Mitä faktat kertovat?

Resurssiviisas talous ja hiilineutraali yhteiskunta – Resurssiviisauden perusteet parantuneet, mutta tehtävää on silti vielä päästövähennyspolulla

Suomen puustopääoma kasvaa edelleen suotuisasti, kasvihuonekaasupäästöt kohtuullisella uralla. Business Finlandin rahoitus hiilineutraalien ja resurssitehokkaiden ratkaisujen kehittämiseen on kasvussa.

Kasvuhuonekaasupäästöt 2019 vähenivät edellisvuodesta 6 %

 

Kuva: Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä ilman LULUCF sektoria (Lähde: Tilastokeskus **Vuosi 2019 ennakkotieto.)

Indikaattori kuvaa Suomen ilmastopäästöjen kehitystä, ilman maankäyttösektoria (LULUCF), vuodesta 1990 lähtien vuoteen 2019. Kuvassa näkyy kuinka vuoden 1990 päästöt hieman yli 70 000 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, ovat vähentyneet alle 53 miljoonaan tonniin, käytyään jakson puolivälissä noin 85 miljoonassa ekvivalenttitonnissa.  Kasvihuonekaasupäästöt on keskeinen ilmastonmuutoksen hillinnän indikaattori ja mittarilla on vahva kansainvälinen analyyttinen perusta.

Suomen nykytilanne 

Tilastokeskuksen pikaennakon mukaan vuoden 2019 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat 52,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä (CO2-ekv.).

Vuonna 2019 Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 6 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna. Eniten päästöjen laskuun vuonna 2019 vaikuttivat maakaasun ja turpeen kulutuksen väheneminen, joka edellisenä vuonna oli kasvanut. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat 2 prosenttia, mutta ylittivät EU:n asettaman päästökiintiön 0,2 miljoonalla tonnilla CO2-ekv.

Suomi on vähentänyt päästöjään vuoden 1990 tasoon nähden noin 26 prosenttia. Vuonna 2019 päästöt olivat 18,4 miljoonaa tonnia CO2-ekv. pienemmät kuin vuonna1990.

Vuoden 2019 kokonaispäästöistä 74 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt).

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin osuus vuonna 2019 kokonaispäästöistä oli 10 prosenttia. Vuoteen 1990 verrattuna nämä päästöt ovat nousseet 2 prosenttia. Ennakkotiedon mukaan sektorin vuoden 2019 päästökauppaan kuuluvat päästöt vähenivät vuodesta 2018 yli 3 prosenttia ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt 10 prosenttia. Metalliteollisuuden päästöt laskivat vastaavasti 13 prosenttia teräksen tuotannon vähenemisen takia ja kemian teollisuuden päästöt kasvoivat 2 prosenttia vedyn tuotannon kasvun vuoksi. Mineraaliteollisuuden päästöt laskivat 6 prosenttia edellisvuodesta.

Maatalouden päästöt edelliseen vuoteen verrattuna nousivat prosentin ollen 6,6 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Edellisen vuoden huonoon satovuoteen sekä eläinmäärien vähenemiseen nähden ei palattu aiempaan tasoon, koska hyvän satovuoden maahan lisäämän orgaanisen aineksen määrä lisäsi maaperän dityppioksidipäästöjä ja eläinmäärät vähenivät edelleen. Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet lähes 11 prosenttia. Päästöjen laskun pääasiallinen syy on väkilannoitteiden käytön väheneminen. Myös maatalouden rakennemuutos, tilakoon kasvu ja eläinmäärien lasku on vaikuttanut päästöjen vähenemiseen.

Jätteiden käsittelyn päästöt laskivat edelleen, edellisvuodesta 5 prosenttia ollen 1,7 milj.t CO2-ekv. vuonna 2019. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet yli 63 prosenttia vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi vuodesta 1994 jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet. Kaatopaikkakaasun talteenottoa on lisätty. Vuoden 2016 jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikkakiellon jälkeen kaatopaikoille enää lähinnä hyödyntämättä jääneinä ositteina.

