Mitä faktat kertovat vuonna 2017?

Koulutus ja osaamisen kehittäminen: koulutustaso nousee edelleen, mutta riittävätkö tiedot ja taidot?

Julkaisupäivä 9.5.2018 13.51 Blogit

Kestävä kehitys edellyttää ihmisten kykyä ja kiinnostusta seurata yhteiskunnan ja globaalin yhteisön kehitystä, osallistua siitä käytävään keskusteluun ja toimia kestävän kehityksen edellytysten mukaisesti. Niitä opitaan ja kartutetaan perheissä, varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä vapaa-ajalla. 

Koulutus ja osaamisen kehittäminen kytkeytyvät useaan kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen tavoitteeseen. Kestävän kehityksen seurantaverkostossa tämän korin indikaattoreiksi on valittu perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus sekä osallistuminen aikuiskoulutukseen; kestävän kehityksen sertifikaatin omaavien päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten määrä; lukutaidon ja nuorten yhteiskuntataitojen kehitys; kirjastopalveluiden käyttö sekä tutkimus- ja kehittämismenojen osuus bruttokansantuotteesta.

Koulutustaso nousee edelleen, aikuiskoulutukseen osallistuminen vähentynyt

Yleinen koulutustason kehitys kertoo osaamisen kehittymisestä väestötasolla. Koulutustasoa mitataan eri koulutusasteilla tehtyjen tutkintojen määrillä, mutta myös aikuiskoulutus erilaisine käytäntöineen kehittää osaamista.

Perusasteen jälkeisen tutkinnon, ammatillisen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus

Suomen itsenäisyyden aikana väestön koulutustaso on noussut jatkuvasti, ja viime vuosikymmeninä kasvu on ollut tasaista. 2010-luvun aikana vähintään perusasteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25-64-vuotiaiden ikäluokassa on kasvanut 0,6 %-yksikön vuosivauhdilla 80,2 %:sta 83,7 %:iin vuoden 2016 loppuun. Vähintään ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut n.  4 prosenttiyksikköä 78,3 %:iin ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on puolestaan noussut n. 6 prosenttiyksikköä 27,1 %:iin.

Yleisen koulutustason noususta huolimatta on huomattava, että enää 2010-luvulla nuorempien ikäluokkien keskuudessa koulutustaso ei ole noussut. Vuonna 2010 vähintään ammatillisen tutkinnon suorittaneita oli 30-34-vuotiaiden ikäluokassa 78,2 % ja vuonna 2016 heitä oli 77,1 %. Osuus on siis jopa hieman laskenut. Vähintään korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on pysynyt tässä ikäluokassa lähes muuttumattomana: vuonna 2010 osuus oli 38,8 % ja vuonna 2016 se oli 39,1 %. Lisäksi on huomionarvoista, että sukupuolten väliset erot ovat suuret: vuonna 2016 30-vuotiaista miehistä 71,3 % oli suorittanut vähintään ammatillisen tutkinnon ja 29,8 % oli suorittanut vähintään korkeakoulututkinnon, kun puolestaan naisista 80,1 % oli suorittanut vähintään ammatillisen tutkinnon ja 45,6 % vähintään korkeakoulututkinnon.

Aikuiskoulutukseen osallistuneet,prosenttia18-64 vuotiaista

Tilastokeskuksen työikäistä väestöä (18–64-vuotiaat) kos­kevan aikuiskoulutustutkimuksen mukaan aikuiskoulutukseen osallistumisaste on laskenut vuodesta 2012 neljä prosenttiyksikköä, vuoden 1995 tasolle 48 %:iin. Naiset osallistuvat aikuiskoulutukseen miehiä selvästi useammin. Osallistumisero on ollut noin 10 % vuodesta 1980 lähtien. (Tilastokeskus 2018).

