Eriarvoisuus on globaali ongelma ja niin myös Suomessa. Eriarvoisuuden kasvu haastaa erityisesti sosiaalisesti kestävän kehityksen, mutta se vaikuttaa vahvasti myös muihin kestävän kehityksen osa-alueisiin.
Eriarvoisuus ilmenee useilla eri ulottuvuuksilla yhteiskunnassa. Se näkyy esimerkiksi tuloeroissa, terveydessä, syrjäytymisessä, hyvinvoinnin ja elämään tyytyväisyyden kokemuksissa, koulutuksessa ja uskossa tulevaisuuteen. Eriarvoistumisen taustalla olevat tekijät voivat olla pitkien kehityskulkujen seurausta, tai yllättäviä äkillisiä tapahtumia. Eriarvoisuuden ulottuvuudet ovat myös vahvasti kytköksissä toisiinsa ja vaikuttavat paitsi ihmisten hyvinvointiin, talouteen ja työllisyyteen, kuten myös yhteiskuntarauhaan.
Tuloerot ja pienituloisuusaste ovat pysyneet melko vakaina
Tuloeroja voidaan mitata erilaisilla mittareilla. Yleisesti käytetyin mittari on Gini-kerroin, joka saa arvoja nollan ja sadan välillä. Näin ollen yhteiskunnassa, jossa kaikki saavat täsmälleen saman tulon, Gini-kertoimen arvo on nolla. Yleisesti ottaen alle 25 arvolla tuloeroja voidaan pitää pieninä. Toinen tapa mitata tulonjaollista eriarvoisuutta on laskea pienituloisuus- eli köyhyysaste, jossa vakiintuneeksi käytännöksi on tullut soveltaa 60 %:n rajaa maan keski- eli mediaanitulosta. Kaikki ne, joiden tulot jäävät tuon rajan alle, luokitellaan pienituloisiksi. Tulojakauman ääripäissä tapahtuvia muutoksia mittaavat esimerkiksi ylimmän ja alimman tulokymmenyksen tulojen välinen suhde tai se, miten eri tulokymmenysten reaalitulot ovat kehittyneet. Tässä käytetty suurimman ja pienimmän tulokymmenyksen tulo-osuudet kuvaavat tulo-osuutta prosentteina koko väestön tuloista. Kuvaaja osoittaa, kuinka suuren osuuden ylin ja alin kymmenys saivat kaikista tuloista.
Taloudellinen eriarvoisuus on kokonaisuudessaan teema, joka kytkeytyy vahvasti kestävän kehityksen eri näkökulmiin. Yksi keskeinen tekijä kestävän kehityksen näkökulmasta on muun muassa se, että hyväosaisuudella ja huono-osaisuudella on taipumus kasaantua. Erityisesti taloudellinen huono-osaisuus, terveysriskit ja alhaisempi elinajanodote kohdistuvat usein samoille tahoille. Huono-osaisuudella on taipumus myös kertautua, eli siirtyä sukupolvelta toiselle.
Suomen nykytilanne
Viimeisimmät tilastot ovat vuodelta 2017 ja niiden perusteella Gini-kerroin ja pienituloisuusaste ovat kasvaneet alle yhden prosenttiyksikön verran edeltävästä vuodesta. Vuonna 2017 Suomen Gini-kerroin oli 27 (käytettävissä olevat rahatulot, ml. myyntivoitot). Gini-kertoimen osalta yleisesti ottaen alle 25 arvolla tuloeroja voidaan pitää pieninä.
Pienituloisuuden osalta viimeisin tilasto vuodelta 2017 kertoo, että pienituloisuusaste Suomessa on 12,1 %. Luku on noussut 0,6 % edeltävästä vuodesta, mutta on edelleen hieman pienempi verraten esimerkiksi kymmenen vuoden takaisiin lukuihin.
Viimeaikainen kehitys
Tilastokeskuksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa 1990-luvun lopulla OECD-maiden vertailussa nopeimmin. 1990-luvun puolivälin jälkeen alkanut nousukausi vaikutti ylimmän kymmenyksen (ja erityisesti ylimmän prosentin) tuloihin.