Hallituksen ilmastovuosikertomuksen mukaan on todennäköistä, että nykyiset sekä vuodelle 2020 että vuodelle 2030 asetetut kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet saavutetaan, kun vuoteen 2030 ulottuvan, nykyisen ilmastopolitiikan suunnitelman toimet toteutetaan. Sen sijaan Suomen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä edellyttää lisätoimia ja nykytoimien tehostamista. Tarvittavia uusia toimia tavoitteen saavuttamiseksi tullaan tarkastelemaan uuden energia- ja ilmastostrategian ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman sekä maankäyttösektorin ilmasto-ohjelman valmistelun yhteydessä 2020–2021. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää, että päästöt ovat enintään nielujen tasolla vuonna 2035.

Vertailu muihin maihin

Muihin EU-maihin nähden tilannetta vuoden 2020 EU-päästövähennystavoitteen saavuttamisessa voi tarkastella Euroopan ympäristöviraston EEA:n julkaisussa Trend and projections 2019  avulla. Sen mukaan Suomi kuuluu niihin kymmeneen maahan joilla vuoden 2020 tavoite vaatii lisätoimien käyttöä. Monilla muilla EU:n jäsenmailla suhteelliset erot EU:ssa sovittuun tavoitteeseensa nähden ovat suurempia joko ylös- tai alaspäin. Uudempi raportti 2020 on tulossa piakkoin.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteeseen pääseminen riippuu kuitenkin maailman suurimmista päästäjistä Kiinasta ja USA:sta. EU:n osuus maailman päästöistä jää alle 10 prosenttiin.

Maankäyttösektorin negatiiviset päästöt kasvoivat, energiasektorin päästöt vähenivät, myös teollisuuden päästöt laskivat hieman.

Kuva: Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain (Lähde: Tilastokeskus)

Indikaattori kuvaa kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä päälähteittäin. Lisäksi kuvassa näkyy maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektorin vuosittaiset negatiiviset päästöt. Päästöt ja negatiiviset päästöt eli nielut yhteen laskemalla voidaan seurata hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista.

Suomen nykytilanne ja viimeaikainen kehitys 

Päästöt ovat kokonaisuutena laskevalla uralla ja kuten edellä todettu tilastokeskuksen kevään pikaennakon mukaan vuoden 2019 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat 52,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä (CO2-ekv.).

Päästöt ovat palanneet laskevalle uralle ja nielut kasvaneet edellisvuodesta. Edellisvuoteen verrattuna päästöt vähenivät siis 6 prosenttia ja eniten päästöjen laskuun vaikutti hiilen ja turpeen käytön väheneminen. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt, joita ovat mm.maatalous ja liikenne,  laskivat 2 prosenttia, mutta ylittivät EU:n asettaman päästökiintiön 0,2 milj. tonnilla CO2-ekv. Uudemmat tiedot saataneen vuoden 2020 loppuun mennessä. Nielujen vahvistumiseen vaikuttivat vuoden 2018 ennätystasolta vähentyneet metsien hakkuut.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot 

Nielujen vuosittainen vaihtelu näkyy selvästi kuvaajassa , sillä metsien hakkuutason vuosittainen kysynnästä ja tarjonnasta johtuva vaihtelu näkyy  yksittäisen vuoden nielun suuruudessa.

Puuvaranto kasvaa, puun poistuma laski edellisvuodesta

Kuva: Puuston kasvu ja poistuma (Lähde: Luonnonvarakeskus.)

Metsät ovat yksi Suomen keskeisiä luonnonvaroja. Indikaattori kuvaa metsien yksinkertaisen tasetarkastelun puuston kasvusta ja kokonaispoistumasta miljoonina kuutioina. Näin voidaan saada karkea kokonaiskuva tämän uusiutuvan luonnonvaran muutostrendeistä. Indikaattoria on syytä tarkastella verrattain pitkällä aikasarjalla, koska metsien kiertoaika on pitkä ja toisaalta metsien talouskäyttö vaihtelee tarpeen, kuten taloussuhdanteiden myötä. Kuvassa näkyy vuodesta 1940 vuoteen 2019, miten puusto on kasvanut ja miten se on eri syistä vähentynyt. Vuonna 1940 puuston kasvu ylitti poistuman lähes 10 miljoonalla m3, kävi  vielä 60-luvulla sen alla ja on sen jälkeen vahvistanut puuvarantoa joka vuosi merkittävästi.

