Mitä faktat kertovat?

Syrjäytymisen torjunta ja yhteiskunnallinen osallisuus 2019: Ihmisten kiinnittyminen yhteiskuntaan on kehittynyt myönteiseen suuntaan viime vuosina

Julkaisupäivä 11.6.2019 14.01 Blogit

Syrjäytymisen torjunta ja osallisuuden turvaaminen luovat edellytyksiä yhteiskunnallisen eheyden ja sisäisen turvallisuuden ylläpitämiselle sekä edistävät ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Tilastoilla voidaan kuvata erilaisia huono-osaisuuden tiloja tai syrjäytymisen riskejä, kuten osallistumattomuutta yhteiskunnan toimintaan tai ei-toivottuja elämäntapahtumia. Poikkileikkaustilastoista ei voi vielä sanoa, kuka on syrjäytynyt, vaan korkeintaan sen, keille ja monelleko on kasaantunut riskitekijöitä. Kyse on yhteiskuntasitoumuksen seuraavien tavoitteiden edistämisestä: yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, vaikuttavien ihmisten yhteiskunta, työtä kestävästi sekä kestävät yhdyskunnat ja paikallisyhteisöt.  

 

Nuorten syrjäytymisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen ongelmat

Nuorten syrjäytymisen tutkimuksessa viitataan usein yhteiskunnallisten järjestelmien, kuten koulutuksen ja työmarkkinoiden, ulkopuolelle jäämiseen ja tämän hyvinvointivaikutuksiin. Matala koulutus, pitkäaikainen työttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovatkin merkittäviä ja vahvasti toisiinsa kietoutuvia syrjäytymisen riskitekijöitä.

Syrjäytymisessä on yleensä kyse usean hyvinvoinnille merkityksellisen tekijän puutteesta ja niiden ketjuuntumisesta. Syrjäytyminen saa alkunsa, kun huono-osaisuus kasautuu ja monimuotoistuu ja alkaa heikentää ihmisen mahdollisuuksia hallita omaa elämäänsä. Huono-osaisuuden kasautumiseen viittaavana käsitteenä syrjäytyminen voidaan nähdä prosessina, johon sisältyy kulttuurisia, terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia tekijöitä. 

Merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö nuorten syrjäytymisen taustalla on työmarkkinoiden muutos. Uudet sukupolvet eivät löydä enää helposti paikkaansa yhteiskunnasta ja työmarkkinoilta. Yksilö, joka ei syytä tai toisesta pysty vastaamaan kasvaviin tehokkuus- ja koulutusvaatimuksiin, on vaarassa jäädä ulkopuolelle.

 

Työn tai koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä vähenee (NEET)

Työttömyys­astetta on usein käytetty kriisi-indikaattorina. Se kuvaa syrjäytymistä kuitenkin varsin kehnosti, mm. rajaamalla tarkastelun ulko­puolelle työvoiman ulko­puolella olevat, joilla syrjäytymis­riski on työttömiä suurempi (esim. Larja 2013). Työttömyysasteen tilalle on ehdotettu ns. NEET-indikaattoria (Not in Employment, Education or Training), eli niiden nuorten osuutta ikä­luokasta, jotka eivät opiskele, työskentele tai ole varus­mies­palvelussa (emt.). Nuorten elämän­tilanteet kuitenkin vaihtelevat ja ns. NEET-tilanne on varsin yleinen jossakin vaiheessa elämää. Nuoret odottavat opiskelujen tai armeijan alkamista, viettävät välivuotta, lukevat pääsy­kokeisiin tai lomailevat kesällä ilman kesä­työtä. Tavoite on, että mahdollisimman moni nuori pääsee riittävän koulutuksen kautta työmarkkinoille. 

