Mitä faktat kertovat?

Luonnon ja ympäristön tila: ympäristönsuojelun painopiste on siirtymässä päästöjen vähentämisestä niiden ehkäisyyn

Julkaisupäivä 21.11.2017 10.45 Blogit

Suomen ympäristön tila on kehittynyt monilla mittareilla mitattuna parempaan suuntaan viime vuosikymmeninä, kun suurten yksittäisten kuormituslähteiden päästöjä on saatu vähennettyä. Ympäristönsuojelun painopiste on siirtymässä päästöjen vähentämisestä niiden ehkäisyyn eli kiertotalouden edistämiseen.

Omien toimiemme ohella Suomen ympäristön tilaan vaikuttaa esimerkiksi globaali ilmastonmuutos, vieraslajien mahdollinen vakiintuminen maa- ja vesialueillemme ja ilmansaasteiden kaukokulkeutuminen. Lisäksi kasvava osa suomalaisten ympäristövaikutuksista syntyy rajojemme ulkopuolella kansainvälisen kaupan, kuljetusten ja matkustamisen välityksellä.

Ympäristöhaasteiden hallinta vaatii toimien tehostamista entisestään. Fossiilisten polttoaineiden käytön nopea vähentäminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten torjumiseksi. Tähän tarvitaan sekä kansainvälisesti koordinoitua yhteistyötä että koko suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden ja toimintatapojen perustavanlaatuista ja nopeaa muutosta. Tärkeää on, ettei yhden ongelman ratkaisuyrityksillä haitata muiden ongelmien ratkaisuja. Esimerkiksi bioenergian käyttöä pitää edistää niin, ettei luonnon monimuotoisuus tai ihmisten terveys vaarannu.

Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen jatkuu

Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on keskeinen ekosysteemien tilan mittari. Viimeisimmässä kansallisessa arviossa noin kymmenen prosenttia lajeistamme arvioitiin uhanalaisiksi. Suurimmat syyt uhanalaisuudelle ovat olleet metsien käyttö ja maatalouden tehostuminen. Ilmastonmuutos ja uudet Suomeen kulkeutuvat vieraslajit ovat kasvavia uhkia.

Kuollut puu metsissä ja luontoarvoltaan arvokkaat maatalousalueetLuontoarvoiltaan arvokkaiden maatalousalueiden eli HNV-alueiden (High Nature Value Farmland) osuus kuvastaa niiden maatalousympäristöjen määrää, joilla on edellytykset ylläpitää tavanomaista monipuolisempaa kasvi- ja eläinlajistoa. Näiden alueiden vähentyminen johtuu pääasiassa kotieläintilojen, luonnonlaitumien ja pysyvien laitumien määrän vähenemisestä erityisesti Etelä-Suomessa. Maaseutuluonnon monimuotoisuuden kannalta oleellista on, missä määrin Suomessa pystytään turvaamaan pienimuotoiseen laidunnukseen perustuva maatalous kohtalaisen suurella määrällä maatiloja.

Metsiä on hyödynnetty Suomessa jo pitkään, mikä näkyy metsien lajistossa. Metsissä olevan kuolleen ja lahoavan puun määrä kertoo välillisesti metsälajiston monimuotoisuudesta. Kuolleen puun tilavuus metsämaalla on vähentynyt Pohjois-Suomessa ja kasvanut Etelä-Suomessa. Lahopuun määrää talousmetsissä pyritään lisäämään esimerkiksi jättämällä hakkuissa eläviä säästöpuita, jotka järeytyvät ja lahoavat aikanaan luontaisesti. Pohjois-Suomessa kuolleen puun määrä on laskenut myös suojelualueilla, paljolti viimeaikaisten myrskytuhojen vähyyden takia.

Ihmisen toiminta on kiihdyttänyt globaalin lajien monimuotoisuuden häviämisen arviolta 1000 kertaa luontaista tasoa nopeammaksi. Suomessa metsien ja maaseudun lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut viime vuosikymmeninä. Soilla, vesissä, rannoilla, kallioilla ja tuntureilla lajien uhanalaistuminen on kiihtynyt. Kokonaisuudessaan uhanalaistumista ei ole kyetty pysäyttämään. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen maassamme vuoteen 2020 mennessä. Nykykehityksen jatkuessa tavoite tuskin toteutuu.

