Mitä faktat kertovat?

Kulutus ja julkiset hankinnat – Suomalaisten kulutuksen hiilijalanjälkeä ei ole saatu pienenemään 2000-luvulla

Nykyisen kaltainen kulutus ei tuota ihmisille hyvinvointia kestävällä tavalla. Asumisen, liikkumisen ja ruoan aiheuttamia ympäristöhaittoja pitää pienentää tuntuvasti nykyisestä sekä yksityisessä että julkisessa kulutuksessa. Samalla pitää turvata ihmisten hyvinvointi ja mahdollisuudet tarpeiden oikeudenmukaiseen tyydyttämiseen.

Tavaroita ja palveluita kuluttamalla ihmiset pyrkivät täyttämään erilaisia tarpeitaan ja lisäämään hyvinvointiaan. Haitatonta kulutusta ei ole, sillä tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen ja käyttöön tarvitaan aina energiaa ja luonnonvaroja. Vastuulliseen kuluttamiseen kuuluu ympäristövaikutusten huomioinnin rinnalla myös sosiaalinen vastuu ja taloudellinen kestävyys.

Kulutuksen ilmastopäästöt kääntyivät kasvuun

Kuva: Yksityisen kulutuksen hiilijalanjälki. (Lähde: Envimat-malli, Nissinen & Savolainen 2019)

Kulutuksen määrää ja laatua muuttamalla voidaan vähentää haitallisia ympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kulutuksen ympäristöhaittoja kuvataan suomalaisten yksityisen kulutuksen keskimääräisen hiilijalanjäljen kehityksellä. Se on jaettu kulutuksen pääsektoreihin ali asumiseen, liikkumiseen, ruokaan, ja muihin tavaroihin ja palveluihin.

Suomen nykytilanne

Viimeisimpien saatavilla olevien tietojen perusteella suomalaisten kulutuksen keskimääräinen hiilijalanjälki kasvoi vuonna 2016 noin 11 tonniin, ja se on suurempi kuin vuonna 2000. Vuoden 2016 jälkeen hiilijalanjälki on luultavasti kasvanut edelleen, koska käytettävissä olevat tulot ja kulutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet, paitsi vuonna 2020 koronan kurittaessa taloutta. Kolme neljäsosaa suomalaisten kulutuksen hiilipäästöistä aiheutuu asumisesta, liikkumisesta ja ravinnosta.

Ruotsiin verrattuna hiilijalanjälki henkilöä kohti on yli 30 prosenttia suurempi. Ruotsin parempaa tilannetta selittää energiantuotannon vähähiilisyys, joka heijastuu kotien energiankäytön lisäksi kaikkiin Ruotsissa valmistettuihin tuotteisiin. Ruotsissa on myös pitkä perinne käyttää maalämpöä kotien lämmitykseen.

Agenda 2030 -päätavoitteena 12 on varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys ja päätavoitteena 13 on toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa kannustetaan kansalaisia vähentämään omaa hiilijalanjälkeään nykyisestä keskimäärin 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Ilmastotutkimuksen perusteella pitkän ajan vähimmäistavoitteena voidaan pitää hiilineutraaliutta, jolloin kasvihuonekaasujen päästöjä on vähennetty niin paljon, että kaikki jäljelle jäävät päästöt sitoutuvat esimerkiksi kasvillisuuden kasvuun. Ilmakehään jo päästettyjen kasvihuonekaasujen takia tämä ei välttämättä riitä globaalin ilmastojärjestelmän vaarallisten muutosten ehkäisyyn, vaan lisäksi voidaan tarvita esimerkiksi hiilidioksidin poistoa ilmakehästä.

