Koulutustaso Suomessa on noussut koko itsenäisyyden ajan, mutta nousu on tasaantunut viime vuosikymmeninä. 2010-luvulla nuorempien ikäluokkien koulutustaso ei ole enää noussut. Aikuiskoulutukseen osallistuminen on kansainvälisesti vertaillen korkea, mutta jakautuu väestöryhmittäin epätasaisesti. Suomessa perinteisesti hyvä lukutaito on heikentynyt nuorten keskuudessa viimeisen 10 vuoden aikana. Nuoret ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, samalla heidän kiinnostuksensa poliittiseen vaikuttamiseen on korkeimmalla tasolla pitkään aikaan.
Kestävä kehitys edellyttää ihmisten kykyä ja kiinnostusta seurata yhteiskunnan ja globaalin yhteisön kehitystä, osallistua siitä käytävään keskusteluun ja toimia kestävän kehityksen edellytysten mukaisesti. Niitä opitaan ja kartutetaan perheissä, varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä vapaa-ajalla.
Agenda 2030:n tavoitteiden mukaan ”kaikkien tulee saada päätökseen ilmainen, tasa-arvoinen ja laadukas perus- ja keskiasteen koulutus, joka johtaa olennaisiin ja tehokkaisiin oppimistuloksiin”. Tulee myös mm. varmistaa luku- ja laskutaito ja että kaikki oppijat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot.
Paitsi yleistä koulutustasoa ja oppimista tässä indikaattorikorissa seurataan myös sitä, millaista kestävän kehityksen periaatteiden ja käytäntöjen mukaista kasvatusta ja opetusta annetaan ja oppimista tapahtuu päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Tähän liittyvien sertifikaattien myöntäminen kertoo asiaan sitoutumisesta.
Yhteiskunta- ja vaikuttamistaidot ovat kestävän kehityksen edellyttämien tietojen ja taitojen kannalta tärkeitä. Lukutaito on näiden taitojen perusedellytys. Lukutaitoa pitävät yllä koululaitos ja kirjastolaitos, ja sen merkitys korostuu uudella tavalla tietoyhteiskunta- ja mediakehityksen myötä. Nuoret tulevaisuuden tekijöinä ovat keskeisessä asemassa. On tärkeää seurata, millaiset ovat nuorten arvot, asenteet, valmiudet ja taidot vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.
Agenda 2030 korostaa tutkimuksen ja kehittämistyön merkitystä. Toimiva kansallinen innovaatiojärjestelmä on keskeinen tekijänä sekä talouden että sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Agenda 2030 tavoitteistoon sisältyy myös tavoite lisätä tutkimus- ja kehityshenkilöstön osuutta sekä julkisia ja yksityisiä panostuksia tutkimus- ja kehitystoimintaan.
Koulutustaso nousee edelleen, aikuiskoulutukseen osallistuminen laskenut
Suomen itsenäisyyden aikana väestön koulutustaso on jatkuvasti noussut, ja kasvu on ollut tasaista viime vuosikymmeninä. 2010-luvun aikana vähintään perusasteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25-64-vuotiaiden ikäluokassa noussut 80,2 %:sta 82,5 %:iin vuoteen 2017 mennessä. Vähintään ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut n. 4 prosenttiyksikköä 78,8 %:iin ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on noussut n. 6,5 prosenttiyksikköä 28 %:iin.
Yleisen koulutustason noususta huolimatta on huomattava, että nuorempien ikäluokkien keskuudessa koulutustaso ei ole noussut enää 2010-luvulla. Vuonna 2010 vähintään ammatillisen tutkinnon suorittaneita oli 30-34-vuotiaiden ikäluokassa 78,2 % ja vuonna 2017 heitä oli 77,4 %. Osuus on siis hieman laskenut. Vähintään korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on pysynyt ko. ikäluokassa lähes muuttumattomana: vuonna 2010 osuus oli 38,8 % ja vuonna 2017 se oli 39,1 %. Lisäksi on huomionarvoista, että sukupuolten väliset erot ovat suuret.
Tilastokeskuksen työikäistä väestöä (18–64-vuotiaat) koskevan aikuiskoulutustutkimuksen mukaan aikuiskoulutukseen osallistumisaste on laskenut vuodesta 2012 neljä prosenttiyksikköä, vuoden 1995 tasolle 48 %:iin. Naiset osallistuvat aikuiskoulutukseen miehiä merkittävästi useammin. Osallistumisero on ollut noin 10 % vuodesta 1980 lähtien. (Tilastokeskus 2018).
