Mitä faktat kertovat vuonna 2017?

Resurssiviisas talous ja hiilineutraali yhteiskunta: Suomen puustopääoma kasvaa suotuisasti, kasvihuonekaasupäästöt kääntyneet uudestaan nousuun

Julkaisupäivä 31.1.2018 15.10 Blogit

Suomen talouden resurssiviisaus perustuu ominaistehokkaaseen tuotantoon ja energiatehokkaisiin ratkaisuihin. Suomi on energia- ja materiaali-intensiivinen maa, mikä johtuu tuotannon rakenteesta, harvasta asutuksesta, pitkistä etäisyyksistä sekä osin kylmistä olosuhteista. Palvelujen osuus taloudessa on kasvanut, mutta myös palvelut kuluttavat energiaa ja vaativat muita tuotantopanoksia. 

Rakentamiseen käytetyn maa-aineksen määrä on mittava, kun tarkastellaan luonnonvarojen käytön vuosittaisia massamääriä. Tilanne on sama monissa muissakin EU-maissa. Metsävaroja käytetään lähinnä metsäteollisuudessa sekä jonkin verran rakentamisessa ja sivuvirtojen osalta myös energiahyötykäytössä. Puun massamääräinen käyttö jää edelleen reilusti alle puuston vuotuisen kasvun.

Suomen kasvihuonepäästöt kääntyivät vuonna 2016 hieman kasvuun ollen kuitenkin 12,4 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vertailuvuonna 1990. Tämä johtuu pääosin hiilen kulutuksen kasvusta ja liikenteen biopolttoaineiden osuuden laskusta. Lisäksi teollisuudessa mineraaliteollisuuden ja kemian teollisuuden tuotannon kasvu nosti päästöjä hieman. Jätteiden käsittelyn päästöt pienenivät hieman, ja maatalouden päästöt pysyivät ennallaan.

On odotettavissa, että talouden kasvun myötä päästöt ja materian käyttö kasvavat sekä kulutuksessa että investoinneissa. Toisaalta samaan aikaan otetaan käyttöön päästöjen määrää hillitseviä uusia teknologioita ja menetelmiä. Uusiutuvassa energiassa Suomi on edelleen Euroopan unionin kärkimaita.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 6 prosenttia vuonna 2016

Ilmastonmuutos on yksi keskeisiä globaaleja haasteita. Suomi on sitoutunut maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen hillintään. Suomen energia- ja ilmastopolitiikka perustuvat osin EU:n yhteisiin politiikkatoimiin ja osin kansallisiin toimiin. Kasvihuonekaasupäästöjä ja poistumia tarkasteleva kuva kertoo energiasektorilta, teollisuusprosesseista ja tuotannosta, maataloudesta sekä jätteiden käsittelystä syntyneet päästöt. Poistumilla tarkoitetaan hiilidioksidin sitoutumista ilmakehästä hiilivarastoihin, kuten kasvien biomassaan. Metsät ovat Suomen merkittävin hiilinielu.

Suomen kasvuhuonekaasupäästöt ja poistumatSuomen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä oli vuonna 2016 58,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina (CO² ekv.). Vuoteen 2015 verrattuna päästöt kasvoivat 6 prosenttia, mutta kokonaismäärä oli 18 prosenttia pienempi kuin vuonna 1990. Eniten kasvoivat liikenteen päästöt sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon päästöt. Liikenteen osalta tämä johtui biopolttoaineiden osuuden laskusta liikenteen polttoaineiden käytössä, ja sähkön ja lämmön yhteistuotannon osalta hiilen kulutuksen kasvusta.

Päästökaupan ulkopuoliset päästöt kasvoivat kokonaisuudessaan 5 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön sektorilla päästöt nousivat 4 prosenttia edellisvuodesta, nousuun vaikuttivat eniten mineraaliteollisuuden (13 prosenttia) ja kemianteollisuuden (11 prosenttia) päästöt. Jätteiden käsittelyn päästöt vähentyivät noin 7 prosenttia. Vuonna 2016 hiilen sitoutuminen eli hiilinielu oli 6 prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna. Nielujen kokonaismäärä oli vuonna 2016 oli yli 20 milj. tonnia.

Energian kysyntään vaikuttavat osaltaan talouden suhdanteet ja sääolosuhteet. Kansallisesti voidaan vaikuttaa liikenteeseen, joka on kasvihuonekaasupäästöjen kannalta tärkeä alue.

Metsien puustopääoma kasvoi noin 24 miljoonaa kuutiota

Metsät ovat yksi Suomen keskeisiä luonnonvaroja, ja siksi yhdeksi kuvaajaksi on valittu metsien yksinkertainen tasetarkastelu puuston kasvusta ja poistumasta. Metsät ovat pitkäaikaista kiertoa vaativa elävä luonnonvara, ja puun kasvu on hitaampaa pohjoisessa kuin etelässä. Lisäksi hiilen sitoutuminen riippuu puun kasvuvaiheesta. 