Suomen viimeaikainen kehitys

Suomalaisten keskimääräinen kulutusperustainen hiilijalanjälki vaihteli vuosina 2000–2016 noin 10 tonnista yli 12 tonniin. Asumisen hiilijalanjälki on pienentynyt, mutta elintarvikkeiden, muiden tavaroiden ja palveluiden ja liikkumisen jalanjälki on pysynyt suunnilleen ennallaan tai kasvanut. Kotitalouksien kulutuksen suhteellinen kasvihuonekaasuintensiteetti eli kulutettua euroa kohden tuotettu päästö on pienentynyt selvästi, vaikka päästöjen kokonaismäärä on kasvanut. Vuosina 2000–2016 kulutukseen käytetyn rahan määrän lisääntyminen kasvatti kulutusta ja päästöjä paljon enemmän (16,4 milj. t. CO2-ekv.) kuin kulutusrakenteen muutokset (3,0 milj. t. CO2-ekv.) ja teknologian kehitys (6,7 milj. t. CO2-evk.) vähensivät päästöjä. Tämän takia kulutuksen kokonaispäästöt eivät vähentyneet. Kotitalouksien kulutusmenojen kasvihuonekaasupäästöt muodostavat noin 70 prosenttia Suomen kaikista kulutusperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä, joihin lasketaan myös investoinneista ja julkisesta kulutuksesta aiheutuvat päästöt.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Indikaattori perustuu Envimat-mallin tuloksiin. Päästöt on ilmoitettu eri kaasuja yhteismitallistavina hiilidioksidievivalentteina. Malli huomioi kotimaassa käytettyjen tavaroiden ja palveluiden ja kotimaahan tehtyjen investointien elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset. Erilaisen laskentatavan takia kulutusperustaiset tulokset eroavat maakohtaisista tuotantoperustaisista päästötilastoista. Suomessa on kulutusta kuvaavaa tietoa saatavilla kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen hyvin, mutta kulutuksen vaikutuksia hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen on vaikea mitata. Lisääntyvä osa kulutukseen, asumiseen ja liikkumiseen liittyvästä ajantasaisesta tiedosta on kaupallisten toimijoiden hallussa. Tätä tietoa on vaikea saada epäkaupalliseen tutkimus- ja seurantakäyttöön.

Ruokavaliomme ei ole vielä suositusten mukainen

Kuva: Erilaisten elintarvikkeiden kulutus. (Lähde: Luonnonvarakeskus.)

Ravitsemussuositusten mukainen kasvispainotteinen ruokavalio on sekä ympäristön että ihmisten terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin lihapainotteinen ruokavalio. Ruokahävikin välttäminen ja ympäristöystävällisen ruoantuotannon suosiminen on tärkeää sekä kotiruokailussa että ravintoloissa, työpaikkaruokaloissa, kouluissa ja muissa laitoksissa. Ruokavalion kehitystä kuvataan eri elintarvikkeiden kulutuksen muutoksilla.

Suomen nykytilanne

Kansallisella tasolla ravinnon kokonaiskulutus muuttuu melko hitaasti, vaikka erilaiset ravitsemuksen trendit vaihtelevat nopeasti. Yksilöiden väliset erot ruokailutottumuksissa ja ravintovalinnoissa ovat suuria. Myös tulot vaikuttavat ruoan kulutukseen. Miltei 300 000 suomalaista joutui vuonna 2018 turvautumaan vähintään kerran EU:n vähävaraisille suunnatun avun kautta jaettuun ruoka-apuun. Esimerkiksi kauppojen ruokahävikkiä on pyritty vähentämään ohjaamalla vanhentuvia elintarvikkeita avustustoimintaan. Kotitalouksissa ruokahävikkiä voidaan vähentää hyvällä suunnittelulla sekä lisäämällä kuluttajien tietoa pakkausmerkinnöistä, ruoan säilyttämisestä sekä ruoanvalmistuksesta. Ammattikeittiöissä ruokahävikkiä vähentää erityisesti hyvä ennakkosuunnittelu.

Agenda 2030 -päätavoitteen 2 mukaisesti nälkä tulee poistaa, ruokaturva saavuttaa ja ravitsemusta parantaa vuoteen 2030 mennessä. Suomessa nälkää suurempi kansanterveys- ja ympäristöongelma on liiallinen ruuan ja energiapitoisten juomien kulutus. Suomessa lihaa kulutetaan keskimäärin enemmän kuin olisi terveyden kannalta tarpeen. Lihapainotteinen ruokavaliomme kuormittaa myös ympäristöä. Maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksen ja kotimaisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa ja lihavalmisteita ei tulisi syödä yli puolta kiloa viikossa. Kasviksia ja hedelmiä tulisi syödä vähintään puoli kiloa päivässä. Kuluttajien ja julkisen sektorin toimijoiden ruokavalinnat ovat terveyden ohella tärkeitä siksi, että ne ohjaavat osaltaan ruoan tuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia. Agenda 2030 -alatavoitteen 12.3 mukaisesti ruokajätteen määrä tulee puolittaa vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuisesti.