Suomen nykytilanne 

Puuston kasvu on nyt 12. inventoinnin (mittausvuodet 2014–2018) perusteella 108 miljoonaa kuutiometriä, eli lähes kaksinkertainen 50 vuoden takaiseen kasvuun verrattuna. Suomen metsien kasvutiedot päivittyvät hitaammin kuin tieto käytöstä, joka saadaan jo seuraavana vuonna. Kasvutiedot perustuvat valtakunnan metsien inventointeihin, joissa mitataan toteutunutta kasvua edeltävän inventoinnin jälkeen.

Suomen viimeaikainen kehitys 

Viimeisten 50 vuoden aikana metsien puuvaranto on joka vuosi suurentunut, kun puuston vuotuinen kasvu on ollut poistumaa suurempi. Systemaattinen puuston määrän ja kasvun mittaus ja seuranta koko maan kattavilla valtakunnan metsien inventoinneilla (VMI) aloitettiin 1920-luvun alussa. Niiden perusteella puuston vuotuinen kasvu metsä- ja kitumaalla oli 1960-luvun lopulle asti melko tasaisesti 55 miljoonan kuutiometrin paikkeilla. Voimakkaaseen nousuun kasvu lähti 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, jota oli edeltänyt muutamia vuosia, jolloin käyttö ylitti kasvun. Puuston kasvu on nyt 12. inventoinnin (mittausvuodet 2014–2018) perusteella 108 miljoonaa kuutiometriä, eli lähes kaksinkertainen 50 vuoden takaiseen kasvuun verrattuna. Keskikasvu hehtaarilla on koko maassa 4,7 kuutiometriä vuodessa.

Kasvun lisääntymiseen on vaikuttanut parantunut metsänhoito, myöhemmin myös ilmaston muutoksella on ollut puuston kasvua lisäävä vaikutus.

Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla oli 1960-luvun lopulla noin 1 500 miljoonaa kuutiometriä. VMI12:n mittausten perusteella (2014–2018) puuston tilavuus on 2 475 miljoonaa kuutiometriä, josta 90 prosenttia sijaitsee puuntuotantoon käytettävissä olevalla maalla. Viimeisten 50 vuoden aikana puuston tilavuus on lisääntynyt noin miljardi kuutiometriä ja on nyt lähes 1,7-kertainen 1960-lukuun verrattuna.

Myös puuston poistuma on pääsuuntaisesti noussut. Vuonna 2018 poistuma kasvoi uuteen ennätykseen, 94 miljoonaan kuutiometriin, metsäteollisuuden suhdannehuipun seurauksena. Sellun tuotannosta tulevan sivuvirran, mustalipeän energiakäyttö kasvoi samalla  8 prosenttia. Vuosina 2014–2018 puuston poistuma oli keskimäärin lähes 86 miljoonaa kuutiometriä, josta yksityismetsien osuus oli 84 prosenttia. Metsien herkkyys erilaisille sää- ja ilmastoriskeille on kasvanut, mutta viime vuosina myrskyt ja muut tuhot johtivat vain pieneen osaan puun poistumasta.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot 

Jotta puuston kasvu jatkuu nykyisen kaltaisena, vaaditaan jatkossakin aktiivista ja kestävää metsänhoitoa, mikä turvaa myös tulevaa hiilensidontakykyä. Indikaattori kuvaa Suomelle merkittävintä uusiutuvaa luonnonvaraa ja sen uusiutuvuutta, mutta ei kuvaa kaikkia metsien arvoja. Metsäluonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys edellyttää jatkossakin metsien luonnonhoitoa ja suojelua. Puuston terveydentilan, kasvun ja hiilensidontakyvyn varmistamiseksi on edistettävä metsien tuho- ja tautiriskien torjuntaa sekä metsien kasvattamista monilajisina. 

