Mitä faktat kertovat vuonna 2017?

Syrjäytyminen ja yhteiskunnallinen osallisuus; indikaattoriarvoissa ei suuria muutoksia

Julkaisupäivä 9.3.2018 16.30 Blogit

Syrjäytymisen tutkimuksessa viitataan usein yhteiskunnallisten järjestelmien, kuten koulutus- ja työmarkkinajärjestelmien ulkopuolelle jäämiseen sekä sen hyvinvointivaikutuksiin. Matala koulutus, pitkäaikaistyöttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovatkin merkittäviä ja vahvasti toisiinsa kietoutuvia syrjäytymisen riskitekijöitä.

Syrjäytymisessä on usein kyse usean hyvinvoinnille merkityksellisen tekijän puutteesta ja niiden ketjuuntumisesta. Syrjäytyminen saa monasti alkunsa silloin, kun huono-osaisuus kasautuu ja monimuotoistuu ja alkaa näin heikentää ihmisen mahdollisuuksia hallita omaa elämäänsä. Syrjäytyminen voidaan nähdä prosessina, johon sisältyy kulttuurisia, terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia tekijöitä. 

Merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö nuorten syrjäytymisen taustalla on työmarkkinoiden muutos. Uudet sukupolvet eivät löydä paikkaansa yhteiskunnasta ja työmarkkinoilta samalla tavoin kuin aiemmin. Yksilö, joka ei syytä tai toisesta pysty vastaamaan kasvaviin tehokkuus- ja koulutusvaatimuksiin, on vaarassa jäädä ulkopuolelle.

Syrjäytyminen ja osallisuuden puute johtavat helposti yksinäisyyteen. Pitkäaikainen yksinäisyys heikentää tutkimusten mukaan lasten ja nuoren elämänlaatua ja hyvinvointia, ja se on riskitekijä sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle. Vuoden 2014 Nuorisobarometrin kyselyssä nuoret katsoivat, että syrjäytyminen on ennen kaikkea ystävien puutetta eli sosiaalisesta elämästä ulkopuolelle jäämistä. Toiseksi yleisimpänä syrjäytymisen syynä pidettiin mielenterveysongelmia.

Helppoja ratkaisuja yksinäisyyden ongelmiin ei ole. Yksinäisyyttä voidaan torjua esimerkiksi tukemalla koulujen kerhotoimintaa, aamu- ja iltapäiväkerhoja sekä pieniä koululuokkia. Oma luokka, oma opettaja tai oma ryhmä helpottavat kavereiden löytymistä. Opetussuunnitelmien perusteet sekä oppilas- ja opiskelijahuoltolaki edellyttävät yhteisöllisyyden lisäämistä kouluissa ja oppilaitoksissa. Kouluissa ja oppilaitoksissa on otettu käyttöön menetelmiä, joiden avulla lapsille ja nuorille opetetaan ystävyyssuhteissa ja ryhmässä toimimisessa tärkeitä tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Yksinäisyys ei kosketa pelkästään lapsia ja nuoria vaan aiheuttaa syrjäytymistä ja osattomuuden kokemuksia kaikissa ikäryhmissä. Kansalaisjärjestötoiminnalla on tärkeä rooli yksinäisyyden torjunnassa ja erilaisten osallistumismahdollisuuksien luomisessa kaikille väestöryhmille.

Työn tai koulutuksen ulkopuolella on noin 10 % nuorista, määrä ei ole muuttunut viime vuosina

Syrjäytyneiden ja syrjäytymisriskissä olevien nuorten määrästä on keskusteltu pitkään. Arviot määrästä vaihtelevat 14 000 ja 100 000 välillä. Suuri vaihtelu arvioissa johtuu siitä, ettei syrjäytymiselle ole vakiintunutta määritelmää. Tilastoilla voidaan kuvata erilaisia huono-osaisuuden tiloja tai syrjäytymisen riskejä, kuten osallistumattomuutta yhteiskunnan toimintaan tai ei-toivottuja elämäntapahtumia. Poikkileikkaustilastoista ei voi vielä sanoa, kuka on syrjäytynyt, vaan korkeintaan sen, kuinka monelle riskitekijöitä on kasaantunut.

Työttömyys­astetta on usein käytetty kriisi-indikaattorina. Työttömyys­aste kuvaa syrjäytymistä kuitenkin varsin kehnosti, koska se rajaa tarkastelun ulko­puolelle työvoiman ulko­puolella olevat, joilla syrjäytymis­riski on työttömiä suurempi (esim. Larja 2013). Tässä tarkastelussa käytetään NEET-indikaattoria (Not in Employment, Education or Training), eli niiden nuorten osuutta ikä­luokasta, jotka eivät opiskele, työskentele tai ole varus­mies­palvelussa. Nuorten elämän­tilanteet kuitenkin vaihtelevat ja NEET-status on varsin yleinen jossakin vaiheessa elämää. Nuoret odottavat opiskelujen tai armeijan alkamista, viettävät välivuotta, lukevat pääsy­kokeisiin tai lomailevat kesällä ilman kesä­työtä.