 

Suomen nykytilanne ja viimeaikainen kehitys

Vuonna 2018 nuoria, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa eivätkä asevelvollisuutta suorittamassa, oli 51 000 henkeä, mikä oli 8,3 prosenttia 15–24-vuotiaiden koko ikäluokasta (kuvio 1). Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten lukumäärä on viime vuosina ollut laskussa, pitkälti parantuneen työllisyystilanteen ansiosta. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista noin puolet oli miehiä ja puolet naisia. Erityisesti miesten tilanne on parantunut vuodesta 2015. Vuonna 2016 työn ja koulutuksen ulkopuolella olleista 20–24-vuotiaista suunnilleen joka kolmas ei ollut vielä suorittanut toisen asteen tutkintoa. (Tilastokeskus, työvoimatutkimus 2016). Suomessa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien 15 – 24 –vuotiaiden nuorten osuus on jokin verran korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, mutta huomattavasti EU:n keskiarvoa pienempi.

Myös 25-29-vuotiaiden nuorten aikuisten kohdalla kehitys on ollut myönteistä. Vuonna 2015 tässä ikäluokassa 53 000 henkeä kuului NEET-ryhmään, kun vuonna 2018 heitä oli 45 000. Suotuisa kehitys näkyy myös TE-toimistojen työttömiksi työnhakijoiksi rekisteröityneiden nuorten määrässä. Vuonna 2015 rekisteröityneitä työttömiä oli kuukauden mittauspäivänä keskimäärin 47 000, vuonna 2018 keskimäärin 32 500.

Vailla toisen asteen tutkintoa oleville kasaantuu usein hyvinvointiongelmia, kuten toimeentulon ja mielenterveyden vaikeuksia. Heillä myös todennäköisyys olla työn ja koulutuksen ulkopuolella myöhemmin on muita suurempi. Lähes kaikki perusopetuksen päättävät hakevat koulutukseen ja koulutuspaikkoja on tarjolla koko ikäluokalle. Vailla toisen asteen tutkintoa olevien osuus 20-24-vuotiaissa on silti edelleen huomattava, mutta suunta on ollut viime vuodet hieman laskeva. Vuonna 2014 osuus oli 17,8 %, vuonna 2017 taas 16,7 %. Vaille tutkintoa jääminen johtuu pääosin koulutuksen keskeyttämisestä, jonka takana on monenlaisia syitä. 

 

Syrjinnän tai yksinäisyyden kokemukset lisäävät selvästi syrjäytymisriskiä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamassa kouluterveyskyselyssä on selvitetty yksinäisyyden kokemusta.  Indikaattori tuottaa tietoa niiden nuorten osuudesta (%), jotka kertovat, että heillä ei ole yhtään läheistä ystävää. Indikaattori perustuu kysymykseen: "Onko sinulla tällä hetkellä todella läheistä ystävää, jonka kanssa voit keskustella luottamuksellisesti lähes kaikista omista asioistasi?" Vastausvaihtoehdot olivat: 1) ei ole läheisiä ystäviä 2) on yksi läheinen ystävä 3) on kaksi läheistä ystävää 4) on useampia läheisiä ystäviä. Mukana tarkastelussa ovat vastaajat, jotka ovat valinneet vastausvaihtoehdon 1.

Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista yksinäisyyden tunne on ohimenevä, mutta joka kymmenes koululainen kokee olevansa yksinäinen vuodesta toiseen. Ilman läheistä ystävää olevien nuorten, etenkin poikien, osuus on hieman vähentynyt viimeisten vuosien aikana. Silti osa lapsista ja nuorista, etenkin pojista, on vailla läheistä ystävää. 

Yksinäisyyden kytkös masennukseen ja syrjäytymiseen on kiistaton. Opetusministeriössä on arvioitu, että nuorena syrjäytynyt henkilö aiheuttaa yhteiskunnalle elämänsä aikana 1,2 miljoonan euron kustannukset. Lasten ja nuorten yksinäisyyden ehkäisy on keskeinen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen haaste. Ilman ystäviä olevalle lapselle ja nuorelle saattaa kasautua useita myöhempää terveyttä ja hyvinvointia uhkaavia riskitekijöitä.