Aikuiskoulutukseen osallistutaan Suomessa useimmiten ammatillisista syistä. Vuonna 2017 työhön tai ammattiin liittyvään koulutukseen osallistui työvoimasta 48 %. Laskua vuodesta 2012 on kuusi prosenttiyksikköä. Yleissivistävään tai harrastustavoitteiseen aikuiskoulutukseen osallistui vuonna 2017 kaikista 18–64-vuotiaista noin seitsemäsosa. Vuonna 2017 osallistuminen väheni vuodesta 2012 neljä prosenttiyksikköä. (Tilastokeskus 2018.)
Aikuiskoulutukseen osallistumisaste Suomessa on kuitenkin kansainvälisesti vertaillen korkea. Suomessa 25–65-vuotiaista osallistui vuonna 2012 koulutukseen noin 60 %. Suomen ja muiden Pohjoismaiden lisäksi yli 60 % osallistumisaktiivisuus 25-66 -vuotiaista ylittyy ainoastaan Hollannissa ja Uudessa-Seelannissa. (OECD 2016).
Aikuiskoulutukseen osallistuminen ei kuitenkaan jakaannu väestössä tasaisesti. Esimerkiksi matalamman aikaisemman koulutuksen omaavat, työntekijäammateissa toimivat ja työttömät kehittävät osaamistaan muita vähemmän. Vaikka työikäisten osaamisen kehittäminen on polarisoitunut kaikissa OECD –maissa, Suomessa polarisaatio on selvästi keskimääräistä suurempaa (OECD 2019, Future-Ready Adult Learning Systems).
Kestävän kehityksen tunnusten määrä päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa kasvanut hitaasti
Indikaattorissa tarkastellaan niiden päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten määrää, jotka ovat sitoutuneet kestävään kehitykseen liittyviin sertifikaatteihin tai YK-koulujen verkostoon. Vihreä lippu on kansainvälinen päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kestävän kehityksen ohjelma ja ympäristömerkki. Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifiointi on koulujen, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten käytössä. YK-koulujen verkosto on kaikille kouluille ja oppilaitoksille avoin tuki- ja yhteistyöverkosto YK-teemojen, ihmisoikeuksien, rauhan ja turvallisuuden teemojen sekä kestävän kehityksen teemojen näkyväksi tekemiseen osana koulujen opetusta ja toimintakulttuuria. Indikaattori liittyy luontosuhdetta, ekososiaalista sivistystä sekä kestäviä valintoja arvostavia asenteita edistävään toimintaan koulussa sekä tavoitteeseen, jonka mukaan kaikki oppijat saavat vuoteen 2030 mennessä kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot.
Vuonna 2018 Vihreä lippu oli käytössä 267 organisaatiossa, Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatti 80 organisaatiossa ja YK-koulujen verkostoon kuului 134 organisaatiota. Suomen ala- ja yläkouluista ja lukioista Vihreän lipun käyttöoikeus on 5,4 %:lla ja YK-koulujen verkostossa on mukana 4,6 %. Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatti painottuu opistoihin. Kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa on saatavilla Vihreä lippu -koulujen määristä, ja tässä vertailussa koulujen määrään sisältyy myös toisen asteen ammatillisten oppilaitosten määrä. Suomen Vihreä lippu -koulujen osuus on tässä tilastossa 5,3 % ja muissa Pohjoismaissa Ruotsissa 11,7 %, Norjassa 13,9 %, Islannissa 19,9 % ja Tanskassa 2,2 %. Euroopan maista suurin osuus on Irlannilla, jossa 80,1 %:lla kouluista on Vihreän lipun käyttöoikeus.
Suomessa ei ole voimassa olevaa valtakunnallista tavoitetta sertifioitujen päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten määrästä. Suomen kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto asetti kuitenkin vuonna 2006 tavoitteeksi, että vuoteen 2014 mennessä osuus olisi ollut 15 %.
Sertifioitujen organisaatioiden määrä on kasvanut varsin hitaasti. On kuitenkin todennäköistä, että sertifiointien piirissä olevien henkilöiden määrä on kasvanut nopeammin, sillä oppilaitoksia on yhdistynyt vuosien aikana suuremmiksi yksiköiksi. Vaikuttavuuden kasvu voi siis olla suurempaa kuin organisaatiolähtöinen tarkastelu antaa ymmärtää.