Vuonna 2016 kaikkiaan 61 000 nuorta ei ollut työssä, koulutuksessa tai asevelvollisuutta suorittamassa. Tämä on kymmenen prosenttia 15–24-vuotiaiden koko ikäluokasta. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten lukumäärä laski ensi kerran sitten vuoden 2011. Suhteellinen osuus ikäluokasta pysyi kuitenkin samana (10 %), sillä ikäluokan koko pieneni hieman edellisvuoteen verrattuna. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista noin puolet oli miehiä ja puolet naisia. Heistä noin 60 prosenttia piti itseään työttömänä vuonna 2016. Noin 16 prosenttia oli oman ilmoituksensa mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä tai pitkäaikaisesti sairaita. Noin joka kymmenes hoiti omia lapsia. Työn ja koulutuksen ulkopuolella oleminen on yleisempää 20–24-vuotiailla kuin 15–19-vuotiailla. Vuonna 2016 työn ja koulutuksen ulkopuolella olleista 20–24-vuotiaista nuorista noin joka kolmas ei ollut vielä suorittanut toisen asteen tutkintoa. (Tilastokeskus, työvoimatutkimus 2016)

Ilman läheistä ystävää olevien poikien määrä on vähentynyt hieman

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamassa kouluterveyskyselyssä on selvitetty yksinäisyyden kokemusta.  Indikaattori kuvaa niiden nuorten osuutta, jotka kertovat että heillä ei ole yhtään läheistä ystävää. Indikaattori perustuu kysymykseen: "Onko sinulla tällä hetkellä todella läheistä ystävää, jonka kanssa voit keskustella luottamuksellisesti lähes kaikista omista asioistasi?" Vastausvaihtoehdot olivat: 1) ei ole läheisiä ystäviä 2) on yksi läheinen ystävä 3) on kaksi läheistä ystävää 4) on useampia läheisiä ystäviä. Mukana tarkastelussa ovat vastaajat, jotka ovat valinneet vastausvaihtoehdon 1. 

Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista yksinäisyyden tunne on ohimenevä, mutta joka kymmenes koululainen kokee olevansa yksinäinen vuodesta toiseen. Ilman läheistä ystävää olevien nuorten, etenkin poikien, osuus on hieman vähentynyt viimeisten vuosien aikana. Silti osa lapsista ja nuorista, etenkin pojista, on vailla läheistä ystävää. (Kuvio 2)

Yksinäisyyden kytkös masennukseen ja syrjäytymiseen on kiistaton. Opetusministeriössä on arvioitu, että nuorena syrjäytynyt henkilö aiheuttaa yhteiskunnalle elämänsä aikana 1,2 miljoonan euron kustannukset. Lasten ja nuorten yksinäisyyden ehkäisy on keskeinen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen haaste. Ilman ystäviä olevalle lapselle ja nuorelle saattaa kasautua useita myöhempää terveyttä ja hyvinvointia uhkaavia riskitekijöitä.

Äänestysaktiivisuus on vähentynyt

Äänestysaktiivisuutta käytetään usein poliittisen osallistumisen mittarina koska siitä on helposti saatavissa luotettavaa tietoa. Suomessa äänestysaktiivisuustietoja on laajasti saatavissa sekä Suomen vaalitutkimusportaalista sekä Tilastokeskuksen vaalitilastoista. 

Äänestysaktiivisuus on kuitenkin kapea mittari kuvaamaan yhteiskunnallista osallistumista. Nykyään kansalaiset osallistuvat monin eri tavoin. Perinteisten osallistumistapojen rinnalle on syntynyt monia uusia osallistumisen muotoja, kuten kansalaisaloite, kuntalaisaloite ja kuuleminen sekä omaehtoista aktivismia ja verkko-osallistumista. Äänestysaktiivisuus ei myöskään kuvaa poliittisten oikeuksien laajuutta. 

