Nykyisen kaltainen kulutus ei tuota ihmisille hyvinvointia kestävällä tavalla. Asumisen, liikkumisen ja ruoan aiheuttamia ympäristöhaittoja pitää pienentää tuntuvasti nykyisestä sekä yksityisessä että julkisessa kulutuksessa. Samalla pitää turvata ihmisten hyvinvointi ja mahdollisuudet tarpeiden oikeudenmukaiseen tyydyttämiseen.
Tavaroita ja palveluita kuluttamalla ihmiset pyrkivät täyttämään erilaisia tarpeitaan ja lisäämään hyvinvointiaan. Haitatonta kulutusta ei ole, sillä tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen ja käyttöön tarvitaan aina energiaa ja luonnonvaroja. Vastuulliseen kuluttamiseen kuuluu ympäristövaikutusten huomioinnin rinnalla myös sosiaalinen vastuu ja taloudellinen kestävyys.
Kulutuksen ilmastopäästöt kääntyivät kasvuun
Kulutuksen määrää ja laatua muuttamalla voidaan vähentää haitallisia ympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kulutuksen ympäristöhaittoja kuvataan suomalaisten yksityisen kulutuksen keskimääräisen hiilijalanjäljen kehityksellä.
Suomen nykytilanne
Viimeisimpien saatavilla olevien tietojen perusteella suomalaisten kulutuksen keskimääräinen hiilijalanjälki kasvoi vuonna 2016 yli 11 tonniin. Tämän jälkeen hiilijalanjälki on luultavasti kasvanut edelleen, koska käytettävissä olevat tulot ja kulutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet. Kolme neljäsosaa suomalaisten kulutuksen hiilipäästöistä aiheutuu asumisesta, liikkumisesta ja ravinnosta. Vuodelle 2015 on laskettu myös julkisten hankintojen hiilijalanjäki, joka oli noin 1,5 tonnia henkeä kohden laskettuna. Kuntien osuus julkisten hankintojen hiilijalanjäljestä oli noin 57 %. Valtion hankintojen osuus oli reilu 20 %, samoin kuin kuntayhtymien osuus.
Vertailu tavoitetasoihin
Agenda 2030 -päätavoitteena 12 on varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys ja päätavoitteena 13 on toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa kannustetaan kansalaisia vähentämään omaa hiilijalanjälkeään nykyisestä keskimäärin 50 % vuoteen 2030 mennessä. Ilmastotutkimuksen perusteella pitkän ajan vähimmäistavoitteena voidaan pitää hiilineutraaliutta, jolloin kasvihuonekaasujen päästöjä on vähennetty niin paljon, että kaikki jäljelle jäävät päästöt sitoutuvat esimerkiksi kasvillisuuden kasvuun. Ilmakehään jo päästettyjen kasvihuonekaasujen takia tämä ei välttämättä riitä globaalin ilmastojärjestelmän vaarallisten muutosten ehkäisyyn, vaan lisäksi voidaan tarvita esimerkiksi hiilidioksidin poistoa ilmakehästä.
Suomen viimeaikainen kehitys
Suomalaisten keskimääräinen kulutusperustainen hiilijalanjälki vaihteli vuosina 2000–2016 noin 10 tonnista yli 12 tonniin. Asumisen hiilijalanjälki on pienentynyt, mutta elintarvikkeiden, muiden tavaroiden ja palveluiden ja liikkumisen jalanjälki on pysynyt suunnilleen ennallaan tai kasvanut. Kotitalouksien kulutuksen suhteellinen kasvihuonekaasuintensiteetti eli kulutettua euroa kohden tuotettu päästö on pienentynyt selvästi, vaikka päästöjen kokonaismäärä on kasvanut. Vuosina 2000–2016 kulutukseen käytetyn rahan määrän lisääntyminen kasvatti kulutusta ja päästöjä paljon enemmän (16,4 milj. t. CO2ekv) kuin kulutusrakenteen muutokset (3,0 milj. t. CO2ekv) ja teknologian kehitys (6,7 milj. t. CO2evk) vähensivät päästöjä. Tämän takia kulutuksen kokonaispäästöt eivät vähentyneet. Kotitalouksien kulutusmenojen kasvihuonekaasupäästöt muodostavat noin 70 % Suomen kaikista kulutusperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä, joihin lasketaan myös investoinneista ja julkisesta kulutuksesta aiheutuvat päästöt.