Suomen viimeaikainen kehitys

Lihan kulutus väheni hieman 1990-luvun alun laman myötä, mutta kulutus on kasvanut 1990-luvun puolesta välistä lähtien. Viime vuosina olemme syöneet lihaa runsaat 80 kiloa vuodessa (luvussa on mukana luut). Siipikarjan lihan kulutus on kasvanut 3,7-kertaiseksi 1990-luvun alusta. Erityisesti naiset ja nuoret suosivat siipikarjaa naudan- tai sianlihan sijaan. Punaisen lihan kulutus on pysynyt kokonaisuudessaan melko vakaana. Kasvisten ja hedelmien käyttö lisääntyy tasaisesti, mutta suositusten mukaiseen määrään on edelleen matkaa. Perunan kulutus on pienentynyt 1990-luvun alun 60 kilosta nykyiseen noin 46 kiloon vuodessa, kun riisin kulutus on kasvanut 4,6 kilosta kuuteen kiloon. Kalan kulutus on vähentynyt hieman. Vastuullisesti kalastetun kotimaisen kalan käytön lisääminen olisi suositeltavaa sekä ympäristö- että terveystavoitteiden kannalta, kunhan erityisryhmille annettuja suosituksia noudatetaan. Ruoka aiheuttaa yli viidenneksen kulutuksen ilmastovaikutuksista eli hiilijalanjäljestä. Suurin osa ruoan ilmastovaikutuksista syntyy lannoitteiden valmistuksesta ja käytöstä, peltojen hiili- ja typpioksiduulipäästöinä, ja suoraan eläimistä. Ruoan tuotannon ympäristöhaittoja voidaan vähentää esimerkiksi viljelytekniikoiden avulla tai tuottamalla lannasta ja jätteistä energiaa biokaasulaitosten avulla.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Lihankulutus on ilmaistu indikaattorissa luullisena ruholihana ja kala filepainona. Ravitsemussuosituksissa liha ilmaistaan kypsän lihan painona, mikä on yleensä suunnilleen puolet luullisen lihan painosta. Lihapainotteisen ruokavalion ympäristövaikutukset eroavat paljon mm. lihatyypin, tuotantoalueen ja tuotantotavan mukaan. Joitakin kulutustietoja ei ole saatavilla kaikilta vuosilta. Näissä tapauksissa määrä on oletettu edellisen vuoden mukaiseksi. Ruokajätteen määrästä ja laadusta ei ole riittävän luotettavaa ja kattavaa seurantaa.

Liikkumisen päästöjen vähentämiseen on paljon mahdollisuuksia, ja erityisesti henkilöautojen ja lentojen päästöjä on vähennettävä

Kuva: Henkilöliikenteen hiilidioksidipäästöt liikkumismuodoittain 1990–2019. (Lähteet: Lipasto/VTT, Tilastokeskus)

Luotettava ja tehokas liikennejärjestelmä on hyvin toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Mutta liikkuminen aiheuttaa myös haitallisia vaikutuksia, joita voidaan minimoida liikkumistarvetta vähentämällä esimerkiksi etätyön ja yhdyskuntasuunnittelun avulla, sekä lihasvoimin tapahtuvaa liikkumista eli kävelyä ja pyöräilyä suosimalla. Liikenteen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää kunkin liikennemuodon teknisillä parannuksilla, ja vaihtamalla vähäpäästöisempään liikkumismuotoon.