Äänestysvilkkaus on sidoksissa sekä pitkän aikavälin yhteiskunnallisiin muutoksiin että vaalien läheisyyteen ja niiden yhteyteen ajoittuviin tapahtumiin. Pitkän aikavälin kehityssuunnat liittyvät yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin, kun taas lyhyen aikavälin trendeihin vaikuttavat suurimmaksi osaksi vaalien tekniset järjestelyt sekä vaaliasetelma. (Borg 2006)

Demokratiaindikaattoreiden mukaan äänestysaktiivisuus on viimeisten vuosikymmenten aikana Suomessa laskenut enemmän kuin Länsi-Euroopan maissa keskimäärin. Tärkeimpiä yleisiä syitä äänestysprosenttien laskuun lienevät kansalaisten puoluekiinnittyneisyyden sekä äänestämiseen kansalaisvelvollisuudeksi liittyvän velvollisuudentunnon heikentyminen. Tutkimustulokset osoittavat, että äänestämisen kokeminen ehdottomaksi velvollisuudeksi on 2000- ja 2010-lukujen taitteessa huomattavasti harvinaisempaa kuin 1970-luvun lopulla. Äänestysprosenttien kehityssuunta 2000-luvulla ei ole enää ollut niin selvästi laskeva kuin 1980- ja 1990-luvuilla

Kuluvan vuosituhannen kunnallisvaaleista löytyy runsaasti kuntia ja äänestysalueita, joissa enemmistö äänioikeutetuista jätti äänestämättä. Äänestysaktiivisuuden erot ovat suuria sekä kuntien välillä että suurten kuntien sisällä, mikä voi olla yhteydessä muun muassa alueiden sosioekonomiseen eriytymiseen. Kuntatason vaaliosallistumisen pitkän aikavälin suunta on muissakin Pohjoismaissa ollut laskeva, mutta Suomen kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus on selvästi vähäisempää kuin muualla. Äänestysaktiivisuuden lasku ei kuitenkaan näytä selittyvän sillä, että kuntalaisten kokemus kunnallisvaaleissa äänestämisestä tärkeimpänä vaikutuskeinona oman kunnan asioihin olisi heikentynyt. Päinvastoin, äänestämisen tärkeys on jopa korostunut 2000-luvun alusta lukien. Naiset ovat äänestäneet eduskuntavaaleissa miehiä ahkerammin 1980-luvun lopulta alkaen. Vuoden 2011 vaaleissa ero tasoittui, mutta ei poistunut. Äänestysaktiivisuus on pienin nuorten miesten joukossa.

Suomi menestyy edelleen hyvin korruptiota ja lehdistönvapautta koskevissa vertailuissa

Korruptio heikentää ihmisten luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen, heikentää yhdenvertaisia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon ja lisää eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa. Korruptio heijastuu myös eriarvoisuuteen yhteiskunnallisten palveluiden käytössä ja kärjistää eroja työmarkkinoilla. Yhteiskunnallinen osallisuus edellyttää myös sananvapauden toteutumista sekä vapaata tiedon välitystä. Erilaisten mielipiteiden esittämisen mahdollisuus tukee osallisuutta ja syrjimättömyyttä.         

Korruptiokäsityksiä kuvaava indeksi yhdistää luotettavien kansainvälisten korruptiokyselyjen ja arvioiden tuloksia. Indeksi perustuu 13 riippumattoman lähteen suorittamiin kyselyihin. Nämä tahot ovat erikoistuneet hallinnon ja liiketoimintaympäristön analyyseihin, joiden tietopohjana käytetään asiantuntija-arvioita ja liike-elämän edustajien näkemyksiä. Indeksi on tehty kysymällä muun muassa yritysjohtajilta, esiintyykö maassa korruptiota ja pitääkö yritysjohtajien maksaa rahaa päättäjille. Indeksi on Transparency Internationalin mukaan poliittisesti riippumaton ja puolueeton. Varsinaisista tietolähteistä ei ole kuitenkaan ole saatavissa kattavaa kuvausta.   

Korruptiota mittaavan Transparency Internationalin indeksissä vertailussa Suomi on menestynyt yleensä erittäin hyvin. Vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun takia Suomi putosi sijalle viisi. TI:n korruptioindeksi mittaa pääasiassa julkisen vallan lahjottavuutta ja sitä on myös arvosteltu suppeaksi, koska korruptio voidaan nähdä laajempana kuin rahan antamisena päättäjille. 

Suomi on indeksivertailussa maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa. Suomen edellä ovat vain Uusi-Seelanti ja Tanska. Kaikki Pohjoismaat sijoittuvat listalla hyvin. Suomi saa 8,9 pistettä asteikolla, joka on 0–10. Maa saa sitä pienemmät pisteet, mitä enemmän siellä on julkisen sektorin korruptiota. Vaikka Suomessa virkarikosepäilyjen määrä on kasvanut viime vuosina, on lahjusrikoksista tuomittujen määrä kuitenkin pysynyt hyvin pienenä.

Korruptiota vastaan voidaan taistella onnistuneesti vain yhteiskunnissa, joissa on ilmaisuvapaus, poliittiset prosessit ovat läpinäkyviä ja demokraattiset instituutiot vahvoja. Korruption kontrollitaso on eräs tärkeä globaalin hallinnan indikaattori, jota Maailmanpankki käyttää eri yhteyksissä omissa maa-arvioissaan . Myös Maailmanpankin korruption kontrollitasoa kuvaavan mittarin tulokset vahvistavat, että Suomi on jo pitkään lukeutunut maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon.