Vesiensuojelun suurimmat haasteet ovat hajakuormituksen hallinnassa, peltojen ravinneylijäämä on pienentynyt

Päästöt vesiin ovat vähentyneet Suomessa selvästi viime vuosikymmeninä, sillä kaikkein haitallisimpien aineiden käyttö on kielletty ja pistemäisiä päästölähteitä on saatu uusien puhdistustekniikoiden avulla kuriin. Suurin osa järvien pinta-alasta (85 %) ja jokien pituudesta (65 %) on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Rannikkovesistä vain 25 % on luokiteltu erinomaiseksi tai hyväksi.

Suomen jokien fosfori- ja typpikuorma ItämereenSuurimmat vesiensuojelun haasteet ovat hajakuormituksen hallinnassa. Jokien Itämereen kuljettamat ravinnemäärät ovat pysyneet 1970-luvulta nykypäivään melko samanlaisina. Jokien korkeaa ravinnetasoa ylläpitää etenkin maatalouden aiheuttama kuormitus. Maatalouden osalta myönteistä on, että peltojen ravinneylijäämä on pienentynyt 1990-lukuun verrattuna. Luontaiset vesien virtaaman vaihtelut vaikuttavat merkittävästi ravinteiden huuhtoutumiseen. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sateisuuden ja maan routaisuuden muutokset uhkaavat lisätä huuhtoutumista. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on kiinnitettävä huomiota eri toimijoiden ja elinkeinojen alue- ja paikallistason vesiensuojeluun.

Itämeri kärsii yhä rehevöitymisestä, jota ylläpitää myös merenpohjaan vuosisatojen aikana kertyneet ravinteet. Erityisesti Saaristomeren ja Suomenlahden tila on huolestuttava. Vaikka öljypäästöt Itämereen ovat vähentyneet, öljy- ja kemikaalikuljetusten vilkastuminen kasvattaa merkittävän ympäristövahingon riskiä. Mikroskooppiset muoviroskat ovat nousseet esiin uutena ympäristöuhkana. Vesistöjen hyvän tilan saavuttaminen ja säilyttäminen vaatii edelleen lisätoimia, kuten päästöjen vähentämistä ja paikoitellen myös vesistöjen kunnostusta.

Ilmanlaatu on Suomessa hyvä, pienhiukkaset muodostavat terveysriskin

Haitallisten aineiden päästöt ilmaan ovat Suomessa vähentyneet selvästi viime vuosikymmeninä. Happamoittavat typpipäästöt ovat pienentyneet alle puoleen ja rikkipäästöt kuudesosaan vuodesta 1990. Useimpien raskasmetallien ja orgaanisten yhdisteiden päästöt teollisuudesta ja energiantuotannosta ovat vähentyneet selvästi. Sen sijaan esimerkiksi ammoniakkipäästöjen vähennystoimet maataloudessa eivät ole olleet yhtä tehokkaita. Myös ulkoilman melu on hankalasti hallittava ilmansuojelun kysymys. Ympäristömelu vaivaa melkein miljoonaa suomalaista. Merkittävin melulähde on liikenne.

Rikki- ja typpipäästöt sekä pienhiukkasten päästöt ilmaan SuomessaUlkoilman hiukkasten on arvioitu aiheuttavan Suomessa vuosittain 1300 ennenaikaista kuolemaa ja yli 600 uutta pysyvää keuhkoputkentulehdusta. Hiukkaspäästöjä on tilastoitu vertailukelpoisesti kokonais- ja pienhiukkasosuuksina vasta vuodesta 2000 lähtien. Kokonaishiukkaspäästöistä valtaosa on peräisin energiantuotannosta ja liikenteestä. Terveydelle haitallisimpia ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin pienhiukkaset. Niiden ylivoimaisesti merkittävin päästölähde on puun pienpoltto. Saunojen, mökkien ja asuntojen tulipesät aiheuttavat nykyisin yli puolet pienhiukkasten päästöistämme.

