Mitä faktat kertovat?

Mitä faktat kertovat?

Luonnon ja ympäristön tila 2017: Ympäristönsuojelun painopiste on siirtymässä päästöjen vähentämisestä niiden ehkäisyyn

Julkaisupäivä 21.11.2017 10.45 Blogit

Suomen ympäristön tila on kehittynyt monilla mittareilla mitattuna parempaan suuntaan viime vuosikymmeninä, kun suurten yksittäisten kuormituslähteiden päästöjä on saatu vähennettyä. Ympäristönsuojelun painopiste on siirtymässä päästöjen vähentämisestä niiden ehkäisyyn eli kiertotalouden edistämiseen.

Omien toimiemme ohella Suomen ympäristön tilaan vaikuttaa esimerkiksi globaali ilmastonmuutos, vieraslajien mahdollinen vakiintuminen maa- ja vesialueillemme ja ilmansaasteiden kaukokulkeutuminen. Lisäksi kasvava osa suomalaisten ympäristövaikutuksista syntyy rajojemme ulkopuolella kansainvälisen kaupan, kuljetusten ja matkustamisen välityksellä.

Ympäristöhaasteiden hallinta vaatii toimien tehostamista entisestään. Fossiilisten polttoaineiden käytön nopea vähentäminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten torjumiseksi. Tähän tarvitaan sekä kansainvälisesti koordinoitua yhteistyötä että koko suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden ja toimintatapojen perustavanlaatuista ja nopeaa muutosta. Tärkeää on, ettei yhden ongelman ratkaisuyrityksillä haitata muiden ongelmien ratkaisuja. Esimerkiksi bioenergian käyttöä pitää edistää niin, ettei luonnon monimuotoisuus tai ihmisten terveys vaarannu.

Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen jatkuu

Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on keskeinen ekosysteemien tilan mittari. Viimeisimmässä kansallisessa arviossa noin kymmenen prosenttia lajeistamme arvioitiin uhanalaisiksi. Suurimmat syyt uhanalaisuudelle ovat olleet metsien käyttö ja maatalouden tehostuminen. Ilmastonmuutos ja uudet Suomeen kulkeutuvat vieraslajit ovat kasvavia uhkia.

Luontoarvoiltaan arvokkaiden maatalousalueiden eli HNV-alueiden (High Nature Value Farmland) osuus kuvastaa niiden maatalousympäristöjen määrää, joilla on edellytykset ylläpitää tavanomaista monipuolisempaa kasvi- ja eläinlajistoa. Näiden alueiden vähentyminen johtuu pääasiassa kotieläintilojen, luonnonlaitumien ja pysyvien laitumien määrän vähenemisestä erityisesti Etelä-Suomessa. Maaseutuluonnon monimuotoisuuden kannalta oleellista on, missä määrin Suomessa pystytään turvaamaan pienimuotoiseen laidunnukseen perustuva maatalous kohtalaisen suurella määrällä maatiloja.

Metsiä on hyödynnetty Suomessa jo pitkään, mikä näkyy metsien lajistossa. Metsissä olevan kuolleen ja lahoavan puun määrä kertoo välillisesti metsälajiston monimuotoisuudesta. Kuolleen puun tilavuus metsämaalla on vähentynyt Pohjois-Suomessa ja kasvanut Etelä-Suomessa. Lahopuun määrää talousmetsissä pyritään lisäämään esimerkiksi jättämällä hakkuissa eläviä säästöpuita, jotka järeytyvät ja lahoavat aikanaan luontaisesti. Pohjois-Suomessa kuolleen puun määrä on laskenut myös suojelualueilla, paljolti viimeaikaisten myrskytuhojen vähyyden takia.

Ihmisen toiminta on kiihdyttänyt globaalin lajien monimuotoisuuden häviämisen arviolta 1000 kertaa luontaista tasoa nopeammaksi. Suomessa metsien ja maaseudun lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut viime vuosikymmeninä. Soilla, vesissä, rannoilla, kallioilla ja tuntureilla lajien uhanalaistuminen on kiihtynyt. Kokonaisuudessaan uhanalaistumista ei ole kyetty pysäyttämään. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen maassamme vuoteen 2020 mennessä. Nykykehityksen jatkuessa tavoite tuskin toteutuu.

Vesiensuojelun suurimmat haasteet ovat hajakuormituksen hallinnassa, peltojen ravinneylijäämä on pienentynyt

Päästöt vesiin ovat vähentyneet Suomessa selvästi viime vuosikymmeninä, sillä kaikkein haitallisimpien aineiden käyttö on kielletty ja pistemäisiä päästölähteitä on saatu uusien puhdistustekniikoiden avulla kuriin. Suurin osa järvien pinta-alasta (85 %) ja jokien pituudesta (65 %) on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Rannikkovesistä vain 25 % on luokiteltu erinomaiseksi tai hyväksi.

Suurimmat vesiensuojelun haasteet ovat hajakuormituksen hallinnassa. Jokien Itämereen kuljettamat ravinnemäärät ovat pysyneet 1970-luvulta nykypäivään melko samanlaisina. Jokien korkeaa ravinnetasoa ylläpitää etenkin maatalouden aiheuttama kuormitus. Maatalouden osalta myönteistä on, että peltojen ravinneylijäämä on pienentynyt 1990-lukuun verrattuna. Luontaiset vesien virtaaman vaihtelut vaikuttavat merkittävästi ravinteiden huuhtoutumiseen. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sateisuuden ja maan routaisuuden muutokset uhkaavat lisätä huuhtoutumista. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on kiinnitettävä huomiota eri toimijoiden ja elinkeinojen alue- ja paikallistason vesiensuojeluun.

Itämeri kärsii yhä rehevöitymisestä, jota ylläpitää myös merenpohjaan vuosisatojen aikana kertyneet ravinteet. Erityisesti Saaristomeren ja Suomenlahden tila on huolestuttava. Vaikka öljypäästöt Itämereen ovat vähentyneet, öljy- ja kemikaalikuljetusten vilkastuminen kasvattaa merkittävän ympäristövahingon riskiä. Mikroskooppiset muoviroskat ovat nousseet esiin uutena ympäristöuhkana. Vesistöjen hyvän tilan saavuttaminen ja säilyttäminen vaatii edelleen lisätoimia, kuten päästöjen vähentämistä ja paikoitellen myös vesistöjen kunnostusta.