Muut indikaattoriin liittyvät huomiot
Indikaattori perustuu Envimat-mallin tuloksiin. Päästöt on ilmoitettu eri kaasuja yhteismitallistavina hiilidioksidievivalentteina. Malli huomioi kotimaassa käytettyjen tavaroiden ja palveluiden ja kotimaahan tehtyjen investointien elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset. Erilaisen laskentatavan takia kulutusperustaiset tulokset eroavat maakohtaisista tuotantoperustaisista päästötilastoista. Suomessa on kulutusta kuvaavaa tietoa saatavilla kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen hyvin, mutta kulutuksen vaikutuksia hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen on vaikea mitata. Lisääntyvä osa kulutukseen, asumiseen ja liikkumiseen liittyvästä ajantasaisesta tiedosta on kaupallisten toimijoiden hallussa. Tätä tietoa on vaikea saada epäkaupalliseen tutkimus- ja seurantakäyttöön. Julkisten hankintojen kestävyydestä ei koota vuosittaista tietoa.
Ruokavaliomme ei ole vielä suositusten mukainen
Ravitsemussuositusten mukainen kasvispainotteinen ruokavalio on sekä ympäristön että ihmisten terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin lihapainotteinen ruokavalio. Ruokahävikin välttäminen ja ympäristöystävällisen ruoantuotannon suosiminen on tärkeää sekä kotiruokailussa että ravintoloissa, työpaikkaruokaloissa, kouluissa ja muissa laitoksissa. Ruokavalion kehitystä kuvataan eri elintarvikkeiden kulutuksen muutoksilla.
Suomen nykytilanne
Kansallisella tasolla ravinnon kokonaiskulutus muuttuu melko hitaasti, vaikka erilaiset ravitsemuksen trendit vaihtelevat nopeasti. Yksilöiden väliset erot ruokailutottumuksissa ja ravintovalinnoissa ovat suuria. Myös tulot vaikuttavat ruoan kulutukseen. Arviolta noin 280 000 suomalaista joutui vuonna 2018 turvautumaan vähintään kerran EU:n vähävaraisille suunnatun avun kautta jaettuun ruoka-apuun. Esimerkiksi kauppojen ruokahävikkiä on pyritty vähentämään ohjaamalla vanhentuvia elintarvikkeita avustustoimintaan. Kotitalouksissa ruokahävikkiä voidaan vähentää hyvällä suunnittelulla sekä lisäämällä kuluttajien tietoa pakkausmerkinnöistä, ruoan säilyttämisestä sekä ruoanvalmistuksesta. Ammattikeittiöissä ruokahävikkiä vähentää erityisesti hyvä ennakkosuunnittelu.
Vertailu tavoitetasoihin
Agenda 2030 -päätavoitteen 2 mukaisesti nälkä tulee poistaa, ruokaturva saavuttaa ja ravitsemusta parantaa vuoteen 2030 mennessä. Suomessa nälkää suurempi kansanterveys- ja ympäristöongelma on liiallinen ruuan ja energiapitoisten juomien kulutus. Suomessa lihaa kulutetaan keskimäärin enemmän kuin olisi terveyden kannalta tarpeen. Lihapainotteinen ruokavaliomme kuormittaa myös ympäristöä. Maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksen ja kotimaisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa ja lihavalmisteita ei tulisi syödä yli puolta kiloa viikossa. Kasviksia ja hedelmiä tulisi syödä vähintään puoli kiloa päivässä. Kuluttajien ja julkisen sektorin toimijoiden ruokavalinnat ovat terveyden ohella tärkeitä siksi, että ne ohjaavat osaltaan ruoan tuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia. Agenda 2030 -alatavoitteen 12.3 mukaisesti ruokajätteen määrä tulee puolittaa vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuisesti.
