljetusten vilkastuminen kasvattaa merkittävän ympäristövahingon riskiä. Mikroskooppiset muoviroskat ovat nousseet esiin uutena ympäristöuhkana. Vesistöjen hyvän tilan saavuttaminen ja säilyttäminen vaatii edelleen lisätoimia, kuten päästöjen vähentämistä ja paikoitellen myös vesistöjen kunnostusta.

Ilmanlaatu on Suomessa hyvä, pienhiukkaset muodostavat terveysriskin

Haitallisten aineiden päästöt ilmaan ovat Suomessa vähentyneet selvästi viime vuosikymmeninä. Happamoittavat typpipäästöt ovat pienentyneet alle puoleen ja rikkipäästöt kuudesosaan vuodesta 1990. Useimpien raskasmetallien ja orgaanisten yhdisteiden päästöt teollisuudesta ja energiantuotannosta ovat vähentyneet selvästi. Sen sijaan esimerkiksi ammoniakkipäästöjen vähennystoimet maataloudessa eivät ole olleet yhtä tehokkaita. Myös ulkoilman melu on hankalasti hallittava ilmansuojelun kysymys. Ympäristömelu vaivaa melkein miljoonaa suomalaista. Merkittävin melulähde on liikenne.

Rikki- ja typpipäästöt sekä pienhiukkasten päästöt ilmaan SuomessaUlkoilman hiukkasten on arvioitu aiheuttavan Suomessa vuosittain 1300 ennenaikaista kuolemaa ja yli 600 uutta pysyvää keuhkoputkentulehdusta. Hiukkaspäästöjä on tilastoitu vertailukelpoisesti kokonais- ja pienhiukkasosuuksina vasta vuodesta 2000 lähtien. Kokonaishiukkaspäästöistä valtaosa on peräisin energiantuotannosta ja liikenteestä. Terveydelle haitallisimpia ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin pienhiukkaset. Niiden ylivoimaisesti merkittävin päästölähde on puun pienpoltto. Saunojen, mökkien ja asuntojen tulipesät aiheuttavat nykyisin yli puolet pienhiukkasten päästöistämme.

Kansainvälisesti vertaillen ilmanlaatu on Suomessa keskimäärin erittäin hyvä, mutta terveysriskejä syntyy silti varsinkin kaupunkimaisilla alueilla, joilla on paljon sekä päästölähteitä että päästöille altistuvia ihmisiä.

Ympäristönsuojeluun käytettiin vuonna 2015 noin 5 miljardia euroa

Ympäristönsuojelun kustannuksista ja hyödyistä ei ole kattavaa ja ajantasaista rahamääräistä tietoa. Varsinkin ympäristön tilaan liittyvien ulkoiskustannusten arviointi on vaikeaa. Ulkoiskustannukset ovat vaikutuksia, jotka eivät sisälly tuotteen tai palvelun markkinahintaan. Esimerkkejä ulkoiskustannuksista ovat henkilöautoilun melu- ja hiukkaspäästöjen terveyshaitat tai tuleville sukupolville nykyisistä kasvihuonekaasujen päästöistä aiheutuvat haitat. Myöskään ympäristönsuojelun avulla saatavista rahallisista hyödyistä ei ole saatavilla luotettavaa kokonaisarviota. Parempi käsitys ulkoisvaikutuksista voisi parantaa politiikkaohjausta ja suunnittelua.

Tilastoidut ympäristönsuojelumenot SuomessaSuomessa Tilastokeskus kokoaa vuosittaisen tilaston ympäristönsuojelumenoista. Viimeisimmän tilaston mukaan ympäristönsuojeluun käytettiin vuonna 2015 noin viisi miljardia euroa, mikä oli hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Muuttuneiden tilastointimenetelmien takia vertailut aiempiin tietoihin eivät ole mahdollisia. Tilasto kuvaa ympäristönsuojelusta teollisuudelle, palvelutoimialoille ja kotitalouksille sekä valtiolle ja kunnille aiheutuvia menoja. Kotitalouksien osalta tilastointi kattaa lähinnä jäte- ja jätevesimaksut.

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyvät varaukset sekä tarpeet lisätutkimukselle

Suomessa ympäristötietoa on saatavilla kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen kattavasti. Silti tietämyksemme vaikkapa luonnon monimuotoisuuden pitkän aikavälin kehityksestä tai haitallisten kemikaalien yhteisvaikutuksista on edelleen puutteellista. Esimerkiksi ihmisten ja eläinten lääkinnässä käytettyjen aineiden päästöt, kulkeutuminen ja vaikutukset vesiluonnossa tunnetaan heikosti.

Ympäristön tilan kattava seuranta, monivaikutteisten ratkaisujen etsiminen ongelmiin sekä selkeiden tavoitteiden asettaminen on tärkeää. Moniulotteisia ympäristöongelmia on vaikea asettaa yksiselitteiseen tärkeysjärjestykseen varsinkin sen jälkeen, kun ihmisten henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaava ympäristökuormitus on saatu kuriin.

 

Jari Lyytimäki, Suomen ympäristökeskus

Tulkintateksti on laadittu yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön virkamiesten kanssa.
 