Indikaattorilla ei tavoiteta sitä kestävän kehityksen työtä, jota päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa tehdään itsenäisesti tai muissa kuin indikaattorin tarkastelemissa verkostoissa. Tämä on mahdollisesti lisääntynyt perusopetuksen ja lukioiden uusimpien opetussuunnitelmien myötä, sillä niiden valtakunnallisissa perusteissa kestävä kehitys ja ekososiaalinen sivistys ovat keskeisessä asemassa. Koulujen kestävän kehityksen työstä ei ole toistaiseksi olemassa kattava tietoa. Indikaattori ei myöskään sisällä korkeakoulujen työtä.
Lukutaidon heikkeneminen nuorilla huolestuttaa
Suomessa lukutaito on ollut perinteisesti vahva. Lukutaidon seuraaminen on tärkeää, koska se on taustalla yhä tärkeämmäksi tulevien medialukutaidon ja monilukutaidon kannalta. Media- ja monilukutaidoissa on kyse kyvystä ottaa selville, käsitellä ja tulkita eri tavoin ja eri tarkoituksissa tuotettua tietoa ja muodostaa sen pohjalta kokonaiskäsitys yhteiskunnallisista asioista, kuten kestävästä kehityksestä.
Suomalaisnuorten lukutaito on laskenut merkittävästi. Kansainvälisessä PISA-vertailussa on tutkittu osallistuneiden maiden ja alueiden 15-vuotiaiden nuorten osaamista lukutaidossa. Suomi on sijoittunut kärkimaiden joukkoon. Vuosina 2000-2006 suomalaisnuorten lukutaitopisteet olivat korkeat, 547-543 pistettä, kun OECD-maiden keskiarvo oli 500 ja keskihajonta 100. Vuonna 2015 suomalaisnuorten lukutaidon pisteet laskivat 526 pisteeseen. Laskennallisesti noin 30-40 pistettä vastaa yhden kouluvuoden oppimäärää. Osaamisen lasku on OECD-maiden suurimpia. Kaikissa PISA-tutkimukseen osallistuneissa maissa tytöt menestyvät lukutaidossa poikia paremmin. Suomessa tyttöjen ja poikien välinen osaamisero on OECD-maiden suurin. Suomessa alueelliset erot ovat olleet perinteisesti pieniä, mutta viimeisimmässä tutkimuksessa pääkaupunkiseutu kuitenkin menestyi muita alueita paremmin.
PISA-tutkimuksessa on määritelty lukutaidolle erilaisia osaamistasoja, joista tasoa 2 pidetään välttämättömänä tasona nyky-yhteiskuntaan osallistumisen kannalta. Suomessa alle tason 2 jäävien oppilaiden osuus on noussut 7 prosentista 11 prosenttiin. Samaan aikaan huipputason (yli tason 5) lukijoiden osuus on vähentynyt 18,5 prosentista 13,7 prosenttiin. Seuraavat PISA -tulokset julkistetaan joulukuussa 2019.
Työikäistä aikuisväestöä (16-65-vuotiaat) koskevan vuonna 2012 toteutetun PIAAC-tutkimuksen mukaan ikäryhmien väliset erot lukutaidossa ovat Suomessa kansainvälisesti verraten melko suuria. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:19.)
Nuoret huolissaan ilmastonmuutoksesta ja aiempaa kiinnostuneempia politiikasta
Nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä, ja siksi on tärkeää seurata heidän arvojaan, asenteitaan sekä tietojaan ja taitojaan, jotka liittyvät yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Näitä seurataan Nuorisobarometrissa, jonka sisältö kuitenkin osittain vaihtelee vuosittain.
Vuoden 2017 barometristä saatiin tietoja siitä, miten tärkeinä nuoret pitivät erilaisia yhteiskuntavaikuttamisen taitoja ja miten he kokivat oppineensa niitä peruskoulussa ja toisella asteella. Verrattuna vuoteen 2008 ympäristötietoisuuden ja lähiympäristöön vaikuttamisen taitojen tärkeys 15-29 –vuotiaiden nuorten elämässä oli pysynyt vakaana vuonna 2017, mutta mediataitojen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen merkitys oli kasvanut. Ympäristötietoisuutta pidetään kuitenkin tärkeimpänä taitona mediataitojen ohella em. taidoista: 72 % nuorista piti sitä erittäin tärkeänä tai tärkeänä vuonna 2017. Ympäristötietoisuutta koettiin myös opitun eniten em. taidoista peruskoulussa ja toisella asteella. 58 % koki oppineensa erittäin paljon tai paljon ympäristötaitoja, kun muita em. taitoja koki oppineensa erittäin paljon tai paljon alle 40 %. Vähiten koettiin opitun lähiympäristöön liittyviä taitoja (32 %), ja näin kokeneiden osuus oli myös laskenut vuodesta 2008 (jolloin osuus oli 37 %).