Suomen viimeaikainen kehitys
Lihan kulutus väheni hieman 1990-luvun alun laman myötä, mutta kulutus on kasvanut 1990-luvun puolesta välistä lähtien. Viime vuosina olemme syöneet lihaa runsaat 80 kiloa vuodessa (luvussa on mukana luut). Siipikarjan lihan kulutus on kasvanut 3,7-kertaiseksi 1990-luvun alusta. Erityisesti naiset ja nuoret suosivat siipikarjaa naudan- tai sianlihan sijaan. Punaisen lihan kulutus on pysynyt kokonaisuudessaan melko vakaana. Kasvisten ja hedelmien käyttö lisääntyy tasaisesti, mutta suositusten mukaiseen määrään on edelleen matkaa. Perunan kulutus on pienentynyt 1990-luvun alun 60 kilosta nykyiseen noin 46 kiloon vuodessa, kun riisin kulutus on kasvanut 4,6 kilosta kuuteen kiloon. Kalan kulutus on vähentynyt hieman. Vastuullisesti kalastetun kotimaisen kalan käytön lisääminen olisi suositeltavaa sekä ympäristö- että terveystavoitteiden kannalta, kunhan erityisryhmille annettuja suosituksia noudatetaan. Ruoka aiheuttaa yli viidenneksen kulutuksen ilmastovaikutuksista eli hiilijalanjäljestä. Suurin osa ruoan ilmastovaikutuksista syntyy lannoitteiden valmistuksesta ja käytöstä tai suoraan eläimistä. Ruoan tuotannon ympäristöhaittoja voidaan vähentää esimerkiksi viljelytekniikoiden avulla tai tuottamalla lannasta ja jätteistä energiaa biokaasulaitosten avulla.
Muut indikaattoriin liittyvät huomiot
Lihankulutus on ilmaistu indikaattorissa luullisena ruholihana ja kala filepainona. Ravitsemussuosituksissa liha ilmaistaan kypsän lihan painona, mikä on yleensä suunnilleen puolet luullisen lihan painosta. Lihapainotteisen ruokavalion ympäristövaikutukset eroavat paljon mm. lihatyypin, tuotantoalueen ja tuotantotavan mukaan. Joitakin kulutustietoja ei ole saatavilla kaikilta vuosilta. Näissä tapauksissa määrä on oletettu edellisen vuoden mukaiseksi. Ruokajätteen määrästä ja laadusta ie ole riittävän luotettavaa ja kattavaa seurantaa.
Liikkumisen päästöjen vähentämiseen on paljon potentiaalia, mutta autokanta vanhenee
Luotettava ja tehokas liikennejärjestelmä on hyvin toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Liikkuminen aiheuttaa myös haitallisia vaikutuksia, joita voidaan minimoida liikkumistarvetta vähentämällä esimerkiksi etätyön ja yhdyskuntasuunnittelun avulla, lihasvoimin tapahtuvaa liikkumista suosimalla sekä liikennevälineiden tekniikkaa kehittämällä. Liikenteen haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksia kuvataan ensirekisteröityjen autojen hiilidioksidipäästöillä.
Suomen nykytilanne
Ensirekisteröityjen henkilöautojen laskennalliset hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2018 keskimäärin 117 g/km ja kaikkien liikennekäytössä olevien henkilöautojen 158 g/km. Uusien dieselautojen päästöt kasvoivat ja käytettyinä maahan tuotujen autojen päästöt olivat selvästi uusia autoja suuremmat. Muilla käyttövoimilla (ladattavat hybridit, sähkö, kaasu, flexifuel) kulkevien autojen päästöt ajokilometriä kohden ovat keskimäärin paljon perinteisiä polttoaineita vähäisemmät. Erityisen pieniksi päästöt jäävät jätepohjaista etanolia tai dieseliä, biokaasua tai ekosähköä voimanlähteenä käytettäessä. Vaihtoehtoisilla käyttövoimilla kulkevien autojen määrä on toistaiseksi pieni, 0,9 % rekisterissä olevista autoista.
