Mitä faktat kertovat?

Mitä faktat kertovat?

Työelämä, laatu ja muutos: Työllisyys, tuottavuus ja yritysvastuu paranemassa, mutta työn kuormittavuus on ennallaan

Julkaisupäivä 23.3.2018 11.08 Blogit

Työelämän ja työnteon kestävyyttä voidaan tarkastella ympäristön ja talouden kannalta sekä sosiaalisesta ja inhimillisestä näkökulmasta. Kestävällä pohjalla ollaan, kun kaikki ulottuvuudet on huomioitu. Luonto antaa raamit, joiden asettamissa rajoissa esimerkiksi taloudellista kasvua voidaan hakea. Taloudellisella kestävyydellä puolestaan varmistetaan hyvinvointipalvelut ja hyvä työelämä. Yhteys kulkee toiseenkin suuntaan: terveyttä, hyvinvointia ja innovaatioita tukevat työolot vaikuttavat työpaikan menestymiseen. Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa sitä, että varmistetaan työntekijöiden oikeuksien ja riittävän toimeentulon sekä tasa-arvon toteutuminen.

Yritystoiminnan taloudellisilla, sosiaalisilla ja ympäristöön liittyvillä vaikutuksilla on merkittävä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisessa. Pyrkimys kohti kestävyyttä näkyy muun muassa resurssien tehokkaana käyttönä sekä kiertotalouteen ja uusiutuvaan ja puhtaaseen energiaan kohdistuvina investointeina ja innovaatioina. Globaalissa taloudessa toimivat suomalaiset yritykset vastaavat toimintansa kestävyydestä myös maan rajojen ulkopuolella. Tämä esimerkiksi tarkoittaa, että yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia, torjuvat lapsi- ja pakkotyötä sekä tekevät vastuullisia hankintoja.

Inhimillisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta keskeistä on osallistuminen työelämään ja toimeentulon turvaaminen. Tavoitteena on korkea työllisyysaste, työn tuottavuus ja riittävä toimeentulo. Kestävä työelämä edellyttää, ettei työn tekeminen vaaranna terveyttä. Mahdollisuus osaamisen kehittämiseen ja osallistuminen töiden organisointiin lisää hyvinvointia, motivoi sekä antaa pontta uusien tuotteiden ja palveluiden luomiselle.

Työllisyys ja tuottavuus paranevat, mutta alityöllisten osuus kasvaa

Työn tuottavuutta mitataan Suomen työtuntia kohden lasketun bruttokansantuotteen suhteella euroalueen työtuntia kohden laskettuun BKT:hen. Työllisyyttä mitataan 15–64-vuotiaiden työllisyysasteella.

Sekä työn tuottavuuden että työllisyyden kehitys on kääntynyt positiiviseksi pitkän taantuman jälkeen. Työn tuottavuus ei vielä ole palautunut vuoden 2007 tasolle, mutta työllisyysaste on jo lähellä viimeisintä talouskriisiä edeltäneitä lukemia.

Työllisyyden elpyminen selittyy vahvemmin miesten työllisyyden kasvulla kuin naisten työllisyyskehityksellä. Erot työllisyysasteessa miesten ja naisten välillä olivat pienimmillään vuoden 2014 aikana, minkä jälkeen ne ovat jälleen kääntyneet kasvuun miesten työllisyysasteen nousun myötä. 15–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste oli vuonna 2017 keskimäärin 70,7 prosenttia (1 238 000 henkilöä) ja naisten 68,5 prosenttia (1 165 000 henkilöä).

Työllisyysasteen ja työn tuottavuuden lisäksi seurataan alityöllisyyttä ja pienituloisten työssäkäyvien osuutta. Alityöllisellä tarkoitetaan työllistä, joka haluaisi tehdä enemmän töitä kuin mitä tällä hetkellä tekee. Pienituloisella tarkoitetaan työllistä, jonka kotitalouden kulutusyksikköä kohden käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) ovat alle 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta. Pienituloisuusraja oli vuonna 2016 yhden hengen taloudella 14 430 euroa vuodessa, eli 1 200 euroa kuukaudessa. Kahden aikuisen ja yhden lapsen kotitalouden pienituloisuusraja oli 25 970 euroa vuodessa.