Vuoden 2008 jälkeen tuloerojen voimakas kasvu on pysähtynyt ja esimerkiksi Gini-kertoimen ja pienimmän ja suurimman kymmenyksen tulo-osuuksien kehitys on pysynyt melko vakaana. Huomioitava on kuitenkin se, että luvut ovat 1990-luvun alkua huomattavasti korkeammalla tasolla, eli niiden voimakas kasvu ei ole kääntynyt aiemmalle merkittävästi matalammalle tasolle.
Pienituloisuuden lasku 1990-luvun laman aikana selittyy pääosin väestön keskitulon laskulla, jolloin myös pienituloisuusraja laski. Tämän seurauksena osa pienituloisista siirtyi pienituloisuusrajan yläpuolelle. Vastaavan suuntaista kehitystä on nähtävissä myös vuonna 2008 alkaneen taantuman seurauksena. Pienituloisuusaste kotitalouksissa, joissa on lapsia, noudattaa pienituloisuusasteen kokonaisuuden kehitystä melko yhteneväisesti. Vuoden 2017 pienituloisuusaste kotitalouksissa, joissa on lapsia, oli 9,5 %. Kasvu edeltävään vuoteen nähden oli 0,8 %.
Varallisuuserot ovat myös yksi keskeinen taloudellisesta eriarvoisuudesta kertova tekijä. Suomessa varallisuuserot kasvoivat 1990-luvun lopulla samaan aikaan kuin myös muut tuloerot kasvoivat. Tuloerojen osalta kehitys on vuosituhannen alkupuolen jälkeen ollut melko vakaata, mutta varallisuuserojen osalta tilanne on kuitenkin hieman toinen: Tilastokeskuksen mukaan varallisuuserot ovat kasvaneet tällä vuosituhannella ja myös vuoden 2008 talouskriisin jälkeen. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan varallisuudella viitataan nettovarallisuuteen. Nettovarallisuus saadaan, kun lasketaan yhteen oman asunnon arvo, muut reaalivarat ja rahoitusvarat. Näistä vähennetään vielä velat.
Perustoimeentulotuen saajien määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina
Toimeentulotuki on määritelmällisesti viimesijaista tukea. Toimeentulotuen asiakasmäärät kertovat työttömyyden kehityksestä, mutta samalla myös ensisijaisten tulonsiirtojärjestelmien toimimattomuudesta tai toimivuudesta.
Pohjoismaisessa vertailussa Suomessa on suuret toimeentulotuen saajien osuudet suhteutettuna väkilukuun, joskin etuuden sisältö ja sen piiriin pääsyn kriteerit vaihtelevat eri maiden välillä. Kestävään kehitykseen liittyen voidaan yleisesti ottaen sanoa, että yhteiskunta ei ole kestävällä pohjalla, jos toimeentulotukea saavien määrät ovat suuret.
Suomen nykytilanne ja viimeaikainen kehitys
Perustoimeentulotuen saajamäärät nousivat vuonna 2008 alkaneen laskukauden seurauksena. Vuoden 2017 alussa tapahtunut perustoimeentulotuen Kela-siirto on nostanut tukea saavien määrää vuodesta 2016 vuoteen 2018 yli 40 000:lla saajalla.
Vuoden 2017 Kela-siirron yhteydessä tapahtuneen saajamäärän voimakkaan kasvun on katsottu liittyvän muun muassa perustoimeentulotuen alikäytön vähenemiseen: monet tukeen oikeutetut, jotka eivät olleet hakeneet kunnallista perustoimeentulotukea, ovat hakeneet tukea Kelasta.
