Mitä faktat kertovat?

Mitä faktat kertovat?

Yhteiskunnallinen eriarvoisuus: tuloeroissa ei merkittävää muutosta, perustoimeentulotuen saajia eniten Uudellamaalla

Julkaisupäivä 22.1.2018 15.30 Blogit

Voimakkaasti kasvaneet tuloerot ja pienituloisuuden kasvu näyttävät indikaattoreiden valossa pysähtyneen ja paikoitellen myös taittuneen. Toisaalta erot ovat edelleen suuret 1990-luvun alkupuoleen verrattuna.

Huolestuttavina merkkeinä voi erityisesti pitää perustoimeentulotuen varassa elävien määrän suurta kasvua. Tähän kytkeytyvät myös perustoimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrät ja huono-osaisuuden periytymiseen liittyvät mekanismit, jotka ennustavat osaltaan eriarvoisuuden tulevaa kehitystä.

Myös elämäänsä tyytyväisten nuorten aikuisten määrä on viime vuosina laskenut. Tyytyväisyys elämään liittyy nuorten aikuisten hyvinvoinnin kokemukseen ja kytkeytyy vahvasti tulevaisuuden uskoon ja uskoon yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista. Nämä heijastuvat yhteiskunnalliseen eriarvoisuuskehitykseen, vaikkakin suurin osa nuorista aikuisista näyttäisi edelleen olevan tyytyväisiä elämäänsä.    

 

Tuloerot ja pienituloisuus ovat kehittyneet samansuuntaisesti

Eriarvoisuuden kasvu on saanut monet kansainväliset organisaatiot, kuten OECD:n ja Maailmanpankin, vaatimaan eri maiden hallituksia kaventamaan rikkaiden ja köyhien välisiä tuloeroja. Taustalla on useita syitä kuten se, että sekä hyvä- että huono-osaisuudella on taipumus kasaantua. Erityisesti huonotuloisuus, terveysriskit ja alhaisempi elinajanodote kasaantuvat. Huono-osaisuuden kasaantuminen myös kertautuu, eli siirtyy sukupolvelta toiselle ja näyttäytyy lasten alempina koulutusasteina ja huonompina elämän mahdollisuuksina. Suurten tuloerojen maissa vanhempien ja lasten tulojen välillä on voimakkaampi korrelaatio kuin tulonjaoltaan tasa-arvoisemmissa maissa: köyhistä oloista on vaikeampi ponnistaa eteenpäin.

Tasa-arvoiset olosuhteet takaavat nuoremmille sukupolville yhtäläisemmät mahdollisuudet edetä yhteiskunnassa ja osaaminen saadaan paremmin käyttöön. Kolmas kestävän kehityksen kannalta tärkeä syy on yhteiskunnan legitimiteetti eli kannatuspohja. Eriarvoisissa maissa yhteiskunnallisten instituutioiden uskottavuus on matalampaa kuin tasa-arvoisissa maissa. Ääriesimerkkeinä ovat eräät Etelä-Amerikan ja Afrikan hyvin epätasa-arvoiset maat, joissa yhteiskuntarauha onjärkkynyt.

Tuloeroja voidaan mitata eri mittareilla. Yleisesti käytetyin mittari on Gini-kerroin, joka saa arvoja nollan ja sadan välillä. Yhteiskunnassa, jossa kaikki saavat täsmälleen saman tulon, Gini-kertoimen arvo on nolla. Yleisesti ottaen alle 25 arvolla tuloeroja voidaan pitää pieninä.

