Mitä faktat kertovat?

Resurssiviisas talous ja hiilineutraali yhteiskunta 2019: julkinen rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin kasvoi hieman

Seurantakorin indikaattoreilla havainnollistetaan ilmastoneutraaliin ja resurssiviisaaseen talouteen liittyviä perustekijöitä, kuten kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvaa energiaa, luonnonvarojen käyttöä ja julkista panostusta haasteisiin vastaamiseksi.

Kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat, päästökiintiö ylittyi

Tilastokeskuksen pikaennakon mukaan vuoden 2018 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat 56,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä (CO2-ekv.).

 Kuva 1. Suomen kasvihuonepäästöt 1990-2018 ilman LULUCF-sektroria ja päästöjen muutokset verrattuna vuosiin 1990 ja 2017Vuonna 2018 Suomen kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 2 prosenttia vuoteen 2017 verrattuna. Vuoden 2017 päästöt olivayt kuitenkin alemmat kuin vuonna 2016. Eniten päästöjen kasvuun vuonna 2018 vaikuttivat maakaasun ja turpeen kulutuksen kasvu. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt pysyivät edellisvuoden tasolla, mutta ylittivät EU:n asettaman päästökiintiön 0,4 milj. tonnilla CO2-ekv.

Suomi on vähentänyt päästöjään vuoden 1990 tasoon nähden noin 21%. Päästöt olivat vuonna 2018 14,8 miljoonaa tonnia CO2-ekv pienemmät kuin 1990.

Kuva: Suomen kasvihuonepäästöjen kehitys sektoreittain vuosian 1990-2017Vuoden 2018 kokonaispäästöistä 75 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Pikaennakkotiedon mukaan energiasektorin päästöt olivat 42,4 miljoonaa tonnia CO2-ekv, ja päästöt kasvoivat kolme prosenttia vuoteen 2017 verrattuna. Eniten päästöjen kasvuun energiasektorilla vaikuttivat turpeen ja maakaasun kulutuksen lisääntyminen. Vuoteen 1990 verrattuna päästöt ovat vähentyneet 21 prosenttia.

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin osuus v.2018 kokonaispäästöistä oli 10 prosenttia ja niiden kokonaismäärä 5,9 miljoonaa tonnia CO2-ekv, eli ne pysyivät edellisvuoden tasolla. Vuoteen 1990 verrattuna nämä päästöt ovat nousseet 10 prosenttia.

Maatalouden osuus vuoden 2018 kokonaispäästöistä oli 11 prosenttia ja kokonaismäärä 6,3 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Päästöt laskivat 3% edelliseen vuoteen verrattuna. Lasku johtui huonosta satovuodesta sekä eläinmäärien vähenemisestä. Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet lähes 16 prosenttia. Päästöjen laskun pääasiallinen syy on väkilannoitteiden käytön väheneminen. Myös maatalouden rakennemuutos on vaikuttanut päästöjen vähenemiseen.

Jätteiden käsittelyn osuus vuoden 2018 kokonaispäästöistä oli 3 prosenttia ja kokonaismäärä 1,8 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Päästöt laskivat edellisvuodesta 6 prosenttia. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet yli 62 prosenttia vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi vuodesta 1994 jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet. Vuoden 2016 jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikkakiellon jälkeen kaatopaikoille enää lähinnä hyödyntämättä jääneinä ositteina.

Vertailu muihin maihin

Muihin EU maihin nähden tilannetta vuoden 2020 EU-päästövähennystavoitteen saavuttamisessa voi tarkastella Euroopan ympäristöviraston EEA:n julkaisussa Trend and projections 2018 (https://www.eea.europa.eu/publications/trends-and-projections-in-europe-2018-climate-and-energy) avulla. Sen mukaan Suomen toimet tavoitteen saavuttamiseksi näyttäisivät uskottavasti mitoitetuilta.  Monilla muilla EU:n jäsenmailla suhteelliset erot EU:ssa sovittuun tavoitteeseensa nähden ovat suurempia joko ylös- tai alaspäin.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteeseen pääseminen riippuu kuitenkin suuresti maailman suurimmista päästäjistä Kiinasta ja USA:sta. EU:n osuus maailman päästöistä jää alle 10 prosenttiin.

 

Uusiutuvan energian osuus on yli 40 prosenttia, mikä on toiseksi suurinta EU-maiden joukossa

Uusiutuvan energian käyttöä halutaan lisätä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen sekä uusiin energiateknologioihin liittyvän kehityksen vuoksi. Uusiutuvien energialähteiden käyttö edistää myös kotimaisen energian käyttöä ja siten parantaa ja ylläpitää energiasektorin huoltovarmuutta.

Uusiutuvan energian osuuden lisääminen ja fossiilisten energianlähteiden osuuden vähentäminen on ollut Suomen tavoitteena jo pitkään. Suomessa käytettäviä uusiutuvia energialähteitä ovat vesi- ja tuulivoima, aurinkoenergia, maalämpö, biokaasu, kierrätys- ja jätepolttoaineet, puuperäiset polttoaineet sekä muut kasvi- ja eläinperäiset polttoaineet. Energian kulutukseen Suomessa vaikuttaa kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja melko energiavaltainen teollisuutemme.

EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään uusiutuvan energian suhteellisena osuutena energian loppukäytöstä. Energian loppukäyttö eroaa kokonaiskulutuksesta siten, että siitä on vähennetty energian siirto- ja muuntohäviöt.

Suomi on uusiutuvan energian käytössä EU:n kärkimaiden joukossa. Uusiutuvien energialähteiden loppukulutus kasvoi 2 prosenttiyksikköä vuonna 2018 nousten uudelle ennätystasolle. Niillä katettiin reilut 40 prosenttia energian loppukäytöstä.

Noin 4/5 Suomen uusiutuvasta energiasta pohjautuu metsäteollisuuden ja metsänhoidon sivuvirtoihin. Metsäteollisuuden uudet investoinnit lisäävät myös energiaksi käytettävien sivutuotteiden ja metsähakkeen tarjontaa. Vesivoiman osuus on reilut 10 prosenttia uusiutuvasta energiasta. Viime vuosina etenkin tuulivoimalla ja lämpöpumpuilla tuotetun energian ja liikenteen biopolttoaineiden käyttö on kasvanut. Kansalliset toimet liikenteen päästöjen vähentämiseksi ovat tärkeitä, koska liikenne on suurin päästökaupan ulkopuolinen päästösektori.

Vuoteen 2030 tähtäävässä kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa (VNS 7/2016 vp) uusiutuvan energian osuudeksi energian loppukäytöstä vuonna 2030 arvioidaan 47 prosenttia, jos uusia politiikkatoimia ei oteta käyttöön. Strategian mukaisilla politiikkatoimilla osuus nousee kansallisten tavoitteiden mukaisesti 50 prosenttiin vuonna 2030

Edistyminen EU tavoitteisiin nähden

EU:n uusiutuvan energian direktiivin (2009/28/EY) mukainen Suomea sitova tavoite on 38 prosenttia vuonna 2020. Uusitun direktiivin (ns. REDII, EU 2018/2011) mukaan jäsenvaltioiden tulee yhdessä päästä 32 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Sitovia jäsenvaltiokohtaisia tavoitteita ei uusitussa direktiivissä ole, vaan kukin jäsenvaltio asettaa ne itse ja tavoitteiden saavuttamista seurataan ns. hallintomalliasetuksen mukaisella raportoinnilla. Suomi on toimittanut luonnoksen hallintomalliasetuksen mukaisesta yhdistetystä kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta (NECP). Siinä on ilmoitettu Suomen tavoitteeksi 50 prosenttia uusiutuvan energian osuus vuodelle 2030. Tavoite vastaa vuoden 2016 energia- ja ilmastostrategiassa laadittua tavoitetta.

Suomi on EU-maista toisena 41 prosentin uusiutuvan energian osuudellaan. Edellä on vain Ruotsi (54,5 %). Myös liikenteen uusiutuvan osuudessa Suomi on toisena (18,8 %) Ruotsin jälkeen (38,6 %). Uusiutuvan energian määrän kasvu on hidastunut EU-alueella viime vuosina. Yksitoista jäsenvaltiota (ml. Suomi) on jo päässyt vuoden 2020 tavoitteeseen. Lopuista 17 jäsenvaltiosta kymmenen on RED I -direktiivissä vuosille 2017-2018 asetetulla ohjeellisella kehityspolullaan tai edellä siitä. Seitsemän jäsenmaata ovat jäljessä kehityspolkuja ja siten jäämässä vuoden 2020 tavoitteestaan.

 

Suomen metsät kasvavat 108 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja metsiemme puuston määrä on edelleen lisääntynyt

Metsät ovat yksi Suomen keskeisiä luonnonvaroja, ja siksi yhdeksi resurssiviisaan ja hiilineutraalin talouden indikaattoriksi on valittu metsien yksinkertainen tasetarkastelu puuston kasvusta ja kokonaispoistumasta.

Puuston vuotuinen kasvu ja kokonaispoistuma 1923-2018, milj.m3 Lähde: LuonnonvarakeskusPuuston vuotuinen kasvu on 1970-luvun alun jälkeen ollut selvästi poistumaa suurempi. Puuston vuotuinen kasvu lähti voimakkaaseen nousuun 1970-luvulla ja sama kehitys jatkuu yhä. Puuston kasvun lisääntymistä selittävät mm. parantunut metsänhoito ja metsien ikäluokkarakenne. Aktiivisen metsänhoidon ansiosta vajaatuottoisten metsien pinta-ala on pienentynyt voimakkaasti 1970-luvun metsiin verrattuna. Ilmastonmuutoksella on ollut myös puuston kasvua lisäävä vaikutus. Viimeisin mitattu kasvu on 108 milj.m3 vuodessa. Tämä on lähes kaksinkertainen 50 vuoden takaiseen kasvuun verrattuna.
 
Metsäteollisuus on viime vuosina investoinut uuteen tuotantokapasiteettiin, joten myös raakapuun käyttö metsäteollisuudessa on ollut viime vuosina kasvussa. Runkopuun vuotuiset hakkuut vaihtelevat metsäteollisuuden tuotannon mukaan ja ne ovat viiden viime vuoden aikana ovat olleet keskimäärin 71 milj. m3 vuodessa. Vuonna 2018 hakatusta 78 miljoonasta kuutiometristä 89 % oli metsäteollisuuden käyttämää tukki- ja kuitupuuta. Lisäksi runkopuun hakkuisiin tilastoidaan energiantuotantoon käytetty pientalojen polttopuu ja lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeena käyttämä pieniläpimittainen runkopuu, joiden osuus kaikesta runkopuun hakkuusta vuonna 2018 oli 11%. Puuston kokonaispoistuma sisältää runkopuun hakkuiden lisäksi hakkuutähteestä metsään jäävän runkopuun sekä metsään jäävän luontaisesti kuolleen runkopuun.

Vaikka runkopuun hakkuut ovat viime vuosina kasvaneet, jää puustoa edelleen vuosittain metsiin lisäämään puustopääomaa ja hiilensidontaa. Esimerkiksi vuonna 2018 metsiemme puuston tilavuus suureni noin 14 miljoonalla kuutiometrillä. Tuorein mitattu puuston määrä Suomen metsissä on 2,5 miljardia kuutiometriä. Jos määrää verrataan esimerkiksi sadan vuoden takaiseen tilanteeseen, on Suomen metsien nykyinen puuston määrä 1,7-kertainen 1920-lukuun verrattuna.

Jotta puuston kasvu jatkuu nykyisen kaltaisena, vaaditaan jatkossakin aktiivista ja kestävää metsänhoitoa. Metsäluonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys edellyttää metsien luonnonhoitoa ja suojelua. Metsien herkkyys sää- ja ilmastoriskeille on kasvanut. Puuston terveydentilan, kasvun ja hiilensidontakyvyn varmistamiseksi on edistettävä metsien tuho- ja tautiriskien torjuntaa sekä metsien kasvattamista useamman puulajin metsikköinä ja sekapuustoisina.
 

Business Finland rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin on kasvanut hieman

Business Finlandin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin (ml. energia- ja ympäristöhankkeet) auttaa suomalaisia yrityksiä kehittämään näihin liittyvää liiketoimintaa ja kasvamaan vientimarkkinoilla. Indikaattorikuvaajassa tarkastellaan Business Finlandin myöntämää rahoitusta resurssiviisaisiin innovaatioihin. Indikaattori heijastaa osaltaan julkisen vallan panostusta ratkaisujen kehittämiseen. Näiden osuus Business Finlandin innovaatiorahoituksessa on vaihdellut 45-52 prosenttiin tarkasteluajanjaksona.

Vuonna 2018 rahoituksen kokonaismäärä resurssiviisaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin oli noin 191 milj. euroa. Kasvu edellisvuoteen on n. 20 milj. euroa, mutta rahoituksen kokonaismäärä oli edelleen 80 milj. euroa vähemmän kuin vuonna 2015.

Hallituksen kärkihankkeisiin liittyen Business Finland sai 24 milj. euron lisävaltuudet biotalouden uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen sekä pk- yritysten cleantech- ratkaisujen edistämiseen. Merkittäviä avauksia alueelle ovat olleet lisäksi Business Finlandin kansalliset Smart Energy, Batteries from Finland, Smart Mobility ja Bio and Circular Finland –ohjelmat.

Business Finlandin painopisteenä on vahvasti ilmastomyönteisten, hiilineutraalien ja resurssitehokkaiden ratkaisujen innovaatioiden edistäminen. Viime vuosina on erityisesti panostettu kansainvälisten ekosysteemien ja testialustojen rakentamiseen.  Business Finland haastaa suomalaisia yrityksiä, tutkimusryhmiä ja julkisia organisaatioita luomaan globaaleja ratkaisuja, mitkä ovat pohja kilpailukyvylle ja menestymiselle kansainvälisillä markkinoilla.

 

Maa-ainesten käyttö muodostaa yli puolet luonnonvarojen massaperusteisesta kokonaiskulutuksesta

Tähän indikaattoriin ei ole tehty päivityksiä, joten tulkintateksti on sama kuin vuosi sitten. Indikaattori kuvaa resurssien käytön rakenteen suuruusluokkia. Indikaattoria ei ole katsottu tarpeelliseksi päivittää vuosittain, vuosivaihtelua aiheuttavat erityisesti talouden suhdanteet niin rakentamisessa kuin muussa taloudessa.

Luonnonvarojen käytön määrää tarkastellaan raaka-aineiden kokonaiskulutuksen kautta. Vuosittaista tilastotietoa raaka-aineiden kokonaiskulutuksesta ei ole saatavilla, minkä vuoksi tarkastelu perustuu vuonna 2013 tehtyyn selvitykseen raaka-ainevirroista. Raaka-aineiden kokonaiskulutus (raw material consumption, RMC) kuvaa raaka-aineiden käyttöä ja kokonaiskulutusta. Se sisältää kotimaisten raaka-aineiden käyttöönoton lisäksi myös raaka-aineiden tuonnin ja viennin. Indikaattorin rajoitteena on kuitenkin sen massaperusteisuus: se antaa vain epäsuoran kuvan käytön ympäristövaikutuksista, eikä huomioi resurssien niukkuutta tai niiden merkitystä hyvinvoinnin näkökulmasta. RMC ei sisällä myöskään veden kulutusta.

Suurin massaperusteinen raaka-aineiden käyttöluokka on erilaiset maa-ainekset, joita käytetään vuosittain noin 100 miljoonaa tonnia muun muassa teiden sekä muun infrastruktuurin ja rakentamisen tarpeisiin. Rakentaminen on merkittävä käyttökohde myös muissa EU maissa.

Erityisesti pohjoisessa tiestöltä vaaditaan hyvä routasuojaus. Yhteiskunnan rakennemuutos on osaltaan lisännyt rakentamista kaupunkien ja taajamien laajentuessa. Luonnonvaroja, joita käytetään teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisessa, voidaan rajoitetusti korvata laadukkailla ja turvallisilla uusiomateriaaleilla. Infrastruktuurirakentaminen on pääosin julkista.

Turvallisten ja kustannustehokkaiden uusiomateriaalien käyttöön rakentamisessa tarvitaan sujuva säädösympäristö. Uusi selvennetty asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa antaa vuonna 2018 aiempaa selkeämmät puitteet uusiomateriaalien käyttöön erilaisissa maarakentamiskohteissa.

Toiseksi suurin raaka-aineiden käytön luokka on fossiiliset polttoaineet. Lisäksi osa raakapuun materiaalikäytöstä syntyvistä tuotannon sivuvirroista, kuten hakkeesta tai metsäteollisuuden jäteliemistä, hyödynnetään energiana.

Suomessa metallimalmit ovat kolmanneksi merkittävin luonnonvarojen kulutuksen kohde. Suomi poikkeaa monista muista EU maista siinä, että myös kotimaisista lähteistä saadaan näitä raaka-aineita.

Kotimaisen käytön lisäksi sekä uusiutuvia luonnonvaroja että metalli- ja mineraalivarantoja voidaan hyödyntää energia- ja materiaalitehokkaasti tuotettujen vientituotteiden valmistuksessa.

 

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyvät varaukset sekä tarpeet lisätutkimukselle

Pyrkimys kohti resurssiviisasta ja hiilineutraalia yhteiskuntaa on laaja-alainen kokonaisuus, jonka kytkennät taustalla oleviin taloudellisiin, luonnontieteellisiin, sosiaalisiin sekä ympäristöllisiin kysymyksiin ovat monimutkaisia. Vaikka muutamalla indikaattorilla ei voida kattaa kaikkia asiaan liittyviä näkökulmia, niiden avulla voidaan havainnollistaa joidenkin keskeisten muuttujien kehitystä. Oleellista olisi ymmärtää, mitkä tekijät muutoksiin vaikuttavat ja missä määrin näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa kotimaisella päätöksenteolla.

Luonnonvarojen kulutusta RMC-jaottelulla ei  seurata vuosittain Suomessa. Edellä käytetty luonnonvarojen kulutusta RMC-jaottelulla tarkasteleva kuvaaja perustuu tutkimushankkeissa (ENVIMAT, MATPOT) tehtyihin laskentoihin. Luonnonvarojen kulutuksen RMC-jaotteluun pohjautuva säännöllinen seuranta täydentäisi materiaalivirtatilastointia. RMC-tarkastelukaan ei tosin sisällä veden käyttöä, joka on globaalisti erittäin tärkeä luonnonvara.

Massamääräiset luonnonvarojen käyttöä kokonaistalouden tasolla koskevat tarkastelut eivät kerro toimijoiden resurssitehokkuudesta, ominaistehokkuudesta tai energiatehokkuudesta, joka on usein huomattavasti läpinäkyvämpi ja vertailukelpoisempi mittari toimijatasolla tuotantovaiheessa. Toisaalta sekään ei kerro tuotteiden ja palvelujen elinkaaren kannalta oleellisia tekijöitä, kuten elinkaaripäästöjä, tuotteen korjattavuutta, pitkäkäyttöisyyttä tai kierrätettävyyttä kulutus- ja resurssien uudelleenkäyttövaiheessa.