Aikuiskoulutukseen osallistutaan Suomessa useimmi­ten ammatillisista syistä. Vuonna 2017 työhön tai ammattiin liittyvään koulutukseen osal­listui työvoimasta 48 %. Laskua vuodesta 2012 on kuusi prosenttiyksikköä. Yleissivistävään tai harrastustavoitteiseen aikuiskoulutukseen osallistui vuonna 2017 kaikista 18–64-vuotiaista noin seitsemäsosa. Vuonna 2017 osallistuminen väheni vuodesta 2012 neljä prosenttiyksikköä. (Tilastokeskus 2018.)

Aikuiskoulutukseen osallistumisaste Suomessa on kuitenkin kansainvälisesti vertaillen korkea. Suomessa 25–65-vuotiaista osal­listui vuonna 2012 koulutukseen noin 60 %. Suomen ja muiden Pohjoismaiden lisäksi yli 60 % osallistumisaktii­visuus 25-66 -vuotiaista ylittyy ainoastaan Hollannissa ja Uudessa-Seelannissa. (OECD 2016).

Kestävän kehityksen sertifikaatit yleistyvät päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa

Tulevaisuuden kannalta on erityisen tärkeää, minkälaista kestävän kehityksen periaatteiden ja käytäntöjen mukaista kasvatusta ja opetusta annetaan ja mitä opitaan päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa.  Tähän liittyvien sertifikaattien myöntäminen kertoo asiaan sitoutumisesta.

Vihreä lippu on kansainvälinen päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kestävän kehityksen ohjelma ja ympäristömerkki. Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifiointi on koulujen, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten käytössä. YK-koulujen verkosto on kaikille kouluille avoin tuki- ja yhteistyöverkosto mm. ihmisoikeuksien, rauhan ja turvallisuuden teemojen äärellä. Indikaattori ei kuvaa korkeakoulujen työtä.Kestävän kehityksen päiväkodit, koulut ja oppilaitokset

Sertifioitujen päiväkotien, oppilaitosten ja koulujen määrä on kasvanut melko tasaisesti. Toimijat kaipaavat valmiita malleja, tukea ja verkostoja avukseen kestävän kehityksen työhön. Raportointia edellyttävien maksullisten sertifikaattien määrän kasvua ovat hidastaneet päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kiristynyt taloudellinen tilanne ja mm. uuden opetussuunnitelman käyttöönottoon liittyneet kiireet. Sertifikaattien piirissä olevien henkilöiden määrä on kasvanut jyrkemmin kuin organisaatioiden määrä, sillä organisaatioita on yhdistetty ja niiden koko on kasvanut.

Hyvää kestävän kehityksen työtä tehdään muuallakin kuin tässä indikaattorissa kuvatuissa yksiköissä. Opetussuunnitelmien perusteet antavat vahvan pohjan ja velvoitteenkin kestävän kehityksen sisällyttämiselle koulutyöhön. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että vaihtelu eri yksiköiden välillä on suurta. On tärkeää, että uusien opetussuunnitelmien toteutumista seurataan ja varmistetaan, että kestävän kehityksen aiheiden läsnäolo valtavirtaistuu laadukkaasti.

Kestävän kehityksen näkymistä päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa voidaan tukea johdon ja muun henkilöstön täydennyskoulutuksilla, materiaaleilla, monipuolisen yhteistyön ja tuen mahdollistamisella sekä yleisellä resursoinnilla. Tässä indikaattorissa esitettyjä tukimuotoja pitävät yllä yhdistykset ja säätiö.

Lukutaidon heikkeneminen nuorilla huolestuttaa, myös vaikuttamisen taidoissa parannettavaa

Yhteiskuntataidot ovat kestävän kehityksen edellyttämien tietojen ja taitojen kannalta tärkeitä. Lukutaito on näiden taitojen perusedellytys. Lukutaitoa pitävät yllä koululaitos ja kirjastolaitos, jonka merkitys korostuu uudella tavalla tietoyhteiskunta- ja mediakehityksen myötä. Nuoret ovat tässäkin keskeisessä asemassa tulevaisuuden tekijöinä. On tärkeää seurata, mitä yhteiskuntakehitykseen liittyviä tietoja ja taitoja nuoret pitävät tärkeinä, ja miten he kokevat tietojensa ja taitojensa kehittyvän sekä koulussa että muilla elämänalueilla.