Puuston kasvu ja poistumaMetsien kokonaispoistuma on koko tarkastelujaksolla 1990-luvun alusta lukien ollut puuston kasvua alhaisempi. Puuston vuotuinen kasvu lähti voimakkaaseen nousuun 1970-luvulla ja sama kehitys jatkuu yhä. Puuston kasvun lisääntymistä selittää parantunut metsänhoito, metsien ikäluokkarakenne sekä ilmaston lämpeneminen. Vuotuinen kasvu on tuoreiden inventointitulosten mukaan karkeasti 110 milj. kuutiota.

Aktiivisen metsänhoidon ansiosta vajaapuustoisten metsien pinta-ala on pienentynyt voimakkaasti 1970-luvun metsiin verrattuna. Vaikka suomalaisen puun käyttö on lisääntynyt, yli viidennes kasvusta jää edelleen metsiin lisäämään puustopääomaa ja hiilensidontaa. Eniten puusto järeytyy Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Myös puuston poistuma on noussut. Vuonna 2016 poistuma kasvoi uuteen ennätykseen, lähes 86 miljoonaan kuutiometriin. Vuosina 2000–2015 puuston poistuma oli keskimäärin 71 miljoonaa kuutiometriä, josta yksityismetsien osuus oli 83 prosenttia. Metsäteollisuus on supistanut etenkin paperiteollisuuden tuotantokapasiteettia, mutta teollisuuspuun käyttö on ollut viime vuosina kasvussa.

Jotta puuston kasvu jatkuu nykyisenkaltaisena, vaaditaan jatkossakin aktiivisia ja kestäviä metsätaloustoimia. Metsäluonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys edellyttää metsien luonnonhoitoa ja suojelua. Metsien herkkyys sää- ja ilmastoriskeille on kasvanut. Puuston kasvun varmistamiseksi on edistettävä metsien tuho- ja tautiriskien torjuntaa sekä metsien kasvattamista monilajisina. 

Uusiutuvan energian osuus on 39 prosenttia loppukäytöstä

Uusiutuvan energian käyttöä halutaan lisätä varsinkin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen vuoksi. Uusiutuvien energialähteiden käyttö edistää myös kotimaisen energian käyttöä ja siten parantaa ja ylläpitää energiasektorin huoltovarmuutta.

Uusiutuvan energian osuuden lisääminen ja fossiilisten energianlähteiden osuuden vähentäminen on ollut Suomen tavoitteena jo pitkään. Suomessa käytettäviä uusiutuvia energialähteitä ovat vesi- ja tuulivoima, aurinkoenergia, maalämpö, biokaasu, kierrätys- ja jätepolttoaineet, puuperäiset polttoaineet sekä muut kasvi- ja eläinperäiset polttoaineet. Energian kulutukseen Suomessa vaikuttaa kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja melko energiavaltainen teollisuutemme.

EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään uusiutuvan energian suhteellisena osuutena energian loppukäytöstä. Energian loppukäyttö mittaa sähkön ja lämmön sekä rakennusten lämmityksen polttoaineiden, liikennepolttoaineiden ja teollisuuden prosessipolttoaineiden kulutusta. Se eroaa kokonaiskulutuksesta siten, että siitä on vähennetty energian siirto- ja muuntohäviöt.

Uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun energian osuuden kasvu energian loppukäytöstä kuvaa siirtymistä fossiilitaloudesta kestävään energiantuotantoon.

Suomi on uusiutuvan energian käytössä EU:n kärkimaiden joukossa. Uusiutuvien energialähteiden käyttö vuonna 2016 kasvoi 2 prosenttia nousten uudelle ennätystasolle. Niillä katettiin 34 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta ja vajaat 39 prosenttia loppukäytöstä. Kokonaiskulutus kasvoi 4 % vuodesta 2015 ja loppukäyttö lähes 5 %. Vastaavasti fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvoi 7 prosentilla edellisvuodesta ja niiden osuus energian kokonaiskulutuksesta oli 38 prosenttia

Noin 4/5 Suomen uusiutuvasta energiasta pohjautuu metsäteollisuuden ja metsänhoidon sivuvirtoihin. Metsäteollisuuden uudet investoinnit lisäävät myös energiaksi käytettävien sivutuotteiden ja metsähakkeen tarjontaa. Vesivoiman osuus on reilut 10 prosenttia uusiutuvasta energiasta. Viime vuosina etenkin tuulivoimalla ja lämpöpumpuilla tuotetun energian ja liikenteen biopolttoaineiden käyttö on kasvanut. Kansalliset toimet liikenteen päästöjen vähentämiseksi ovat tärkeitä, koska liikenne on suurin päästökaupan ulkopuolinen päästösektori.

Vuoteen 2030 tähtäävässä kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa (VNS 7/2016 vp) uusiutuvan energian osuudeksi energian loppukäytöstä vuonna 2030 arvioidaan 47 prosenttia, jos uusia politiikkatoimia ei oteta käyttöön. Strategian mukaisilla politiikkatoimilla osuus nousee kansallisten tavoitteiden mukaisesti 50 prosenttiin vuonna 2030.