Paljon oppia saaneiden osuuksien lisäksi on syytä huomioida niiden vastaajien osuus, jotka eivät oman ilmoituksensa mukaan ole oppineet lainkaan kysyttyjä asioita. Useampi kuin joka kymmenes nuorista kokee, ettei ole oppinut lainkaan vaikuttamisen taitoja muodollisen koulutuksen aikana, ja lähes yhtä iso osa vastaajista ilmoittaa, ettei ole oppinut koulussa lainkaan nyky-yhteiskunnassa olennaisia mediataitoja. Samaan aikaan nuorten luottamus omaan informaationlukutaitoonsa on kuitenkin keskimäärin vahvaa. Näissä havainnossa voi nähdä polarisaation tai eriarvoistumisen riskejä.
Vuoden 2018 Nuorisobarometrissa kysyttiin asioita, joiden suhteen nuoret kokevat epävarmuutta tai turvattomuutta. Selvästi eniten epävarmuutta ja turvattomuutta aiheuttava asia oli ihmisestä johtuva ilmastonmuutos. Neljännes nuorista koki siitä epävarmuutta tai turvattomuutta erittäin paljon, kun vuonna 2008 näin koki joka kymmenes nuori. Yhteensä kaksikolmannesta nuorista koki ilmastonmuutoksesta epävarmuutta tai turvattomuutta erittäin paljon tai paljon, kun 10 vuotta aiemmin näin kokeneita oli puolet nuorista.
Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvä nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on lisääntynyt, ja se on nyt korkeimmillaan vuodesta 1996 alkaneessa seurannassa. Vuonna 2018 erittäin tai jonkin verran kiinnostuneita politiikasta oli 65 % nuorista, kun vuonna 1996 heitä oli vain 44 %. Reilu 10 vuotta sitten nuorten kiinnostus politiikkaan oli myös vähäistä, mutta vuonna 2012 se oli lisääntynyt jo lähelle nykyistä tasoa. Ikä ja opiskelutausta vaikuttavat selvästi kiinnostukseen.
Kansainvälisessä tarkastelussa suomalaisnuoret ovat jääneet vuosien 2009 ja 2016 ICCS-tutkimuksissa kiinnostuksessa yhteiskunnallisia asioita kohtaan vertailun hännille (Schulz ym. 2010; Mehtäläinen ym. 2017). Vuosina 2011–2015 toteutetussa Myplace-tutkimushankkeessa tehdyssä 14 Euroopan maan vertailussa suomalaisnuoret olivat politiikasta kahdeksanneksi kiinnostuneimpia (Saari 2017).
Kirjastokäynnit ja kirjojen lainaus vakiintuneet
Kirjastolaitos on tärkeä yhteiskuntatietojen ja -taitojen kannalta, koska se tavoittaa kaikki väestöryhmät. Erityisen tärkeitä kirjastojen palvelut ovat koulutus- ja työelämän ulkopuolella oleville, joilla on muita suurempi riski jäädä kehittyvän ja muuttuvan tiedon ja osaamistarpeiden katveisiin. Kirjastokäynnit ja kirjastoaineistojen lainaus ilmentävät väestön sivistystahtoa ja yhteiskunnallista valveutuneisuutta sekä halua toteuttaa aktiivista kansalaisuutta.
Kirjastojen fyysiset käynnit ja lainaus kasvoivat aina vuoteen 2004, jonka jälkeen ne kääntyivät laskuun. Muutos liittyy tietoyhteiskuntakehitykseen, jossa tiedon hankinta- ja saantikanavat ovat monimuotoistuneet. Lainaus- ja käyntiluvut ovat kuitenkin Suomessa edelleen maailman huippua.
