Mitä faktat kertovat?

Luonnon ja ympäristön tila: ympäristönsuojelun painopiste on siirtymässä päästöjen vähentämisestä niiden ehkäisyyn

Julkaisupäivä 21.11.2017 10.45 Blogit

Suomen ympäristön tila on kehittynyt monilla mittareilla mitattuna parempaan suuntaan viime vuosikymmeninä, kun suurten yksittäisten kuormituslähteiden päästöjä on saatu vähennettyä. Ympäristönsuojelun painopiste on siirtymässä päästöjen vähentämisestä niiden ehkäisyyn eli kiertotalouden edistämiseen.

Omien toimiemme ohella Suomen ympäristön tilaan vaikuttaa esimerkiksi globaali ilmastonmuutos, vieraslajien mahdollinen vakiintuminen maa- ja vesialueillemme ja ilmansaasteiden kaukokulkeutuminen. Lisäksi kasvava osa suomalaisten ympäristövaikutuksista syntyy rajojemme ulkopuolella kansainvälisen kaupan, kuljetusten ja matkustamisen välityksellä.

Ympäristöhaasteiden hallinta vaatii toimien tehostamista entisestään. Fossiilisten polttoaineiden käytön nopea vähentäminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten torjumiseksi. Tähän tarvitaan sekä kansainvälisesti koordinoitua yhteistyötä että koko suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden ja toimintatapojen perustavanlaatuista ja nopeaa muutosta. Tärkeää on, ettei yhden ongelman ratkaisuyrityksillä haitata muiden ongelmien ratkaisuja. Esimerkiksi bioenergian käyttöä pitää edistää niin, ettei luonnon monimuotoisuus tai ihmisten terveys vaarannu.

Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen jatkuu

Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on keskeinen ekosysteemien tilan mittari. Viimeisimmässä kansallisessa arviossa noin kymmenen prosenttia lajeistamme arvioitiin uhanalaisiksi. Suurimmat syyt uhanalaisuudelle ovat olleet metsien käyttö ja maatalouden tehostuminen. Ilmastonmuutos ja uudet Suomeen kulkeutuvat vieraslajit ovat kasvavia uhkia.

Kuollut puu metsissä ja luontoarvoltaan arvokkaat maatalousalueetLuontoarvoiltaan arvokkaiden maatalousalueiden eli HNV-alueiden (High Nature Value Farmland) osuus kuvastaa niiden maatalousympäristöjen määrää, joilla on edellytykset ylläpitää tavanomaista monipuolisempaa kasvi- ja eläinlajistoa. Näiden alueiden vähentyminen johtuu pääasiassa kotieläintilojen, luonnonlaitumien ja pysyvien laitumien määrän vähenemisestä erityisesti Etelä-Suomessa. Maaseutuluonnon monimuotoisuuden kannalta oleellista on, missä määrin Suomessa pystytään turvaamaan pienimuotoiseen laidunnukseen perustuva maatalous kohtalaisen suurella määrällä maatiloja.

Metsiä on hyödynnetty Suomessa jo pitkään, mikä näkyy metsien lajistossa. Metsissä olevan kuolleen ja lahoavan puun määrä kertoo välillisesti metsälajiston monimuotoisuudesta. Kuolleen puun tilavuus metsämaalla on vähentynyt Pohjois-Suomessa ja kasvanut Etelä-Suomessa. Lahopuun määrää talousmetsissä pyritään lisäämään esimerkiksi jättämällä hakkuissa eläviä säästöpuita, jotka järeytyvät ja lahoavat aikanaan luontaisesti. Pohjois-Suomessa kuolleen puun määrä on laskenut myös suojelualueilla, paljolti viimeaikaisten myrskytuhojen vähyyden takia.

Ihmisen toiminta on kiihdyttänyt globaalin lajien monimuotoisuuden häviämisen arviolta 1000 kertaa luontaista tasoa nopeammaksi. Suomessa metsien ja maaseudun lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut viime vuosikymmeninä. Soilla, vesissä, rannoilla, kallioilla ja tuntureilla lajien uhanalaistuminen on kiihtynyt. Kokonaisuudessaan uhanalaistumista ei ole kyetty pysäyttämään. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen maassamme vuoteen 2020 mennessä. Nykykehityksen jatkuessa tavoite tuskin toteutuu.