Uusiutuvan energian osuus on yli 40 prosenttia energian loppukäytöstä, mikä on toiseksi suurinta EU-maiden joukossa

Kuva: Uusiutuvan energian jakauma lähteittäin. (Lähde: Tilastokeskus)

Uusiutuvan energian osuus energian loppukäytöstä on valittu yhdeksi kestävän kehityksen indikaattoriksi. Vuosittaista suhdelukua täydennetään uusiutuvan energian jakaumaa koskevalla kuvalla, joka kertoo uusiutuvan energian lähteiden kehityksen Suomessa. Kuvaajassa erottuu myös finanssikriisin aikainen äkkipudotus metsäteollisuuden jäteliemien määrässä. Vuoden 2019 tiedot ovat ennakkotietoja.

Uusiutuvan energian käyttöä halutaan lisätä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen, sekä uusiin energiateknologioihin liittyvän kehityksen vuoksi. Uusiutuvien energialähteiden käyttö edistää myös kotimaisen energian käyttöä ja siten parantaa ja ylläpitää energiasektorin huoltovarmuutta.

Suomen nykytilanne

Uusiutuvan energian käyttö nousi 2 prosenttia vuonna 2018 edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2019 nousu näyttäisi ennakkotietojen mukaan jatkuvan. Puupolttoaineet pysyivät Suomen suurimpana energialähteenä ja niiden osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta oli 27 prosenttia vuonna 2018. Puupolttoaineiden kulutus kasvoi yhteensä 3 prosenttia ja eniten kasvoi metsäteollisuuden mustalipeän käyttö 8 prosenttia lisääntyneen sellun tuotannon myötä. Puupolttoaineiden käyttö ei ole aiemmin ollut yhtä korkealla tasolla. Vesitilanteesta riippuvainen vesivoiman tuotanto laski 10 prosenttia, mutta sitä kompensoi osaltaan tuulivoima, jonka tuotanto nousi 22 prosenttia. Suhteellisesti eniten nousi aurinkovoiman käyttö, 63 prosenttia, mutta sen osuus energian kokonaiskulutuksessa on edelleen pieni, 0,3 promillea. Liikenteen biopolttoaineiden osuus on myös kasvanut viime vuosina.

Uusiutuvilla energialähteillä katettiin lähes 37 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta ja noin 40 prosenttia loppukäytöstä vuonna 2018. Vielä vuonna 1990 uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta oli vain 18 prosenttia. Siitä lähtien se on kasvanut tasaisesti ja kasvu on 2010-luvulla nopeutunut.

Suomi on EU-maista toisena 41 prosentin uusiutuvan energian osuudellaan. Edellä on vain Ruotsi (54,6 %). Myös liikenteen uusiutuvan osuudessa Suomi on toisena (14,9 %) Ruotsin jälkeen (29,7 %). Vuoden 2019 osuus selvinnee lopullisesti tammikuussa 2020.

EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään uusiutuvan energian suhteellisena osuutena energian loppukäytöstä. Energian loppukäyttö eroaa kokonaiskulutuksesta siten, että siitä on vähennetty energian siirto- ja muuntohäviöt. EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään suhteessa energian kokonaisloppukulutukseen. Tällä tavoin laskettuna uusiutuvien energianlähteiden osuus Suomessa oli yli 40 prosenttia vuonna 2018. Suomi on ylittänyt uusiutuvan energian osuuden tavoitteensa, 38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuodesta 2014 lähtien. 

EU:n uusiutuvan energian direktiivin (2009/28/EY) mukainen Suomea sitova tavoite on 38 prosenttia vuonna 2020. Uusitun direktiivin (ns. REDII, EU 2018/2011) mukaan jäsenvaltioiden tulee yhdessä päästä vähintään 32 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Sitovia jäsenvaltiokohtaisia tavoitteita ei uusitussa direktiivissä ole, vaan kukin jäsenvaltio asettaa ne itse ja tavoitteiden saavuttamista seurataan ns. hallintomalliasetuksen mukaisella raportoinnilla. Suomi on EU:lle toimittamassaan kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan asettanut uusiutuvan energian tavoitteekseen, että vuonna 2030 uusiutuvan energian osuus loppuenergian käytöstä on vähintään 51 %.