Ilmanlaatu on Suomessa hyvä, pienhiukkaset muodostavat terveysriskin

Haitallisten aineiden päästöt ilmaan ovat Suomessa vähentyneet selvästi viime vuosikymmeninä. Happamoittavat typpipäästöt ovat pienentyneet alle puoleen ja rikkipäästöt kuudesosaan vuodesta 1990. Useimpien raskasmetallien ja orgaanisten yhdisteiden päästöt teollisuudesta ja energiantuotannosta ovat vähentyneet selvästi. Sen sijaan esimerkiksi ammoniakkipäästöjen vähennystoimet maataloudessa eivät ole olleet yhtä tehokkaita. Myös ulkoilman melu on hankalasti hallittava ilmansuojelun kysymys. Ympäristömelu vaivaa melkein miljoonaa suomalaista. Merkittävin melulähde on liikenne.

Ulkoilman hiukkasten on arvioitu aiheuttavan Suomessa vuosittain 1300 ennenaikaista kuolemaa ja yli 600 uutta pysyvää keuhkoputkentulehdusta. Hiukkaspäästöjä on tilastoitu vertailukelpoisesti kokonais- ja pienhiukkasosuuksina vasta vuodesta 2000 lähtien. Kokonaishiukkaspäästöistä valtaosa on peräisin energiantuotannosta ja liikenteestä. Terveydelle haitallisimpia ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin pienhiukkaset. Niiden ylivoimaisesti merkittävin päästölähde on puun pienpoltto. Saunojen, mökkien ja asuntojen tulipesät aiheuttavat nykyisin yli puolet pienhiukkasten päästöistämme.

Kansainvälisesti vertaillen ilmanlaatu on Suomessa keskimäärin erittäin hyvä, mutta terveysriskejä syntyy silti varsinkin kaupunkimaisilla alueilla, joilla on paljon sekä päästölähteitä että päästöille altistuvia ihmisiä.

Ympäristönsuojeluun käytettiin vuonna 2015 noin 5 miljardia euroa

Ympäristönsuojelun kustannuksista ja hyödyistä ei ole kattavaa ja ajantasaista rahamääräistä tietoa. Varsinkin ympäristön tilaan liittyvien ulkoiskustannusten arviointi on vaikeaa. Ulkoiskustannukset ovat vaikutuksia, jotka eivät sisälly tuotteen tai palvelun markkinahintaan. Esimerkkejä ulkoiskustannuksista ovat henkilöautoilun melu- ja hiukkaspäästöjen terveyshaitat tai tuleville sukupolville nykyisistä kasvihuonekaasujen päästöistä aiheutuvat haitat. Myöskään ympäristönsuojelun avulla saatavista rahallisista hyödyistä ei ole saatavilla luotettavaa kokonaisarviota. Parempi käsitys ulkoisvaikutuksista voisi parantaa politiikkaohjausta ja suunnittelua.

Suomessa Tilastokeskus kokoaa vuosittaisen tilaston ympäristönsuojelumenoista. Viimeisimmän tilaston mukaan ympäristönsuojeluun käytettiin vuonna 2015 noin viisi miljardia euroa, mikä oli hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Muuttuneiden tilastointimenetelmien takia vertailut aiempiin tietoihin eivät ole mahdollisia. Tilasto kuvaa ympäristönsuojelusta teollisuudelle, palvelutoimialoille ja kotitalouksille sekä valtiolle ja kunnille aiheutuvia menoja. Kotitalouksien osalta tilastointi kattaa lähinnä jäte- ja jätevesimaksut.

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyvät varaukset sekä tarpeet lisätutkimukselle

Suomessa ympäristötietoa on saatavilla kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen kattavasti. Silti tietämyksemme vaikkapa luonnon monimuotoisuuden pitkän aikavälin kehityksestä tai haitallisten kemikaalien yhteisvaikutuksista on edelleen puutteellista. Esimerkiksi ihmisten ja eläinten lääkinnässä käytettyjen aineiden päästöt, kulkeutuminen ja vaikutukset vesiluonnossa tunnetaan heikosti.

Ympäristön tilan kattava seuranta, monivaikutteisten ratkaisujen etsiminen ongelmiin sekä selkeiden tavoitteiden asettaminen on tärkeää. Moniulotteisia ympäristöongelmia on vaikea asettaa yksiselitteiseen tärkeysjärjestykseen varsinkin sen jälkeen, kun ihmisten henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaava ympäristökuormitus on saatu kuriin.

 

Jari Lyytimäki, Suomen ympäristökeskus

Tulkintateksti on laadittu yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön virkamiesten kanssa.
 

Lähdeaineistot

Kuollut puu metsissä ja Luontoarvoiltaan arvokkaat maatalousalueet, Luonnovarakeskus

Suomen jokien fosfori- ja typpikuorma Itämereen, Suomen ympäristökeskus

Rikki- ja typpipäästöt sekä pienhiukkasten päästöt ilmaan Suomessa, Suomen ympäristökeskus

Tilastoidut ympäristönsuojelumenot Suomessa, Tilastokeskus

Kommentti (27)

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.
Sami Pirkkala 6 Vuodet sitten
Kestävän kehityksen indikaattoreita on Suomessa ylläpidetty vuodesta 2000 lähtien. Nyt kokeillaan ensimmäistä kertaa järjestelmää jossa ensin määritellään indikaattorit, sitten laaditaan asiantuntijatyönä tulkinta, ja sitten kutsutaan suomalainen yhteiskunta keskustelemaan muutoksista ja tulkinnoista. Seurantaverkoston puheenjohtajana kannustan kaikkia avoimeen keskusteluun ja lupaan että täällä esitetyt kommentit eivät katoa nettiavaruuteen vaan luetaan huolella ja otetaan jatkotyöstöön!
Vastaa
T
Tuhotuntija 6 Vuodet sitten
Hyvät indikaattorikehittäjät!