Suomen nykytilanne

Henkilöliikenteen päästöissä dominoivat autoliikenne ja ulkomaan lentoliikenne. Kokonaispäästöt eivät ole laskeneet vuoden 1990 tasosta. Tieliikenteen osalta ensirekisteröityjen henkilöautojen laskennalliset hiilidioksidipäästöt ovat laskussa, varsinkin koska muilla käyttövoimilla kuin bensiinillä ja dieselpolttoaineella kulkevien autojen (ladattavat hybridit, sähkö, kaasu, flexifuel) päästöt ajokilometriä kohden ovat keskimäärin paljon perinteisiä polttoaineita vähäisemmät. Erityisen pieniksi päästöt jäävät jätepohjaista etanolia tai dieseliä, biokaasua tai ekosähköä voimanlähteenä käytettäessä. Vaihtoehtoisilla käyttövoimilla kulkevien autojen määrä on toistaiseksi pieni mutta nousee nopeasti.

Kansallisen energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on puolittaa autoliikenteen päästöt puoleen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen, ja EU:n tavoite ensirekisteröityjen uusien henkilöautojen keskimääräisille hiilidioksidin ominaispäästöille on ollut 95 g/km vuonna 2020 (Suomessa ne olivat vuonna 2018 uusille autoille keskimäärin 117 g/km ja kaikille liikennekäytössä oleville henkilöautoille 158 g/km). Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman mukaan liikenteen päästöjä vähennetään korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla ja vähäpäästöisillä polttoaineilla sekä parantamalla ajoneuvojen ja liikennejärjestelmän energiatehokkuutta. Sähköautoille on tarjolla hankintatukea ja vanhojen autojen muuntamista bio- ja flexfuel-autoiksi edistetään. Lisäksi tavoitteena on vauhdittaa sähköisten latausasemien ja biokaasun tankkausasemien rakentamista ja lisätä taloyhtiöiden sähköautojen latauspisteitä.

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen tavoitteissa korostuu liikennetarvetta vähentävien yhdyskuntien merkitys. Liikennetarvetta on kokonaisuudessaan vähennettävä ja samalla luotava terveelliseen ja kestävään liikkumiseen kannustavia arkiympäristöjä. Kaupunkiseutujen liikennejärjestelmien tavoitteita määritellään maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimusten kautta. Pyöräilyä ja kävelyä edistetään kuntien ja valtion yhteisellä ohjelmalla.

Lentoliikenteen päästöt on aliarvio, koska kuvan päästöissä ei ole huomioitu ns. säteilypakotekerrointa, vaan päästöt on laskettu vain hiilidioksipäästöistä. Säteilypakotekertoimen arvo on epävarma, mutta usein käytetään välillä 2–3 olevaa kerrointa. Jos kuvan ulkomaan lentojen päästöarvot kerrotaan tällaisella kertoimella, niin tullaan lähelle henkilöautojen päästöjä.

Suomen viimeaikainen kehitys

Uusien henkilöautojen laskennallinen hiilidioksidin ominaispäästö on vuosikymmenessä vähentynyt 28 prosenttia. Tieliikenteen kokonaispäästöt eivät kuitenkaan ole pienentyneet, koska ajokilometrien kokonaismäärä on kasvanut. Myös henkilöautojen keski-ikä kasvoi koko viime vuosikymmenen ajan. Vuonna 2008 suomalaiset ajoivat keskimäärin 9,9 vuotta vanhalla autolla, kun vuonna 2018 henkilöauton keski-ikä oli 11,7 vuotta. LIPASTO-mallin mukaan tieliikenteen osuus kotimaan liikenteen päästöistä on noin 95 prosenttia ja nämä päästöt ovat vähentyneet vain kaksi prosenttia vuodesta 1990. Rautatieliikenteen päästöt ovat vähentyneet noin 70 prosenttia.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Tieliikenteen ohella on syytä huomioida myös lento- ja laivaliikennettä. Ne ovat vilkastuneet viime vuosikymmeninä huomattavasti, varsinkin ulkomaanliikenne joka dominoi päästöjä. Laivaliikenteen päästöistä on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa henkilöliikenteen osalta muun muassa, koska hyvin suuri osa siitä on tavaraliikennettä. 