Kansainvälisesti vertaillen ilmanlaatu on Suomessa keskimäärin erittäin hyvä, mutta terveysriskejä syntyy silti varsinkin kaupunkimaisilla alueilla, joilla on paljon sekä päästölähteitä että päästöille altistuvia ihmisiä.

Ympäristönsuojeluun käytettiin vuonna 2015 noin 5 miljardia euroa

Ympäristönsuojelun kustannuksista ja hyödyistä ei ole kattavaa ja ajantasaista rahamääräistä tietoa. Varsinkin ympäristön tilaan liittyvien ulkoiskustannusten arviointi on vaikeaa. Ulkoiskustannukset ovat vaikutuksia, jotka eivät sisälly tuotteen tai palvelun markkinahintaan. Esimerkkejä ulkoiskustannuksista ovat henkilöautoilun melu- ja hiukkaspäästöjen terveyshaitat tai tuleville sukupolville nykyisistä kasvihuonekaasujen päästöistä aiheutuvat haitat. Myöskään ympäristönsuojelun avulla saatavista rahallisista hyödyistä ei ole saatavilla luotettavaa kokonaisarviota. Parempi käsitys ulkoisvaikutuksista voisi parantaa politiikkaohjausta ja suunnittelua.

Tilastoidut ympäristönsuojelumenot SuomessaSuomessa Tilastokeskus kokoaa vuosittaisen tilaston ympäristönsuojelumenoista. Viimeisimmän tilaston mukaan ympäristönsuojeluun käytettiin vuonna 2015 noin viisi miljardia euroa, mikä oli hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Muuttuneiden tilastointimenetelmien takia vertailut aiempiin tietoihin eivät ole mahdollisia. Tilasto kuvaa ympäristönsuojelusta teollisuudelle, palvelutoimialoille ja kotitalouksille sekä valtiolle ja kunnille aiheutuvia menoja. Kotitalouksien osalta tilastointi kattaa lähinnä jäte- ja jätevesimaksut.

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyvät varaukset sekä tarpeet lisätutkimukselle

Suomessa ympäristötietoa on saatavilla kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen kattavasti. Silti tietämyksemme vaikkapa luonnon monimuotoisuuden pitkän aikavälin kehityksestä tai haitallisten kemikaalien yhteisvaikutuksista on edelleen puutteellista. Esimerkiksi ihmisten ja eläinten lääkinnässä käytettyjen aineiden päästöt, kulkeutuminen ja vaikutukset vesiluonnossa tunnetaan heikosti.

Ympäristön tilan kattava seuranta, monivaikutteisten ratkaisujen etsiminen ongelmiin sekä selkeiden tavoitteiden asettaminen on tärkeää. Moniulotteisia ympäristöongelmia on vaikea asettaa yksiselitteiseen tärkeysjärjestykseen varsinkin sen jälkeen, kun ihmisten henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaava ympäristökuormitus on saatu kuriin.

 

Jari Lyytimäki, Suomen ympäristökeskus

Tulkintateksti on laadittu yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön virkamiesten kanssa.
 

Lähdeaineistot

Kuollut puu metsissä ja Luontoarvoiltaan arvokkaat maatalousalueet, Luonnovarakeskus

Suomen jokien fosfori- ja typpikuorma Itämereen, Suomen ympäristökeskus

Rikki- ja typpipäästöt sekä pienhiukkasten päästöt ilmaan Suomessa, Suomen ympäristökeskus