Vesiensuojelun suurimmat haasteet ovat hajakuormituksen hallinnassa, peltojen ravinneylijäämä on pienentynyt

Päästöt vesiin ovat vähentyneet Suomessa selvästi viime vuosikymmeninä, sillä kaikkein haitallisimpien aineiden käyttö on kielletty ja pistemäisiä päästölähteitä on saatu uusien puhdistustekniikoiden avulla kuriin. Suurin osa järvien pinta-alasta (85 %) ja jokien pituudesta (65 %) on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Rannikkovesistä vain 25 % on luokiteltu erinomaiseksi tai hyväksi.

Suomen jokien fosfori- ja typpikuorma ItämereenSuurimmat vesiensuojelun haasteet ovat hajakuormituksen hallinnassa. Jokien Itämereen kuljettamat ravinnemäärät ovat pysyneet 1970-luvulta nykypäivään melko samanlaisina. Jokien korkeaa ravinnetasoa ylläpitää etenkin maatalouden aiheuttama kuormitus. Maatalouden osalta myönteistä on, että peltojen ravinneylijäämä on pienentynyt 1990-lukuun verrattuna. Luontaiset vesien virtaaman vaihtelut vaikuttavat merkittävästi ravinteiden huuhtoutumiseen. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sateisuuden ja maan routaisuuden muutokset uhkaavat lisätä huuhtoutumista. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on kiinnitettävä huomiota eri toimijoiden ja elinkeinojen alue- ja paikallistason vesiensuojeluun.

Itämeri kärsii yhä rehevöitymisestä, jota ylläpitää myös merenpohjaan vuosisatojen aikana kertyneet ravinteet. Erityisesti Saaristomeren ja Suomenlahden tila on huolestuttava. Vaikka öljypäästöt Itämereen ovat vähentyneet, öljy- ja kemikaalikuljetusten vilkastuminen kasvattaa merkittävän ympäristövahingon riskiä. Mikroskooppiset muoviroskat ovat nousseet esiin uutena ympäristöuhkana. Vesistöjen hyvän tilan saavuttaminen ja säilyttäminen vaatii edelleen lisätoimia, kuten päästöjen vähentämistä ja paikoitellen myös vesistöjen kunnostusta.

Ilmanlaatu on Suomessa hyvä, pienhiukkaset muodostavat terveysriskin

Haitallisten aineiden päästöt ilmaan ovat Suomessa vähentyneet selvästi viime vuosikymmeninä. Happamoittavat typpipäästöt ovat pienentyneet alle puoleen ja rikkipäästöt kuudesosaan vuodesta 1990. Useimpien raskasmetallien ja orgaanisten yhdisteiden päästöt teollisuudesta ja energiantuotannosta ovat vähentyneet selvästi. Sen sijaan esimerkiksi ammoniakkipäästöjen vähennystoimet maataloudessa eivät ole olleet yhtä tehokkaita. Myös ulkoilman melu on hankalasti hallittava ilmansuojelun kysymys. Ympäristömelu vaivaa melkein miljoonaa suomalaista. Merkittävin melulähde on liikenne.

Rikki- ja typpipäästöt sekä pienhiukkasten päästöt ilmaan SuomessaUlkoilman hiukkasten on arvioitu aiheuttavan Suomessa vuosittain 1300 ennenaikaista kuolemaa ja yli 600 uutta pysyvää keuhkoputkentulehdusta. Hiukkaspäästöjä on tilastoitu vertailukelpoisesti kokonais- ja pienhiukkasosuuksina vasta vuodesta 2000 lähtien. Kokonaishiukkaspäästöistä valtaosa on peräisin energiantuotannosta ja liikenteestä. Terveydelle haitallisimpia ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin pienhiukkaset. Niiden ylivoimaisesti merkittävin päästölähde on puun pienpoltto. Saunojen, mökkien ja asuntojen tulipesät aiheuttavat nykyisin yli puolet pienhiukkasten päästöistämme.