Pienituloisten työssäkäyvien osuus on ollut viimeiset vuodet laskussa, ja se on tällä hetkellä matalampi kuin koskaan 1990- ja 2000-lukujen aikana. Osuus on tarkastelujakson ajan (1990–2016) vaihdellut 2,9 ja 4,4 prosentin välillä. Kansainvälisessä vertailussa osuus on hyvin matala. Pienituloisia työssäkäyviä oli vuonna 2016 yhteensä noin 7 000, ja heistä 55 prosenttia oli yrittäjiä. Pienituloisuusriski onkin yrittäjillä selvästi korkeampi kuin palkansaajilla. Työllisten miesten ja naisten pienituloisuusasteet ovat lähellä toisiaan.

Alityöllisten osuus työllisistä on kasvanut selvästi viime vuosina. Alityöllisyys on yleistynyt sekä miehillä että naisilla. 63 prosenttia alityöllisistä on naisia. Vuonna 2017 naisista alityöllisiä oli 84 000 ja miehistä 49 000. Miesten suhteellinen osuus alityöllisistä kasvoi hieman viimeisen taantuman aikana, mutta naiset ovat pysyneet selvästi yliedustettuina alityöllisten joukossa. Vuosien 2016 ja 2017 välillä alityöllisyys kuitenkin laski maltillisesti, jääden edelleen historiallisesti korkealle tasolle 5,5 prosenttiin. Kansainvälisessä vertailussa luku ei kuitenkaan vielä ole erityisen korkea.

Työn rasittavuus ja vaikutusmahdollisuudet ovat ennallaan

Työn fyysiset ja henkiset rasitteet ovat säilyneet palkansaajien kokemuksista kertovissa tutkimuksissa yllättävän vakaina. Runsas kolmannes palkansaajista kokee työnsä fyysisesti raskaaksi ja noin 60 prosenttia työ rasittaa henkisesti. Reilun 15 vuoden seuranta-ajalla ainoa selkeä muutos näkyy siinä, että hieman aiempaa harvempi on täysin samaa mieltä työn kuormittavuudesta. Suurin piirtein yhä moni mies kuin nainenkin kokee työnsä kuormittavaksi.

Vaikutusmahdollisuuksien puute lisää osaltaan työn rasittavuutta. 2000-luvun aikana työtehtäviin, työtahtiin ja työnjakoon vaikuttamisen mahdollisuudet ovat säilyneet ennallaan, vaikka esimerkiksi palkansaajien koulutustaso on noussut. Miehet voivat vaikuttaa työhönsä naisia enemmän. Vaikutusmahdollisuudet ovat kansainvälisesti katsoen melko korkealla tasolla, mutta trendi ei 2000-luvulla ole ollut nouseva. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan työtehtäviin ja työnjakoon vaikuttamisen mahdollisuudet kasvoivat vuosien 1984 ja 1997 välillä, mutta tämän jälkeen trendit ovat tasaantuneet. Työtahtiin vaikuttamisen mahdollisuudet eivät ole kasvaneet pidemmälläkään aikavälillä.

Osaamisen kehittämisessä trendi on kohti monia oppimisen tapoja. Samalla osallistuminen järjestettyyn koulutukseen on laskussa. Tilastokeskuksen Yritysten henkilöstökoulutus -tutkimuksen mukaan työn ohessa tapahtuva opiskelu sekä itse-, etä- ja verkko-opiskelu ovat yleistyneet. Työolobarometri kertoo, että työssään voi oppia aiempaa useampi sekä miehistä että naisista. Vuonna 2017 palkansaajista 85 prosenttia koki, että työpaikalla voi oppia koko ajan uusia asioita.