Kirjaston fyysisten käyntien huippuvuonna 2004 kirjastoihin tehtiin lähes 67 miljoonaa vierailua. Vuodesta 2005 alkaen fyysiset käynnit ovat laskeneet, mutta viime vuosina käynnit ovat tasaantuneet noin 50 miljoonan käynnin tasolle.
Fyysisten käyntien hiipumista aiempina vuosina ovat kompensoineet kirjastojen verkkokäynnit, jotka ovat samanaikaisesti lisääntyneet. Kehitys on johtunut ennen kaikkea digitalisaatiosta. Verkkopalvelut ovat kehittyneet, mikä on siirtänyt kirjastoasiointia verkkoon. Verkkokäynnit lisääntyivät voimakkaasti niiden tilastoinnin alkuvuosina. Verkkokäyntien tilastointiohjetta tarkennettiin vuodesta 2014 alkaen, mikä näkyy verkkokäyntien laskuna. Vuonna 2017 verkkokäynnit laskivat edellisvuodesta, mikä voi johtua ainakin osin tietojärjestelmäteknisillä muutoksilla. Vuodet 2017 ja 2018 ovat jälleen vertailukelpoisia, ja verkkokäynnit lisääntyivät vuonna 2018. Kirjojen lainaus on pysynyt viime vuodet vakiintuneella tasolla (n. 67 miljoonaa lainaa).
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot ovat kääntyneet nousuun
Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan T&K-menot kääntyivät kasvuun vuonna 2017. Tutkimus- ja kehittämismenojen bruttokansantuoteosuus vuonna 2017 oli 2,76 prosenttia eli käytännössä samalla tasolla kuin vuonna 2016. Vuonna 2018 tutkimus- ja kehittämismenojen arvioidaan kasvavan noin 140 miljoonaa euroa ja BKT-osuudeksi arvioidaan 2,70 prosenttia. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetyt julkiset ja yksityiset panostukset laskivat 2010-luvun alkupuolen. Lasku painottui eritoten yrityssektorin tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoihin.
Tutkimus- ja innovaationeuvoston sekä korkeakoulutus ja tutkimus 2030 -visioissa on tavoitteeksi asetettu nostaa julkisen ja yksityisen sektorin t&k- toiminnan panosten BKT-osuus 4 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Lisäyksillä tavoitellaan tieteen uutta luovaa voimaa, kestävää kasvua ja lisääntyvää hyvinvointia. 4%:n tavoitteen saavuttaminen edellyttää merkittäviä lisäpanostuksia niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Vuonna 2018 t&k -toiminnan euromääräiset menot olivat (ennakkotietojen mukaan) Suomessa yhteensä noin 6,3 mrd. euroa, josta yksityisen sektorin menot olivat noin 4,2 mrd. euroa, korkeakoulusektorin 1,6 mrd. euroa ja muun julkisen sektorin 0,6 mrd. euroa. Näiden menojen tulisi olla lähes kaksinkertaiset vuonna 2030 4%:n tavoitteen saavuttamiseksi olettaen, että BKT kasvaa keskimäärin noin 2 %.
Erityisen merkittävää tutkimus- ja kehittämistoiminnan panostusten lasku on ollut yksityisellä sektorilla. Yritysten T&K -toiminnan menot kääntyivät hienoiseen nousuun vuonna 2017 ja kasvu on ennakkotietojen mukaan jatkumassa. Yritysten osuus koko T&K-toiminnan menoista on kuitenkin Suomessa globaalia talouskriisiä edeltänyttä aikaa alemmalla tasolla. OECD-maiden tasolla tarkasteltuna yritysten T&K-menojen osuus kaikista T&K-menoista palautui vuonna 2017 ensimmäistä kertaa globaalia talouskriisiä edeltäneelle tasolle (lähde: OECD).
Vaikka Suomen T&K-menojen osuus on huomattavasti kymmenen vuoden takaista tasoa alhaisempi, on se edelleen OECD- ja EU-maiden keskitasoa korkeampi. Euroopan unionin bruttokansantuotteesta 1,96 prosenttia käytettiin vuonna 2017 tutkimukseen ja kehittämiseen. OECD-alueen vastaava osuus oli 2,37 prosenttia. Samalla useat muut korkeaan osaamiseen panostavat maat ovat melko kaukana edellämme: Israel (4,3 %) ja Etelä-Korea (4,5 %). Ruotsi on 3,3 prosentin bkt-osuudellaan ohittanut Suomen vuonna 2015 (vuoden 2017 tietoja).