Ehdotuksenne mukaan kuolleen puun määrä olisi yksin metsäympäristön tilaa kuvaava indikaattori. Ymmärsin myös, että kuolleen puun määrän kasvu indikoisi hyvää tilaa.
Nähdäkseni valitsemanne indikaattori on yksin käytettynä varsin ongelmallinen. Sen mukaanhan esimerkiksi Britsh Columbian vuoristonilurin tuhoamien metsien tila olisi aivan erinomainen, vaikka todellisuudessa siellä on tapahtunut niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta valtava katastrofi. Sama koskee suomalaisia saarnilehtoja, jotka ovat vieraslajin aiheuttaman saarnensurman seurauksena täynnä kuolevia ja kuolleita puita.
Vastaa
SS
Sampo Soimakallio 6 Vuodet sitten
Ympäristön tilaa kuvaavat indikaattorit ovat keskeisiä mittareita, joilla ympäristön tilan kehitystä seurataan. Oleellista on, että indikaattorit ovat mahdollisimman valideja ja luotettavia. Se edellyttää, että indikaattorit valitaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja parametrisoidaan mahdollisimman luotettavaa tietoa käyttäen. Sekä indikaattoreiden tarkoituksenmukaisuutta että luotettavuutta tulee arvioida kriittisesti ja pyrkiä jatkuvasti kehittämään kansainvälisessä yhteistyössä.

Oleellista on myös ymmärtää, mitä ympäristön tilaa kuvaavista indikaattoreista voidaan päätellä ja mitä ei. Ympäristön tilaa kuvaavista indikaattoreista voidaan havaita ympäristön tilassa tapahtuvia muutoksia, mutta ei suoraan syitä muutoksille. Ympäristön tilaa muuttavien tekijöiden syy- ja seurausuhteiden tunnistaminen edellyttääkin systeemistä analyysiä, jossa arvioidaan minkälaisiksi indikaattorien arvot olisivat kehittyneet valittuja taustatekijöitä muuttamalla. Tällä tavoin voidaan arvioida yksittäisten tai useampien tekijöiden vaikutusta ympäristön tilan kehittymiseen. Olisi tärkeää, että ympäristön tilaa kuvaavien indikaattorien ohella keskustelua käytäisiin siitä, miten ympäristön tilassa tapahtuviin muutoksiin vaikuttavia tekijöitä arvioidaan validisti ja luotettavasti.
Vastaa
Sami Pirkkala 6 Vuodet sitten vastais Sampo Soimakallio n. - Muokattu
Kiitos Sampo Soimakalliolle tärkeästä huomiosta. Toivottavasti se innostaa keskusteluun sellaisia tahoja jotka Suomessa tekevät systeemistä analyysiä politiikkalinjausten tai muiden vastaavien tekijöiden vaikutuksesta luonnon ja ympäristön tilaan. Sitä on hankala rakentaa sisään tähän seurantasysteemiin, mutta tuoreen tutkimustiedon tuominen mukaan tämän keskustelun kautta on erittäin tervetullutta.

Kiitos myös Tuhotuntijalle relevantista huomiosta.

Toivon muuten että näihin keskusteluihin osallistutaan omalla nimellä. MIelipiteistä ei ketään lynkata ja nimimerkilläkin saa toki kirjoittaa, mutta omalla nimellä kirjoitaminen lisää uskottavuutta ainakin minun silmissäni..
Vastaa
JN
Jari Niemelä 6 Vuodet sitten
Olen samaa mieltä Sampo Soimakallion kanssa, että syy- ja seuraussuhteiden tunnistaminen on oleellista, jotta päästään kestävän kehityksen kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Tavoitteet on määritelty 'sitoumuksessa' (esim. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysähtyminen vuoteen 2020 mennessä), mutta nämä tavoitteet eivät näy selkeästi indikaattoreissa. Mikä tulisi esim. olla kuolleen puun määrän (ja laadun?) tavoite, jotta biodiversiteetin köyhtyminen pysähtyy v. 2020 mennessä? Raisa Mäkipää ja Juha Siitonen kirjoittivat aiheesta mainion yleistajuisen artikkelin Helsingin Sanomien vieraskynässä jokin aika sitten. Siinä Raisa ja Juha määrittelivät kvantitatiivisia tavoitteita lahopuun määrälle. Eikö vastaavia määrällisiä tavoitteita voitaisi käyttää tässä?
Vastaa
Sami Pirkkala 5 Vuodet sitten vastais Jari Niemelä n.
Raisa Mäkipään ja Juha Siitosen mukaan noin kymmenen kuutiota hehtaarilla olisi se lahopuun määrä joka turvaisi useimpien lahopuusta riippuvaisten lajien säilymisen talousmetsissä.