Yhdyskuntajätteen kokonaismäärä kasvaa edelleen

Kuva: Yhdyskuntajätteen kokonaismäärä. (Lähde: Tilastokeskus)

Raaka-aineita säästävä, materiaaleja tehokkaasti kierrättävä ja jätteen syntyä ehkäisevä talousjärjestelmä on kestävän kehityksen perusedellytys. Valtaosa jätteistä syntyy rakentamisessa, maataloudessa ja tuotantoprosesseissa. Erityisesti kaivannaisteollisuuden jätemäärä on kasvanut Suomessa. Yhdyskuntajätteen määrän ja käsittelytapojen muutos kuvaa sitä, miten hyvin yhteiskunta onnistuu hyödyntämään kulutuksestamme suoraan syntyviä jätteitä ja hallitsemaan niistä aiheutuvia haittoja.

Suomen nykytilanne

Vuonna 2018 yhdyskuntajätettä kertyi Suomessa 2000-luvun ennätysmäärä: yhteensä noin 3 miljoonaa tonnia. Henkeä kohden laskettuna jätettä kertyi yli 500 kiloa. Noin kaksi kolmasosaa yhdyskuntajätteestä syntyy kotitalouksissa ja loput hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassa. Yhdyskuntajätteen osuus kaikesta syntyvästä jätteestä on Suomessa vain noin kolme prosenttia.

Agenda 2030 -alatavoitteen 12.5 mukaisesti jätteiden syntymistä tulee vähentää merkittävästi ennaltaehkäisyn, kierrätyksen ja uudelleenkäytön keinoin vuoteen 2030 mennessä. Jätteen synnyn ehkäisy on myös yksi kiertotalouden perustavoitteista. Jätteen syntyä voidaan välttää ja kierrätystä lisätä esimerkiksi edistämällä ekologista tuotesuunnittelua, kehittämällä tuottajavastuujärjestelmiä ja uudenlaisia liiketoimintamalleja sekä kannustamalla kulutustottumusten muutokseen. Yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteita on kiristetty viime vuosina. EU:n jätedirektiivin mukaisesti tavoitteena on, että yhdyskuntajätteestä kierrätettäisiin 50 prosenttia vuonna 2020, 55 prosenttia vuonna 2025, 60 prosenttia vuonna 2030 ja 65 prosenttia vuonna 2035. Biojätteiden syntyä voidaan vähentää ruokahävikkiä ehkäisemällä. Rakentamisessa materiaalin käyttöä voidaan optimoida suunnittelussa, pidentämällä rakennusten elinkaarta sekä rakennusten monikäytöllä. EU:n jätedirektiivin mukaan tekstiilijätteiden erilliskeräys on järjestettävä vuoteen 2025 mennessä.

Kuva: Yhdyskuntajätteet Suomessa käsittelytavoittain (Lähde: Tilastokeskus)

Suomen viimeaikainen kehitys

Yhdyskuntajätteiden kokonaismäärä on kasvanut. Jokainen suomalainen tuottaa nykyään vuodessa keskimäärin yli 80 kiloa enemmän yhdyskuntajätettä kuin 20 vuotta sitten. Yhdyskuntajätteiden sijoittaminen kaatopaikoille on lopetettu miltei kokonaan ja korvattu pääosin jätteenpoltolla eli energiahyödyntämisellä. Tämän seurauksena jätteenpolttolaitosten tuhkan sijoitus ja käyttö on aiheuttanut lisähaasteita. Myös yhdyskuntajätteen hyödyntäminen materiaalina eli kierrätys on lisääntynyt kahdessakymmenessä vuodessa. Kierrätyksen osuus on noussut noin 30 prosentista yli 40 prosenttiin. Jätehuolto on yleisesti tarkentunut ja erityisesti ongelmajätteiden keräys sekä lasin, pienmetallin ja paperin ja kartongin kierrätys on hoidettu Suomessa hyvin. Muovin sekä sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksessä on runsaasti parantamisen varaa. Lainsäädännöllä ja muulla yhteiskunnallisella ohjauksella on keskeinen asema siinä, että markkinoille saadaan kestäviä ja kierrätettäviä tuotteita, joiden tuotannosta, käytöstä ja hävittämisestä ei synny hyödyntämiskelvotonta jätettä.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Jätteiden määrittelyssä ja jätealan tilastoinnissa on huojuvuutta ja vaihtelua erityisesti kansainvälisellä tasolla. Suomi käyttää EU-raportoinnissa tiukinta mahdollista kierrätysasteen laskentamenetelmää. Nykyinen kierrätysaste nousisi lähelle 50 prosenttia, jos Suomi tekisi laskelmat samalla tavalla useiden muiden EU-maiden kanssa.