Työelämän ja teknologian muutoksiin liittyvä osaamisen kehittämisen tarve ei näy aikuisväestön osallistumisessa järjestettyyn koulutukseen, sillä siihen osallistuminen on viime vuosina vähentynyt. Koulutukseen hakeudutaan useimmiten ammatillisista syistä. Tilastokeskuksen Aikuiskoulutustutkimuksen mukaan vuonna 2017 työhön tai ammattiin liittyvässä koulutuksessa oli työvoimaan kuuluvista 48 prosenttia. Suurin osa tästä oli työnantajan tukemaa kouluttautumista eli henkilöstökoulutusta, johon palkansaajista osallistui 53 prosenttia. Samasta asiasta kertoo myös Työolobarometri, noin puolet vastaajista kertoi vuoden aikana olleensa palkallisessa koulutuksessa. Työnantajan tarjoamassa koulutuksessa on laskeva trendi, kun tarkastellaan siihen käytettyjen päivien määrää. Työolobarometrin mukaan palkansaajat olivat vuonna 2017 koulutuksessa keskimäärin 4,2 päivää, kun vuonna 2001 kesto oli 5,9 päivää.

Sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut hitaasti  

Oikeudenmukainen palkkaus on yksi laadukkaan ja tuottavan työelämän perusedellytyksistä. Vuonna 2016 kokoaikaisten palkansaajien säännöllisten ansioiden perusteella laskettu naisen kuukausipalkka oli 84 prosenttia miehen kuukausipalkasta. Naiset ansaitsivat keskimäärin 3 023 euroa ja miehet 3 599 euroa kuukaudessa. Runsaan 20 vuoden aikana palkkaerot ovat kaventuneet hitaasti: vuonna 1995 naisen kuukausipalkka oli 80 prosenttia miehen palkasta.

Merkittävä osa palkkaerosta selittyy sillä, että miehet ja naiset työskentelevät pääosin eri aloilla, ammateissa ja tehtävissä. Miehiä on myös esimies- ja johtotehtävissä naisia enemmän. 

 

Naisten koulutustason nousu ei ole odotetusti vaikuttanut naisten asemaan työmarkkinoilla ja pienentänyt sukupuolten keskimääräistä palkkaeroa. Naiset ja miehet hakeutuvat eri koulutusaloille, mutta myös saman alan koulutuksesta valmistuneet miehet ja naiset usein työskentelevät eri aloilla ja eri tehtävissä. Lisäksi naiset tekevät valtaosan perheen hoivatyöstä eri elämänvaiheissa ja ovat tästä syystä poissa työelämästä miehiä useammin. Hoivavastuun epätasainen jakautuminen sekä poissaolot työelämästä vaikuttavat urakehitykseen ja ylläpitävät osaltaan palkkaeroja.

Suurten yritysten vastuullisuus globaalin työelämän kysymyksissä lisääntyy

Tarkasteltaessa miten suomalaisyritykset toteuttavat kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista globaalisti, seurantaindikaattoreina voidaan käyttää yritysten vastuullisuuskäytäntöjä.

Yritysvastuujärjestö FIBSin toteuttaman haastattelututkimuksen mukaan suurten yritysten vastuullisuuskäytännöt ovat viime vuosina yleistyneet. Vuonna 2017 kaksi kolmesta suuresta tai keskisuuresta yrityksestä otti yhteiskuntavastuukriteereitä huomioon osana hankinta- ja ostopäätöksiä. Reilu kolmannes yrityksistä kiinnitti huomiota lapsi- ja pakkotyön ehkäisemiseen tuotantoketjuissaan ja lähes kolmannes kertoi tekevänsä ihmisoikeuksia koskevaa riskianalyysiä ja due diligence -prosessia. Tällä asianmukaisella huolellisuudella tarkoitetaan jatkuvaa prosessia, jolla yritykset tunnistavat, arvioivat ja käsittelevät niiden haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden (2011) mukaisesti.

Luvut perustuvat tutkimukseen, jossa on haastateltu 200 satunnaisotannalla valitun yrityksen johtajaa Suomen tuhannen suurimman yrityksen joukosta. Tulosten tulkinnassa huomionarvoista on, että kyselyssä mukana olevien yritysten toimintaympäristöt vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi ihmisoikeustilanne vaihtelee eri maissa. Lisäksi mukana on vain suuria ja keskisuuria yrityksiä.