Tilastoidut ympäristönsuojelumenot Suomessa, Tilastokeskus

Kommentit
Lisää kommentti
Anni Laine
Entä maaperämikrobit? Ymmärtääkseni maaperän mikrobisto kertoo sen terveydestä ja terve maaperä sitoo hiiltä. Maaperän terveyttä ylläpitäviä viljelytapoja kuten permakulttuuri tulisi lisätä.
Kirjoitettu 1.11.2018 10:06.
Rea Peltola
Muustakaan ympäristönsuojelusta ei ole hyötyä, ellemme saa ilmastonmuutosta jarrutettua, ja sen pitää tapahtua hyvin nopeasti.
Ilmastonmuutoksen jarruttaminen taas edellyttää, että suomalaiset, kuten muidenkin teollisuusmaiden asukkaat, vähentävät energiankäyttöään selvästi, ja samalla siirtyvät fossiilisesta energiasta uusiutuvaan energiaan.
Tämä taas vaatii valtiovallalta suunnan muuttamista. Taloudellisen kasvun tavoittelun sijaan tarvitaan päätöksiä, ohjausta, verotusta ja lakeja, jotka johtavat siihen, että sekä yritykset, valtio ja kunnat että yksityiset kansalaiset eivät enää ole riippuvaisia fossiilisesta energiasta, kuten nyt.
Esimerkiksi lentämisestä on helppo luopua lähes kokonaankin, koska todellisuudessa vain pelastustoimi, hyvin pieni osa diplomatiasta ja kaupasta sekä tutkimuksesta tarvitsee välttämättä lentämistä. Kaikki muut voivat hoitaa asiansa maata ja vettä pitkin.
Mutta kaiken kaikkiaan yhteiskunta pitää suunnitella kokonaisuutena siten, että ihminen voi hoitaa työnsä, asumisensa, lapsensa ja ruuanhankintansa kävelymatkan päässä, tai ainakin julkisilla kulkuvälineillä, jotka toimivat uusiutuvalla energialla.
Asumisen ilmastopäästöt on mahdollista saada melko nopeasti alas, koska aurinkolämpökeräimien ja aurinkosähkön avulla voisi jo nyt lämmittää ja jäähdyttää noin kahdeksan kuukautta vuodesta.
Kylmimmän ja pimeimmän ajan energiantarve on saatavissa metsäenergiasta, joka on periaatteessa luonnollinen tapa varastoida aurinkoenergiaa.
Energian hinnan kannattaisi vastata todellisia tuotantokustannuksia ja ympäristökustannuksia.
Lisäksi ihmisille ja myös yrityksille pitäisi tarjota välineet seurata todellista energiankulutustaan reaaliaikaisesti. Silloin ihmisillä ja yrityksillä olisi kannustin käyttää energiaa järkevästi.
Rakentamisessa on syytä siirtyä betonirakentamisesta puu- ja tiilirakentamiseen, koska betoninvalmistuksen ilmastopäästöt ovat niin suuret.
Samalla on syytä luopua muovien ja ylettömän paksujen eristeiden tapaisista rakenneratkaisuista.
Ne näköjään lyhentävät rakennusten elinkaarta niin paljon, että tiiviydyen mahdollisesti tuomat energiansäästöt hupenevat siihen, että hometalot joudutaan purkamaan ennen aikojaan.
Kirjoitettu 11.11.2018 12:26.
Rea Peltola
Niin kauan kun ilmastonmuutos etenee nykyvauhtia, kestävä kehitys ei ole mahdollistakaan.
Niinpä kestävän kehityksen indikaattoriksi soveltuu hyvin se, paljonko yhteiskunta toimissaan käyttää fossiilista energiaa, ja kuinka suuret ilmastopäästöt toimista muuten koituu.
Kestävä kehitys vaatii kaiken kaikkiaan fossiilisesta energiasta luopumista, mutta ennen kaikkea sitä, että ruuantuotannon riippuvuus fossiilisesta energiasta saadaan purettua.
Melkoinen osa ilmastonmuutosta aiheuttavista päästöistä aiheutuu nimenomaan ruuantuotannosta.
Ruuantuotantohan on nykyisellään teollisuusmaissa täysin riippuvaista fossiilisesta energiasta.