Suomen viimeaikainen kehitys

Uusiutuvan energian osuuden lisääminen ja fossiilisten energianlähteiden osuuden vähentäminen on ollut Suomen tavoitteena jo pitkään. Suomessa käytettäviä uusiutuvia energialähteitä ovat vesi- ja tuulivoima, aurinkoenergia, maalämpö, biokaasu, kierrätys- ja jätepolttoaineet, puuperäiset polttoaineet sekä muut kasvi- ja eläinperäiset polttoaineet. Energian kulutukseen Suomessa vaikuttaa kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja melko energiavaltainen, joskin energiatehokas teollisuutemme.

Uusiutuvan energian määrän kasvu on hidastunut EU-alueella viime vuosina. Yksitoista jäsenvaltiota (ml. Suomi) on jo päässyt vuoden 2020 tavoitteeseen. Lopuista 17 jäsenvaltiosta kymmenen on RED I -direktiivissä vuosille 2017-2018 asetetulla ohjeellisella kehityspolullaan tai edellä siitä. Seitsemän jäsenmaata ovat jäljessä kehityspolkuja ja siten jäämässä vuoden 2020 tavoitteestaan.

Lisätietoja EUn päivitetystä tilanteesta saa linkistä : https://www.eea.europa.eu/themes/climate/trends-and-projections-in-europe

Business Finlandin resurssitehokkuutta ja hiilineutraalisuutta edistävä innovaatiorahoitus vuosina 2008-2020

Kuva: Business Finlandin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin. (Lähde: Business Finland

Business Finland tarjoaa rahoitusta tutkimukseen, tuotekehitykseen ja monenlaisiin liiketoiminnan kehittämisen tarpeisiin sekä palveluja kansainvälistymiseen, verkostojen synnyttämiseen ja kumppaneiden löytämiseen.  Indikaattori edustaa julkisen vallan yhtä konkreettista panostusta ilmastoneutraalien ja resurssiviisaiden ratkaisujen kehittämiseen. Käytännössä innovaatiorahoitus ja muut kansainvälistä kasvua tukevat palvelut edistävät laajalti kestävän kehityksen tavoitteita.

Suomen nykytilanne

Business Finlandilla on parhaillaan meneillään viisi merkittävää ohjelmaa resurssitehokkaiden ja hiilineutraalien ratkaisujen ytimessä: Smart Energy Finland, Bio&Circular Finland, Batteries from Finland, Sustainable Manufacturing Finland ja Smart Mobility Finland. Kaikissa Business Finlandin ohjelmissa, myös muissa kuin suoraan resurssitehokkaita ja hiilineutraaleja ratkaisuja edistävissä,  on tunnistettu Agenda 2030 tavoitteet ja kytketty ne ohjelmia ohjaaviksi on reunaehdoiksi.

Rahoituksen keskiössä ovat resurssitehokkaita ja hiilineutraaleja ratkaisuja edistävät verkosto- ja ekosysteemihankkeet ja näiden osalta innovaatiorahoitus tulee vuonna 2020 ylittämään 200 Meur eli vuodesta 2016 alkanut kasvu jatkuu.  

Suomen viimeaikainen kehitys

Business Finlandin strategian keskiössä on ja on ollut vahvasti resurssitehokkaiden ja hiilineutraalien ratkaisujen edistäminen ja kehittäminen. Vuosien 2008 – 2020 mittaan Business Finland on käynnistänyt alueella kaikkiaan 17 ohjelmaa, joissa proaktiivisesti on haastettu yrityksiä ja synnytetty innovaatioverkostoja.