Toinen tapa mitata tulonjaollista eriarvoisuutta on laskea pienituloisuus- eli köyhyysaste, jossa vakiintuneeksi käytännöksi on tullut soveltaa 60 %:n rajaa maan keski- eli mediaanitulosta. Kaikki ne, joiden tulot jäävät tuon rajan alle, luokitellaan pienituloisiksi. Tulojakauman ääripäissä tapahtuvia muutoksia mittaavat esimerkiksi ylimmän ja alimman tulokymmenyksen tulojen välinen suhde tai se, miten eri tulokymmenysten reaalitulot ovat kehittyneet yli ajan. Tässä käytetty suurimman ja pienimmän tulokymmenyksen tulo-osuudet kuvaavat tulo-osuutta prosentteina koko väestön tuloista. Kuvaaja osoittaa, kuinka suuren osuuden ylin ja alin kymmenys saivat kaikista tuloista.

ini-kerroin ja pienituloisuusaste

Suomessa tuloerot ja pienituloisuus ovat kehittyneet samansuuntaisesti. 1990-luvun puolivälistä alkanut nousukausi siivitti erityisesti ylimmän kymmenyksen ja ennen kaikkea ylimmän prosentin tuloja. Vuoden 2008 jälkeen tuloerojen kasvu on pysähtynyt ja pientuloisuusluvut ovat kääntyneet pieneen laskuun. Viimeisin tilasto vuodelta 2016 kertoo, että pienituloisuusaste on 11,8 %. Luku on noussut 0,1 % edeltävästä vuodesta, mutta on edelleen matalampi verraten muihin viimeisen 10 vuoden aikaisiin lukuihin.

Kehityksen taustalla vaikuttaa se, että 1990-luvun nousukausi tarttui voimakkaimmin hyvätuloisiin. Tähän vaikutti myös pääomatulojen ja palkkatulojen verotuksen eriyttäminen, mikä antoi hyvätuloisille koulutetuille ihmisille mahdollisuuden siirtää tulojaan kevyemmän pääomaverotuksen piiriin. Verotuksen uudelleenjakava vaikutus siis pieneni.

Pienimmän ja suurimman tulokymmenyksen tulo-osuudet 1995-2016

Pienituloisuuden lasku 1990-luvun laman aikana selittyy pääosin väestön keskitulon laskulla, jolloin myös pienituloisuusraja laski. Tämän seurauksena osa pienituloisista siirtyi pienituloisuusrajan yläpuolelle. Vastaava tapahtui myös 2008 alkaneen laman seurauksena, mikä näkyy tilastoissa pienituloisuuden vähentymisenä. Vaikka sosiaalipoliittisissa tulonsiirroissa tapahtuneilla muutoksilla on siis vaikutusta pienituloisuuteen ja tulonjakoon, pienituloisuus on pääosin laskenut keskimääräisten tulojen laskun vuoksi.

 

 

Perustoimeentulotuen saajien määrä on kasvanut voimakkaasti vuoden 2017 aikana

Toimeentulotuki on määritelmällisesti viimesijaista tukea. Toimeentulotuen asiakasmäärät kertovat yhtäältä työttömyyden kehityksestä ja toisaalta ensisijaisten tulonsiirtojärjestelmien toimimattomuudesta tai toimivuudesta. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tunnusmerkkinä on ollut pieni toimeentulotuen saajien osuus. Suomi poikkeaa länsinaapureistaan huomattavasti suuremmilla toimeentulotuen saajien osuuksillaan. Mikään yhteiskunta ei ole kestävällä pohjalla, jos toimeentulotukea saavien osuus on suuri.  

Perustoimeentulotuki

Perustoimeentulotukea saavien osuus nousi voimakkaasti 1990-luvun laman aikana. Nousukauden myötä osuudet alkoivat laskea, kunnes taas tapahtui tasosiirtymä vuonna 2008 alkaneen laskukauden seurauksena. Vuoden 2017 alussa tapahtunut perustoimeentulotuen Kela-siirto nostaa tukea saavien määrää yli 30 000 saajalla.

1990-luvun alun ja vuoden 2008 jälkeinen kehitys osoittavat, että toimeentulotuen saajien määrät ovat suuoraan sidoksissa taloudellisiin nousu- ja laskukausiin. Määrät reagoivat nopeasti laskukausiin, mutta huomattavasti hitaammin nousukausiin. Tämä osoittaa epäsuorasti sen, että toimeentulotuessa on lukkiuttavia elementtejä. Vuoden 2017 Kela-siirron yhteydessä tähän mennessä tapahtunut saajamäärän voimakas kasvu liittyy perustoimeentulotuen alikäytön vähenemiseen: monet tukeen oikeutetut, jotka eivät olleet hakeneet kunnallista perustoimeentulotukea, ovat hakeneet tukea Kelasta.