 

 

'Äänestysaktiivisuus on elpymässä

Äänestysvilkkaus on sidoksissa sekä pitkän aikavälin yhteiskunnallisiin muutoksiin, että vaalien läheisyyteen ja niiden yhteyteen ajoittuviin tapahtumiin. Pitkän aikavälin kehityssuunnat liittyvät yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin, kun taas lyhyen aikavälin trendeihin vaikuttavat suurimmaksi osaksi vaalien tekniset järjestelyt sekä vaaliasetelma.

Viimeaikainen kehitys

Äänestysaktiivisuus on viimeisten vuosikymmenten aikana Suomessa laskenut enemmän kuin Länsi-Euroopan maissa keskimäärin. Tärkeimpiä yleisiä syitä äänestysprosenttien laskuun lienevät kansalaisten puoluekiinnittyneisyyden sekä äänestämiseen kansalaisvelvollisuudeksi liittyvän velvollisuudentunnon heikentyminen. Äänestysprosenttien kehityssuunta 2000-luvulla ei ole enää ollut niin selvästi laskeva kuin 1980- ja 1990-luvuilla. (Kuvio 3 ja 4). Naiset ovat äänestäneet eduskuntavaaleissa miehiä ahkerammin 1980-luvun lopulta alkaen. Äänestysaktiivisuus on pienin nuorten miesten joukossa.

Suomen nykytilanne

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Suomessa asuvien Suomen kansalaisten äänestysprosentti oli 72,1, mikä on 2,0 prosenttiyksikköä suurempi kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Äänestysprosentti nousi kaikissa vaalipiireissä. Manner-Suomessa korkein äänestysprosentti oli Helsingin vaalipiirissä (77,7 %) ja matalin Savo-Karjalan vaalipiirissä (67,4 %). Naiset äänestivät vuoden 2019 eduskuntavaaleissa selvästi miehiä aktiivisemmin, naisten äänestysprosentti oli 2,9 prosenttiyksikköä miesten äänestysprosenttia korkeampi. Äänestysprosentti nousi myös ulkomailla asuvien äänioikeutettujen osalta. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ulkomailla asuvista äänioikeutetuista äänesti 12,6 prosenttia.

 

Kuluvan vuosituhannen kunnallisvaaleista löytyy runsaasti kuntia ja äänestysalueita, joissa enemmistö äänioikeutetuista jätti äänestämättä. Äänestysaktiivisuuden erot ovat suuret sekä kuntien välillä että suurten kuntien sisällä, mikä voi olla yhteydessä muun muassa alueiden sosioekonomiseen eriytymiseen. 

Kuntatason vaaliosallistumisen pitkän aikavälin suunta on ollut muissakin Pohjoismaissa laskeva, mutta Suomen kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus on selvästi vähäisempää kuin muualla. Äänestysaktiivisuuden lasku ei kuitenkaan näytä selittyvän sillä, että kuntalaisten kokemus kunnallisvaaleissa äänestämisestä tärkeimpänä vaikutuskeinona oman kunnan asioihin olisi heikentynyt. Päinvastoin, äänestämisen tärkeys on jopa korostunut 2000-luvun alusta lukien.

 

Huomiot indikaattoriin

Äänestysaktiivisuus on hyvin suppea mittari kuvaamaan yhteiskunnallista osallistumista. Nykyään kansalaiset osallistuvat yhteiskunnallisesti monin eri tavoin. Perinteisten osallistumistapojen rinnalle on syntynyt monia uusia osallistumisen muotoja, kuten kansalaisaloite, kuntalaisaloite ja kuuleminen, sekä erinäköistä omaehtoista aktivismia ja verkko-osallistumista. Äänestysaktiivisuus ei myöskään kuvaa poliittisten oikeuksien laajuutta. Äänestysaktiivisuutta käytetään kuitenkin usein jonkinlaisena poliittisen osallistumisen mittarina, koska siitä on helposti saatavissa luotettavaa tietoa. Suomessa äänestysaktiivisuustietoja on laajasti saatavissa sekä Suomen vaalitutkimusportaalista sekä Tilastokeskuksen vaalitilastoista.