Kansainvälisesti vertaillen ilmanlaatu on Suomessa keskimäärin erittäin hyvä, mutta terveysriskejä syntyy silti varsinkin kaupunkimaisilla alueilla, joilla on paljon sekä päästölähteitä että päästöille altistuvia ihmisiä.

Ympäristönsuojeluun käytettiin vuonna 2015 noin 5 miljardia euroa

Ympäristönsuojelun kustannuksista ja hyödyistä ei ole kattavaa ja ajantasaista rahamääräistä tietoa. Varsinkin ympäristön tilaan liittyvien ulkoiskustannusten arviointi on vaikeaa. Ulkoiskustannukset ovat vaikutuksia, jotka eivät sisälly tuotteen tai palvelun markkinahintaan. Esimerkkejä ulkoiskustannuksista ovat henkilöautoilun melu- ja hiukkaspäästöjen terveyshaitat tai tuleville sukupolville nykyisistä kasvihuonekaasujen päästöistä aiheutuvat haitat. Myöskään ympäristönsuojelun avulla saatavista rahallisista hyödyistä ei ole saatavilla luotettavaa kokonaisarviota. Parempi käsitys ulkoisvaikutuksista voisi parantaa politiikkaohjausta ja suunnittelua.

Tilastoidut ympäristönsuojelumenot SuomessaSuomessa Tilastokeskus kokoaa vuosittaisen tilaston ympäristönsuojelumenoista. Viimeisimmän tilaston mukaan ympäristönsuojeluun käytettiin vuonna 2015 noin viisi miljardia euroa, mikä oli hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Muuttuneiden tilastointimenetelmien takia vertailut aiempiin tietoihin eivät ole mahdollisia. Tilasto kuvaa ympäristönsuojelusta teollisuudelle, palvelutoimialoille ja kotitalouksille sekä valtiolle ja kunnille aiheutuvia menoja. Kotitalouksien osalta tilastointi kattaa lähinnä jäte- ja jätevesimaksut.

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyvät varaukset sekä tarpeet lisätutkimukselle

Suomessa ympäristötietoa on saatavilla kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen kattavasti. Silti tietämyksemme vaikkapa luonnon monimuotoisuuden pitkän aikavälin kehityksestä tai haitallisten kemikaalien yhteisvaikutuksista on edelleen puutteellista. Esimerkiksi ihmisten ja eläinten lääkinnässä käytettyjen aineiden päästöt, kulkeutuminen ja vaikutukset vesiluonnossa tunnetaan heikosti.

Ympäristön tilan kattava seuranta, monivaikutteisten ratkaisujen etsiminen ongelmiin sekä selkeiden tavoitteiden asettaminen on tärkeää. Moniulotteisia ympäristöongelmia on vaikea asettaa yksiselitteiseen tärkeysjärjestykseen varsinkin sen jälkeen, kun ihmisten henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaava ympäristökuormitus on saatu kuriin.

 

Jari Lyytimäki, Suomen ympäristökeskus

Tulkintateksti on laadittu yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön virkamiesten kanssa.
 

Lähdeaineistot

Kuollut puu metsissä ja Luontoarvoiltaan arvokkaat maatalousalueet, Luonnovarakeskus

Suomen jokien fosfori- ja typpikuorma Itämereen, Suomen ympäristökeskus

Rikki- ja typpipäästöt sekä pienhiukkasten päästöt ilmaan Suomessa, Suomen ympäristökeskus