Alueellisesti perustoimeentulotuen saajia alueen väestöstä oli lokakuussa 2017 eniten Uudellamaalla ja vähiten Ahvenanmaalla. Toiseksi eniten saajia suhteessa alueen väestöön oli Päijät-Hämeessä ja kolmanneksi eniten Kymenlaaksossa. Koko Suomessa perustoimeentulotuen saajia oli marraskuussa 2017 yhteensä 394 183 henkilöä, joka on 7,1 % väestöstä.

 

Suomalaisten nuorten aikuisten tyytyväisyys elämäänsä on laskenut viime vuosina

Elämään tyytyväisyyttä on pidetty yhtenä parhaista hyvinvoinnin yksittäisistä mittareista. Nuorten tyytyväisyys ja onnellisuus heijastaa tulevaisuuden uskoa ja uskoa yhteiskunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Jos tyytyväisyyttä ei ole, ei myöskään ole tulevaisuuden uskoa ja toisin päin: jos ei ole uskoa tuleviin mahdollisuuksiin, niin ei ole tyytyväisyyttäkään.

Elämänsä tyytyväisen suomalaisten osudet 2002-2016

2000-luvun alkupuolella nuorten aikuisten tyytyväisyys omaan elämäänsä kasvoi voimakkaasti. Tämä positiivinen kehitys kääntyi laskuun vuoden 2008 laman seurauksena. Toki edelleenkin suurin osa (85,0 %) nuorista aikuisista on tyytyväisiä elämäänsä, mutta lasku vuodesta 2006 (91,9 %) on huolestuttavan suuri.

Ajatukset tulevaisuuden mahdollisuuksista ehdollistavat tyytyväisyyden kokemuksia. Vuoden 2008 laman seurauksena erityisesti nuorten työttömyys kasvoi nopeasti, joka johti tulo-ongelmiin ja lisäsi tyytymättömyyttä. Koulutukseen tehdyt leikkaukset puolestaan lisäsivät näköalattomuutta.

 

Eriarvoisuus kytkeytyy myös pakolaisten haavoittuvaan asemaan  

Maailmassa on 65,3 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan 60 miljoonan pakolaisen raja ylittyi vuonna 2015. Luvut kertovat globaaleista kestävään kehitykseen liittyvistä ongelmista ja eriarvoisuudesta, joka kytkeytyy pakolaisten haavoittuvaan asemaan.

Ihmiset joutuvat jättämään kotinsa sotien ja konfliktien sekä elinympäristön muutosten vuoksi. YK:n ennusteiden mukaan noin 200 miljoonaa ihmistä joutuu jättämään kotinsa esimerkiksi kuivuuden vuoksi. Pakolaisten asemasta ja vastaanottamisesta on sovittu kansainvälisin sopimuksin, mutta ilmastonmuutoksen seurauksia ei ole huomioitu juurikaan nykyisissä pakolaissopimuksissa.

Kansainväliset järjestöt ja Euroopan unioni ovat kehottaneet eri maita kantamaan vastuunsa globaalissa pakolaisongelmassa. Kansainvälinen suojelu tarkoittaa turvapaikkaa, eli pakolaisasemaa tai toissijaista suojelua. Suomessa pakolaisaseman saavat ne henkilöt, joille annetaan turvapaikka tai jotka otetaan Suomeen pakolaiskiintiössä. Turvapaikanhakija voi Suomessa saada oleskeluluvan myös toissijaisen suojelun perusteella, mutta tällöin hänellä ei ole pakolaisasemaa.

Turvapaikkahakemukset ja myönteiset turvapaikkapäätökset 1990-2016

Vuoden 2015 aikana pakolaisten määrä maailmassa kasvoi 5,8 miljoonalla ihmisellä. Samaan aikaan vain 201 400 ihmistä kykeni palaamaan takaisin kotimaahansa. Maailman pitkittyneiden konfliktien vaikutus näkyy myös Suomessa. Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa turvapaikanhakijoiden määrät kasvoivat vuonna 2015.