Keinolannoitetyppi valmistetaan fossiilisella energialla, mikä tuottaa suurimman osan kasvintuotannon ilmastopäästöistä, ja raskaat koneet tarvitsevat öljyä.
Vastaisuudessa joudutaan käytännössä siirtymään luomutuotantoon, koska se tuottaa typen aurinkoenergialla, palkokasvien avulla ja pystyy samalla kierrättämään tehokkaasti ravinteita.
Märehtijöiden, kuten nautojen ja lampaiden, määrää on syytä vähentää, mutta niitäkin tarvitaan, koska ne hyödyntävät alueita, joilla suoraan ihmisille sopivia kasveja ei voi viljellä. Samalla ne ylläpitävät monien uhanalaisten laidun- ja nurmialueiden lajien elinympäristöjä.
Sioille, kanoille ja muille yksimahaisille eläimille taas tulisi syöttää vain sellaista rehua, joka ei kelpaa ihmisravinnoksi, joten niidenkin määrää täytyy vähentää.
Sen vuoksi ihmisten ravinnon painopistettä pitää siirtää lihansyönnistä kasvisten, viljojen, palkokasvien sekä kotimaisen järvikalan hyödyntämiseen.
Maatalous voisi tuottaa myös melkoisen osan omasta energiastaan biokaasuna. Siitäkin huolimatta joudutaan varmaankin lisäämään ruuantuotannossa työskentelevien ihmisten määrää.
Ilman fossiilista energiaa tuskin pystytään tuottamaan kaikkea suomalaisten tarvitsemaa ruokaa viidellä prosentilla väestöstä, kuten nykyisin.
Olisikin järkevää hajauttaa yhdyskuntarakennetta niin, että nykyistä suurempi osa väestöstä asuisi lähellä alueita, joilla ruoka ja metsäenergia sekä iso osa raaka-aineista tuotetaan.
Suurten kaupunkien olemassaolo ja toimintahan vaativat halpaa fossiilista energiaa, ja kun sitä ei ole käytettävissä, kaupunkeja joudutaan joka tapauksessa osittain purkamaan.
Kirjoitettu 11.11.2018 12:43.
Rea Peltola
Viime aikoinahan on ehdotettu, että soiden ennallistamiseen tai vanhojen metsien suojeluun tai puiden istuttamiseen maksettavilla varoilla voitaisiin ikään kuin mitätöidä ihmisen fossiilisen energian päästöjä.
Tämähän on kestämätön ajatusrakennelma.
Ympäristönsuojelun muutkin toimet jäävät turhiksi, ellei ilmastonmuutosta saada hillittyä nopeasti.
Fossiilisesta energiasta vapautuva hiili kuormittaa koko biosfääriä, eikä sitä ainakaan toistaiseksi ole mahdollista poistaa nopeasti millään ihmisen taitamalla keinolla.
Mielestäni myös vaikkapa viime aikoina esitetyn lentoveron ongelma on sama kuin muidenkin kompensaatiomaksujen.
Pieni maksu ei tosiasiassa vähennä päästöjä tai lisää hiilinieluja merkittävästi yhtään missään.
Sen sijaan se mahdollistaa niidenkin ihmisten lentämisen, jotka muuten ympäristösyistä jättäisivät kokonaan lentämättä.
Toisin sanoen, sekä lentovero että kompensaatiomaksut ovat silkkaa viherpesua. Lentoverohan onkin alkujaan lentoyhtiöiden keksimä keino helpottaa ihmisten omantunnonvaivoja.
Tosiasiassa ihmiskunta joutuu käytännössä luopumaan lentämisestä varsin nopeaan tahtiin.
Välttämätöntä ilmailuahan on hyvin vähän. Pelastustoimi, hyvin pieni osa diplomatiasta ja kaupasta ja tutkimuksesta tarvitsevat jatkossakin mahdollisuutta lentämiseen.
Muut voivat matkustaa maata tai vettä pitkin.
Yksinkertaisin keino vähentää turhimpia fossiilisen energian käyttötapoja on poistaa yhteiskunnan tuet lentämiseltä ja esimerkiksi ruotsinlaivojen tapaisilta, itsessään kannattamattomilta liiketoiminnoilta.
Rahaa säästyy, jos otetaan lentokerosiinin verovapaus pois, ALV-helpotukset pois, kannattamattomien lentokenttien tuet pois ja esimerkiksi Puolustusvoimien hävittäjähankinnat pois.