Tekesin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin on vähentynyt

Tilastokeskuksen mukaan tutkimus ja kehittämistoiminnan kokonaismenot Suomessa vuonna 2016 olivat 5,9 miljardia euroa (2,8 % BKT:sta), josta yksityisen sektorin panostukset muodostavat valtaosan. Uuteen liiketoimintaan, resurssitehokkaan ja hiilineutraalin alan tutkimukseen sekä innovaatioihin kohdistuvaa julkista panostusta kuvaavaa luotettavaa tilastoa ei ole käytettävissä.

Kokonaistilaston puuttuessa julkisen sektorin panostuksia innovaatiorahoitukseen tarkastellaan tässä yhteydessä Tekesin resurssiviisaisiin innovaatioihin myöntämän rahoituksen kautta. Tekesin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin (ml. energia- ja ympäristöhankkeet) auttaa suomalaisia yrityksiä kehittämään näihin liittyvää liiketoimintaa ja kasvamaan vientimarkkinoilla. Kuvaajassa tarkastellaan Tekesin myöntämää rahoitusta resurssiviisaisiin innovaatioihin. Näiden osuus Tekesin innovaatiorahoituksessa on vaihdellut 45-52% tarkasteluajanjaksona.

Tekesin rahoitus resurssiviisaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihinVuonna 2016 rahoituksen kokonaismäärä oli noin 172 milj. euroa. Vuoteen 2015 verrattuna rahoitusvaltuudet vähenivät neljäsosalla 140 milj. euroon. Hallituksen kärkihankkeisiin liittyen Tekes sai 16 milj. euron lisävaltuudet biotalouden uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen ja PK yritysten cleantech- ratkaisujen edistämiseen. Isojen kansallisten innovaatio-ohjelmien alkaminen ja päättyminen näkyvät rahoituksen kohdistamisen vuosittaisessa vaihtelussa. Vuonna 2017 Tekesin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin säilyi edellisen vuoden tasolla.

Resurssitehokkaiden ratkaisujen ja hiilineutraalien ratkaisujen kehittäminen on jatkossakin avain systeemiseen muutokseen ja tarjoaa ratkaisumahdollisuuksia myös globaaleihin haasteisiin. Viime vuosina painopistettä on siirretty eri osapuolten välisen yhteistyön kehittämiseen, tuottavuutta edistävien verkostojen rakentamiseen ja vahvojen uusien ekosysteemien muodostamiseen.

Vuoden 2018 alussa Tekes ja Finpro yhdistyivät Business Finlandiksi. Innovaatiorahoitus jatkuu uuden organisaation alla. Tulevina vuosina Business Finlandin ohjelmien painopiste on hiilineutraalien ja resurssitehokkaiden ratkaisujen innovaatioiden kehittämisessä.

Maa-ainesten käyttö muodostaa yli puolet luonnonvarojen massaperusteisesta kokonaiskulutuksesta

Luonnonvarojen käytön määrää tarkastellaan raaka-aineiden kokonaiskulutuksen kautta. Vuosittaista tilastotietoa raaka-aineiden kokonaiskulutuksesta ei ole saatavilla, minkä vuoksi tarkastelu perustuu vuonna 2013 tehtyyn selvitykseen raaka-ainevirroista. Raaka-aineiden kokonaiskulutus (raw material consumption, RMC) kuvaa raaka-aineiden käyttöä ja kokonaiskulutusta. Se sisältää kotimaisten raaka-aineiden käyttöönoton lisäksi myös raaka-aineiden tuonnin ja viennin. Indikaattorin rajoitteena on kuitenkin sen massaperusteisuus: se antaa vain epäsuoran kuvan käytön ympäristövaikutuksista, eikä huomioi resurssien niukkuutta tai niiden merkitystä hyvinvoinnin näkökulmasta. RMC ei sisällä myöskään veden kulutusta,

Suurin massaperusteinen käyttöluokka on erilaiset maa-ainekset, joita käytetään vuosittain noin 100 miljoonaa tonnia muun muassa teiden sekä muun infrastruktuurin ja rakentamisen tarpeisiin. Rakentaminen on merkittävä käyttökohde myös muissa EU maissa.

Erityisesti pohjoisessa tiestöltä vaaditaan hyvä routasuojaus. Yhteiskunnan rakennemuutos on osaltaan lisännyt rakentamista kaupunkien ja taajamien laajentuessa. Luonnonvaroja, joita käytetään teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisessa, voidaan rajoitetusti korvata laadukkailla ja turvallisilla uusiomateriaaleilla. Infrastruktuurirakentaminen on pääosin julkista.

Turvallisten ja kustannustehokkaiden uusiomateriaalien käyttöön rakentamisessa tarvitaan sujuva säädösympäristö. Uusi selvennetty asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa antaa vuonna 2018 aiempaa selkeämmät puitteet uusiomateriaalien käyttöön erilaisissa maarakentamiskohteissa.