Määrän kehitys myös Suomessa kertoo kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden akuutista tilanteesta ja sen mittaluokasta sekä siitä, missä määrin Suomi kantaa osansa kansainvälisestä solidaarisuudesta ja vastuusta. Tällä hetkellä suurimman vastuun kantavat kriisimaiden naapurialueet. Yli 86 prosenttia maailman pakolaisista on kehitysmaissa. [5]

 

Suomeen saapuneiden kiintiöpakolaisten määrä 2008-2016

Suomeen saapuneiden kiintiöpakolaisten määrä kasvoi vuosien 2013 - 2014 aikana voimakkaasti ja on sittemmin taas laskenut lähemmäksi aiempien vuosien tasoa. Määrät ovat kuitenkin edelleen huomattavasti suurempia kuin vuosina 2010 - 2011. Kiintiöpakolaisten määrät liittyvät Suomen hallituksen päätöksiin, joihin vaikuttavat kansainväliset sopimukset ja velvoitteet. Nämä puolestaan reagoivat nopeasti pakolaistilanteisiin, minkä vuoden 2015 Irakin kriisi ja sota Syyriassa osoittivat. Vuodesta 2001 lähtien Suomen pakolaiskiintiö on ollut 750. Vuosille 2014 ja 2015 kiintiö nostettiin 1050 henkilöön Syyrian sodan vuoksi. Vuonna 2016 kiintiö laskettiin takaisin 750:een.

Maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden määrät ovat olleet viime vuosina voimakkaassa nousussa, erityisesti vuonna 2015. Migrin turvapaikkapäätösten vuositilastoissa suuri osa vuonna 2015 tulleista turvapaikkahakemuksista on rekisteröity vuodelle 2016 (yhteensä 28 208 henkilöä). Vuodelle 2016 rekisteröidyistä hakemuksista turvapaikka myönnettiin 7 745 henkilölle. On myös huomioitava, että turvapaikkahakemukset ja myönteiset päätökset eivät ole saman vuoden aikana suoraan vertailukelpoisia keskenään, sillä tietylle vuodelle rekisteröity hakemus voi olla vireillä seuraavanakin vuonna.

Lähteet: www.pakolaisapu.fi , www.migri.fi

 

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyviä varauksia ja tarpeita lisätutkimukselle

Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on monisyinen haaste, johon kytkeytyy monia eri ulottuvuuksia. Laaja-alaisuutensa vuoksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tilaa on haastavaa arvioida vain muutamalla indikaattorilla, joskin edellä olevista indikaattoreista jokainen kertoo osansa asiasta.

Indikaattoreita voi tulevaisuudessa kehittää esimerkiksi pureutumalla vielä tarkemmin keskeisiin eriarvoisuuden mekanismeihin, tai painottamalla näkökulmaa vahvemmin tiettyihin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ulottuvuuksiin. Indikaattoreiden tulkintaa tässä yhteydessä voi myös syventää ja laajentaa entisestään, joskin toivottavaa on herättää keskustelua aiheen tiimoilta ja saada tätä kautta lisää tulkinnan ulottuvuuksia.

 

Kirjoittajat: Petra Elomaa, Jiri Hänninen ja Olli Kangas, Kela

 

Lähteet

Käytetyt käsitteet ja määritelmät:

http://tilastokeskus.fi/til/tjkt/kas.html

Gini-kerroin:

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tul__tjt/statfin_tjt_pxt_015.px/?rxid=65ebb604-41e1-465c-b942-b7999d0d4b87

Pienituloisuusaste:

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tul__tjt/statfin_tjt_pxt_016.px/?rxid=09d44a9f-7669-4010-bc52-1e5f78407f47

Pienimmän ja suurimman tulokymmenyksen tulo-osuudet:

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tul__tjkt/statfin_tjkt_pxt_013.px/?rxid=97ce0d0a-56cd-4b59-a239-72e2737abc48

Perustoimeentulotuen tilastot:

http://www.kela.fi/tilasto-perustoimeentulotuesta

https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/aikuisten-sosiaalipalvelut/toimeentulotuki  (saajakohtaiset tiedot tilastopoiminnalla)

European Social Survey:

http://www.europeansocialsurvey.org/data/country.html?c=finland

Turvapaikka- ja pakolaistilastot:

http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot/turvapaikka-_ja_pakolaistilastot

 

Kommentti (10)

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.
N
Niina Meriläinen 5 Vuodet sitten
Hei,

Viitaten aikaisempaan sähköpostilla lähettämääni kommenttiin, niin indikaattorityössä tulisi ottaa huomioon epäsuhde määrällisen rekisteri- tilasto- ja oikeustieteellisen datan sekä laadullisen tutkimusdatan ja subjektiivisten kokemusnarratiivien välillä. Perustuen siihen, mitä dataa ja taustatietoa indikaattorien kehittämisessä käytetään, välittyy hyvin erilainen kuva mm. ihmisoikeustodellisuudesta. Määrällinen ja oikeudellinen data ei tarjoa kokonaisvaltaista kuvaa ja ymmärrystä ihmisoikeustodellisuudesta, sillä se jättää huomiotta monien rinnakkaisten todellisuuksien sisäiset ja väliset kausaalisuhteet, missä mm. toimijoiden vallankäytöllä ja kehystämisellä on suuri rooli mitä oikeuksia kunnioitetaan ja mitä ei
Se että on säädetty laki/normisto esimerkiksi haavoittuvien ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksista, ei takaa sitä, että lakia noudatetaan tai että oikeudet toteutuvat edes minimivaatimusten mukaisesti ruohonjuuritasolla.
Siksi kestävän kehityksen ja ihmisoikeusindikaattorien kehitystyössä tulisi hyödyntää rekisteritiedon rinnalla myös monitieteistä laadullista tutkimusta sekä kokemusasiantuntijoita. Tiedostan, että tämä vaati resursseja. Jos kuitenkin tavoitteena on saada aikaan toimenpiteitä, joilla saadaan ymmärrystä juurisyistä ja luodaan toimenpiteitä millä puututaan todellisiin ruohonjuuritason ongelmiin, kuten Suomessa tapahtuviin räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin, mitkä kumpuavat yhteiskunnan rakenteista ja asenne-ilmapiiristä, on mielestäni kestävän kehityksen periaatteiden mukaista tehdä laaja-alaista yhteistyötä eri alojen tutkijoiden ja ei-akateemisten toimijoiden, kolmannen sektorin ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Lainsäädäntö- ja indikaattorityö ei ole yhteiskunnallisesti kovinkaan laadukasta, jos se perustuu vain suppeaan rekisteri-ymmärrykseen todellisuudesta. Tätä sivusimme myös VNK-rahoitteisessa ihmisoikeusindikaattorihankkeessa vuonna 2016.

Osaltamme pureudumme samaan problematiikkaan monitieteisessä STN-rahoitteisessa All-Youth -tutkimushankkeessa http://www.allyouthstn.fi/

Toivon, että saamme tähän keskusteluun mukaan laajan toimija-yhteisön niin nuorista, kolmannen sektorin eri toimijoista, monitieteisistä tutkijoista kuin eri kokemuksilla rikastuneista ihmisistä yhteiskunnan eri puolilta.

Ystävällisin terveisin,
Niina Meriläinen
Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu
[email protected]
Vastaa
M
Mikko Niemeläinen 5 Vuodet sitten
Kun tämä asia liittyy YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Agenda2030-toimintaohjelmaan, niin eikö indikaattorit ja seurantadata tulisi myös esittää suhteessa tavoitteisiin? Nyt sanotaan että "tuloeroissa ei merkittävää muutosta", mutta se jää sanomatta, että tavoitteesta niiden pienentämiseksi ei siis edistytä!
Vastaa
Katja Hintikainen 5 Vuodet sitten
Hyvä, että pakolaisuuden taustalla oleva eriarvoisuus on nostettu esiin. On hyvä huomata, että luonnonkatastrofit, joita ilmastonmuutos voimistaa, ovat jo nyt suurempi siirtolaisuuden taustasyy kuin sodat ja konfliktit.

Maailmanpankin mukaan jopa sata miljoonaa ihmistä vajoaa takaisin köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä, mikäli ilmastokysymyksiin ei suhtauduta vakavasti. Jos elämän edellytyksiä ei ole, ihmiset etsivät toimeentuloa kotimaansa rajojen ulkopuolelta. Ilmastonmuutoksen ja siirtolaisuuden sekä pakolaisuuden välisiä kytköksiä on pyrittävä ymmärtämään paremmin, jotta ongelmien juurisyihin voidaan puuttua.

Tällä hetkellä ilmasto- ja ympäristösyistä muuttava putoaa kansainvälisten sopimusten ulkopuolelle. Kestävän kehityksen yksi keskeinen tarkoitus on turvata kaikille ihmisille hyvän elämän mahdollisuudet. Tämä velvoittaa meitä miettimään kestäviä ratkaisuja niin ilmastonmuutoksen hillintään kuin tukea muutoksiin sopeutumista siellä, missä elinmahdollisuudet ovat jo heikentyneet.

Tilanteeseen nähden Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka ei ole oikeilla raiteilla. Suomen tulisi tukea ilmastosiirtolaisia ja -pakolaisia tarjoamalla turvallisia ja laillisia maahantulon reittejä esimerkiksi myöntämällä humanitaarisia viisumeja ja nostamalla merkittävästi pakolaiskiintiötään. Samalla on hillittävä ilmastonmuutosta ja rahoitettava kehitysmaiden ilmastotoimia. On tehtävä yhteistyötä yli hallinnonalojen, esim. ulko-, sisä- ja ympäristöministeriön välillä.

Lisätietoa ilmasto- ja ympäristösyistä johtuvasta siirtolaisuudesta:
- Falling Through the Cracks: https://ejfoundation.org/resources/downloads/EJF-Falling-Through-the-Cracks-briefing.pdf
- Beyond Borders – Our Changing Climate, its role in conflict and displacement https://ejfoundation.org/resources/downloads/BeyondBorders.pdf

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin Suomen kansainvälistä suojelua koskevissa päätöksissä tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen mukaan maahanmuuttoviraston ratkaisukäytännössä ja tulkinnoissa on tapahtunut kiristymistä ajanjaksojen välillä ja kansainvälistä suojelua hakevien oikeudellinen asema näyttää heikentyneen merkittävästi. Useat tahot ovatkin vaatineet puolueetonta selvitystä Maahanmuuttoviraston toiminnasta, mikä lienee paikallaan.
- Tutkimus: http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/Sivut/Tutkimus-Maahanmuuttoviraston-kansainvalista-suojelua-koskevat-ratkaisukaytannot-ja-tulkinnat-ovat-kiristyneet.aspx
Vastaa
Sami Pirkkala 5 Vuodet sitten - Muokattu
Helsingin yliopiston kestävyystieteiden instituutti HELSUS järjesti 13.3. keskustelutilaisuuden tämän seurantakorin aiheista.

Keskustelun yhteenveto löytyy osoitteesta https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/yhteenveto.maaliskuu.pdf

Muutamia poimintoja keskustelusta:

Ginikertointa pienituloisuusasteella täydennettynä pidettiin hyvänä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden mittarina. Keskustelussa muistutettiin että vaikka tuloerot eivät ole viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneet, ne ovat selvästi korkeammalla tasolla kuin 1990 luvun alkupuolella. Heikki Hiilamo muistutti että tuloerojen ohella olisi syytä tarkastella myös varallisuuseroja.

Perustoimeentulotuen saajien määrän kehitystä pidettiin myös hyvänä mittarina, mutta todettiin että mittaria heikentää mm. opiskelijoiden kesäisin hakema toimeentulotuki. Siksi ehkä kannattaisikin tarkastella pitkäaikaisesti tukea saaneiden määrää. Alueelliset erot ovat suuria, kiinnostavia olisivat myös erot väestöryhmissä.