Vertailu tavoitetasoihin
EU:n tavoite ensirekisteröityjen uusien henkilöautojen keskimääräisille hiilidioksidin ominaispäästöille on 95 g/km vuonna 2020. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on puolittaa autoliikenteen päästöt puoleen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman mukaan liikenteen päästöjä vähennetään korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla ja vähäpäästöisillä polttoaineilla sekä parantamalla ajoneuvojen ja liikennejärjestelmän energiatehokkuutta. Sähköautoille on tarjolla hankintatukea ja vanhojen autojen muuntamista bio- ja flexfuel-autoiksi edistetään. Lisäksi tavoitteena on vauhdittaa sähköisten latausasemien ja biokaasun tankkausasemien rakentamista ja lisätä taloyhtiöiden sähköautojen latauspisteitä. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen tavoitteissa korostuu liikennetarvetta vähentävien yhdyskuntien merkitys. Liikennetarvetta on kokonaisuudessaan vähennettävä ja samalla luotava terveelliseen ja kestävään liikkumiseen kannustavia arkiympäristöjä. Kaupunkiseutujen liikennejärjestelmien tavoitteita määritellään maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimusten kautta. Pyöräilyä ja kävelyä edistetään kuntien ja valtion yhteisellä ohjelmalla.
Suomen viimeaikainen kehitys
Uusien henkilöautojen laskennallinen hiilidioksidin ominaispäästö on vuosikymmenessä vähentynyt 28 %. Tieliikenteen kokonaispäästöt eivät kuitenkaan ole mainittavasti pienentyneet, sillä liikenteessä on runsaasti vanhoja autoja ja myös ajokilometrien kokonaismäärä on kasvanut. Liikennekäytössä olevien henkilöautojen keski-ikä kasvoi koko viime vuosikymmenen ajan. Vuonna 2008 suomalaiset ajoivat keskimäärin 9.9 vuotta vanhalla autolla, kun vuonna 2018 henkilöauton keski-ikä oli 11,7 vuotta. LIPASTO-mallin mukaan kotimaan liikenteen hiilidioksidipäästöt olivat 11,1 miljoonaa tonnia vuonna 2017, mikä oli neljä prosenttia vähemmän kuin vuonna 1990. Tieliikenteen osuus kotimaan liikenteen päästöistä on 95 % ja nämä päästöt ovat vähentyneet vain kaksi prosenttia vuodesta 1990. Rautatieliikenteen päästöt ovat vähentyneet 69 % ja vesiliikenteen päästöt 24 %.
Muut indikaattoriin liittyvät huomiot
Ensirekisteröityjen autojen päästötilastojen tulkintaa vaikeuttaa ja luotettavuutta heikentää se, että useat autovalmistajat ovat tarkoituksellisesti käyttäneet ohjelmistoja, joiden avulla päästöt on pyritty saamaan näkymään testeissä pienempinä kuin auton todelliset päästöt liikenteessä. Mittaustavassa ollaan siirtymässä vanhasta NEDC (New European Driving Cycle) -menetelmästä uuteen WLTP (Worldwide Harmonised Light Vehicle Test Procedure) -menetelmään, joka huomioi paremmin todelliset ajo-olosuhteet. Ominaispäästöt eivät kerro absoluuttisista kokonaispäästöistä. Indikaattori ei myöskään huomioi lento- ja laivaliikennettä, joka on vilkastunut viime vuosikymmeninä huomattavasti.
Yhdyskuntajätteen kokonaismäärä kasvaa
Raaka-aineita säästävä, materiaaleja tehokkaasti kierrättävä ja jätteen syntyä ehkäisevä talousjärjestelmä on kestävän kehityksen perusedellytys. Valtaosa jätteistä syntyy rakentamisessa, maataloudessa ja tuotantoprosesseissa. Erityisesti kaivannaisteollisuuden jätemäärä on kasvanut Suomessa. Yhdyskuntajätteen määrän ja käsittelytapojen muutos kuvaa sitä, miten hyvin yhteiskunta onnistuu hyödyntämään kulutuksestamme suoraan syntyviä jätteitä ja hallitsemaan niistä aiheutuvia haittoja.
Suomen nykytilanne
Vuonna 2017 yhdyskuntajätettä kertyi Suomessa 2000-luvun ennätysmäärä: yhteensä yli 2,8 miljoonaa tonnia. Henkeä kohden laskettuna jätettä kertyi 510 kg. Noin kaksi kolmasosaa yhdyskuntajätteestä syntyy kotitalouksissa ja loput hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassa. Yhdyskuntajätteen osuus kaikesta syntyvästä jätteestä on Suomessa vain noin kolme prosenttia.