Mäkipää ja Siitonen myös ehdottavat keinoja lahopuun määrän lisäämiseksi: Metsänomistajalle yksinkertaisin ja kustannustehokkain tapa lahopuun lisäämiseen olisi säästää olemassa olevat kuolleet puut hakkuissa. Myös elävien säästöpuiden jättäminen hakkuualalle lisäisi kuolleen puun määrää vähitellen.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005475135.html?share=3aafb686faa8352527a5fe1921415216
Vastaa
JH
Janne I. Hukkinen 6 Vuodet sitten
Sinänsä esitetyt mittarit ovat hyviä. Ne katsovat kuitenkin ennen kaikkea menneisyyteen, eivät tulevaisuuteen. Olisi ehkä hyvä saada jonkinlaisia indikaattoreita nyt näköpiirissä oleviin, tulevaisuudessa mahdollisesti nouseviin huolenaiheisiin. Näitä ovat esim. hormonihäiriköt, lääkejäämät, mikromuovit ja nanopartikkelit. Joidenkin kohdalla ei vielä pystytä osoittamaan haittaa, mutta aineet ovat intensiivisen tutkimuksen kohteena. Varovaisuusperiaatteen kannalta olisi syytä seurata myös näitä. Jos numeerisiin arvoihin on hankala päästä käsiksi, olisi indikaattoreina mahdollista käyttää asiantuntijapaneelien arvioita potentiaalisten vaarojen vakavuudesta.
Vastaa
A
Anneli ojanperä 5 Vuodet sitten vastais Janne I. Hukkinen n. - Muokattu
Teollisuuden mafia jyrää 100 vuotiasta Suomi-neitoa kumoon. Tilastot
ovat täyttä propakandaa. Esimerkkinä ilmatieteen laitos ilmoittaa tietoja
ilmanlaadusta. Esim. Lapissa ei anneta tietoja Kemistä, eikä Kittilästä, eikä Sodankylästä. Kaivoksia on jokaisella ja Kemi on Suomen saastuttavimpia alueita Suomenkin mittakaavassa. Kun kysyin tietoja
näiltä alueilta vastasi Titta Anttila seuraavasti: "Olen pahoillani, että Ette löytäneet tarvitsemaanne ilmanlaatutietoa palvelustamme. Ympäristönsuojelulain mukaan kunnat ja toiminnanharjoittajat ovat vastuussa paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ilmanlaadun seurannasta. Ilmatieteen laitos vain kokoaa nämä tiedot tietojärjestelmäänsä ja jakelee ne verkkopalvelussaan yleisön nähtäväksi. Näytämme palvelussamme kaikki meille tulevat tiedot. Mainitsemiltanne alueilta ei meille ilmanlaatutietoja lähetetä. Havaitsemistanne puutteista Teidän kannattaa olla yhteydessä ko. alueen kuntiin ja ELY-keskukseen.

Rovaniemen ilmanlaadun mittaukset päättyivät 31.5. 2017. Lisätietoja niistä löytyy osoitteesta https://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Ymparisto-ja-luonto/Ilmansuojelu."
Vastaa
J
Jari Lyytimäki 5 Vuodet sitten
Kiitoksia tähänastisista kommenteista! Mittareiden luotettavuus, syy-seurausten perkaaminen ja ennakoivuus ovat todella tärkeitä asioita. Jatkokehityksessä voisikin pohtia pystyttäisiinkö vaikkapa graafisiin esityksiin saamaan konkreettinen tavoitetasoa osoittava piste aikajanan jatkoksi. Kovin helposti tällaisia tavoitteita ei varmastikaaan löydy ainakaan kaikille indikaattoreille, joten yksi vaihtoehto voisi olla sekin että tavoite haarukoitaisiin näillä palstoilla käytävän keskustelun pohjalta...
Vastaa
M
Markku Heinonen 5 Vuodet sitten
Onko tavoitteena kerätä myös alueellista ja kuntakohtaista seurantatietoa? Fisu-kaupungeissa kovasti kiinnostusta kuntakohtaisten resurssiviisaiden tiekarttojen indikaattorien seurantaan.
Vastaa
Sami Pirkkala 5 Vuodet sitten vastais Markku Heinonen n. - Muokattu
Hei Markku, Kiitos hyvästä kysymyksestä. Seurantaindikaattoreita määriteltäessä käytiin keskustelua siitä että useassa asiassa alueelliset erot ovat suuria ja olisi tarkoituksenmukaista saada alueittain disaggregoitua tietoa. Siinä vaiheessa se jäi toteamuksen tasolle, mutta tätä voitaisiin kyllä pohtia eteenpäin, lähtemällä liikkeelle vaikka juuri fisu-kaupungeista ja resurssiviisausindikaattoreista. Tämä muuten liittyy lähiaikoina julkaistavaan toiseen seurantakoriinkin (Resurssiviisas talous ja hiilineutraali yhteiskunta).
Vastaa
Sami Pirkkala 5 Vuodet sitten vastais Sami Pirkkala n.
Pahoittelut että kommenttien hyväksymisessä on ollut viivettä. Tekninen ongelma.
Vastaa
HI
Hannele Ilvessalo-Lax 5 Vuodet sitten
Alueellisia kestävän kehityksen indikaattoreita todella tarvitaan. Suomi on iso maa ja maakunnat keskenään hyvinkin erilaisia. Voitaneen puhua maakuntien "monimuotoisuudesta". Vuonna 2011 toteutettiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa Ympäristöministeriön rahoituksella T&K-hanke, jossa kehitettiin kokoelma indikaattoreita maakuntien kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin mittaamiseksi. Työssä huomioitiin indikaattorien mahdollisimman tarkka määrittely (jotta olisi yksiselitteistä, mitä ko. indikaattori kuvaa ja miksi se on valittu mukaa). Lisäksi päivitettävyys (tietolähde ) huomioitiin, jotta jatkossakin indikaattorit olisi mahdollista päivittää. Olisikohan nykyisellään tarve vain lisääntymässä ottaen huomioon meneillään olevan aluehallintouudistuksen, jolloin itsehallinnolliset maakunnat perustetaan? Maakuntien ollessa erilaisia, ovat myös syyt indikaattorien havaituissa kehityskuluissa erilaiset. Jotta kestävä kehitys todella toteutuisi olisi ehkä hyvä "avata" kansalliset keke-indikaattorit maakuntatasolle. Tällöin, kun päästään vaikuttamaan tunnistettujen syy-seuraus-suhteiden (paineet ja muut tekijät indikaattorien kehityskulkujen takana) kautta maakuntien kestävän kehityksen edistämiseen (= suotuisaan indikaattorien kehityskulkuun), niin samalla "summaksi" saadaan myös kansallisen tason indikaattorien positiiviset kehityskulut. Em. T&K -hankkeen tulokset on koottu yhteen loppuraportiksi, jota on saatavissa esimerkiksi kauttani, mikäli mielenkiintoa on. ([email protected] ja [email protected])
Vastaa
Sami Pirkkala 5 Vuodet sitten vastais Hannele Ilvessalo-Lax n.
Kiitos Hannele relevanteista pohdinnoista. Alueittain disaggregoitua tietoa tosiaan tarvittaisiin.

Minusta asiaan liittyy keskeisesti seuraavat ongelmat / haasteet:

Monesta nykyisestä seurantaindikaattorista ei ole alueittaista tietoa saatavilla, tai jos on, sen tuottaminen vaatii lisäpanostuksia. Tuo teidän hankkeenne ja siinä määritellyt alueelliset indikaattorit tuovat tähän asiaan hyvää lisäselkoa, mutta kuten totesit, niitäkään ei ole nyt sitten päivitetty teidän hankkeenne jälkeen.

Alueittaisen indikaattoritiedon päivittämisen lisäksi toinen (ja mielestäni vielä suurempi) haaste on kysymys siitä miten alueittaista tietoa käytännössä hyödynnettäisiin, ts. miten se saatettaisiin alueellisten päätöksentekijäiden käyttöön ja hyödynnettäväksi tehokkaasti. Ajattelisin - kuten sinäkin - että tiedon tuottaminen ja hyödyntäminen olisi tarkoituksenmukaista kytkeä tuleviin maakuntiin, mutta miten se tapahtuisi?

Tässä muuten linkki Hannelen mainitseman hankkeen loppuraportin tiivistelmään:
http://kestavakehitys.fi/documents/2167391/5709755/Tiivistelm%C3%A4+-+Alueelliset+hyvinvoinnin+ja+kest%C3%A4v%C3%A4n+kehityksen+indikaattorit+.pdf
Vastaa
TT
Tanja Tuulinen 5 Vuodet sitten vastais Sami Pirkkala n.
Alueellisten indikaattoreiden laatimiseen kannustaa osaltaan myös nk. ympäristötietodirektiivi eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2003/4/EY). Se koskee ympäristötiedon julkista saatavuutta, aktiivista ja järjestelmällistä levittämistä ja ympäristötiedon laatua. "Jäsenmaiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ympäristön tilasta julkaistaan säännöllisesti - - kansallisia ja tarvittaessa alueellisia tai paikallisia selvityksiä - -." Vuosien varrella ELY-keskuksissa (ja aiemmin alueellisissa ympäristökeskuksissa) onkin yhteistyössä SYKEn kanssa koottu alueellista indikaattoritietoa ja alkuun tuotettu myös kokoavia ympäristön tila -katsauksia tämän työn pohjalta, esim.: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Ympariston_tila_Suomessa_2017/Ympariston_tila_Suomessa_2013

Työ tulevien maakuntien roolin täsmentämiseksi tässä kokonaisuudessa on käynnissä. Aiemmin tehty työ kannattaa hyödyntää. Myös tulevaisuuteen täytyy osata katsoa: millä lailla ympäristön tilan seuranta on kehittymässä ja millaista tietoa tarvitaan?

Olisi kiinnostavaa myös tutkia mahdollisuuksia laajempaan Agenda2030-tavoitteiden seurantaan maakunnallisella tasolla. Tässä lienee haastetta aluehallinnon uudistusta ohjaaville ministeriöillekin. Maakuntien työtä tullaan joka tapauksessa seuraamaan - voisiko tälle seurantajärjestelmälle tehdä jo valmisteluvaiheessa "Agenda2030-kampauksen"?

Ympäristötietodirektiivi: https://publications.europa.eu/fi/publication-detail/-/publication/65bee8e7-6e37-49c9-a431-67083fe22157
Vastaa
EM
Elina Mikola 5 Vuodet sitten
Mielestäni luonnon monimuotoisuutta tulisi tarkastella hiukan kattavammin kuin nykyisten kahden indikaattorin (lahopuun määrä ja arvokkaat maatalousalueet). Voisiko seurataan liittää mukaan ainakin metsien ikärakenteen (erit vanhojen metsien määrän) kehityksen sekä uhanalaisten lajien kehityksen?
Käsittääkseni näistä on olemassa dataa(esim: https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsat/me8-metsien-ikarakenne
https://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/suomen-luonnon-avainindikaattorit/uhanalaiset-lajit)

Vaikka lahopuun määrä on ihan ok indikaattori, niin luulen että päättäjille ja "suurelle yleisölle" se avautuu vähän kehnosti verrattuna vaikkapa joidenkin tunnetumpien indikaattorilajien esiintymisen kehitykseen. Tästä erinomainen esi merkki nimim. "tuhotuntija:n" kommentti.
Tämä kommunikoitavuus olisi myös yksi lisäsyy täydentää lahopuun määrä -indikaattoria esimerkiksi metsien ikärakenteen tai uhanalaisten lajien määrän kehityksellä.

Myös lahopuuindikaattori hyötyisi jonkinlaisesta dissagregoinnista, sillä erittäin runsaasti lahopuuta omaavat metsämaat ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaampia, ja tällaisten runsaslahopuisten alueiden määrä on monimuotoisuuden kannalta olennaisempaa kuin keskiarvo lahopuun määrästä kaikissa Suomen metsissä.
Vastaa
EM
Elina Mikola 5 Vuodet sitten
Ympäristönsuojelun kustannuksia tarkastelevasta indikaattorista jäin miettimään, mitä kaikkia menoja se pitää sisällään. Oletan, että laskennassa otettu huomioon valtion tasolla mm. ympäristöhallinnon menot, ympäristön ja luonnonsuojeluun liittyvän tutkimusen rahoitus tai vaikkapa suojelualueiden ja kansallispuistojen rahoitus? Varmasti sekä seurannan että tulkinnan kannalta haastavaa, kun samaan indikaattoriin sisältyy hyvin erilaisia menoja. Esimerkiksi ympäristöhallinnon kulut ovat tosiaan aikalailla eriluontoinen menoerä kuin kotitalouksien tai yritysten jätemaksut.
Ympäristömenojen määrän kehitystä auttaisi myös hahmottamaan, jos näkyisi osuutena (valtion/yritysten ja miksei kotitalouksienkin) kokonaismenoista, pelkät rahasummat jäävät aika irrallisiksi.
Vastaa
Sami Pirkkala 5 Vuodet sitten vastais Elina Mikola n.
Hei Elina,
Tilastoidut ympäristönsuojelumenot on kyllä hankalasti tulkittava indikaattori. Ympäristönsuojelumenojen kokonaismäärä voi kasvaa esimerkiksi teollisuudessa vaikkapa uusien laitosten perustamisen, tiukentuneen normiympäristön tai vapaaehtoisten panostusten myötä. Kaikissa tapauksissa muutos näkyy kasvuna menoissa. Lisäksi, raportoidaanko kuluja ympäristönsuojelumenoina vai onko ympäristöstä huolehtiminen leivottu sisään toimintaan. Toisessa tapauksessa on enemmän ympäristönsuojelumenoja, toisessa vähemmän. Kumpi on ympäristön kannalta parempi? Tämä vaatisi syvällisempää analyysiä, mutta onkohan sellaista Suomessa tehnyt kukaan?
Vastaa
Sami Pirkkala 5 Vuodet sitten
Helsingin yliopiston kestävyystieteiden instituutti HELSUS järjesti 13.2. keskustelutilaisuuden tämän seurantakorin aiheista (HELSUS policy dialogues).