 

Suomi menestyy hyvin korruptiota ja lehdistön vapautta koskevissa vertailuissa

Korruptio heikentää ihmisten luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen, ei takaa yhdenvertaisia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon sekä lisää eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa. Korruptio heijastuu eriarvoisuuteen yhteiskunnallisten palveluiden käytössä ja kärjistää eroja työmarkkinoilla. Yhteiskunnallinen osallisuus edellyttää myös sananvapauden toteutumista sekä vapaata tiedon välitystä. Erilaisten mielipiteiden esittämisen mahdollisuus tukee osallisuutta ja syrjimättömyyttä.

Korruptiokäsityksiä kuvaava indeksi yhdistää eri kansainvälisten korruptiokyselyjen ja arvioiden tuloksia, joita ovat toteuttaneet arvovaltaiset instituutiot. Indeksi perustuu 13 riippumattoman lähteen suorittamiin kyselyihin. Nämä tahot ovat erikoistuneet hallinnon ja liiketoimintaympäristön analyyseihin. Analyysien tietopohjana käytetään asiantuntija-arvioita ja liike-elämän edustajien näkemyksiä. Indeksi on tehty kysymällä muun muassa yritysjohtajilta, esiintyykö kyseisessä maassa korruptiota ja pitääkö yritysjohtajien maksaa rahaa päättäjille. Indeksi on Transparency Internationalin (TI) mukaan poliittisesti riippumaton ja puolueeton. Varsinaisista tietolähteistä ei ole kuitenkaan ole saatavissa kattavaa kuvausta. 

Korruptiota mittaavan Transparency Internationalin indeksissä vertailussa Suomi on menestynyt hyvin. Vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun takia Suomi putosi sijalle viisi. TI:n korruptioindeksi mittaa pääasiassa julkisen vallan lahjottavuutta ja sitä on myös arvosteltu suppeaksi, koska korruptio voidaan nähdä laajempana kuin rahan antamisena päättäjille. 

Suomen nykytilanne

Suomi on indeksivertailussa maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa. Suomi jakoi kolmannen sijan vuonna 2018 Singaporen, Ruotsin ja Sveitsin kanssa. Suomen edellä olivat vain Uusi-Seelanti ja Tanska. Kaikki Pohjoismaat sijoittuivat listalla hyvin. Suomi sai 85 pistettä asteikolla, joka on 0 – 100. Maa saa sitä pienemmät pisteet, mitä enemmän siellä on julkisen sektorin korruptiota.

Korruptiota vastaan voidaan taistella onnistuneesti vain yhteiskunnissa, joissa on ilmaisuvapaus, poliittiset prosessit ovat läpinäkyviä ja demokraattiset instituutiot vahvoja. Korruption kontrollitaso on eräs tärkeä globaalin hallinnan indikaattori, jota Maailmanpankki käyttää eri yhteyksissä omissa maa-arvioissaan. Myös maailmanpankin korruption kontrollitasoa kuvaavan mittarin tulokset vahvistavat, että Suomi on jo pitkään lukeutunut maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon.

 

 

Huomiot indikaattoriin

Transparency Suomi ry on huomauttanut, ettei indeksi tavoita suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillistä rakenteellista korruptiota. Suomi on kuitenkin vähiten korruptoituneita maita maailmassa, mikä lisää kansalaisten luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen sekä vaikuttaa myönteisesti kansalaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. 