Vuosina 2008 – 2015 Business Finlandin (ent. Tekes) rahoituksesta noin 40% kohdistui resurssitehokkuutta ja hiilineutraaliutta edistäviin hankkeisiin. Huippuvuotena 2010 rahoitus oli yhteensä noin 280 Meur. Tuolloin seurantaindikaattorina käytettiin energia- ja ympäristökohdistumista. Samalla ajanjaksolla tutkimusrahoituksen osuus resurssitehokkuutta ja hiilineutraaliutta edistävistä hankkeista oli noin 40% ja yritysrahoituksen ollessa noin 60%.

Vuonna 2016 Business Finlandin innovaatiorahoitusta leikattiin 140 Meur, mistä syystä toiminnan painopisteitä suunnattiin pk- ja kasvuyrityksiin tutkimuksen ja suuryrityshankkeiden sijaan. Leikkaus kohdistui merkittävästi energia- ja ympäristötavoitteita edistävään rahoitukseen, koska sektorin innovaatiotoiminta on hyvin tutkimuspainotteista ja toisaalta alan pääomaintensiivisyyden vuoksi suurilla yrityksillä on innovaatiotoiminnassa merkittävä veturin rooli. Samaan aikaan päättyi myös useita merkittäviä teknologiaohjelmia.

Vuodesta 2016 eteenpäin innovaatiorahoitus on kasvanut hieman ja viime vuosina Business Finland on suunnannut uudelleen rahoituspalvelujaan myös tutkimusryhmille ja suurille yrityksille. 

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Voidaan sanoa että muukin Business Finlandin rahoitus tukee kestävän kehityksen agendaa, toisaalta kaikki julkisen sektorin satsaus mm. resurssitehokkaan ja hiilineutraalin tutkimuksen ja kehityksen alalla ei näy tässä indikaattorissa. Kokonaisselvitystä  kohdennetusti ei kuitenkaan ole saatavissa.

Maa-ainekset suurin massamääräinen luonnonvarakäyttö vuosittain

ALT: Kuvassa näkyy luonnonvarojen käytön kehitys vuodesta 2000 vuoteen 2015 jakaumineen. Suurin käyttöluokka on maa-ainekset, joka on joka vuonna ollut yli puolet kokonaiskäytöstä, suurimmillaan vuonna 2018 reilusti yli 100 milj tonnia. Seuraavaksi suurin erä on ollut fossiiliset polttoaineet, ja loppuosa liittyy metallimalmeihin, raakapuuhun, kasveihin riistaan ja luonnonkalaan sekä pienimpänä ryhmänä ei –metallisiin mineraaleihin. Kuvaaja perustuu mallinnukseen eikä sitä ole päivitetty viime vuosina. Kuva: Luonnonvarojen kulutus Raw Material Consumption –jaottelulla. (Lähde: Suomen ympäristökeskus)

Indikaattori kuvaa kotimaista luonnonvarojan kulutusta, josta on poistettu viennin ja siihen liittyvien piilovirtojen osuus sekä lisätty  vastaavasti tuonnin osuus. Indikaattorin mittayksikkö on massaperusteinen tarkastelu kaikesta luonnosta otetusta materiaalista, miljoonina tonneina. Eri käyttöluokkien erilaiset ympäristövaikutukset eivät ole suorassa yhteydessä mittariin.

Suomen nykytilanne

Luonnonvarojen käytön määrää tarkastellaan materiaalivirtatilastoissa. Vuosittaista tilastotietoa raaka-aineiden kokonaiskulutuksesta ei ole saatavilla, tarkastelu perustuu vuonna 2015 tehtyyn selvitykseen kansallisen kulutuksen luonnonvarojen käytöstä.  Karkeampi tilasto , jossa viennin ja tuonnin merkitys on otettu huomioon heikosti on kansainvälisesti laajemmin saatavissa. Raaka-aineiden kokonaiskulutus (raw material consumption, RMC)  sisältää kotimaisten raaka-aineiden käyttöönoton lisäksi myös raaka-aineiden tuonnin ja viennin sisältämät ns piilovirrat.

Erilaiset maa-ainekset, joita käytetään vuosittain noin 100 miljoonaa tonnia mm. teiden sekä muun infrastruktuurin ja rakentamisen tarpeisiin, on ylivoimaisesti suurin käytetty luonnonvara.

Yhteiskunnan rakennemuutos on osaltaan lisännyt rakentamista kaupunkien ja taajamien laajentuessa. Luonnonvaroja, joita käytetään teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisessa, voidaan rajoitetusti korvata laadukkailla ja turvallisilla uusiomateriaaleilla. Infrastruktuurirakentaminen on pääosin julkista. Erityisesti pohjoisessa tiestöltä vaaditaan hyvä routasuojaus.

Turvallisten ja kustannustehokkaiden uusiomateriaalien käyttöön rakentamisessa tarvitaan sujuva säädösympäristö. Uusi selvennetty asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa antaa vuonna 2018 aiempaa selkeämmät puitteet uusiomateriaalien käyttöön erilaisissa maarakentamiskohteissa.

Toiseksi suurin raaka-aineiden käytön luokka on fossiiliset polttoaineet. Lisäksi osa raakapuun materiaalikäytöstä hyödynnetään tuotannon sivuvirroista, kuten hakkeesta tai metsäteollisuuden jäteliemistä, saatavana energiana.

Suomessa metallimalmit ovat kolmanneksi merkittävin luonnonvarojen kulutuksen kohde. Suomi poikkeaa monista muista EU maista siinä että myös kotimaisista lähteistä saadaan näitä raaka-aineita.

 Kotimaisen käytön lisäksi sekä uusiutuvia luonnonvaroja että metalli- ja mineraalivarantoja voidaan hyödyntää energia- ja materiaalitehokkaasti tuotettujen vientituotteiden valmistuksessa.

Pyrkimys kohti resurssiviisasta ja hiilineutraalia yhteiskuntaa on laaja-alainen kokonaisuus, jonka kytkennät taustalla oleviin taloudellisiin, luonnontieteellisiin, sosiaalisiin sekä ympäristöllisiin kysymyksiin ovat monimutkaisia. Vaikka muutamalla indikaattorilla ei voida kattaa kaikkia asiaan liittyviä näkökulmia, niiden avulla voidaan havainnollistaa joidenkin keskeisten muuttujien kehitystä. Oleellista olisi ymmärtää, mitkä tekijät muutoksiin vaikuttavat ja missä määrin näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa kotimaisella päätöksenteolla.

Luonnonvarojen käyttöiIndikaattorin rajoitteena on sen massaperusteisuus:  se antaa vain epäsuoran kuvan käytön ympäristövaikutuksista, eikä huomioi resurssien erilaisuutta : niukkuutta, uusiutuvuutta tai korvattavuutta. RMC ei käsittele myöskään veden merkitystä.

Luonnonvarojen kulutusta RMC-jaottelulla ei tällä hetkellä seurata säännöllisesti Suomessa. Edellä käytetty luonnonvarojen kulutusta RMC-jaottelulla tarkasteleva kuvaaja perustuu tutkimushankkeissa (ENVIMAT, MATPOT) tehtyihin mallinnuksiin. Luonnonvarojen kulutuksen RMC-jaotteluun pohjautuva säännöllisempi seuranta olisi tarpeen erityisesti eri materiaaliluokkien käytön muutosten seurannassa.

Massamääräiset luonnonvarojen käyttöä kokonaistalouden tasolla koskevat tarkastelut eivät kuitenkaan kerro toimijoiden resurssitehokkuudesta, ominaistehokkuudesta tai energiatehokkuudesta, joka on usein huomattavasti läpinäkyvämpi ja vertailukelpoisempi mittari toimijatasolla tuotantovaiheessa. Toisaalta sekään ei kerro tuotteiden ja palvelujen elinkaaren kannalta oleellisia tekijöitä, kuten elinkaaripäästöjä, tuotteen korjattavuutta, pitkäkäyttöisyyttä tai uudelleenkäyttöä tai kierrätettävyyttä.

Erja Fagerlund, työ- ja elinkeinoministeriö

Lisää kommentteja