Keskustelun yhteenveto löytyy osoitteesta https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/yhteenveto.helmikuu.pdf.

Pari poimintaa hyvästä keskustelusta:

- Kuolleen puun määrä on lisääntynyt Etelä-Suomen talousmetsissä, mutta nykyinen taso 4 kuutiota hehtaarilla alittaa selvästi ekologisen raja-arvon, joka Timo Kuuluvaisen mukaan olisi noin 10 kuutiota hehtaarilla. Kun lisäksi huomioidaan että pohjoisen talousmetsissä kuolleen puun määrä on vähentynyt noin 3 kuutiota hehtraarillla, niin kokonaisuudessaan koulleen puun määrä talousmetsissä vähenee Suomessa. Kun kuolleen puun määrä on selvästi alle ekologisen raja-arvon, se on yksinään ongelmallinen mittari kertomaan ekologisesta kestävyydestä, jollei samalla ole asetettu tavoitearvoa. Metsien ikärakenne voisi myös toimia indikaattorina.

Vesistöjen tila: Fosforin osalta tilanne on aika hyvä. Positiivinen muutos käynnistyi 1980 luvulla ja fosforikuorman trendi on edelleen laskeva. Toisaalta helpot asiat on nyt tehty, ja laskevan trendin ylläpitäminen jatkossa on hankalampaa. Typen osalta tilane on hupnompi. Kuormitus on kasvussa, ja syynä on Susanna Hietasen mukaan puutteellinen jätevesien käsittely etenkin sisämaassa, josta typpi kulkeutuu jokia pitkin itämereen. Typpipäästöjen vähentämisen ongelmallisuutta lisää se että typpi ei ole loppumassa, joten erityistä taloudellista insentiiviä sen käytön vähentämiselle ei ole.
Vastaa
LP
Liisa Pietola 5 Vuodet sitten vastais Sami Pirkkala n. - Muokattu
Kiitos hyvästä keskustelusta ja asioiden yhä kokonaisvaltaisemmasta huomioinnista. Liittyen vesiensuojeluun, historiakin on otettava huomioon, jotta voimme asettaa realistiset tavoitteet tulevaisuuteen. Tässä viittaan erityisesti menneisiin ravinnepäästöihin 60-80 -luvulla, josta HELCOM:lla on numeroaineistoa Itämereen. Kuten tämä lämmin kesä osoitti, hapettomissa oloissa vanha fosfori lähti liikkeelle. Myös jokivesien kautta tulee myös vanhoja päästöjä (vai onko tähän osoittaa tutkimusta ettei näin olisi?).

Eli indikaattoriteksteissä toivoisin viittausta vanhaan kuormituspiikkiin ja sen vaikutuksiin tulevaisuuteen vesien tilan hitaana elpymisenä. Vanha kuorma ja ilmastonmuutos lisää tarvetta vesiensuojelutoimille mutta samalla pitäisi antaa tunnustus jo tehdylle ja parhaillaan tehtävälle vesiensuojelutyölle. Maatalous on tehnyt pitkän uran alkaen 70-luvun sijoituslannoitusinnovaatioista tämän päivän täsmäviljelyteknologiaan. Siksi tähän yhteyteen toivosi indikaattoria ravinteiden käytöstä suhteessa korjatun sadon ravinnesisältöön (ravinnetase), johon Luken Taloustohtorista saa numeroaineistoa.

Samalla logiikalla voisimme ilmastonmuutoksen hillintään lisätä hiilitaseen, eli tietyltä alalta (ha) korjatun sadon hiilenmäärän (kuivamassassa 45 % hiiltä, joka sidottu pois ilmakehästä, ja voidaan laskea hiilidioksidiekvivalenteiksi jakamalla hiilen ja hiilidioksididin molekyylipainojen suhteella 12/44 ) ja saman alan päästöjen erotus. Kun sidonta voidaan laskea suoraan sateliittiaineistoista (ja juuribiomassa kertoimilla suhteessa satoon) niin päästöihin pitäisi laskea metaanin, dityppioksidin ja hiilidioksidin päästöt ko. maaperä- ja viljelyteknologiassa mallien avulla, mikä ei liene ylivoimaista koska näistä raportoidaan jo muutenkin.