Keskustelussa myös pohdittiin miksi turvapaikkahakemukset ja myönteiset turvapaikkapäätökset sekä Suomeen saapuneiden kiintiöpakolaisten määrä on otettu indikaattoreiksi tähän koriin. Kysyttiin eikö yhteiskunnallisen eriarvoisuuden näkäkulmasta olisi parempi tarkastella pakolaisten / turvapaikanhakijoiden hyvinvointia Suomessa. Seurantaverkoston puheenjohtajan roolissa voin tähän todeta, että tästä keskusteltiin myös seurantaverkostossa indikaattoreita valittaessa. Päädyttiin kuitenkin siihen, että Suomen kiintiöpakolaisten määrä ja myönteisten turvapaikkapäätösten määrä kuvaavat Suomen kantamaa globaalia vastuuta. Ehkä kuvaavin luku olisi Suomesta turvapaikan saaneiden määrä / vuosi väkilukuun suhteutettuna, ja tämän suhdeluvun vertaaminen muihin EU-maihin.
Vastaa
Niko Humalisto 5 Vuodet sitten
Thomas Piketty on osoittanut, kuinka monissa Teollisen Pohjoisen valtioissa pääoman tuottoaste on ylittänyt tulojen ja tuotannon kasvun. Seurauksena tästä on ollut varallisuuden keskittyminen. Suomessa on myös tehty empiirisiä tarkasteluja, jotka osoittavat varallisuuserojen kasvaneen: katso esimerkiksi http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/142/#_ga=2.71308432.209454893.1525881740-1434745833.1525881740 Tämän vuoksi ehdotan, että tuloeroindikaattorien rinnalle nostettaisiin lisäksi varallisuuden polarisoitumista koskeva indikaattori, sikäli kun haluamme käsityksen yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta. Koska tilastokeskus kerää tietoa varallisuudesta, indikaattorin vaatimaa dataa lienee käytettävissä ilman merkittäviä lisäpanostuksia?
Vastaa
M
Mitä-verkosto 4 Vuodet sitten
Mitä-verkosto on Plan International Suomen alainen nuorten aikuisten vaikuttamisyhteisö. Verkosto keskittyy erityisesti globaaleihin kehityskysymyksiin tyttöjen oikeuksien näkökulmasta. Tänä vuonna Mitä-verkoston teemana ovat seksuaali- ja lisääntymisoikeudet. Mitä-verkostossa haluamme nostaa keskusteluun ihmisten kokemuksia ehkäisystä niin Suomessa kuin maailmalla. Olemme keränneet Ehkäisytalkoot-verkkosivulla tarinoita ehkäisyyn liittyen, joiden kautta haluamme tuoda esille nuorten ajatuksia kestävään kehitykseen ja seksuaalioikeuksiin liittyen ja ottaa niiden pohjalta kantaa Agendan seurantakoreihin.