Kestävän työelämän mittareista  

Kuvauksessa on perehdytty työelämän kestävyyteen taloudellisesta sekä sosiaalisesta ja inhimillisestä näkökulmasta. Monista keskeisistä aiheista mukaan mahtui vain osa.  Ympäristön kannalta työelämänkin kestävyydestä kertovat indikaattorit, jotka kuvaavat resurssiviisasta taloutta ja hiilineutraalia yhteiskuntaa. Kuvauksessa on otettu sukupuolinäkökulma huomioon aina, kun se on mahdollista. Muutkin jaottelut olisivat tärkeitä, sillä työelämän kestävyys näyttäytyy erilaisena esimerkiksi eri-ikäisille ja eri sosioekonomisissa asemissa.  

Suomalaisyritysten globaaleista työelämän vastuullisuuskäytännöistä ei tällä hetkellä ole olemassa kattavaa seurantatietoa. Yritysten vastuullisuuskäytäntöjen kuvaus perustuu 200 yrityksen otantatutkimukseen, jossa on mukana pääosin suuria yrityksiä. Tietoja tarvittaisiin myös pienten yritysten vastuullisuudesta.

     *****

Tekstin ovat koonneet  Maija Lyly-Yrjänäinen ja Erno Mähönen työ- ja elinkeinoministeriöstä

Tietolähteet:

Aikuiskoulutustutkimus, Tilastokeskus

CVTS, Yritysten henkilöstökoulutus, Tilastokeskus

OECD Statistics, OECD

Palkkarakennetilasto, Tilastokeskus

Tulonjakotilasto, Tilastokeskus

Työolobarometri, Työ- ja elinkeinoministeriö

Työolotutkimus, Tilastokeskus

Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Yritysvastuututkimus, FIBS ry

 

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.
Katja Hintikainen 5 Vuodet sitten
Erinomaista, että indikaattorikorissa on mukana yritysten globaali vastuu. Harva Suomessa myytävä tuote on nykypäivänä valmistettu täällä, etenkään kokonaan kotimaisista raaka-aineista ja osista. Tuotantoketjut ulottuvat usein maihin, joissa työoloista ja muista ihmisoikeuksista ei ole huolehdittu yhtä hyvin kuin meillä. Globaali näkökulma on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista ja lisää hyvällä tavalla ymmärrystä siitä, että Suomen tulee paitsi toimeenpanna kestävän kehityksen toimia kotimaassa myös vahvistaa muiden maiden mahdollisuuksia saavuttaa kestävä kehitys.

Kuten indikaattoritiedoistakin voi nähdä tällä hetkellä ihmisoikeusvaikutusten huomioiminen on yrityksille vapaaehtoista eikä suomalaisyritysten globaaleista vastuullisuuskäytännöistä ole olemassa kattavaa tietoa. Suomalaiset kuitenkin arvostaisivat vastuullisuutta. Miltonin tekemän vastuullisuustutkimuksen mukaan lähes 70 prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä, että tuotteet ja palvelut on tuotettu vastuullisesti. Luku on kasvanut viime vuosina. Selvä enemmistö suomalaisista on myös valmis jättämään vastuuttomat tuotteet kauppaan, mutta lähes 60 prosenttia kokee, ettei saa riittävästi tietoa yritysten vastuullisuudesta.

Useat järjestöt sekä edelläkävijäyritykset ovat esittäneet ratkaisuksi yritysvastuulakia. Yritysvastuulaissa yrityksille asetetaan ihmisoikeuksia koskeva huolellisuusvelvoite. Käytännössä yritysten edellytetään kartoittavan toimintansa ihmisoikeusriskejä sekä ehkäisevän riskien toteutumista. Jos ihmisoikeusloukkauksia tästä huolimatta tapahtuu, esimerkiksi tuotantoketjussa esiintyy lapsityötä, yritys osallistuu tilanteen korjaamiseen. Lain myötä myös kuluttaja voi luottaa siihen, että yritys on pyrkinyt minimoimaan tuotteen valmistukseen liittyviä ihmisoikeusriskejä.

Suomessa suojellaan työelämän oikeuksia tehokkaasti. Sallimalla ihmisoikeuksien polkemisen yritysten tuotantoketjuissa Suomi myös heikentää kotimaisen työn kilpailukykyä ja tarjoaa piittaamattomille yrityksille kohtuutonta kilpailuetu. Ranskassa hyväksyttiin kunnianhimoinen yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevan laki vuonna 2017.