Toiseksi suurin raaka-aineiden käytön luokka on fossiiliset polttoaineet. Lisäksi osa raakapuun materiaalikäytöstä hyödynnetään tuotannon sivuvirroista, kuten hakkeesta tai metsäteollisuuden jäteliemistä, saatavana energiana.

Suomessa metallimalmit ovat kolmanneksi merkittävin luonnonvarojen kulutuksen kohde. Suomi poikkeaa monista muista EU maista siinä että myös kotimaisista lähteistä saadaan näitä raaka-aineita.

 Kotimaisen käytön lisäksi sekä uusiutuvia luonnonvaroja että metalli- ja mineraalivarantoja voidaan hyödyntää energia- ja materiaalitehokkaasti tuotettujen vientituotteiden valmistuksessa.

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyvät varaukset sekä tarpeet lisätutkimukselle

Pyrkimys kohti resurssiviisasta ja hiilineutraalia yhteiskuntaa on laaja-alainen kokonaisuus, jonka kytkennät taustalla oleviin taloudellisiin, luonnontieteellisiin, sosiaalisiin sekä ympäristöllisiin kysymyksiin ovat monimutkaisia. Vaikka muutamalla indikaattorilla ei voida kattaa kaikkia asiaan liittyviä näkökulmia, niiden avulla voidaan havainnollistaa joidenkin keskeisten muuttujien kehitystä. Oleellista olisi ymmärtää, mitkä tekijät muutoksiin vaikuttavat ja missä määrin näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa kotimaisella päätöksenteolla.

Luonnonvarojen kulutusta RMC-jaottelulla ei tällä hetkellä seurata säännöllisesti Suomessa. Edellä käytetty luonnonvarojen kulutusta RMC-jaottelulla tarkasteleva kuvaaja perustuu tutkimushankkeissa (ENVIMAT, MATPOT) tehtyihin laskentoihin. Luonnonvarojen kulutuksen RMC-jaotteluun pohjautuva säännöllinen seuranta olisi tarpeen. RMC-tarkastelu ei sisällä veden käyttöä, joka on globaalisti erittäin tärkeä luonnonvara.

Massamääräiset luonnonvarojen käyttöä kokonaistalouden tasolla koskevat tarkastelut eivät kerro toimijoiden resurssitehokkuudesta, ominaistehokkuudesta tai energiatehokkuudesta, joka on usein huomattavasti läpinäkyvämpi ja vertailukelpoisempi mittari toimijatasolla tuotantovaiheessa. Toisaalta sekään ei kerro tuotteiden ja palvelujen elinkaaren kannalta oleellisia tekijöitä, kuten elinkaaripäästöjä, tuotteen korjattavuutta, pitkäkäyttöisyyttä tai kierrätettävyyttä kulutus- ja resurssien uudelleenkäyttövaiheessa.

*****

Tulkintatekstin on laatinut olemassa olevaa aineistoa hyödyntäen työ- ja elinkeinoministeriössä Erja Fagerlund yhdessä maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kanssa.

Lähteet

Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat:

Tilastokeskus: Suomen kasvuhuonekaasupäästöt 1990-2016 

Puuston kasvu ja poistuma:

Findikaattori: Puuston kasvu ja poistuma 

Uusiutuva energia

Findikaattori: Uusiutuvien energialähteiden käyttö 1970-2016

Findikaattori: Energian loppukäyttö sektoreittain 1970-2016

Eurostat: Share of renewable energy in gross final energy consumption

Tekesin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin 2008-2017 

Luonnonvarojen kulutus RMC-jaottelulla

Vihreän kasvun sekä materiaali- ja resurssitehokkuuden avainindikaattorit -selvitys

Kommentit
Lisää kommentti
Katja Hintikainen
Pariisin ilmastosopimuksen mukaan maapallon lämpeneminen olisi rajoitettava 1,5 asteeseen. Tämäkin tarkoittaa jo merkittäviä muutoksia elinympäristöissä ja vaikuttaa muun muassa ruokaturvaan, terveyteen ja luonnon monimuotoisuuteen. Aikaikkuna Pariisin sopimuksen tavoitteeseen pääsemiseksi on noin viisi vuotta ja tämän vuoksi kaiken päätöksentekomme
tulee edistää 1,5 asteen tavoitteen saavuttamista. Suomen vuoteen 2030 ulottuva päästövähennystavoite tulisi olla vähintään 60 prosenttiin vuoteen 1990 verrattuna. Tämän eteen on näiden lukujen valossa vielä matkaa.