Julkisten hankintojen ja investointien hiilijalanjälki on suuri

Kuva: Julkisten hankintojen hiilijalanjälki. (Lähde: Suomen ympäristökeskus

Julkisten hankintojen elinkaarisia kasvihuonekaasupäästöjä on tutkittu ympäristölaajennetun panos-tuotosmallin ENVIMAT avulla. Julkisten hankintojen hiilijalanjälki vuonna 2015 oli 8,3 Mt CO2e, ja yhdessä organisaatioiden inventointien kanssa noin 11 Mt CO2e. Tähän saa suuruusluokkaa kun vertaa henkilöautoilun ajon aikaisiin päästöihin, jotka ovat olleet noin 6 Mt CO2e.

Hankintojen päästöistä 1,78 Mt aiheutui valtion, 4,73 Mt kuntien ja 1,79 Mt kuntayhtymien hankinnoista. Valtion hankinnoissa 42 % päästöistä aiheutui palvelujen ostoista, 38 % aineista, tarvikkeista ja tavaroista, 12 % vuokrista ja 8 % muista kuluista. Aineet, tarvikkeet ja tavarat aiheuttivat hallinnonalojen päästöistä suurimman osuuden puolustusministeriön alalla (55 %), ja palvelujen osuus oli suurin (81 %) liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla. Kuntien ja kuntayhtymien hankinnoissa 42–43 % aiheutui palvelujen ostoista ja 52 % aineista, tarvikkeista ja tavaroista. Valtion hallinnonaloista eniten kasvihuonekaasupäästöjä (43 %) aiheutti puolustusministeriön hallinnonala, ja seuraavaksi suurimmat olivat liikenne- ja viestintäministeriön (21 %) ja sisäministeriön (10 %) hallinnonalat. Kuntayhtymien suurin päästö (1,03 Mt) aiheutui sairaanhoitopiireistä. Kuntien hankintojen päästöistä 3,33 Mt tuli kaupunkimaisista, 0,69 Mt taajaan asutuista ja 0,71 Mt maaseutumaisista kunnista.

Lopuksi

Indikaattoreihin tehdyt muutokset

  1. Indikaattoriin ei ole tehty muutoksia, koska Envimat-mallilla ei ole laskettu uusia tuloksia. Tätä kuitenkin suunnitellaan ja mahdollisesti ensi vuonna on tietoa vuosien 2017 ja 2018 päästöistä.
  2. Indikaattori on päivitetty tuoreimmilla saatavilla olleilla eli vuoden 2019 tiedoilla.
  3. Henkilöliikenteelle on tuotettu uudenlainen päästökuva, koska ensirekisteröityjen autojen hiilidioksidipäästöt ei ole enää kuvaava CO2 datan vertailukelpoisuuden mittausmenetelmän muutoksen takia ja koska autoilla voi olla useita käyttövoimia. Henkilöliikenteen päästöt liikennemuodoittain ja yhteensä on muutenkin kuvaavampi indikaattori liikkumisen päästöille kuin uusien autojen päästöominaisuudet, joka on vain yksi päästöihin vaikuttava asia.
  4. Indikaattoriiin on lisätty vuoden 2018 tiedot
  5. Julkisten hankintojen kasvihuonekaasupäästöt on uusi indikaattori. Siitä on kuitenkin toistaiseksi tietoa vain yhdeltä vuodelta 2015.  Indikaattoria pyritään tarkentamaan ja sisällyttämään siihen muita julkisen sektorin yksiöitä valtion, kuntien ja kuntayhtymien lisäksi, eli mm. seurakuntien ja yliopistojen hankintojen päästöt. Uusia tietoja julkaistaan vuoden 2021 alussa VN TEAS -hankkeen ’HILMI’ yhteydessä.

Ari Nissinen, Suomen ympäristökeskus

1 Kommentti