Miltonin tutkimus: http://www.miltton.fi/wp-content/uploads/2017/05/Miltton_vastuullisuustutkimus_2017_yhteenvetoraportti2.pdf

Lisätietoa yritysvastuulaista: https://www.kepa.fi/sites/kepa.fi/tiedostot/julkaisut/kepa-factsheet-yritysvastuulaki-turvaa-kunnon-tyon.pdf
Sami Pirkkala 5 Vuodet sitten vastais Katja Hintikainen n.
Kiitos Katja,
Mielenkiintoinen tutkimus ja aloite yritysvastuun kohentamisesta..
PB
Pia Björkbacka 5 Vuodet sitten
-Tämä on todella hyvä pohjateksti, joka kuvaa hyvin työelämää ja sen muutoksia. Erityisesti sukupuolien välisiä eroja on tuotu ansiokkaasti esiin jokisessa asiakokonaisuudessa. On myös hyvä, että kestävän työelämän mittareiden jatkotyöstön osalta tuodaan selkeästi esiin tarve seurata jatkossa myös työelämän kestävyyttä esimerkiksi eri-ikäisten ja eri sosioekonimisista taustoista tulevien osalta. Tämä onkin erittäin tärkeää, jotta ymmärtäisimme paremmin, minkälaisia uusia toimia tarvitaan ja keihin niitä olisi kohdistettava.

On erinomaista, että sekä tuottavuus että työllisyys ovat kasvussa ja pienituloisten työssäkäyvien osuus pienenemässä. Valitettavasti alityöllisten osuus on edelleen kasvussa. Tämän negatiivisen trendin voisi pysäyttää työajan vakiinnuttamisella, tehostamalla lisätyön tarjoamista työnantajan omille osa-aikaisille ja parantamalla työpaikkojen työvuorosuunnittelua. Toisaalta, subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen helpottaisi vanhempien kokopäivätyön vastaanottamista.

On hyvä, että työn rasittavuus ja vaikutusmahdollisuus- kappaleen alla on esitetty yksi erittäin huolestuttava fakta: Työelämän ja teknologian muutoksiin liittyvä osaamisen kehittämistarve ei näy aikuisväestön osallistumisessa järjestettyyn koulutukseen. Työnantajan tarjoamassa koulutuksessa on laskeva trendi. Tämä on todella huolestuttavaa, sillä jatkossa työnkuvat ja työ tulevat muuttumaan vielä nopeammin kuin nykyään. Osaamisen merkitys korostunee entisestäänkin yhtenä työelämässä pysymisen edellytyksenä. Tästä syytä työnantajan koulutusvelvoitetta olisikin vahvistettava lakiteitse. Kullekin työntekijälle olisi taattava vähintäänkin kolmeen työnantajan järjestämään koulutuspäivään per vuosi. Lisäksi aikuiskoulutusrahoitusta olisi lisättävä (sekä valtion budjetin osalta että korotettava aikuiskoulutusrahan kuukausimaksumäärää).
On myös huomattava, että vaikka keskimääräinen palkansaajien työnantajan tarjoamaan koulutukseen osallistuminen oli 2017 vuonna 4,2, päivää (mikä myös laskeva trendi), oli se SAKlaisten työntekijöiden osalta vielä matalampi. Tämä on erittäin huolestuttavaa, kun tiedossa on myös se, että mitä matalammin koulutettu työntekijä on , sitä suurempi riski on siitä, että hänellä on keskimääräistä enemmän vaikeuksia työllistyä työttömäksi jäädessään.
PB
Pia Björkbacka 5 Vuodet sitten
SAK tekee joka toinen vuosi työolobarometriä. Olemme saaneet sen alustavat tulokset 2017 vuoden osalta. Tulokset ovat työn rasittavuuden ja vaikutusmahdollisuuksien osalta melko saman suuntaiset kuin TEM:n barometrissä. Sen mukaan 40% vastaajista kokee työn kuormittavaksi tai haitalliseksi terveydelle, 25%perhe-elämälle ja 22% ihmissuhteille.57%pitää työtään melko tai erittäin kiireisenä. Työn kuormittavuus on kasvanut vuosi vuodelta. Kuljetusalalla kuormittavuus koetaan raskaimpana jokaisen osion kohdalla. Fyysisellä puolella toiseksi kuormittavin on teollisuus ja muun elämän yhteensovittamisen osalta yksityisen alan palvelut.
Mahdollisuuksiinsa vaikuttaa työnjakoon oli melko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä 80%, työjärjestelyihin 87% ja työtahtiin 75%.Nämä luvut ovat (jos tulkitsen taulukkoa oikein)korkeammat kuin TEM:n barometrissä.
SAK:n barometristä mielestäni huomioitavaa on lisäksi se, että tässä positiivisessa taloudellisessa tilanteessakin, jopa 22% on huolissaan työpaikkansa menettämisestä.
Todettakoon tässä vielä ensimmäiseen kommenttikokonaisuuteen liittyen työntekijöiden kouluttamistarpeen kasvun ja työnantajien koulutuspäivien vähentämisen ristiriidasta se, että barometrimme mukaan 48% SAKlaisista on viimeisen vuoden aikana ottanut työssään käyttöönsä uutta teknologiaa, joka vaatii 63% mukaan lisää osaamista. 41% vastasi, että työnantaja ei ollut järjestänyt lainkaan tai vain vähän koulutusta uuden teknologian haltuunottoon.
M
Maija Lyly-Yrjänäinen 5 Vuodet sitten
Hienoa, että teksti herättää keskustelua! Haluaisin vielä tarkentaa TEM:n työolobarometrin tuloksia palkansaajien vaikutusmahdollisuuksista. Siinä kysytään, voiko vastaaja vaikuttaa työtehtäviin, työtahtiin ja työnjakoon (paljon, melko paljon, jonkin verran, ei lainkaan). Vuonna 2017 palkansaajista 43 prosentilla oli vaikutusmahdollisuuksia työtahtiin, 31 prosentilla työtehtäviin ja neljänneksellä työnjakoon (paljon tai melko paljon) SAK:n barometrissa puolestaan taitaa olla kyse siitä, kuinka tyytyväinen on vaikutusmahdollisuuksiin eli kyse on hieman eri asiasta. Kyselytutkimuksissa saadaan tavallisesti melko korkeita lukuja, kun kysytään tyytyväisyydestä työn eri osa-alueisiin. Tämä selittää selviä eroja TEM:n ja SAK:n barometrien tuloksissa (sen lisäksi, että vastaajajoukko on erilainen).
PB
Pia Björkbacka 5 Vuodet sitten - Muokattu
SAK järjesti kestävästä kehityksestä ja sen kolmesta seurantakokonaisuudesta toukokuussa seminaarin. Yksi teemoista oli työelämä, laatu ja muutos.

Keskustelussa nousi esiin mm. seuraavaa:

*Työllisyys kehityksen positiivinen trendi on hyvä, mutta alityöllisten kasvu on huolestuttavaa. Kun tilanne on tämä, ei työelämää pidä enää pirstoa lisää.

*Työelämän hyvinvointi- osiossa huomiota kiinnittää se, että työn kuormittavuus on ollut tasaista pitkään, vaikka julkisessa keskustelussa asiasta saa erilaisen kuvan. (ne joilla on työtä, ovat liian kuormitettuja.)

*Lähtökohtaisesti työntekijöille on turvattava terveellinen työympäristö.

*Hyvä, että yritysten vastuullisuusraportointi kehittyy ja sitä tehdään nykyistä enemmän. Oleellista on kuitenkin se, pitääkö raportin sisältö paikkaansa.
Pitäisikö -ja miten - viedä yritysten ihmisoikeusvastuullisuutta eteenpäin myös lainsäädännön turvin vai riittääkö vapaaehtoiset toimet?
Entä mikä on kuluttajan vastuu tässä kokonaisuudessa?

*Yritysten vastuullisuusraporteissa kiinnitetään yleisemmin huomiota ympäristövastuullisuuteen kuin sosiaaliseen vastuuseen. Molemmat pitäisi huomioida hyvin.

*yksi henkilö kyseenalaisti kyselytutkimukseen perustuvan indikaattorin käyttämisen yritysvastuui-indikaattorina: voiko sellaiseen luottaa, sillä yritykset ymmärtävät yritysvastuuraportoinnin-hyvin monella tapaa. Toisten mielestä on hyvä, että yritysten yhteiskuntavastuu on nyt yksi korin indikaattoria. Tarvittaessa kyselytutkimuksen tilalle voidaan valita parempi, jos sellainen on.

*Tarvittaisiin myös ikäjaettua dataa sekä indikaattori mittaamaan hyvää työtä globaalilla tasolla.

*Olisi syytä tarkastella myös globaalin tason kytkeytymistä Suomen kehityspolitiikkaan, sillä nykyään Suomenkin kehitysapu on kasvavissa määrin sijoitusmuotoista kehitystyötä. Kenelle ja millä ehdoin työ syntyy?

* Yksi globaalitason yritysten yhteiskuntavastuuta mittaava indikaattori voisi olla raamisopimukset, joilla seurataan ihmisoikeuksien toteutumista koko ketjussa. Suomessa sellaisen on tehnyt ainoastaan Stora Enso.

*Hyvän työelämän indikaattorien osaan seurataa sille, millainen työntekijän omaa mahdollisuus on vaikuttaa työhön. Tässä tapauksessa yhdeksi indikaattoriksi voisi valita yritysneuvostotot.

Ongelma nyt se, aikuiskoulutukseen osallistuminen on laskenut ja tuen saamismahdollisuutta on heikennetty. Henkilöstökoulutukseen osallistuvat ne, joilla on paras pohjakoulutus.Eroja koulutukseen pääsyssä myös määräaikaisilla/vakituilla/lähetetyillä jne.
Niko H Humalisto 4 Vuodet sitten
Tässä yhteiskuntavastuun mittaamisen metodologiaa hyödyntävä tarkasteluni FIBS:n dataan pohjaavasta mittarista ja suositus mittarin a) korvaamisesta tai b) täydentämisestä perusteluineen,

https://www.versuslehti.fi/kriittinen-tila/voiko-vastuullisuusindikaattori-johtaa-harhaan-nakokulmia-suomalaisen-yritysvastuun-mittaamiseen/
Sami Pirkkala 4 Vuodet sitten vastais Niko H Humalisto n.
Hei Niko,

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, ja pahoitelut viiveesä julkaisussa.

Kopioin alle kirjoituksesi viimeisen kappaleen: "Jos FIBSin kyselyyn pohjaava indikaattori säilyy kestävän kehityksen seurannassa, olisi niitä ainakin syytä täydentää mittarilla, joka tavoittaisi myös toiminnan tosiasiallisia vaikutuksia (Wood, 1994). Kyseessä voisivat olla esimerkiksi yrityksen verojalanjälki, uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta tai sitoutuminen kansainvälisiin standardeihin, kuten YK:n Global Compactin tai Global Reportin Initiativen yritysvastuun raportointisuositukset (PwC, 2018)."

Parhaillaan pohditaan indikaattoreiden mahdollisia päivityksiä seuraavalle kierrokselle. Sikäli tämä tulee juuri oikeaan aikaan. Itsekin tiedostamme FIBS'n tutkimukseen liittyvät heikkoudet. Maija Lyly-Yrjänäinen TEM:ssä johtaa työelämäkorin indikaattoripäivityskeskustelua, välitän kirjoituksesi myös hänelle.
Meri Lundahl 4 Vuodet sitten
Alityöllisyydestä täytyy muistaa, että sillä on se positiivinen vaikutus, että rahaa on vähemmän käytettävänä kuluttamiseen ja vapaa-aikaa enemmän, mikä voi ohjata suurempaan hyvinvointiin pienemmällä hiilijalanjäljellä. Jotta nämä positiiviset vaikutukset voisivat toteutua, pitää kuitenkin varmistaa, että alityöllisyys olisi mahdollisimman usein vapaaehtoista ja että työtä kuitenkin olisi riittävästi perustarpeiden täyttämiseen. Jos alityöllisyyttä lisättäisiin monipuolisesti läpi yhteiskunnan, työ voitaisiin saada jakautumaan niin, että useammalla olisi töitä ja harvempi kärsisi ylikuormittavasta työmäärästä. Samalla ihmisillä jäisi aikaa aktiiviseen kansalaisuuteen ja osallistumiseen sekä yhteiskunnassa että omassa yhteisössä. Siksi en ole vakuuttunut, että alityöllisyyttä sinänsä kannattaa seurata indikaattorina, paitsi silloin kun alityöllisyys aiheuttaa pienituloisuutta ja/tai syrjäytymistä.

Naisten ja miesten tasa-arvoa tässä korissa on käsitelty, mutta jää kiinnostamaan, kuinka tasa-arvoinen asema työmarkkinoilla on muunsukupuolisilla, maahanmuuttajilla, vammaisilla, eri ikäisillä ym.
A
Aki Saariaho 4 Vuodet sitten vastais Meri Lundahl n.
Komppaan tätä. Perustulo ratkaisisi alityöllisyydestä tätäkin ongelmaa.
IR
Inka Ritvanen 4 Vuodet sitten
Sukupuolten välinen palkkaero on järkyttävä- edelleen, tämä päivän Suomessa! On käsittämätöntä, että ihmisten hoitamisesta ja kasvattamisesta maksetaan yleensä puolet vähemmän kuin koneiden, rahan tai papereiden kanssa työskentelystä! Hoito- ja opetusalojen palkkataso on todella huono työn vaativuuteen nähden.

Myös lasten saamisen kustannusten lankeaminen (naisen) työnantajalle on surkea käytäntö. Esim. Ruotsin malli olisi tässä hyvä esimerkki.

On käsittämätöntä, kuinka moni alaikäisten lasten huoltaja (yleensä äiti) elää köyhyydessä vaikka työskentelee päätoimisesti.

Yhteiskunnan (lähinnä KELAn) toimesta rakennettu kafkamainen byrokratiaviidakko ehkäisee ihmisten aktiivisuutta ja vie voimia ihmisiltä, jotka voisivat käyttää niitä omaan tervehtymiseensä tai yhteiskunnan hyödyksi. Toinen toistaan absurdimmat kauhutarinat ihmisten pyörittämisestä sääntöjen armoilla todistavat systeemin järjettömyydestä.

Suomessa tuhlataan valtava määrä rahaa "säästämiseen" - korkean alan ammattilaiset käyttävät työaikaansa toimiin, joihin tarvittaisiin sihteeriä tai it-alan ammattilasta; lääkärit ja opettajat kytkevät printterin piuhoja, johtajat kirjoittavat puhtaaksi papereita ja järjestelevät ja arkistoivat, jne. Samaan aikaan ihmisiä, jotka osaisivat hoitaa nuo työt ja vapauttaa asiantuntijat tekemään varsinaista työtään.

Globaalissa vastuussa olen Kaisa Hintikaisen kanssa samaa mieltä; Yritysten globaali vastuu on äärimmäisen tärkeä asia. Tässä tulisi valtion taholta olla niin tiukkana kuin mahdollista ja vaatia todellista vastuuta, ei valko- tai viherpesua. Julkisen sektorin hankintojen tulisi näyttää esimerkkiä, toisin kuin nyt.
MN
Mia Nores 4 Vuodet sitten
"Merkittävä osa palkkaerosta selittyy sillä, että miehet ja naiset työskentelevät pääosin eri aloilla, ammateissa ja tehtävissä." Näin ollen tulisi vaikuttaa työelämän segregaatioon. Ala-asteella tytöt osaavat ja tykkäävät matematiikasta. Jotain menee pieleen opetuksessa ja/tai ympäristön vaikutuksesta, kun yläasteella tytöt eivät enää pidäkään matematiikasta. Näin tytöt sulkevat itseltään pois (tai ainakin hankaloittavat tietä kohti) monia opiskeluvaihtoehtoja. Vaikuttaminen pitää ulottaa päiväkoti- ja opettajakoulutukseen, mutta myös muutenkin.