Keskeistä on luopua fossiilisista polttoaineista, lisätä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä sekä suojella hiilinieluja. Hyvä, että tässäkin indikaattorikokonaisuudessa on mainittu Suomen metsät ja niiden merkitys hiilinieluina. Toisaalta tulkinnassa ei kiinnitetä huomiota siihen, että ripeätkään päästövähennykset eivät yksin riitä ilmastonmuutoksen torjumiseen. Metsien ja metsämaan kyky sitoa ja varastoida ilmakehästä hiiltä on paras jäljellä oleva mahdollisuutemme tasapainot¬taa ilmastoa. Metsien suojeluja peitteisen metsänkasvatuksen edistäminen ovat merkittävä tapa sitoa hiiltä, mutta kasvava biotalous on tarkoittanut lisääntyvää puunkäyttöä.

Suomen hallitus on kertonut esittävänsä syyskaudella 2018 lakia, joka kieltää kivihiilen energiakäytön vuoteen 2029 mennes¬sä. Lisäksi hallitus lupaa tukea nopeammassa aikataulussa kivihiilestä luopuville voimalaitoksille. Tämä on tervetullut avaus, vaikka tavoiteaikataulun olisi tähdättävä kivihiiles¬tä luopumiseen vuoteen 2025 mennessä, jotta kestävän kehityksen polulla pysytään. Turpeen energia¬käyttöön hallituksen esitys ei nykymuodossaan puutu.

Luonnonvarojen kulutusta relevantisti kuvaavien indikaattorien löytäminen on ollut haastavaa ja kertonee osittain myös siitä, että tämän näkökulman seuraamisessa on kehittämisen varaan. Luonnonvarojen kotimainen kulutus sekä suomalaisen kulutuksen ulkoisvaikutukset rajojemme ulkopuolella vaativat selvästikin uusia mittareita ja tietoa. Kulutus on kuitenkin keskeinen tekijä kestävän kehityksen näkökulmasta ja yksi Suomen kaltaisten maiden kipukohdista, kuulummehan eniten kuluttavien maiden joukkoon.
Kirjoitettu 17.4.2018 15:51.
Sami Pirkkala
Helsingin yliopiston kestävyystieteiden instituutti HELSUS järjesti 13.2. keskustelutilaisuuden tämän seurantakorin aiheista.

Keskustelun yhteenveto löytyy osoitteesta https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/yhteenveto.helmikuu.pdf.

Muutamia poimintoja hyvästä keskustelusta:

- Uusiutuva energia yleistetään helposti "hyväksi energiaksi". Tarkastelukulmasta riippuen osa siitä on kuitenkin hyvää ja osa huonoa. Tuuli- ja aurinkoenergiasta on vaikea löytää haittoja, mutta puun energiakäyttö ja puupohjaiset biopolttoaineet voivat heikentää mahdollisuuttamme saavuttaa hiilinegatiivisuus. Toisaalta kuitenkin puun energiakäytöllä on monenlaisia positiivisia vaikutuksia mm. metsäteollisuuteen jne.

- Uusiutumattomien luonnovarojen kulutuksessa suurin erä on maa-ainekset. Niiden kierrätystä ja jätemateriaalien käyttöä pitäisi tehostaa. Nykyinen tapa määritellä jäte on käytännössä estänyt materiaalien uusiokäyttöä.

Polkuriippuvuus ja investointien vaikutukset tuleviin päätöksiin: sellaiset investoinnit jotka tänään näyttävät kannattavilta ja järkeviltä eivät välttämättä ole mielekkäitä kestävän kehityksen näkökulmasta pitäkällä aikavälillä. Jätteenpolttoinvestoinnit ovat ajankohtainen esimerkki. Useissa kunnissa on tehty viime vuosina merkittäviä investointeja jätteenpolttolaitoksiin, ja nämä investoinnit jarruttavat nyt kotitalousjätteen kierrätyksen tehostamista.
Kirjoitettu 20.4.2018 12:55.
Timo Kuusiola
Indikaattoreissa ei huomioida talouskasvun ja päästöjen kasvun välistä suhdetta. Talouskasvu ja päästöjen kasvun välisestä irtikytkennästä ei ole mitään varmuutta ja sen mahdollisuuden ovat monet tutkijat myös kyseenalaistaneet.
Tässä yksi hyvä Julia Steinbergerin esitys asiasta, jossa myös hyviä ehdotuksia indikaattoreiksi.
http://www.lancaster.ac.uk/social-futures/wp-content/uploads/2017/02/julia-steinberger-slides.pdf

Yhtenä indikaattorina voisi olla co2-päästöt/bkt, joka kertoisi päästöjen kasvun ja talouskasvun välisestä suhteesta. Tällaista indikaattoria ei varmasti vielä ole, mutta jos halutaan olla tosissan ilmastonmuutoksen hillinnän kanssa niin sellainen tulisi luoda. Tällä hetkellä ilmasto- ja talouspolitikkan välinen suhde on hyvin ristiriitaista, koska ilmastopolitiikassa tehdään toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja talouspolitiikassa tehdään toimia, joilla lisätään ihmisten kulutusta (esim. ostovoiman säilyttäminen).

Tällä hetkellä kaikilla mailla on kasvojenkohotuskilpailu päästöjen vähennyksistä, minkä takia yritetään laskentakikkailulla näyttää omat päästöt todellista pienempinä. Ilmastoa ei valitettavasti voi huijata, minkä seuraukset ihmiset ja luonto joutuu maksamaan. Siksi on tärkeätä, että uusiutuvan energiankäytön kestävyyskriteerit määritellään yhteisesti ja avoimesti tutkimukseen perustuvan tiedon eikä lobbareiden esittämien vaatimusten perusteella.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005672443.html?share=1eb299425dfb46d1c915d8bf88d21934

Maissa tulee päästä myös eroon ajattelusta, että riittää kun hoidamme vain oman tonttimme. Nykyisessä globaalissa maailmassa kulutuksen päästövaikutukset ovat globaaleja, minkä vuoksi tuonnin ja viennin päästövaikutukset pitää saada kansallisen laskennan piiriin. Globaalikorin tuonti ja vientitilasto on liian epätarkka kertomaan tuonnin ja viennin päästövaikutuksista. Julkiset hankinnat ja kulutus-korin hiilijalanjälki-indikaattori on silti erittäin hyvä lisä indikaattoreihin. Luonnonvarojen kulutuksen indikaattoria tulisi tarkentaa.

Indikaattoreista puuttuu myös energiatehokkuus ja asumisen vaikutus. Energiatehokkuuden mittarina voisi käyttää asukaskohtaista energiankulutusta. Lisäksi myös energiaomavaraisuus (ml. pienenergiatuontanto) olisi hyvä indikaattori. Asumisessa energiatehokkuuden voisi käyttää rakennusten ominaislämmönkulutusta. Rakentamisen (ja asumisen) päästöissä voisi käyttää elinkaarimittareita.
http://figbc.fi/elinkaarimittarit/
Kirjoitettu 18.5.2018 13:16.
Sami Pirkkala
Kiitos Timo ja Katja, hyviä kommentteja ja indikaattoripohdintoja. Kesän ja alkusyksyn aikana seurannan asiantuntijaverkostossa keskustellaan indikaattoreiden kehittämisestä, ja huomioimme nämä kommentit siinä keskustelussa.
Kirjoitettu 18.5.2018 13:34 vastauksena kirjoittajalle Timo Kuusiola.
Laura Kemppainen
Aukkohakkuut pitäisi lopettaa kokonaan ainakin valtion omistamilla mailla. Valtion kannattaisi rahoittaa soiden ennallistamista. Ylipäätään pitäisi panostaa hiilinieluihin ja vähentää hakkuita selkeästi. Nythän valtio vielä tukew päinvastaista kehitystä.
Kirjoitettu 21.10.2018 23:04.
Heta Heiskanen
Viimeisimmän IPCC:n ilmastoraportinkin valossa tiedot siitä, että Suomen päästöt ovat vuositasolla jälleen nousseet, fossiilisten polttoaineiden käyttö on lisääntynyt ja samanaikaisesti Tekesin rahoitusta on vähennetty ilmastoratkaisujen osalta. Suomenkin tulee huomioida, että kyse on paitsi kansainvälisten ilmastosopimusten velvoitteiden täyttämisestä, mutta myös perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta. Esimerkiksi YK:n TSS-komitea on linjannut yleisesti lokakuussa TSS-sopimuksen ja ilmastonmuutoksen suhteesta. Lisäksi TSS-valvontakomitea huomautti esimerkiksi Saksalle, että sen tulisi vähentää päästöjä ihmisoikeuksien tehokkaaksi turvaamiseksi. Alankomaissa on nähtävissä samansuuntaista kehitystä, sillä kotimaiset tuomioistuimet ovat linjanneet vuosina 2015 ja 2018, että Hollanti rikkoo kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan tehottomalla ilmastopolitiikalla. Mielenkiintoista on, että vuoden 2018 tuomiossa katsottiin, että tehoton ilmastopolitiikka voi olla Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklan 2 ja 8 loukkaus. Suomi on sitoutunut niin TSS-sopimukseen kuin EIS:n, joten niiden täytäntöönpanossa tulee huomioida myös vaatimukset tehokkaalle ilmastopolitiikalle.
Kirjoitettu 29.10.2018 21:31.
Suvi Laukkanen
Ilmastonmuutoksen osalta kannattaa huomioida, että ihmiskunta on jo vapauttanut hiiltä ilmakehään 1,5 asteen lämpenemiseen johtavan määrän, ja nykymenon jatkuessa 2 asteen lämpenemiseen johtava "hiilibudjetti" on käytetty noin 10-20 vuodessa (lähteestä riippuen). Tarvitaan siis sekä päästöjen voimakas alasajo että myös hiiltä pitää saada poistettua ilmakehästä. Tätä vasten turpeen energiakäytön tukeminen (tai ylipäänsä edes jatkaminen) ja hallituksen kaavailemat metsien lisähakkuut jotka pienentäisivät Suomen metsien ja soiden hiilinielua, ovat silkkaa hulluutta ja vastuuttomuutta. Turpeen energiakäyttö tulee kieltää mahdollisimman nopeasti, soidensuojeluohjelma olisi kaivettava naftaliinista ja vietävä kunniakkaasti maaliin, ojitettuja soita tulisi ennallistaa ja metsien hiilinielua tulee kasvattaa nykyisestäkin pienentämisen sijaan. Nämä toimet auttaisivat samalla myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Toisaalta voitaisiin ottaa myös käyttöön jo olemassa olevia keinoja, joista vain tuntuu, että tieto ja taito ei ole toistaiseksi levinnyt kovin laajalle. Carbofex on rakentanut Tampereelle biohiilitehtaan, joka tuottaa biohiiltä ja kaukolämpöä hiilinegatiivisesti, eli kaikkiaan prosessi varastoi hiiltä enemmän kuin vapauttaa. Muodostuva biohiili voidaan käyttää maanparannusaineena, jolloin se mm. tutkimustenkin mukaan parantaa viljelytuloksia ja edistää kasvien sopeutumista niin kuivuuteen kuin liian märkiinkin olosuhteisiin. Kun nyt esimerkiksi Helsingissä kivihiilestä luovuttaessa on kaavailtu tilalle lähinnä bioenergiaa (puun poltto), niin sen toteutukseen voisi valita biohiilivoimaloita, joiden tuottamaa biohiiltä voisi myydä viljelijöille ja käyttää kaupungin omissa puistoissa ja pientareilla maanparannukseen (näin lukemani mukaan kuulemma tehdäänkin jo mm. Tukholmassa).

Toinen asia joka ei valitettavasti ole levinnyt kovin laajalti yleiseen tietouteen on, että hiilen sidontaa ei tapahdu ainoastaan metsissä ja soissa, vaan hiiltä sitovaa viljelytapaa noudattamalla olisi mahdollista palauttaa hiiltä sitovia mikrobeja maaperään ja siten perustaa hiilinieluja myös mm. viljelymaahan sekä vaikkapa nurmikentille. On arvioitu, että jos maailman maatalousmaasta vain 10 % siirrettäisiin hiiltä sitovan viljelyn piiriin, riittäisi se jopa kääntämään ilmastonmuutoksen suunnan. Näitä menetelmiä kannattaisi Suomessakin alkaa ottaa käyttöön nykyistä laajemmassa mittakaavassa. Onneksi pilottiprojekti sentään on meneillään Baltic Sea Action Groupilla.
Kirjoitettu 31.10.2018 22:47.
Sitran kiertotalousraportti
Ilmastonmuutos näkyy tänä päivänä yhä useamman suomalaisen kunnan julkilausutuissa
tavoitteissa: 50 väkiluvultaan suurimmasta kunnasta 31 oli kesään 2018 mennessä asettanut
hiilineutraalisuustavoitteen. Suomen tulisi tilannekuvahaastatteluiden perusteella asettaa
kuitenkin kunnianhimoisempi kansallinen tavoite, joka pitkäjänteisesti ohjaisi eri sektoreiden
toimijoiden ilmastotyötä.
Päästöjen määrä on kansallisella tasolla laskenut 21 prosenttia vuosien 1990 ja 2017 välillä,
ja EU:n 2020-päästötavoitteisiin ollaan todennäköisesti yltämässä. Vuoteen 2030 asetettuun
päästövähennystavoitteeseen taakanjakosektorin eli ei päästökauppaan kuuluvien päästöjen
osalta on kuitenkin vielä runsaasti tekemistä muun muassa liikenteen saralla. Mikäli Suomi
haluaisi yltää 1,5 asteen lämpenemistavoitteeseen, tulisi Suomen päästövähennystavoitteen
olla -60 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Kirjoitettu 1.11.2018 22:54.
Nuorisobarometrit
Nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut. Vuonna 2006 erittäin huolestuneita oli 8,8 ja vuonna 2018 jo 24,4. Lisäksi melko huolissaan vuonna 2006 oli 26,1 ja vuonna 2018 jo 43,2. Trendi on ollut voimakkaassa kasvussa. Lähde: Nuorisobarometrit.
Kirjoitettu 1.11.2018 22:55.
Ilmastojohtajuus valtatyhjiössä
Ilmastokriisin ratkaisut eivät voi odottaa. Ilmastotieteen mukaan ilmastopolitiikan suunnanmuutokseen on pari vuotta aikaa, jotta Pariisissa sovitut ilmastotavoitteet saavutetaan. Vuosina 2019–2023 Suomi tulee rakentaa ilmastokestäväksi. Suomessa tulee kasvattaa hiilinieluja- ja varastoja, luopua fossiilisista tuista, toteuttaa energiamurros ja siirtyä kestävään liikennejärjestelmään. Nyt on ratkaisujen aika. Suomen tulee myös toimillaan näyttää suuntaa ja kannustaa kansainvälisellä yhteistyöllä muita maita ilmastokriisin torjuntaan, esimerkiksi EU-puheenjohtajakauden aikana.
Kirjoitettu 2.11.2018 22:42.
Rasmus
Moikka! Tänne on valittu hyviä indikaattoreita, mutta niiden näyttämä tilanne on kyllä todella huolestuttava.