Lehdistön vapaus on pysynyt vakaana

Lehdistönvapautta kuvaava indeksi 2002-2019. Lähde: Toimittajat ilman rajoja

Suomen perustuslaki takaa kansalaisten sanavapauden ja oikeuden "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”. Lehdistönvapautta kuvaava indeksin on laatinut Toimittajat ilman rajoja -niminen järjestö (Reporters Without Borders RSF). Indeksissä on vertailtu 180 maan tilannetta. Indeksi perustuu verkossa toteutettuun kyselyyn, joka koostuu 87 kysymyksestä. Kysely on suunnattu tiedotuksen ammattilaisille, oikeusoppineille ja sosiologeille, jotka RSF on valinnut. 

Suomen nykytilanne ja viimeaikainen kehitys verrattuna verkkimaihin

Suomi on sijoittunut tarkastelujaksolla 2002 - 2019 useimmiten parhaalle sijalle lehdistön vapautta kuvaavan indeksi suhteen. Vuonna 2019 Suomi oli Norjan jälkeen toiseksi parhaalla sijalla. Pohjoismaat ovat vuosittain olleet lehdistön vapauden mallimaita.

Viime vuosina indeksi arvo on yleisesti noussut, mikä heijastaa lehdistönvapauden heikentymistä maailmalla. Toimittajiin kohdistuvat väkivallan teot ja uhkailut ovat lisääntyneet. Yksittäiset tapahtumat, jotka ovat voineet kyseenalaistaa tiedotusvälineiden riippumattomuuden, heijastuvat vuosittaisiin sijoituksiin lehdistönvapausindeksissä.  

 

 

Nuoret suhtautuvat toiveikkaasti Suomeen tulevaisuuden asuinmaana

Kestävän yhteiskunnan edellytys on riittävä luottamus yhteiskuntaan. Nuorten luottamus ohjaa nuorten toimintaa; jollei luottamus yhteiskuntaan ole suurta, niin osallistuminenkaan ei motivoi. Silloin usea nuori saattaa keskittyä niihin asioihin, joihin uskoo voivansa vielä vaikuttaa. Nuorten osallistumishalu esimerkiksi politiikkaan on laskenut, mutta osallistuminen omaehtoisesti verkon kautta tai kuluttajavalintoja tekemällä on yleistynyt nuorten keskuudessa.

Nuorisobarometrikyselyyn sisältyvä mittari pyrkii osoittamaan, mikä on nuorten luottamuksen taso Suomen yhteiskuntaan. Nuorten luottamus yhteiskuntaan koheni vuoden 2018 kyselytutkimuksessa. Aiempina vuosina luottamus on ollut laskussa, mutta viimeisin käänne on optimismin selvä lisääntyminen. Vuonna 2016 myönteisesti Suomeen asuinpaikkana suhtautuvien osuus oli 55 prosenttia mutta nousi jopa 77 prosenttiin vuoden 2018 kyselyssä.

Luottamusta Suomen tulevaisuuteen on mitattu kysymällä mielipidettä Suomesta asuinmaana tulevaisuudessa. Kysymykseen voi kuitenkin vastata eri näkökulmista esimerkiksi tarkastelemalla Suomen houkuttelevuutta yksilöllisten toiveiden toteutumisen kannalta tai vertailemalla Suomen elinoloja muiden maiden vastaaviin. Vastauksen tulkinta ei ole siten yksiselitteinen. Myös Suomen kohentunut työllisyystilanne ja pitkän talouslaman taittuminen saattavat selittää luottamuksen lisääntymistä.

 

Lähteet

THL verkkosivut: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrjaytyminen

THL: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrjaytyminen/syrjaytyminen-ja-syrjaytymisen-riskitekija

Borg, Sami (2006): Osallistuminen vaali- ja puoluedemokratiaan. Teoksessa Sami Borg (toim.): Suomen demokratiaindikaattorit.

Demokratiaindikaattorit: https://www.vaalitutkimus.fi/fi/demokratiaindikaattorit.html

Maailman pankki http://info.worldbank.org/governance/wgi/#home

Yle uutiset https://yle.fi/uutiset/3-9420593

Nuorisobarometri https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2018/

Kommentit
Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita