Mitä faktat kertovat?

Resurssiviisas talous ja hiilineutraali yhteiskunta: Suomen puustopääoma kasvaa suotuisasti, kasvihuonekaasupäästöt kääntyneet uudestaan nousuun

Suomen talouden resurssiviisaus perustuu ominaistehokkaaseen tuotantoon ja energiatehokkaisiin ratkaisuihin. Suomi on energia- ja materiaali-intensiivinen maa, mikä johtuu tuotannon rakenteesta, harvasta asutuksesta, pitkistä etäisyyksistä sekä osin kylmistä olosuhteista. Palvelujen osuus taloudessa on kasvanut, mutta myös palvelut kuluttavat energiaa ja vaativat muita tuotantopanoksia. 

Rakentamiseen käytetyn maa-aineksen määrä on mittava, kun tarkastellaan luonnonvarojen käytön vuosittaisia massamääriä. Tilanne on sama monissa muissakin EU-maissa. Metsävaroja käytetään lähinnä metsäteollisuudessa sekä jonkin verran rakentamisessa ja sivuvirtojen osalta myös energiahyötykäytössä. Puun massamääräinen käyttö jää edelleen reilusti alle puuston vuotuisen kasvun.

Suomen kasvihuonepäästöt kääntyivät vuonna 2016 hieman kasvuun ollen kuitenkin 12,4 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vertailuvuonna 1990. Tämä johtuu pääosin hiilen kulutuksen kasvusta ja liikenteen biopolttoaineiden osuuden laskusta. Lisäksi teollisuudessa mineraaliteollisuuden ja kemian teollisuuden tuotannon kasvu nosti päästöjä hieman. Jätteiden käsittelyn päästöt pienenivät hieman, ja maatalouden päästöt pysyivät ennallaan.

On odotettavissa, että talouden kasvun myötä päästöt ja materian käyttö kasvavat sekä kulutuksessa että investoinneissa. Toisaalta samaan aikaan otetaan käyttöön päästöjen määrää hillitseviä uusia teknologioita ja menetelmiä. Uusiutuvassa energiassa Suomi on edelleen Euroopan unionin kärkimaita.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 6 prosenttia vuonna 2016

Ilmastonmuutos on yksi keskeisiä globaaleja haasteita. Suomi on sitoutunut maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen hillintään. Suomen energia- ja ilmastopolitiikka perustuvat osin EU:n yhteisiin politiikkatoimiin ja osin kansallisiin toimiin. Kasvihuonekaasupäästöjä ja poistumia tarkasteleva kuva kertoo energiasektorilta, teollisuusprosesseista ja tuotannosta, maataloudesta sekä jätteiden käsittelystä syntyneet päästöt. Poistumilla tarkoitetaan hiilidioksidin sitoutumista ilmakehästä hiilivarastoihin, kuten kasvien biomassaan. Metsät ovat Suomen merkittävin hiilinielu.

Suomen kasvuhuonekaasupäästöt ja poistumatSuomen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä oli vuonna 2016 58,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina (CO² ekv.). Vuoteen 2015 verrattuna päästöt kasvoivat 6 prosenttia, mutta kokonaismäärä oli 18 prosenttia pienempi kuin vuonna 1990. Eniten kasvoivat liikenteen päästöt sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon päästöt. Liikenteen osalta tämä johtui biopolttoaineiden osuuden laskusta liikenteen polttoaineiden käytössä, ja sähkön ja lämmön yhteistuotannon osalta hiilen kulutuksen kasvusta.

Päästökaupan ulkopuoliset päästöt kasvoivat kokonaisuudessaan 5 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön sektorilla päästöt nousivat 4 prosenttia edellisvuodesta, nousuun vaikuttivat eniten mineraaliteollisuuden (13 prosenttia) ja kemianteollisuuden (11 prosenttia) päästöt. Jätteiden käsittelyn päästöt vähentyivät noin 7 prosenttia. Vuonna 2016 hiilen sitoutuminen eli hiilinielu oli 6 prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna. Nielujen kokonaismäärä oli vuonna 2016 oli yli 20 milj. tonnia.

Energian kysyntään vaikuttavat osaltaan talouden suhdanteet ja sääolosuhteet. Kansallisesti voidaan vaikuttaa liikenteeseen, joka on kasvihuonekaasupäästöjen kannalta tärkeä alue.

Metsien puustopääoma kasvoi noin 24 miljoonaa kuutiota

Metsät ovat yksi Suomen keskeisiä luonnonvaroja, ja siksi yhdeksi kuvaajaksi on valittu metsien yksinkertainen tasetarkastelu puuston kasvusta ja poistumasta. Metsät ovat pitkäaikaista kiertoa vaativa elävä luonnonvara, ja puun kasvu on hitaampaa pohjoisessa kuin etelässä. Lisäksi hiilen sitoutuminen riippuu puun kasvuvaiheesta. 

Puuston kasvu ja poistumaMetsien kokonaispoistuma on koko tarkastelujaksolla 1990-luvun alusta lukien ollut puuston kasvua alhaisempi. Puuston vuotuinen kasvu lähti voimakkaaseen nousuun 1970-luvulla ja sama kehitys jatkuu yhä. Puuston kasvun lisääntymistä selittää parantunut metsänhoito, metsien ikäluokkarakenne sekä ilmaston lämpeneminen. Vuotuinen kasvu on tuoreiden inventointitulosten mukaan karkeasti 110 milj. kuutiota.

Aktiivisen metsänhoidon ansiosta vajaapuustoisten metsien pinta-ala on pienentynyt voimakkaasti 1970-luvun metsiin verrattuna. Vaikka suomalaisen puun käyttö on lisääntynyt, yli viidennes kasvusta jää edelleen metsiin lisäämään puustopääomaa ja hiilensidontaa. Eniten puusto järeytyy Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Myös puuston poistuma on noussut. Vuonna 2016 poistuma kasvoi uuteen ennätykseen, lähes 86 miljoonaan kuutiometriin. Vuosina 2000–2015 puuston poistuma oli keskimäärin 71 miljoonaa kuutiometriä, josta yksityismetsien osuus oli 83 prosenttia. Metsäteollisuus on supistanut etenkin paperiteollisuuden tuotantokapasiteettia, mutta teollisuuspuun käyttö on ollut viime vuosina kasvussa.

Jotta puuston kasvu jatkuu nykyisenkaltaisena, vaaditaan jatkossakin aktiivisia ja kestäviä metsätaloustoimia. Metsäluonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys edellyttää metsien luonnonhoitoa ja suojelua. Metsien herkkyys sää- ja ilmastoriskeille on kasvanut. Puuston kasvun varmistamiseksi on edistettävä metsien tuho- ja tautiriskien torjuntaa sekä metsien kasvattamista monilajisina. 

Uusiutuvan energian osuus on 39 prosenttia loppukäytöstä

Uusiutuvan energian käyttöä halutaan lisätä varsinkin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen vuoksi. Uusiutuvien energialähteiden käyttö edistää myös kotimaisen energian käyttöä ja siten parantaa ja ylläpitää energiasektorin huoltovarmuutta.

Uusiutuvan energian osuuden lisääminen ja fossiilisten energianlähteiden osuuden vähentäminen on ollut Suomen tavoitteena jo pitkään. Suomessa käytettäviä uusiutuvia energialähteitä ovat vesi- ja tuulivoima, aurinkoenergia, maalämpö, biokaasu, kierrätys- ja jätepolttoaineet, puuperäiset polttoaineet sekä muut kasvi- ja eläinperäiset polttoaineet. Energian kulutukseen Suomessa vaikuttaa kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja melko energiavaltainen teollisuutemme.

EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään uusiutuvan energian suhteellisena osuutena energian loppukäytöstä. Energian loppukäyttö mittaa sähkön ja lämmön sekä rakennusten lämmityksen polttoaineiden, liikennepolttoaineiden ja teollisuuden prosessipolttoaineiden kulutusta. Se eroaa kokonaiskulutuksesta siten, että siitä on vähennetty energian siirto- ja muuntohäviöt.

Uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun energian osuuden kasvu energian loppukäytöstä kuvaa siirtymistä fossiilitaloudesta kestävään energiantuotantoon.

Suomi on uusiutuvan energian käytössä EU:n kärkimaiden joukossa. Uusiutuvien energialähteiden käyttö vuonna 2016 kasvoi 2 prosenttia nousten uudelle ennätystasolle. Niillä katettiin 34 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta ja vajaat 39 prosenttia loppukäytöstä. Kokonaiskulutus kasvoi 4 % vuodesta 2015 ja loppukäyttö lähes 5 %. Vastaavasti fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvoi 7 prosentilla edellisvuodesta ja niiden osuus energian kokonaiskulutuksesta oli 38 prosenttia

Noin 4/5 Suomen uusiutuvasta energiasta pohjautuu metsäteollisuuden ja metsänhoidon sivuvirtoihin. Metsäteollisuuden uudet investoinnit lisäävät myös energiaksi käytettävien sivutuotteiden ja metsähakkeen tarjontaa. Vesivoiman osuus on reilut 10 prosenttia uusiutuvasta energiasta. Viime vuosina etenkin tuulivoimalla ja lämpöpumpuilla tuotetun energian ja liikenteen biopolttoaineiden käyttö on kasvanut. Kansalliset toimet liikenteen päästöjen vähentämiseksi ovat tärkeitä, koska liikenne on suurin päästökaupan ulkopuolinen päästösektori.

Vuoteen 2030 tähtäävässä kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa (VNS 7/2016 vp) uusiutuvan energian osuudeksi energian loppukäytöstä vuonna 2030 arvioidaan 47 prosenttia, jos uusia politiikkatoimia ei oteta käyttöön. Strategian mukaisilla politiikkatoimilla osuus nousee kansallisten tavoitteiden mukaisesti 50 prosenttiin vuonna 2030.

Tekesin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin on vähentynyt

Tilastokeskuksen mukaan tutkimus ja kehittämistoiminnan kokonaismenot Suomessa vuonna 2016 olivat 5,9 miljardia euroa (2,8 % BKT:sta), josta yksityisen sektorin panostukset muodostavat valtaosan. Uuteen liiketoimintaan, resurssitehokkaan ja hiilineutraalin alan tutkimukseen sekä innovaatioihin kohdistuvaa julkista panostusta kuvaavaa luotettavaa tilastoa ei ole käytettävissä.

Kokonaistilaston puuttuessa julkisen sektorin panostuksia innovaatiorahoitukseen tarkastellaan tässä yhteydessä Tekesin resurssiviisaisiin innovaatioihin myöntämän rahoituksen kautta. Tekesin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin (ml. energia- ja ympäristöhankkeet) auttaa suomalaisia yrityksiä kehittämään näihin liittyvää liiketoimintaa ja kasvamaan vientimarkkinoilla. Kuvaajassa tarkastellaan Tekesin myöntämää rahoitusta resurssiviisaisiin innovaatioihin. Näiden osuus Tekesin innovaatiorahoituksessa on vaihdellut 45-52% tarkasteluajanjaksona.

Tekesin rahoitus resurssiviisaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihinVuonna 2016 rahoituksen kokonaismäärä oli noin 172 milj. euroa. Vuoteen 2015 verrattuna rahoitusvaltuudet vähenivät neljäsosalla 140 milj. euroon. Hallituksen kärkihankkeisiin liittyen Tekes sai 16 milj. euron lisävaltuudet biotalouden uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen ja PK yritysten cleantech- ratkaisujen edistämiseen. Isojen kansallisten innovaatio-ohjelmien alkaminen ja päättyminen näkyvät rahoituksen kohdistamisen vuosittaisessa vaihtelussa. Vuonna 2017 Tekesin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin säilyi edellisen vuoden tasolla.

Resurssitehokkaiden ratkaisujen ja hiilineutraalien ratkaisujen kehittäminen on jatkossakin avain systeemiseen muutokseen ja tarjoaa ratkaisumahdollisuuksia myös globaaleihin haasteisiin. Viime vuosina painopistettä on siirretty eri osapuolten välisen yhteistyön kehittämiseen, tuottavuutta edistävien verkostojen rakentamiseen ja vahvojen uusien ekosysteemien muodostamiseen.

Vuoden 2018 alussa Tekes ja Finpro yhdistyivät Business Finlandiksi. Innovaatiorahoitus jatkuu uuden organisaation alla. Tulevina vuosina Business Finlandin ohjelmien painopiste on hiilineutraalien ja resurssitehokkaiden ratkaisujen innovaatioiden kehittämisessä.

Maa-ainesten käyttö muodostaa yli puolet luonnonvarojen massaperusteisesta kokonaiskulutuksesta

Luonnonvarojen käytön määrää tarkastellaan raaka-aineiden kokonaiskulutuksen kautta. Vuosittaista tilastotietoa raaka-aineiden kokonaiskulutuksesta ei ole saatavilla, minkä vuoksi tarkastelu perustuu vuonna 2013 tehtyyn selvitykseen raaka-ainevirroista. Raaka-aineiden kokonaiskulutus (raw material consumption, RMC) kuvaa raaka-aineiden käyttöä ja kokonaiskulutusta. Se sisältää kotimaisten raaka-aineiden käyttöönoton lisäksi myös raaka-aineiden tuonnin ja viennin. Indikaattorin rajoitteena on kuitenkin sen massaperusteisuus: se antaa vain epäsuoran kuvan käytön ympäristövaikutuksista, eikä huomioi resurssien niukkuutta tai niiden merkitystä hyvinvoinnin näkökulmasta. RMC ei sisällä myöskään veden kulutusta,

Suurin massaperusteinen käyttöluokka on erilaiset maa-ainekset, joita käytetään vuosittain noin 100 miljoonaa tonnia muun muassa teiden sekä muun infrastruktuurin ja rakentamisen tarpeisiin. Rakentaminen on merkittävä käyttökohde myös muissa EU maissa.

Erityisesti pohjoisessa tiestöltä vaaditaan hyvä routasuojaus. Yhteiskunnan rakennemuutos on osaltaan lisännyt rakentamista kaupunkien ja taajamien laajentuessa. Luonnonvaroja, joita käytetään teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisessa, voidaan rajoitetusti korvata laadukkailla ja turvallisilla uusiomateriaaleilla. Infrastruktuurirakentaminen on pääosin julkista.

Turvallisten ja kustannustehokkaiden uusiomateriaalien käyttöön rakentamisessa tarvitaan sujuva säädösympäristö. Uusi selvennetty asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa antaa vuonna 2018 aiempaa selkeämmät puitteet uusiomateriaalien käyttöön erilaisissa maarakentamiskohteissa.

Toiseksi suurin raaka-aineiden käytön luokka on fossiiliset polttoaineet. Lisäksi osa raakapuun materiaalikäytöstä hyödynnetään tuotannon sivuvirroista, kuten hakkeesta tai metsäteollisuuden jäteliemistä, saatavana energiana.

Suomessa metallimalmit ovat kolmanneksi merkittävin luonnonvarojen kulutuksen kohde. Suomi poikkeaa monista muista EU maista siinä että myös kotimaisista lähteistä saadaan näitä raaka-aineita.

 Kotimaisen käytön lisäksi sekä uusiutuvia luonnonvaroja että metalli- ja mineraalivarantoja voidaan hyödyntää energia- ja materiaalitehokkaasti tuotettujen vientituotteiden valmistuksessa.

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyvät varaukset sekä tarpeet lisätutkimukselle

Pyrkimys kohti resurssiviisasta ja hiilineutraalia yhteiskuntaa on laaja-alainen kokonaisuus, jonka kytkennät taustalla oleviin taloudellisiin, luonnontieteellisiin, sosiaalisiin sekä ympäristöllisiin kysymyksiin ovat monimutkaisia. Vaikka muutamalla indikaattorilla ei voida kattaa kaikkia asiaan liittyviä näkökulmia, niiden avulla voidaan havainnollistaa joidenkin keskeisten muuttujien kehitystä. Oleellista olisi ymmärtää, mitkä tekijät muutoksiin vaikuttavat ja missä määrin näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa kotimaisella päätöksenteolla.

Luonnonvarojen kulutusta RMC-jaottelulla ei tällä hetkellä seurata säännöllisesti Suomessa. Edellä käytetty luonnonvarojen kulutusta RMC-jaottelulla tarkasteleva kuvaaja perustuu tutkimushankkeissa (ENVIMAT, MATPOT) tehtyihin laskentoihin. Luonnonvarojen kulutuksen RMC-jaotteluun pohjautuva säännöllinen seuranta olisi tarpeen. RMC-tarkastelu ei sisällä veden käyttöä, joka on globaalisti erittäin tärkeä luonnonvara.

Massamääräiset luonnonvarojen käyttöä kokonaistalouden tasolla koskevat tarkastelut eivät kerro toimijoiden resurssitehokkuudesta, ominaistehokkuudesta tai energiatehokkuudesta, joka on usein huomattavasti läpinäkyvämpi ja vertailukelpoisempi mittari toimijatasolla tuotantovaiheessa. Toisaalta sekään ei kerro tuotteiden ja palvelujen elinkaaren kannalta oleellisia tekijöitä, kuten elinkaaripäästöjä, tuotteen korjattavuutta, pitkäkäyttöisyyttä tai kierrätettävyyttä kulutus- ja resurssien uudelleenkäyttövaiheessa.

*****

Tulkintatekstin on laatinut olemassa olevaa aineistoa hyödyntäen työ- ja elinkeinoministeriössä Erja Fagerlund yhdessä maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kanssa.

Lähteet

Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat:

Tilastokeskus: Suomen kasvuhuonekaasupäästöt 1990-2016 

Puuston kasvu ja poistuma:

Findikaattori: Puuston kasvu ja poistuma 

Uusiutuva energia

Findikaattori: Uusiutuvien energialähteiden käyttö 1970-2016

Findikaattori: Energian loppukäyttö sektoreittain 1970-2016

Eurostat: Share of renewable energy in gross final energy consumption

Tekesin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin 2008-2017 

Luonnonvarojen kulutus RMC-jaottelulla

Vihreän kasvun sekä materiaali- ja resurssitehokkuuden avainindikaattorit -selvitys