Transparency Suomi ry:n puheenjohtaja Tommi Niinimäki on tuonut esille että indeksi ei tavoita suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillistä rakenteellista korruptiota. Suomi on kuitenkin vähiten korruptoituneita maita maailmassa, mikä lisää kansalaisten luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen sekä vaikuttaa myönteisesti kansalaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. 

Myös lehdistönvapaus toteutuu Suomessa hyvin. Suomen perustuslaki takaa kansalaisten sanavapauden ja oikeuden "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”.   

Lehdistönvapautta kuvaava indeksin on laatinut Toimittajat ilman rajoja -järjestö (Reporters Without Borders RSF). Indeksissä on vertailtu 180 maan tilannetta. Indeksi perustuu verkossa toteutettuun kyselyyn, joka koostuu 87 kysymyksestä. Kysely on suunnattu viestinnän ammattilaisille, oikeusoppineille ja sosiologeille, jotka RSF on valinnut. Kysymyksillä mitataan tiedotusvälineiden moniäänisyyttä, median riippumattomuutta, tiedotusympäristöä ja itsesensuuria, oikeudellista kehikkoa, instituutioiden ja menettelytapojen läpinäkyvyyttä sekä viestinnän tukirakenteita. Kyselyn tuottamaa laadullista analyysiä täydennetään määrällisillä tiedoilla tiedotusvälineiden edustajiin kohdistuvasta väkivallasta ja pahoinpitelyistä.

Vuodesta 2013 lähtien tarkastelussa mukana olevat maat ovat saaneet indeksin arvon, jonka vaihteluväli on nollasta sataan. Nolla on paras mahdollinen pistemäärä. Kunkin valtion saama pistemäärä on suurempi kahdesta arvosta, jossa toisessa on otettu mukaan kyselyn antaman tuloksen lisäksi myös tiedotusvälineiden edustajiin kohdistuvan väkivallan ja pahoinpitelyjen määrä.

Suomi on sijoittunut tarkastelujaksolla 2002 - 2017 useimmiten parhaalle sijalle lehdistön vapautta kuvaavan indeksi suhteen. Viime vuosina indeksi arvo yleisellä tasolla on noussut, mikä heijastaa lehdistönvapauden heikentymistä maailmalla. Yksittäiset tapahtumat, jotka ovat voineet kyseenalaistaa tiedotusvälineiden riippumattomuuden, heijastuvat Suomen sijoituksessa lehdistönvapausindeksissä.     

Nuoret suhtautuvat aiempaa varauksellisemmin Suomeen tulevaisuuden asuinmaana

Kestävän yhteiskunnan edellytys on riittävä luottamus yhteiskuntaan. Nuorten luottamus ohjaa nuorten toimintaa. Jollei luottamus yhteiskuntaan ole suurta, ei osallistuminenkaan motivoi. Silloin moni nuori saattaa keskittyä asioihin, joihin uskoo voivansa vaikuttaa. Nuorten osallistumishalu esimerkiksi politiikkaan on vähentynyt, mutta nuorten osallistuminen omaehtoisesti verkon kautta tai esimerkiksi kuluttajavalintoja tekemällä on puolestaan yleistynyt.   

Nuorten luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan on vähentynyt viime vuosina. Vielä vuonna 2008 nuorisobarometriin osallistuneista nuorista lähes kolme neljästä uskoi Suomen olevan hyvä tulevaisuuden asuinmaana, mutta vuonna 2016 myönteisesti Suomeen asuinpaikkana suhtautuvien osuus oli laskenut 55 prosenttiin. Luottamusta Suomen tulevaisuuteen on mitattu kysymällä mielipidettä Suomesta asuinmaana tulevaisuudessa. Kysymykseen voi kuitenkin vastata eri näkökulmista esimerkiksi tarkastelemalla Suomen houkuttelevuutta yksilöllisten toiveiden toteutumisen kannalta tai vertailemalla Suomen elinoloja muiden maiden vastaaviin. Vastauksen tulkinta ei ole yksiselitteinen ja siihen vaikuttavat myös yksilölliset käsitykset omasta kyvystä toimia ja saavuttaa menestystä ulkomailla

Tulkintatekstin on koonnut Markus Seppelin sosiaali- ja terveysministeriöstä

Lähteet

Yleistä syrjäytymisestä ja riskitekijöistä: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Äänestysaktiivisuus: Tilastokeskuksen vaalitilastot  ja vaalitutkimus 

Borg, Sami (2006): Osallistuminen vaali- ja puoluedemokratiaan. Teoksessa Sami Borg (toim.): Suomen demokratiaindikaattorit.