Niillä varoilla saa jo paljon aikaan energiaa säästävien yhdyskuntamallien, uusiutuvaan energiaan perustuvan ruuantuotannon sekä järkevän, ilman fossiilista energiaa toimivan liikkumisen kehittämisessä.
Kirjoitettu 11.11.2018 12:56.
Rea Peltola
Ylipäänsä olisi syytä poistaa nopeaan tahtiin fossiilisen energian tuet.
Ilmastonmuutoksen jarruttaminen edellyttää, että suomalaiset vähentävät energiankäyttöään selvästi, ja samalla siirtyvät fossiilisesta energiasta uusiutuvaan energiaan.
Lentämisestä on helppo luopua, mutta yhteiskunta pitää suunnitella kokonaisuutena siten, että ihminen voi hoitaa työnsä, asumisensa, lapsensa ja ruuanhankintansa kävelymatkan päässä. Tai ainakin julkisilla kulkuvälineillä, jotka toimivat uusiutuvalla energialla.
Asumisen ilmastopäästöt saa melko nopeasti alas, koska aurinkolämpökeräimien ja aurinkosähkön avulla voisi jo nyt lämmittää ja jäähdyttää noin kahdeksan kuukautta vuodesta.
Kylmimmän ja pimeimmän ajan energiantarve on saatavissa metsäenergiasta, joka on periaatteessa luonnollinen tapa varastoida aurinkoenergiaa.
Energian hinnan kannattaisi vastata todellisia tuotantokustannuksia ja ympäristökustannuksia. Lisäksi ihmisille ja myös yrityksille pitäisi tarjota välineet seurata todellista energiankulutustaan reaaliaikaisesti. Silloin ihmisillä ja yrityksillä olisi kannustin käyttää energiaa järkevästi.
Rakentamisessa on syytä siirtyä betonirakentamisesta puu- ja tiilirakentamiseen, koska betoninvalmistuksen ilmastopäästöt ovat niin suuret.
Samalla on syytä luopua muovien ja ylettömän paksujen eristeiden tapaisista rakenneratkaisuista. Ne näköjään lyhentävät rakennusten elinkaarta niin paljon, että tiiviydyen mahdollisesti tuomat energiansäästöt hupenevat siihen, että hometalot joudutaan purkamaan ennen aikojaan.
Kirjoitettu 11.11.2018 13:02.
Meri Lundahl
Itsekin pidän tärkeänä mitata myös ravinnetasetta sekä lahopuun lisäksi muitakin indikaattorilajeja, joihin voisi sisältyä myös eri vaiheissa lahopuujatkumoa olevat puut. Jos se tarkoittaa sitä, että mitattavaa tulee liikaa ja joistakin pitää luopua, mielummin luovutaan luontoarvoiltaan arvokkaista maatalousalueista ja tilastoiduista ympäristönsuojelumenoista kuin fosfori- ja typpikuormasta ja rikki-, typpi- ja pienhiukkaspäästöistä. Mutta jos kaikki nämä mahdollisia niin hyvä yhdistelmä.
Kirjoitettu 19.11.2018 20:44.
Inka Ritvanen
Täytyisi katsoa kokonaiskuvaa hyvin rehellisesti: Uusiutuvaan(") (eli kuten yhdessä kommentissa todettiin; vähäpäästöiseen) energiaan liittyy myös usein ongelmia eikä niiden hiilijalanjälki ole niin pieni: esim. aurinkokennojen tuotannosta syntyy paljon saasteita ja ympäristömyrkkyjä mm. metalien louhinnassa; ydinvoiman co2-jalanjälki on suuri., jne.

Metsien hiilensitomiskyky ei ole niiden ainut arvo. Vanhat metsät ovat todella tärkeitä lajien säilymisen kannalta. Metsiä pitäisi myös jättää laajoiksi koskemattomiksi alueiksi suurpetojen ym. kannalta.

Biopolttoaineiden kanssa tulee olla tarkkana, ettei esim. sademetsien hakkuiden kustannuksella tuotettua biodieseliä lasketa uusiutuvaksi.

Samoin Suomen päästöiksi tulisi laskea tuontihyödykkeiden sekä kuljetuskustannusten päästöt.
Kirjoitettu 21.1.2019 20:12.
Selaa blogin artikkeleita