Vertailu tavoitetasoihin
Agenda 2030 alatavoitteen 12.5 mukaisesti jätteiden syntymistä tulee vähentää merkittävästi ennaltaehkäisyn, kierrätyksen ja uudelleenkäytön keinoin vuoteen 2030 mennessä. Jätteen synnyn ehkäisy on myös yksi kiertotalouden perustavoitteista. Jätteen syntyä voidaan välttää ja kierrätystä lisätä esimerkiksi edistämällä ekologista tuotesuunnittelua, kehittämällä tuottajavastuujärjestelmiä ja uudenlaisia liiketoimintamalleja sekä kannustamalla kulutustottumusten muutokseen. Yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteita on kiristetty viime vuosina. EU:n jätedirektiivin mukaisesti tavoitteena on, että yhdyskuntajätteestä kierrätettäisiin 50 % vuonna 2020, 55 % vuonna 2025, 60 % vuonna 2030 ja 65 % vuonna 2035. Biojätteiden syntyä voidaan vähentää ruokahävikkiä ehkäisemällä. Rakentamisessa materiaalin käyttöä voidaan optimoida suunnittelussa, pidentämällä rakennusten elinkaarta sekä rakennusten monikäytöllä. EU:n jätedirektiivin mukaan tekstiilijätteiden erilliskeräys on järjestettävä vuoteen 2025 mennessä.
Suomen viimeaikainen kehitys
Yhdyskuntajätteiden kokonaismäärä on kasvanut. Jokainen suomalainen tuottaa nykyään vuodessa keskimäärin yli 80 kg enemmän yhdyskuntajätettä kuin 20 vuotta sitten. Yhdyskuntajätteiden sijoittaminen kaatopaikoille on lopetettu miltei kokonaan ja korvattu pääosin jätteenpoltolla eli energiahyödyntämisellä. Tämän seurauksena jätteenpolttolaitosten tuhkan sijoitus ja käyttö on aiheuttanut lisähaasteita. Myös yhdyskuntajätteen hyödyntäminen materiaalina eli kierrätys on lisääntynyt kahdessakymmenessä vuodessa. Kierrätyksen osuus on noussut noin 30 prosentista yli 40 prosenttiin. Jätehuolto on yleisesti tarkentunut ja erityisesti ongelmajätteiden keräys sekä lasin, pienmetallin ja paperin ja kartongin kierrätys on hoidettu Suomessa hyvin. Muovin sekä sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksessä on runsaasti parantamisen varaa. Lainsäädännöllä ja muulla yhteiskunnallisella ohjauksella on keskeinen asema siinä, että markkinoille saadaan kestäviä ja kierrätettäviä tuotteita, joiden tuotannosta, käytöstä ja hävittämisestä ei synny hyödyntämiskelvotonta jätettä.
Muut indikaattoriin liittyvät huomiot
Jätteiden määrittelyssä ja jätealan tilastoinnissa on huojuvuutta ja vaihtelua erityisesti kansainvälisellä tasolla. Suomi käyttää EU-raportoinnissa tiukinta mahdollista kierrätysasteen laskentamenetelmää. Nykyinen kierrätysaste nousisi lähelle 50 prosenttia, jos Suomi tekisi laskelmat samalla tavalla useiden muiden EU-maiden kanssa.
Indikaattoreihin tehdyt muutokset
- Indikaattorin kaikki tiedot on päivitetty keväällä 2019 julkaistuilla uusilla Envimat-malliin perustuvilla tuloksilla.
- Indikaattori on päivitetty tuoreimmilla saatavilla olleilla tiedoilla sekä 1990-luvun kehityksen osoittavilla varhaisemmilla tiedoilla. Juuston ja munien kulutusta osoittavaan käyrään on lisätty myös muut maitotuotteet.
- Indikaattoriin on lisätty tuoreimmat tiedot sekä uusien bensiini- ja dieselautojen osalta varhaisemmat tiedot 2000-luvun alusta lähtien. Ensirekisteröityjen henkilöautojen keskimääräistä päästöä kuvaava aikasarja on poistettu ja uusia voimalähteitä kuvaava aikasarja on lisätty.
- Indikaattoriin on tuoreimpien tietojen päivityksen ohella lisätty tiedot jätteiden käsittelytavoista, varhaisempia vertailutietoja 1990-luvun lopulta lähtien ja tiedot kokonaismääristä. Vertailutieto EU-maiden jätekertymästä on jätetty pois tilastoinnin epävarmuuksien takia.