Korruptiokäsityksiä mittaava indeksi: Transparency international 

Lehdistönvapauttaa mittaava indeksi: Toimittajat ilman rajoja 

Nuorten luottamus tulevaisuuteen: Nuorisobarometri 2016

Kommentit
Lisää kommentti
Sami Pirkkala
Uusi nuorisobarometri julkaistiin 20.3.

Lainaus barometrista: Yhteenkuuluvuudessa suomalaiseen yhteiskuntaan on tapahtunut yllättävän nopeita muutoksia. Vuosien 2012 ja 2015 välillä tapahtui sidoksen nopeaa löyhtymistä, ja nyt 2017 on suurin piirtein palauduttu vuoden 2012 tasolle. Viimeisin käänne on siis myönteinen, kohti tiiviimpää yhteenkuuluvuutta.

Ks. www.tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2017
Kirjoitettu 22.3.2018 10:52.
Niina Meriläinen
Mielestäni olisi hyvin keskeistä tutkia ja keskustella laajasti eri tavoista olla osallinen yhteiskunnan eri alueilla. Työelämän ja osallistumisen muutoksessa on myös huomioitava, että työnteon laatua ja määreitä voidaan tarkastella mittareilla ja tavoilla, mitkä ovat kehitetty ns. vanhan tavan työnteon ja osallistumisen mittaamiseen ja tutkimiseen. Samalla kun tietoisuus eri tavoista, kuten se, että osallistumattomuus yhdellä asia-areenalla ei tarkoita, etteikö osallistuisi toisella, tulisi tutkimustavat ja menetelmät kuten indikaattorit, kehittyä mukana. Tämä on osin huomioitu Agenda 2030 toiminnassa. Lisäksi olisi syytä tutkia laadullisesta tulokulmasta mitä osallistumattomuus on. Herää kysymys, että osallisuus mihin? Milloin? Kuinka? On osallistumista mikä ei näy välttämättä eliitille tai tutkijoille.
Lisäksi eliitin ja ei-eliitin eri tavoista osallistua tulisi keskustella, samoin kuin miten nämä määritellään, miten ne ymmärretään ja miten niitä tietoisesti arvotetaan eri tavoilla. Valtasuhteiden vaikutus olisi myönnettävä myös tässä kontekstissa, mikä yhdistyy suoraan syrjäytymisen ymmärtämiseen ja syrjäytymis-narratiiveihin sekä osallistumisen käsitteeseen.

Niina Meriläinen,
Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, All-Youth STN -hanke.
Kirjoitettu 4.4.2018 13:40.
Sami Pirkkala
Hei Nina,
Kiitos kommentista. All youth -hanke on kiinnostava, kun se alkaa tuottaa tuloksia niin niistä olisi mukava kuulla myös täläl foorumilla.
Kirjoitettu 4.4.2018 13:50 vastauksena kirjoittajalle Niina Meriläinen.
Niina Meriläinen
Toki kerromme, juuri nyt meidän eri työpaketit Helsingin yliopistossa, Tampereen yliopistossa, Tampereen Teknillisessä yliopistossa sekä Itä-Suomen yliopistossa ovat työntouhussa. Täällä meillä Tampereen yliopistolla teemme laajasti yhteistyötä eri nuorten kanssa, mm. opetamme lukioissa ja ammattikouluissa kevään 2018 aikana sekä järjestämme työpajoja eri taustaisten nuorten parissa. Lisäksi teemme perinteistä akateemista tutkimusta, kuten itse tänään kirjoitan artikkelia aiheesta Nuorten osallistuminen ja valtasuhteet lainvalmisteluprosesseissa. All-Youth-hanke on kuusivuotinen, joten aikaa on tehdä vaikka mitä.
Kirjoitettu 4.4.2018 14:56 vastauksena kirjoittajalle Sami Pirkkala.
Heta Heiskanen
On todella hienoa, että nuorten luottamus tulevaisuuteen nostettiin yhdeksi indikaattoriksi. Erityistä indikaattorissa
on, että ehdotus tuli Nuorten Agenda 2030 -ryhmän jäseniltä. Toimin myös ALL-YOUTH STN -hankkeessa tutkijana, mutta nostaisin esiin viime aikaisesta tutkimuksesta CONTRE -tutkimushankkeen nuorten luottamukseen liittyen. Hanke on tutkinut poliittista luottamusta ja myös erityisesti nuorten luottamusta. Tulossa on tutkimustuloksia ilmeisesti tämän vuoden aikana. Hankkeen blogissa oli aihetta käsittelevä kirjoitus, joka pohjautuu gradututkimukseen: http://blogs.uta.fi/contre/2018/01/18/young-people-and-political-trust/ ja hankkeen sivuilta löytyy lisää tietoa opiskelijoiden POLKU-projektista, joka keräsi liki tuhannelta tamperelaisnuorelta tietoa heidän luottamustasostaan: http://www.uta.fi/jkk/en/research/themes/contre/studentprojectpolku.html
Kirjoitettu 13.4.2018 15:50.
Sami Pirkkala
Kiitos Heta,
Kertokaa CONTRE:nkin tuloksista täällä, kun niitä valmistuu.
Kirjoitettu 13.4.2018 15:59 vastauksena kirjoittajalle Heta Heiskanen.
Sami Pirkkala
Helsingin yliopiston kestävyystieteiden instituutti HELSUS järjesti 13.3. keskustelutilaisuuden tämän seurantakorin aiheista. Keskustelun yhteenveto löytyy osoitteesta https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/yhteenveto.maaliskuu.pdf Hanna Wass toi esille The Centre for Media Pluralism and Media Freedom (CMPF):n media pluralism -raportin yhtenä hyödyllisen lisälähteenä. Vuoden 2016 raportin yhteenvedon 1. kappale: Finland scores notably high risk levels on several indicators. These warning signs do not necessarily imply the need for immediate policy changes. They mostly relate to the lack of regulation: the state has largely chosen to equate media with other businesses and does not impose additional regulation in order to promote plurality. This approach has led to potential problems such as high market concentration, and a scant service to small and disenfranchised audiences. The overall state of media plurality in Finland is fairly good, but some issues should be addressed. Ks: http://cmpf.eui.eu/media-pluralism-monitor/mpm-2016-results/finland/
Kirjoitettu 8.5.2018 14:21.
Pia Björkbacka
SAK järjesti toukokuussa seminaarin kestävästä kehityksestä ja kansallisten seurantaindikaattorien kolmesta korista. Yksi teemoista oli syrjäytyminen ja yhteiskunnallinen osallisuus. Seminaarissa tästä kokonaisuudesta nousi esiin mm. seuraavia asioita:

*Syrjäytyminen- kokonaisuudessa on tärkeä muistaa, että Leave no-one behind- periaate velvoittaa myös Suomea. Se edellyttää, että ei tarkastella seurannassa vain keskiarvoja, vaan tarkastellaan eri maiden ja ryhmien asemaa indikaattoreiden kautta.

*Tutkimuksinkin on todettu, että suomalaiset arvostavat pieniä tuloeroja. Eriarvoisuusvaikutuksia tulisi arvioida systemaattisemmin osana päätöksentekoa.

*Varallisuuden periytyminen koulutuksen periytyminen jne. ovat tuloerojen ohella tärkeitä eriarvoisuuden elementtejä.Tämä pätee myös globaalisti: kun fokusoidaan köyhiin maihin, pitää siellä kyetä kohdistamaan toimenpiteet heikoimmassa asemassa oleviin.

*Varallisuuserojen merkityksestä on liian vähän tietoa. Tarvitaan politiikkaa, joka hillitsee varallisuuden kasautumista. (Perintövero, globaali veropolitiikka jne.). Kaiken kaikkiaan on syytä kiinnittää huomio yksilöistä yhteiskunnan rakenteisiin. Ei riitä että on periaatteessa samat mahdollisuudet valita, vaan myös että on samanlaiset edellytykset tehdä valintoja (perheen, koulun, lähiympäristön jne vaikutus valintoihin.)

*Eriarvoisuuden suhde kestävän kehitykseen on haastava kokonaisuus, koska kulutuksen ja kasvun irtikytkentää ei ole kyetty tekemään. Toisaalta, köyhyys heikentää kestävien uusien järjestelmien rakentamista.

*90-luvun murros näkyy indikaattoreissa, jokainen voi miettiä mikä paradigman muutos tapahtui silloin, joka aiheutti sen hyppäyksen josta ei nyt ole palattu aiempaan.

*Myös työelämän ja harrastusten puolella on eriarvoisuutta

*Hyvä, että tässä kokonaisuudessa tasa-arvo käsitetään laajemmin kuinm pelkäksi taloudelliseksi tasa-arvoksi. On tärkeää osallistaa ihmisiä ja tätä pitää distää painokkkaammin mm. koulutusen keinoin (kasvatuspalveluista aina täydennyskoulutukseen)
Kirjoitettu 28.6.2018 12:54.
Mitä-verkosto
Mitä-verkosto on Plan International Suomen alainen nuorten aikuisten vaikuttamisyhteisö. Verkosto keskittyy erityisesti globaaleihin kehityskysymyksiin tyttöjen oikeuksien näkökulmasta. Tänä vuonna Mitä-verkoston teemana ovat seksuaali- ja lisääntymisoikeudet. Mitä-verkostossa haluamme nostaa keskusteluun ihmisten kokemuksia ehkäisystä niin Suomessa kuin maailmalla. Olemme keränneet Ehkäisytalkoot-verkkosivulla tarinoita ehkäisyyn liittyen, joiden kautta haluamme tuoda esille nuorten ajatuksia kestävään kehitykseen ja seksuaalioikeuksiin liittyen ja ottaa niiden pohjalta kantaa Agendan seurantakoreihin.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yksi Suomen houkuttelevuuden mittareista. Erityisen tärkeää on kuitenkin muistaa tarjota terveyspalveluita, kuten esimerkiksi seksuaaliterveyspalveluita, jotka ovat suunnattu nuorille. Nuorisoystävällisten terveyspalveluiden myötä voidaan lisätä nuorten luottamusta yhteiskuntaan. Kun nuorille tarjotaan heille suunnattuja palveluita, he voivat kokea kuuluvansa yhteiskuntaan ja heitä pidetään arvokkaina yhteiskunnan jäseninä. Tämä taas voi lisätä nuorten luottamusta ja osallistumista.