Lähdeaineistot

Kuollut puu metsissä ja Luontoarvoiltaan arvokkaat maatalousalueet, Luonnovarakeskus

Suomen jokien fosfori- ja typpikuorma Itämereen, Suomen ympäristökeskus

Rikki- ja typpipäästöt sekä pienhiukkasten päästöt ilmaan Suomessa, Suomen ympäristökeskus

Tilastoidut ympäristönsuojelumenot Suomessa, Tilastokeskus

Kommentit
Lisää kommentti
Sami Pirkkala
Kestävän kehityksen indikaattoreita on Suomessa ylläpidetty vuodesta 2000 lähtien. Nyt kokeillaan ensimmäistä kertaa järjestelmää jossa ensin määritellään indikaattorit, sitten laaditaan asiantuntijatyönä tulkinta, ja sitten kutsutaan suomalainen yhteiskunta keskustelemaan muutoksista ja tulkinnoista. Seurantaverkoston puheenjohtajana kannustan kaikkia avoimeen keskusteluun ja lupaan että täällä esitetyt kommentit eivät katoa nettiavaruuteen vaan luetaan huolella ja otetaan jatkotyöstöön!
Kirjoitettu 27.11.2017 10:38.
Tuhotuntija
Hyvät indikaattorikehittäjät!

Ehdotuksenne mukaan kuolleen puun määrä olisi yksin metsäympäristön tilaa kuvaava indikaattori. Ymmärsin myös, että kuolleen puun määrän kasvu indikoisi hyvää tilaa.
Nähdäkseni valitsemanne indikaattori on yksin käytettynä varsin ongelmallinen. Sen mukaanhan esimerkiksi Britsh Columbian vuoristonilurin tuhoamien metsien tila olisi aivan erinomainen, vaikka todellisuudessa siellä on tapahtunut niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta valtava katastrofi. Sama koskee suomalaisia saarnilehtoja, jotka ovat vieraslajin aiheuttaman saarnensurman seurauksena täynnä kuolevia ja kuolleita puita.
Kirjoitettu 30.11.2017 11:03.
Sampo Soimakallio
Ympäristön tilaa kuvaavat indikaattorit ovat keskeisiä mittareita, joilla ympäristön tilan kehitystä seurataan. Oleellista on, että indikaattorit ovat mahdollisimman valideja ja luotettavia. Se edellyttää, että indikaattorit valitaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja parametrisoidaan mahdollisimman luotettavaa tietoa käyttäen. Sekä indikaattoreiden tarkoituksenmukaisuutta että luotettavuutta tulee arvioida kriittisesti ja pyrkiä jatkuvasti kehittämään kansainvälisessä yhteistyössä.

Oleellista on myös ymmärtää, mitä ympäristön tilaa kuvaavista indikaattoreista voidaan päätellä ja mitä ei. Ympäristön tilaa kuvaavista indikaattoreista voidaan havaita ympäristön tilassa tapahtuvia muutoksia, mutta ei suoraan syitä muutoksille. Ympäristön tilaa muuttavien tekijöiden syy- ja seurausuhteiden tunnistaminen edellyttääkin systeemistä analyysiä, jossa arvioidaan minkälaisiksi indikaattorien arvot olisivat kehittyneet valittuja taustatekijöitä muuttamalla. Tällä tavoin voidaan arvioida yksittäisten tai useampien tekijöiden vaikutusta ympäristön tilan kehittymiseen. Olisi tärkeää, että ympäristön tilaa kuvaavien indikaattorien ohella keskustelua käytäisiin siitä, miten ympäristön tilassa tapahtuviin muutoksiin vaikuttavia tekijöitä arvioidaan validisti ja luotettavasti.
Kirjoitettu 30.11.2017 12:58.
Sami Pirkkala
Kiitos Sampo Soimakalliolle tärkeästä huomiosta. Toivottavasti se innostaa keskusteluun sellaisia tahoja jotka Suomessa tekevät systeemistä analyysiä politiikkalinjausten tai muiden vastaavien tekijöiden vaikutuksesta luonnon ja ympäristön tilaan. Sitä on hankala rakentaa sisään tähän seurantasysteemiin, mutta tuoreen tutkimustiedon tuominen mukaan tämän keskustelun kautta on erittäin tervetullutta.

Kiitos myös Tuhotuntijalle relevantista huomiosta.

Toivon muuten että näihin keskusteluihin osallistutaan omalla nimellä. MIelipiteistä ei ketään lynkata ja nimimerkilläkin saa toki kirjoittaa, mutta omalla nimellä kirjoitaminen lisää uskottavuutta ainakin minun silmissäni..
Kirjoitettu 30.11.2017 22:01 vastauksena kirjoittajalle Sampo Soimakallio.
Jari Niemelä
Olen samaa mieltä Sampo Soimakallion kanssa, että syy- ja seuraussuhteiden tunnistaminen on oleellista, jotta päästään kestävän kehityksen kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Tavoitteet on määritelty 'sitoumuksessa' (esim. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysähtyminen vuoteen 2020 mennessä), mutta nämä tavoitteet eivät näy selkeästi indikaattoreissa. Mikä tulisi esim. olla kuolleen puun määrän (ja laadun?) tavoite, jotta biodiversiteetin köyhtyminen pysähtyy v. 2020 mennessä? Raisa Mäkipää ja Juha Siitonen kirjoittivat aiheesta mainion yleistajuisen artikkelin Helsingin Sanomien vieraskynässä jokin aika sitten. Siinä Raisa ja Juha määrittelivät kvantitatiivisia tavoitteita lahopuun määrälle. Eikö vastaavia määrällisiä tavoitteita voitaisi käyttää tässä?
Kirjoitettu 7.12.2017 10:26.
Näytetään tulokset 1 - 5 / 27
Selaa blogin artikkeleita