Tilastoidut ympäristönsuojelumenot Suomessa, Tilastokeskus

Kommentit
Lisää kommentti
Janne I. Hukkinen
Sinänsä esitetyt mittarit ovat hyviä. Ne katsovat kuitenkin ennen kaikkea menneisyyteen, eivät tulevaisuuteen. Olisi ehkä hyvä saada jonkinlaisia indikaattoreita nyt näköpiirissä oleviin, tulevaisuudessa mahdollisesti nouseviin huolenaiheisiin. Näitä ovat esim. hormonihäiriköt, lääkejäämät, mikromuovit ja nanopartikkelit. Joidenkin kohdalla ei vielä pystytä osoittamaan haittaa, mutta aineet ovat intensiivisen tutkimuksen kohteena. Varovaisuusperiaatteen kannalta olisi syytä seurata myös näitä. Jos numeerisiin arvoihin on hankala päästä käsiksi, olisi indikaattoreina mahdollista käyttää asiantuntijapaneelien arvioita potentiaalisten vaarojen vakavuudesta.
Kirjoitettu 7.12.2017 11:00.
Anneli ojanperä
Teollisuuden mafia jyrää 100 vuotiasta Suomi-neitoa kumoon. Tilastot
ovat täyttä propakandaa. Esimerkkinä ilmatieteen laitos ilmoittaa tietoja
ilmanlaadusta. Esim. Lapissa ei anneta tietoja Kemistä, eikä Kittilästä, eikä Sodankylästä. Kaivoksia on jokaisella ja Kemi on Suomen saastuttavimpia alueita Suomenkin mittakaavassa. Kun kysyin tietoja
näiltä alueilta vastasi Titta Anttila seuraavasti: "Olen pahoillani, että Ette löytäneet tarvitsemaanne ilmanlaatutietoa palvelustamme. Ympäristönsuojelulain mukaan kunnat ja toiminnanharjoittajat ovat vastuussa paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ilmanlaadun seurannasta. Ilmatieteen laitos vain kokoaa nämä tiedot tietojärjestelmäänsä ja jakelee ne verkkopalvelussaan yleisön nähtäväksi. Näytämme palvelussamme kaikki meille tulevat tiedot. Mainitsemiltanne alueilta ei meille ilmanlaatutietoja lähetetä. Havaitsemistanne puutteista Teidän kannattaa olla yhteydessä ko. alueen kuntiin ja ELY-keskukseen.

Rovaniemen ilmanlaadun mittaukset päättyivät 31.5. 2017. Lisätietoja niistä löytyy osoitteesta https://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Ymparisto-ja-luonto/Ilmansuojelu."
Kirjoitettu 13.12.2017 0:32 vastauksena kirjoittajalle Janne I. Hukkinen.
Jari Lyytimäki
Kiitoksia tähänastisista kommenteista! Mittareiden luotettavuus, syy-seurausten perkaaminen ja ennakoivuus ovat todella tärkeitä asioita. Jatkokehityksessä voisikin pohtia pystyttäisiinkö vaikkapa graafisiin esityksiin saamaan konkreettinen tavoitetasoa osoittava piste aikajanan jatkoksi. Kovin helposti tällaisia tavoitteita ei varmastikaaan löydy ainakaan kaikille indikaattoreille, joten yksi vaihtoehto voisi olla sekin että tavoite haarukoitaisiin näillä palstoilla käytävän keskustelun pohjalta...
Kirjoitettu 13.12.2017 17:30.
Markku Heinonen
Onko tavoitteena kerätä myös alueellista ja kuntakohtaista seurantatietoa? Fisu-kaupungeissa kovasti kiinnostusta kuntakohtaisten resurssiviisaiden tiekarttojen indikaattorien seurantaan.
Kirjoitettu 13.12.2017 20:15.
Sami Pirkkala
Hei Markku, Kiitos hyvästä kysymyksestä. Seurantaindikaattoreita määriteltäessä käytiin keskustelua siitä että useassa asiassa alueelliset erot ovat suuria ja olisi tarkoituksenmukaista saada alueittain disaggregoitua tietoa. Siinä vaiheessa se jäi toteamuksen tasolle, mutta tätä voitaisiin kyllä pohtia eteenpäin, lähtemällä liikkeelle vaikka juuri fisu-kaupungeista ja resurssiviisausindikaattoreista. Tämä muuten liittyy lähiaikoina julkaistavaan toiseen seurantakoriinkin (Resurssiviisas talous ja hiilineutraali yhteiskunta).
Kirjoitettu 15.12.2017 14:08 vastauksena kirjoittajalle Markku Heinonen.
Näytetään tulokset 6 - 10 / 27
Selaa blogin artikkeleita