Nuorten osallistuminen omaehtoisesti netin kautta on lisääntynyt. Mitä-verkosto on kerännyt tämän vuoden aikana Ehkäisytalkoot-nettisivujen kautta nuorten tarinoita ehkäisystä vaikuttaakseen Suomen Agenda2030 -toimintasuunnitelmaan. Nettisivujemme kautta saimme 63 tarinaa nuorilta, jotka halusivat kertoa oman tarinansa liittyen ehkäisyyn ja samalla vaikuttaa kestävän kehityksen toimintasuunnitelmaan. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten nuoret voivat ja haluavat vaikuttaa netin kautta.
Kirjoitettu 16.10.2018 18:56.
Heta Heiskanen
On mielenkiintoista, että nuorten kokemus oman elämänsä tulevaisuudesta ja yhteiskunnan tulevaisuudesta poikkea niinkin voimakkaasti toisistaan. On todennäköistä, että valtaosa nuorista kokee voivansa vaikuttaa oman elämänsä tulevaisuuteen melko paljon, joten luottavaisuuden aste on korkealla. Yhteiskunnan tulevaisuudesta puhuttaessa vaikuttamismahdollisuudet ovat haastavampia samaan aikaan kun tieto yhteiskunnan nykytilasta ja tulevaisuudesta on monesti synkähkökin: työttömyyttä, ilmastonmuutosta ja saastumista. Onkin melko ymmärrettävää, että yhteiskunnan ja maailman tulevaisuus näyttää nuorten näkökulmasta synkältä. Jos vertaillaan ilmastonmuutoksesta huolissaan olevien määrää määrään nuoriin, joilla ei ole valoisa kuva yhteiskunnan tulevaisuudesta, puhutaan melko saman mittaluokan luvuista. Onkin hyvin mahdollista, että nuorten näkemykset olisivat positiivisempia, jos tulevaisuuden uhkiin vastattaisiin nykyistä kunnianhimoisemmalla ilmastopolitiikalla.
Kirjoitettu 29.10.2018 21:21.
Nuorisobarometrit
Nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut,. Vuonna 2006 erittäin huolestuneita oli 8,8 ja vuonna 2018 jo 24,4. Lisäksi melko huolissaan vuonna 2006 oli 26,1 ja vuonna 2018 jo 43,2. Trendi on ollut voimakkaassa kasvussa. Lähde: Nuorisobarometrit.
Kirjoitettu 1.11.2018 22:56.
Niina Meriläinen
On todella tärkeää tutkia tätä teemaa: Syrjäytyminen ja yhteiskunnallinen osallisuus, monelta eri tulokulmalta. Miten eri taustoista ja kokemustodellisuusmaailmoista tulevat nuoret kokevat syrjäytymisen ja osallisuuden yhteiskunnassa sekä otetaanko heidän huolet ja kehitysideat mukaan viralliseen vaikutustyöhön.Tällöin on hyvin tärkeää mennä eri taustoista tulevien nuorten luo ja kuunnella, eikä vain luottaa, että nuoret itse löytävät ns. viralliset vaikutuskanavat. On nuoria, joilla on paljon sanottavaa ja konkreettisia kehitysehdotuksia, mutta he eivät ole kiinnostuneita mm. nuorisovaltuustoista ja/tai nuortenideat.fi käytöstä. Me All-Youthissa pyrimme juuri tavoittamaan eri taustoista tulevia nuoria, jotta monen eri nuoren näkemykset, huolet ja kehitysehdotukset tulevat tietoon ja voidaan hyödyntää yhteiskunnan demokratiakehityksessä. Näin ollen yhteiskunnan kehittämisprosessit eivät etenisi vain eliitin ehdoilla.