- Näillä ajatuksilla ja hyvää jatkoa indikaattorityölle!
Vastaa
A
Anni Laine 5 Vuodet sitten
Entä maaperämikrobit? Ymmärtääkseni maaperän mikrobisto kertoo sen terveydestä ja terve maaperä sitoo hiiltä. Maaperän terveyttä ylläpitäviä viljelytapoja kuten permakulttuuri tulisi lisätä.
Vastaa
R
Rea Peltola 5 Vuodet sitten
Muustakaan ympäristönsuojelusta ei ole hyötyä, ellemme saa ilmastonmuutosta jarrutettua, ja sen pitää tapahtua hyvin nopeasti.
Ilmastonmuutoksen jarruttaminen taas edellyttää, että suomalaiset, kuten muidenkin teollisuusmaiden asukkaat, vähentävät energiankäyttöään selvästi, ja samalla siirtyvät fossiilisesta energiasta uusiutuvaan energiaan.
Tämä taas vaatii valtiovallalta suunnan muuttamista. Taloudellisen kasvun tavoittelun sijaan tarvitaan päätöksiä, ohjausta, verotusta ja lakeja, jotka johtavat siihen, että sekä yritykset, valtio ja kunnat että yksityiset kansalaiset eivät enää ole riippuvaisia fossiilisesta energiasta, kuten nyt.
Esimerkiksi lentämisestä on helppo luopua lähes kokonaankin, koska todellisuudessa vain pelastustoimi, hyvin pieni osa diplomatiasta ja kaupasta sekä tutkimuksesta tarvitsee välttämättä lentämistä. Kaikki muut voivat hoitaa asiansa maata ja vettä pitkin.
Mutta kaiken kaikkiaan yhteiskunta pitää suunnitella kokonaisuutena siten, että ihminen voi hoitaa työnsä, asumisensa, lapsensa ja ruuanhankintansa kävelymatkan päässä, tai ainakin julkisilla kulkuvälineillä, jotka toimivat uusiutuvalla energialla.
Asumisen ilmastopäästöt on mahdollista saada melko nopeasti alas, koska aurinkolämpökeräimien ja aurinkosähkön avulla voisi jo nyt lämmittää ja jäähdyttää noin kahdeksan kuukautta vuodesta.
Kylmimmän ja pimeimmän ajan energiantarve on saatavissa metsäenergiasta, joka on periaatteessa luonnollinen tapa varastoida aurinkoenergiaa.
Energian hinnan kannattaisi vastata todellisia tuotantokustannuksia ja ympäristökustannuksia.
Lisäksi ihmisille ja myös yrityksille pitäisi tarjota välineet seurata todellista energiankulutustaan reaaliaikaisesti. Silloin ihmisillä ja yrityksillä olisi kannustin käyttää energiaa järkevästi.
Rakentamisessa on syytä siirtyä betonirakentamisesta puu- ja tiilirakentamiseen, koska betoninvalmistuksen ilmastopäästöt ovat niin suuret.
Samalla on syytä luopua muovien ja ylettömän paksujen eristeiden tapaisista rakenneratkaisuista.
Ne näköjään lyhentävät rakennusten elinkaarta niin paljon, että tiiviydyen mahdollisesti tuomat energiansäästöt hupenevat siihen, että hometalot joudutaan purkamaan ennen aikojaan.
Vastaa
RP
Rea Peltola 5 Vuodet sitten
Niin kauan kun ilmastonmuutos etenee nykyvauhtia, kestävä kehitys ei ole mahdollistakaan.
Niinpä kestävän kehityksen indikaattoriksi soveltuu hyvin se, paljonko yhteiskunta toimissaan käyttää fossiilista energiaa, ja kuinka suuret ilmastopäästöt toimista muuten koituu.
Kestävä kehitys vaatii kaiken kaikkiaan fossiilisesta energiasta luopumista, mutta ennen kaikkea sitä, että ruuantuotannon riippuvuus fossiilisesta energiasta saadaan purettua.
Melkoinen osa ilmastonmuutosta aiheuttavista päästöistä aiheutuu nimenomaan ruuantuotannosta.
Ruuantuotantohan on nykyisellään teollisuusmaissa täysin riippuvaista fossiilisesta energiasta.
Keinolannoitetyppi valmistetaan fossiilisella energialla, mikä tuottaa suurimman osan kasvintuotannon ilmastopäästöistä, ja raskaat koneet tarvitsevat öljyä.
Vastaisuudessa joudutaan käytännössä siirtymään luomutuotantoon, koska se tuottaa typen aurinkoenergialla, palkokasvien avulla ja pystyy samalla kierrättämään tehokkaasti ravinteita.
Märehtijöiden, kuten nautojen ja lampaiden, määrää on syytä vähentää, mutta niitäkin tarvitaan, koska ne hyödyntävät alueita, joilla suoraan ihmisille sopivia kasveja ei voi viljellä. Samalla ne ylläpitävät monien uhanalaisten laidun- ja nurmialueiden lajien elinympäristöjä.
Sioille, kanoille ja muille yksimahaisille eläimille taas tulisi syöttää vain sellaista rehua, joka ei kelpaa ihmisravinnoksi, joten niidenkin määrää täytyy vähentää.
Sen vuoksi ihmisten ravinnon painopistettä pitää siirtää lihansyönnistä kasvisten, viljojen, palkokasvien sekä kotimaisen järvikalan hyödyntämiseen.
Maatalous voisi tuottaa myös melkoisen osan omasta energiastaan biokaasuna. Siitäkin huolimatta joudutaan varmaankin lisäämään ruuantuotannossa työskentelevien ihmisten määrää.
Ilman fossiilista energiaa tuskin pystytään tuottamaan kaikkea suomalaisten tarvitsemaa ruokaa viidellä prosentilla väestöstä, kuten nykyisin.
Olisikin järkevää hajauttaa yhdyskuntarakennetta niin, että nykyistä suurempi osa väestöstä asuisi lähellä alueita, joilla ruoka ja metsäenergia sekä iso osa raaka-aineista tuotetaan.
Suurten kaupunkien olemassaolo ja toimintahan vaativat halpaa fossiilista energiaa, ja kun sitä ei ole käytettävissä, kaupunkeja joudutaan joka tapauksessa osittain purkamaan.
Vastaa
RP
Rea Peltola 5 Vuodet sitten