Toimeentulotuen saajien määrät ovat kokonaisuudessaan sidoksissa myös taloudellisiin nousu- ja laskukausiin ja sitä kautta esimerkiksi työllisyyteen. Tämän osoittaa esimerkiksi vuoden 2008 jälkeinen kehitys. Määrät reagoivat nopeasti laskukausiin, mutta huomattavasti hitaammin nousukausiin. Perustoimeentulotuen saajien määrä heijastaa myös yleisesti ottaen perusturvan matalaa tasoa: toimeentulotuen ollessa viimesijainen etuus, on siihen oikeutettujen saajien muiden etuuksien taso suhteessa elämiseen välttämättömiksi katsottuihin menoihin nähden riittämätön.
Alueellisesti perustoimeentulotuen saajia alueen väestöstä oli vuonna 2018 eniten Uudellamaalla ja vähiten Keski-Pohjanmaalla. Toiseksi eniten saajia suhteessa alueen väestöön oli Päijät-Hämeessä ja kolmanneksi eniten Kymenlaaksossa ja Keski-Suomessa. Koko Suomessa perustoimeentulotuen saajia oli vuonna 2018 yhteensä 408 393 henkilöä, joka on 7,4 % väestöstä.
Suomalaisten nuorten aikuisten tyytyväisyys elämäänsä on laskenut viime vuosina
Elämään tyytyväisyyttä pidetään yhtenä parhaista hyvinvoinnin yksittäisistä mittareista. Se kytkeytyy kestävän kehityksen näkökulmiin esimerkiksi tulevaisuuden uskon ja luottamuksen kautta: elämään tyytyväisyys ja onnellisuus heijastavat toivoa tulevaisuuteen ja uskoa yhteiskunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin, erityisesti nuorten osalta.
Suomen nykytilanne ja viimeaikainen kehitys
Uusimmat tulokset ovat vuodelta 2016, jolloin elämäänsä tyytyväisiä oli 85 % nuorista aikuisesta. European Social Surveyn tilastojen mukaan suomalaisten nuorten aikuisten tyytyväisyys omaan elämäänsä kasvoi 2000-luvun alkupuolella. Positiivinen kehitys kääntyi kuitenkin laskuun vuoden 2008 jälkeen. Suurin osa (85,0 %) nuorista aikuisista on edelleen tyytyväisiä elämäänsä, mutta lasku vuodesta 2006 (91,9 %) on melko suuri.
Vertailu verrokkimaihin
Pohjoismaisessa vertailussa esimerkiksi Ruotsissa nuorten aikuisten ikäluokasta 82 % oli elämäänsä tyytyväisiä vuonna 2016. Norjassa vastaava luku vuonna 2016 oli 85,5, %. Ruotsin ja Norjan luvut ovat olleet melko yhteneväisiä Suomen lukujen kanssa, tosin Suomessa tyytyväisyys on joka mittauksessa ollut hieman korkeammalla tasolla kuin Ruotsissa. Norjassa luvut ovat olleet viime vuosina melko samanlaisia kuin Suomessa.
Eriarvoisuus kytkeytyy erityisesti pakolaisten haavoittuvaan asemaan
Eriarvoisuus on merkittävä globaali kestävän kehityksen haaste. Eriarvoisuus kytkeytyy vahvasti myös kotinsa jättämään joutuvien ihmisten haavoittuvaan asemaan. Pakolaisuuden ja turvapaikan hakemisen taustalla olevia syitä ovat muun muassa sodat ja konfliktit sekä muutokset elinympäristössä. Tulevaisuudessa yhä useampi ihminen joutuu jättämään kotinsa ilmastonmuutoksen seurauksena, kuten esimerkiksi kuivuuden vuoksi.
Pakolaisten asemasta ja vastaanottamisesta on sovittu kansainvälisin sopimuksin. Kansainvälinen suojelu tarkoittaa turvapaikkaa, eli pakolaisasemaa tai toissijaista suojelua. Suomessa pakolaisaseman saavat ne henkilöt, joille annetaan turvapaikka tai jotka otetaan Suomeen pakolaiskiintiössä. Turvapaikanhakija voi Suomessa saada oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, mutta tällöin hänellä ei ole pakolaisasemaa.