Niina Meriläinen,
Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
All-YouthSTN-hanke
Kirjoitettu 14.11.2018 14:47.
Nuoret
Suhtaudumme ihan huoletta Suomen tulevaisuuteen, koska meidän mielestä tulevaisuus näyttää ihan hyvältä. Suomessa on hyvät mahdollisuudet kouluttautua, jos vain haluaa ja meillä ei ole huolta, koska alallamme riittää töitä. Luottamusta lisäisi se, että kaikilla aloilla riittäisi töitä, olisi hyvä palkka että tulee pärjäämään yhteiskunnassa ja ettei tarvitsisi pelätä syrjäytymistä jos jäisi työttömäksi. Nykyään pitää olla aika korkea koulutus hyvään palkkaan.
Kirjoitettu 21.11.2018 12:49.
ANS
Suomessa pitää antaa itsestään paljon työelämässä, kokoajan pitäisi olla uutta koulutusta ja tietoa kaikesta. Palkat eivät kuitenkaan kaikilla aloilla ole kovin hyvät, ja niistä lähtee iso summa veroihin. Joka päiväisessä elämässä tulee vastaan verot. Kelalta ei saa nykypäivänä kovin helposti tukea raha-asioihin. Näistä voi koitua työuupumusta, mikä voi johtaa syrjäytymiseen ja eläke venyy kokoajan. Pieni palkkaisilla ei ole varaa mennä ulkomaille, tai tehdä jotain mukavaa kavereiden kanssa, jolloin syrjäytyminen voi olla myös lähellä, kun on kokoajan töissä tekemässä ylitöitä, jotta saisi edes vähän enemmän palkkaa.

Jos palkkoja nostettaisiin, ihmisillä voisi nousta motivaatio työntekoon, ja myös syrjäytyneet voisivat innostua töistä. Suomen köyhiä pitäisi auttaa ensisijaisesti, eikä maahanmuuttajia. Suomen kaduilla on myös suomalaisia köyhiä. Suomessa pitäisi nykyään enemmän keskittyä turvallisuuteen, varsinkin kun suomessa on niin paljon maahanmuuttajia ja jos niitä tulee vielä lisää. Suomen nykytilanne on ihan hyvä, mutta tulevat muutokset vievät suomea huonompaan suuntaan.



Siro, Nea, Alina
Kirjoitettu 21.11.2018 12:50.
opiskelija
Nuorten suunnitelmat muuttamisesta ulkomaille johtuu omasta mielestäni ja kaveriporukan mielestä enemmän rahasta kuin luottamuksesta omaan yhteiskuntaan. Nuoret kuulevat, että ulkomailla on halvempaa asua ja joissain maissa tienaa rahaa paremmin kuin Suomessa, vaikka olisi sama ala kyseessä. Nuoret saavat muutenkin paljon tietoa ulkomaista.

Itse pidän Suomea hyvänä ja turvallisena paikkana asua tulevaisuudessa, koska Suomi on hyvinvointivaltio ja minulla on kova luottamus siihen, että tulen saamaan Suomessa hyvän elämän.

Luottamusta yhteiskuntaa voisi vahvistua siten, että Suomesta kirjoitettaisiin netissä enemmän positiivistä.
Kirjoitettu 21.11.2018 12:54.
:)
Mielestäni suomi on hyvä asuin paikka kuin kaikilla on mahdollisuus kouluttautua jos itse haluaa ja kaikilla on mahdollisuus harrastaa mitä haluaa eikä ole rajoitteita. Mielestäni peruskouluissa pitäisi puuttua enemmän kiusaamisen estoon ja enemmän puhua siitä. Samalla nuorten syrjäytyminen voisi vähentyä.
Kirjoitettu 21.11.2018 12:57.
tredu16
Mielestäni syrjäytyneille nuorille pitäisi järjestää kerhoja ja tapahtumia jotta he löytäisivät seuraa.
Kirjoitettu 22.11.2018 13:29.
Tredu 93 94
Suhtaudumme Suomen tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Olemme luottavaisia koska terveydenhuolto toimii erittäin hyvin ja kouluttautua voi kuka vain jos vain halua löytyy.
Kirjoitettu 22.11.2018 13:37.
Tredulainen//suomen kansalainen
Hyvinvointivaltiossa on helppo valittaa pienistä asioista. Nykyään kun toinen saa neljännen asteen masennuksen, kun saa väärän määrän maitoa kahviinsa paikallisessa kahvilassa. Tästä ja monesta muusta on helppo mennä valittamaan nettiin nimettömänä, josta alkaa ikuinen kierre turhasta nitisemisestä ja syyttämisestä. Sama suomen tulevaisuudella. Koska kansa on niin jakautunutta, eri mielipiteitä syntyy paljon, ja emailit huutaa tappouhkauksista ja poliittisista vääryyksistä. Levottomuus ja mainostus ratkaisee ja radikalismia ihannoidaan. Welcome to Finland.
Kirjoitettu 22.11.2018 13:40.
Selaa blogin artikkeleita