Yksi indikaattori kaipaisi pientä hiomista. Kolmannen indikaattorin ei tulisi mitata uusiutuvan energian osuutta vaan vähäpäästöisen energian osuutta. On ihan ymmärrettävää, että puhekielessä käytetään uusiutuvuutta, mutta tämänlaisessa kontekstissa pitäisi olla termien kanssa tarkkana.

Uusiutuvuus ei oikeasti kerro energialähteen päästöistä, ympäristöystävällisyydestä eikä siitä, olemmeko matkalla kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Toki suurin osa uusiutuvista energialähteistä on tosi hyviä, mutta se ei tarkoita, että uusiutuvuus olisi oikea asia mitattavaksi. Uusiutuvuus kertoo vain luonnonvarojen kulutuksesta, ja se tulee ilmi jo tuossa viimeisessä indikaattorissa, eli energian osalta se ei tarjoa lisäinformaatiota.

Meillä voi olla tilanne (ainakin teoriassa), että uusiutuvien osuus on nolla, mutta olemme hiilineutraali yhteiskunta ja toisaalta uusiutuvien osuus voi olla 100 %, mutta saastutamme ilmakehää yhtä pahoin kuin jos kaikki energia tulisi fossiilisista polttoaineista.

Tämän takia indikaattori ei anna päättäjille parasta mahdollista kuvaa. Termi, joka paremmin kuvaa matkaamme kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa on vähäpäästöisyys. Myös se on vakiintunut termi, eikä siksi aiheuttaisi suurta ongelmaa kv-vertailuun. Toki vähäpäästöisyydenkin kanssa on vielä haasteena, jos esimerkiksi bioenergian päästöt määritellään nollaksi, mutta siinä sentään mitattaisiin oikeaa asiaa.

Uusiutuvuus on senkin kannalta huono termi, että oikeasti kaikki energia on ydinenergiaa, joten kaikkien energialähteiden voidaan sanoa olevan joko uusiutuvaa tai uusiutumatonta ihan määritelmästä riippuen. Myönnetään, että tämä argumentti menee jo aika teoreettiselle tasolle, mutta edelleen, tässä kontekstissa pitäisi olla tarkkana termien todellisten merkitysten kanssa.

Yksi ongelma uusiutuvuus-termin käyttämisessä on myös mielikuva, jonka se välittää. Tällä tarkoitan sitä, että olisi hyväksyttävää käyttää energialähdettä, josta tulee lyhyellä (mutta kuitenkin ilmastonmuutoksen kannalta liian pitkällä) aikavälillä fossiilisiin verrattavat päästöt. Lisäksi, että ei olisi hyväksyttävää käyttää päästötöntä energialähdettä, jota riittää vuosituhansiksi, vain koska sitä on vähemmän kuin auringossa oleva polttoaine. Pahimmillaan tämänlainen mielikuva hidastaa ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Kirjoitettu 11.11.2018 21:54.
Tuoreita ilmastouutisia
Uuden tutkimuksen valossa näyttäytyy selvästi, ettei Suomen ilmastopolitiikka ole riittävää, vaan johtaisi 3,5C nousuun: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005904359.html?share=178acfd9efce7acdbe1fccaa8607d12d
Lisäksi Sitra on juuri julkaissut keinot, joita tarvitaan päästötavoitteissa pysymiseen: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/sitra-suomen-paastojen-puolittaminen-ei-ole-teknisesti-temppu-eika-mikaan-kaytannossa-muutama-mutka-matkassa/8b4e8af9-1132-3221-8119-4eb42202fe62
Kirjoitettu 19.11.2018 12:39.
Meri Lundahl
Samaa mieltä Suvi Laukkasen kanssa, että huomiota maaperän hiilinieluun. Tämä toivottavasti on mukana kasvihuonekaasupoistumat-indikaattorissa, mutta kannattaisi ottaa myös omaksi indikaattorikseen, kuten puustollekin on.

Kannatan myös Rasmuksen ehdottamaa termin uusiutuva muuttamista vähäpäästöiseen.

Timo Kuusiolan ehdotus kasvihuonekaasupäästöistä BKT:tä kohti on myös todella hyvä. Tämä voisi olla parhaimmillaan jopa muodossa kasvihuonekaasupäästöt / jokin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mittari, koska sitä me lopulta tavoittelemme: kasvavaa onnellisuutta ja hyvinvointia pienenevin ympäristövaikutuksin. Mutta jo päästöt/BKT on erittäin oikeaan suuntaan, koska hyvinvoinnille on omia indikaattoreitaan muissa koreissa.
Kirjoitettu 21.11.2018 8:52.
Selaa blogin artikkeleita