Suomen nykytilanne ja viimeaikainen kehitys
Vuoden 2015 aikana pakolaisten määrä kansainvälisesti kasvoi voimakkaasti. Maailman konfliktien vaikutukset näkyivät myös Suomessa ja turvapaikanhakijoiden määrät nousivat merkittävästi. Määrät kertovat pakolaisten akuutista tilanteesta ja sen laajuudesta. Se kertoi myös siitä, missä määrin Suomi kantaa osansa kansainvälisestä solidaarisuudesta ja vastuusta. Tällä hetkellä suurimman vastuun kantavat kriisimaiden naapurialueet: suurin osa maailman pakolaisista on kehitysmaissa.
Suomeen saapuneiden kiintiöpakolaisten määrä kasvoi vuoden 2014 aikana ja on vuonna 2018 taas laskenut lähemmäksi vuoden 2011 ja tätä edeltävää tasoa. Kiintiöpakolainen on määritelmällisesti YK:n pakolaisjärjestön, eli UNHCR:n pakolaiseksi katsoma henkilö, jolle on myönnetty oleskelulupa valtion talousarviossa vahvistetussa pakolaiskiintiössä. Suomen pakolaiskiintiö on viime vuosina ollut 750–1050 henkilöä. Vuonna 2018 Suomeen saapui 616 kiintiöpakolaista. Pohjoismaisessa vertailussa Ruotsin kiintiöpakolaisten määrä vuonna 2018 oli noin 4 800 henkilöä ja Norjassa noin 2 300 henkilöä.
Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden määrät kasvoivat voimakkaasti erityisesti vuonna 2015. Migrin turvapaikkapäätösten vuositilastoissa suuri osa vuonna 2015 tulleista turvapaikkahakemuksista on rekisteröity vuodelle 2016. Vuodelle 2016 rekisteröidyistä hakemuksista turvapaikka myönnettiin 7 745:lle henkilölle. Turvapaikkahakemukset ja myönteiset päätökset eivät ole saman vuoden aikana suoraan vertailukelpoisia keskenään, sillä tietylle vuodelle rekisteröity hakemus voi olla vireillä vielä esimerkiksi seuraavanakin vuonna. Vuosina 2017-2018 turvapaikkahakemusten määrät ovat olleet huomattavasti vähäisempiä. Vuonna 2018 turvapaikka myönnettiin Suomessa 2 723:lle hakijalle. Pohjoismaisessa vertailussa vuonna 2018 turvapaikka myönnettiin Ruotsissa hieman yli 10 000:lle hakijalle ja Norjassa noin 1 500:lle hakijalle.
Huomiot indikaattoreista ja niihin tehdyt muutokset
Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden indikaattorikoriin valikoitui indikaattoreita, jotka keskittyivät erityisesti taloudelliseen eriarvoisuuteen. Sen lisäksi huomioitiin myös hyvinvointiin vahvasti kytkeytyvä elämään tyytyväisyys ja Suomen osallisuus globaalista eriarvoisuutta heijastavasta vastuunkannosta. Näiden lisäksi eriarvoisuus kytkeytyy myös muiden kestävän kehityksen seurannan korien indikaattoreihin, kuten terveyteen, osallisuuteen ja syrjäytymiseen.
Tämän korin indikaattoreihin tuli päivityksen yhteydessä verraten pieniä muutoksia: turvapaikanhakijoiden osalta keskityimme myönteisen päätöksen saaneiden tilastoon ja lisäksi lisäsimme varallisuusnäkökulmaa tuloeroihin kytkeytyvään osioon. Muilta osin tilastot ja näkökulmat säilyivät pääosiltaan samoina.
Lähteitä ja lisätietoa
http://tilastokeskus.fi/til/tjkt/kas.html
http://tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/varallisuuserot-kasvussa-tuloerot-vakaat/
http://norden.diva-portal.org/smash/get/diva2:1148493/FULLTEXT02.pdf
Muut lähteet:
www.pakolaisapu.fi
www.migri.fi
www.unhcr.org/neu/fi/24801-tilastot-pakolaisista-ja-turvapaikanhakijoista-pohjois-euroopan-alueella.html