Ehkäisyn saatavuudella on merkitystä nuorten aikuisten tyytyväisyyteen omaan elämäänsä. Mikäli nuorilla ei ole mahdollisuutta saada heille sopivaa ehkäisyä, he eivät voi tehdä tietoisia päätöksiä koskien heidän seksuaaliterveyttään. Tällöin nuorten tyytyväisyys omaan elämäänsä laskee. Nuorten tulo-ongelmiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi seksuaaliterveyspalveluiden ja ehkäisyn maksuttomuudella. Hyvä seksuaaliterveys voidaan linkittää nuorten hyvinvointiin ja sitä kautta tyytyväisyyteen. Ehkäisyllä ja seksuaaliterveyspalveluilla voidaan parantaa nuorten kokemusta tulevaisuuden mahdollisuuksista.
Vastaa
N
Nuorisobarometri 4 Vuodet sitten
Nuorisobarometrin mukaan nuorten osallistumattomuutta perustellaan mm. sillä, ettei ole kannustettu tai pyydetty mukaan. Kaikkein tärkeimmiksi kannustimiksi nousevat mahdollisuus edistää itselle tärkeää asiaa sekä edistää yhteistä hyvää. Vaikuttamisen esteistä tärkeimmät ovat ajanpuute sekä se, ettei ole löytänyt mielekkäitä vaikuttamiskeinoja. Motiivi osallistua laskee, jos odotettavissa ei ole uusia kavereita tai hengenheimolaisia. Monien Nuorisobarometrin nuorten omakuva ei lainkaan vastaa kuvaa vaikuttajanuoresta. Jopa 29 % osallistumattomista nuorista (19 % kaikista) pitää merkittävänä osallistumattomuuden perusteena sitä, ettei ole sellaista asiaa, jonka puolesta haluaisi vaikuttaa.
Vastaa
IR
Inka Ritvanen 4 Vuodet sitten
Nuorison kohdalla liian suuri yksilönvapaus johtaa allikkoon, mutta samoin tekevät ylhäältä annetut yksioikoiset mallit. Tarvittaisiin lempeää pakkoa sellaiseen toimintaan, joka oikeasti lisäisi yhteisöllisyyden tunnetta - että nuori kokisi olevansa oikeasti tarpeellinen ja tekevänsä jotain konkreettista muiden hyväksi, mutta samalla tulisi kohdatuksi omana itsenään. Esim. monissa USA:n osavaltioissa on kouluissa pakollinen kansalaispalveluksen kurssi, jossa nuori saa valita kymmenistä yleishyödyllisistä aktiviteeteista sen, joka hanta itseänsä "kutsuu". Kurssi on osoittautunut voimauttavaksi varsinkin syrjäytymisvaaraisille nuorille. Moni saa kurssin kautta myös kesätyötä ym. harjoittelua, josta taas voi ansaita pisteitä tulevaa jatko-opiskelua varten. Suomi voisi kokeilla tätä, poimimalla systeemistä sen hyvät ja sovelluskelpoiset puolet.

Kansalaispalkka osoittautui hyväksi kokeiluksi. Sitä valitetaan kalliiksi, mutta pitemmällä ajalla voisivat byrokratian ja terveysmenojen ym. vähenemisestä syntyneet säästöt hyvinkin osoittautua kannattaviksi. Globaalia kansalaispalkkaa kannattavat lukuisat asiantuntijat.

Maahanmuuttajien integroinnissa on niin paljon parannettavaa, että niiden korjaaminen toisi heti helpotusta moniin kielteisiin seurauksiin (esim. naisten kielenopetus ja yhteiskuntaan sopeuttaminen, työluvat jne).

Tarvitaan myös toimenpiteitä maahanmuuttovastaisuuden ym. radikalisoinnin ehkäisemiseksi. Meillä on Suomessakin asiantuntijoita ja hyviä esimerkkejä saatavilla tältä alalta.
Vastaa
MP
Mari Peltola 4 Vuodet sitten
Pakolaiskysymyksissä täytyy ottaa huomioon Suomen nykyinen integraatiosysteemi, joka vaatii uudistusta.
Eriarvoisuudesta sekä 'kehittyneistä' ja 'kehittyvistä' valtioista puhuttaessa, täytyy muistaa, että suuri osa globaalin pohjoisen hyvinvoinnista tapahtuu globaalin etelän kustannuksella.
Vastaa
T
Tuuli Orasmaa 4 Vuodet sitten
Hei, ihmettelen kovasti, miksi mittareissa ei käsitellä rasismia lainkaan. On sanomattakin selvää, että Suomessa rasismi on todellinen ongelma ja se vaikuttaa sekä suoraan rasismia kokevien hyvinvointiin että laajemmalti yhteiskunnan yhtenäisyyteen ja vakauteen. Ja sanomattakin selvää, että nämä ongelmat tulevat lisääntymään, ellei tähän herätä.
Koska rasismia ei mainittu lainkaan, tulee helposti mielikuva, että tässä ei täysin tunnisteta rasismin todellisuutta tai ongelman laajuutta - sokeus rasismille on Suomessa toki yleistä, mutta juuri siksi mittareita tarvitaan.

Yhtä lailla kaipasin mittaria ei-kantasuomalaisten integraatiosta tai integraation kokemuksesta. Olisi hyvä kehittää näitä pian, sillä paremman tiedon avulla voidaan ennaltaehkäistä paljon ongelmia tulevaisuudessa.
Vastaa