Viime aikoinahan on ehdotettu, että soiden ennallistamiseen tai vanhojen metsien suojeluun tai puiden istuttamiseen maksettavilla varoilla voitaisiin ikään kuin mitätöidä ihmisen fossiilisen energian päästöjä.
Tämähän on kestämätön ajatusrakennelma.
Ympäristönsuojelun muutkin toimet jäävät turhiksi, ellei ilmastonmuutosta saada hillittyä nopeasti.
Fossiilisesta energiasta vapautuva hiili kuormittaa koko biosfääriä, eikä sitä ainakaan toistaiseksi ole mahdollista poistaa nopeasti millään ihmisen taitamalla keinolla.
Mielestäni myös vaikkapa viime aikoina esitetyn lentoveron ongelma on sama kuin muidenkin kompensaatiomaksujen.
Pieni maksu ei tosiasiassa vähennä päästöjä tai lisää hiilinieluja merkittävästi yhtään missään.
Sen sijaan se mahdollistaa niidenkin ihmisten lentämisen, jotka muuten ympäristösyistä jättäisivät kokonaan lentämättä.
Toisin sanoen, sekä lentovero että kompensaatiomaksut ovat silkkaa viherpesua. Lentoverohan onkin alkujaan lentoyhtiöiden keksimä keino helpottaa ihmisten omantunnonvaivoja.
Tosiasiassa ihmiskunta joutuu käytännössä luopumaan lentämisestä varsin nopeaan tahtiin.
Välttämätöntä ilmailuahan on hyvin vähän. Pelastustoimi, hyvin pieni osa diplomatiasta ja kaupasta ja tutkimuksesta tarvitsevat jatkossakin mahdollisuutta lentämiseen.
Muut voivat matkustaa maata tai vettä pitkin.
Yksinkertaisin keino vähentää turhimpia fossiilisen energian käyttötapoja on poistaa yhteiskunnan tuet lentämiseltä ja esimerkiksi ruotsinlaivojen tapaisilta, itsessään kannattamattomilta liiketoiminnoilta.
Rahaa säästyy, jos otetaan lentokerosiinin verovapaus pois, ALV-helpotukset pois, kannattamattomien lentokenttien tuet pois ja esimerkiksi Puolustusvoimien hävittäjähankinnat pois.
Niillä varoilla saa jo paljon aikaan energiaa säästävien yhdyskuntamallien, uusiutuvaan energiaan perustuvan ruuantuotannon sekä järkevän, ilman fossiilista energiaa toimivan liikkumisen kehittämisessä.
Vastaa
RP
Rea Peltola 5 Vuodet sitten
Ylipäänsä olisi syytä poistaa nopeaan tahtiin fossiilisen energian tuet.
Ilmastonmuutoksen jarruttaminen edellyttää, että suomalaiset vähentävät energiankäyttöään selvästi, ja samalla siirtyvät fossiilisesta energiasta uusiutuvaan energiaan.
Lentämisestä on helppo luopua, mutta yhteiskunta pitää suunnitella kokonaisuutena siten, että ihminen voi hoitaa työnsä, asumisensa, lapsensa ja ruuanhankintansa kävelymatkan päässä. Tai ainakin julkisilla kulkuvälineillä, jotka toimivat uusiutuvalla energialla.
Asumisen ilmastopäästöt saa melko nopeasti alas, koska aurinkolämpökeräimien ja aurinkosähkön avulla voisi jo nyt lämmittää ja jäähdyttää noin kahdeksan kuukautta vuodesta.
Kylmimmän ja pimeimmän ajan energiantarve on saatavissa metsäenergiasta, joka on periaatteessa luonnollinen tapa varastoida aurinkoenergiaa.
Energian hinnan kannattaisi vastata todellisia tuotantokustannuksia ja ympäristökustannuksia. Lisäksi ihmisille ja myös yrityksille pitäisi tarjota välineet seurata todellista energiankulutustaan reaaliaikaisesti. Silloin ihmisillä ja yrityksillä olisi kannustin käyttää energiaa järkevästi.
Rakentamisessa on syytä siirtyä betonirakentamisesta puu- ja tiilirakentamiseen, koska betoninvalmistuksen ilmastopäästöt ovat niin suuret.
Samalla on syytä luopua muovien ja ylettömän paksujen eristeiden tapaisista rakenneratkaisuista. Ne näköjään lyhentävät rakennusten elinkaarta niin paljon, että tiiviydyen mahdollisesti tuomat energiansäästöt hupenevat siihen, että hometalot joudutaan purkamaan ennen aikojaan.
Vastaa
Meri Lundahl 5 Vuodet sitten
Itsekin pidän tärkeänä mitata myös ravinnetasetta sekä lahopuun lisäksi muitakin indikaattorilajeja, joihin voisi sisältyä myös eri vaiheissa lahopuujatkumoa olevat puut. Jos se tarkoittaa sitä, että mitattavaa tulee liikaa ja joistakin pitää luopua, mielummin luovutaan luontoarvoiltaan arvokkaista maatalousalueista ja tilastoiduista ympäristönsuojelumenoista kuin fosfori- ja typpikuormasta ja rikki-, typpi- ja pienhiukkaspäästöistä. Mutta jos kaikki nämä mahdollisia niin hyvä yhdistelmä.
Vastaa
IR
Inka Ritvanen 4 Vuodet sitten
Täytyisi katsoa kokonaiskuvaa hyvin rehellisesti: Uusiutuvaan(") (eli kuten yhdessä kommentissa todettiin; vähäpäästöiseen) energiaan liittyy myös usein ongelmia eikä niiden hiilijalanjälki ole niin pieni: esim. aurinkokennojen tuotannosta syntyy paljon saasteita ja ympäristömyrkkyjä mm. metalien louhinnassa; ydinvoiman co2-jalanjälki on suuri., jne.

Metsien hiilensitomiskyky ei ole niiden ainut arvo. Vanhat metsät ovat todella tärkeitä lajien säilymisen kannalta. Metsiä pitäisi myös jättää laajoiksi koskemattomiksi alueiksi suurpetojen ym. kannalta.

Biopolttoaineiden kanssa tulee olla tarkkana, ettei esim. sademetsien hakkuiden kustannuksella tuotettua biodieseliä lasketa uusiutuvaksi.

Samoin Suomen päästöiksi tulisi laskea tuontihyödykkeiden sekä kuljetuskustannusten päästöt.
Vastaa