15-vuotiaiden lukutaito on laskenut merkittävästi

Suomessa lukutaito on ollut perinteisesti vahva. Lukutaidon seuraaminen on tärkeää, koska se on taustalla yhä tärkeämmäksi tulevien media- ja monilukutaidon kannalta. Media- ja monilukutaidoissa on kyse kyvystä ottaa selville, käsitellä ja tulkita eri tavoin ja eri tarkoituksissa tuotettua tietoa ja muodostaa sen pohjalta kokonaiskäsitys yhteiskunnallisista asioista, kuten kestävästä kehityksestä.

15-vuotiaiden lukutaitopisteet PISA-tutkimuksessa

Suomalaisnuorten lukutaito on laskenut merkittävästi. Kansainvälisessä PISA-vertailussa on tutkittu osallistuneiden maiden ja alueiden 15-vuotiaiden nuorten osaamista lukutaidossa. Suomi on sijoittunut kärkimaiden joukkoon. Vuosina 2000-2006 suomalaisnuorten lukutaitopisteet olivat korkeat, 547-543 pistettä, kun OECD-maiden keskiarvo oli 500 ja keskihajonta 100. Vuonna 2015 suomalaisnuorten lukutaidon pisteet laskivat 526 pisteeseen. Laskennallisesti noin 30-40 pistettä vastaa yhden kouluvuoden oppimäärää. Osaamisen lasku on OECD-maiden suurimpia. Kaikissa PISA-tutkimukseen osallistuneissa maissa tytöt menestyvät lukutaidossa poikia paremmin. Suomessa tyttöjen ja poikien välinen osaamisero on OECD-maiden suurin. Suomessa alueelliset erot ovat olleet perinteisesti pieniä, mutta viimeisimmässä tutkimuksessa pääkaupunkiseutu menestyi muita alueita paremmin.

PISA-tutkimuksessa on määritelty lukutaidolle erilaisia osaamistasoja, joista tasoa 2 pidetään välttämättömänä tasona nyky-yhteiskuntaan osallistumisen kannalta. Suomessa alle tason 2 jäävien oppilaiden osuus on noussut 7 prosentista 11 prosenttiin. Samaan aikaan huipputason (yli tason 5) lukijoiden osuus on vähentynyt 18,5 prosentista 13,7 prosenttiin. Seuraavat PISA -tulokset julkistetaan joulukuussa 2019.

Työikäistä aikuisväestöä (16-65-vuotiaat) koskevan vuonna 2012 toteutetun PIAAC-tutkimuksen mukaan ikäryhmien väliset erot lukutaidossa ovat Suomessa kansainvälisesti verraten melko suuria.  (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:19.)

Yhteiskunnallinen vaikuttamisen ja kestävän kehityksen taidot

Indikaattori kuvaa niiden 15–29-vuotiaiden nuorten osuutta, jotka pitävät ympäristötietoisuutta, mediataitoja, yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitoja ja lähiympäristöön vaikuttamisen taitoja erittäin tärkeänä tai tärkeänä elämässä pärjäämisen kannalta. Tietoja on kerätty Nuorisobarometrissa vuosina 2008 ja 2017. Ympäristötietoisuuden ja lähiympäristöön vaikuttamisen taitojen tärkeys nuorten elämässä on pysynyt vakaana, mutta mediataitojen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen tärkeys on kasvanut.

Kestävän kehityksen kannalta keskeisiä taitoja tärkeinä pitävien osuusYhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen pitäminen aiempaa tärkeämpänä on huomion arvoista. Vaikuttamistaidot ovat kuitenkin nuorten kokeman tärkeysjärjestyksen häntäpäässä, vaikka osallistumista on pidetty keskeisenä oppimistavoitteena viime vuosikymmenten aikana. Se, että nuoret arvioivat mediataidot aiempaa tärkeämmäksi, heijastelee mediaympäristön nopeaa mullistumista.  Näkemykset mediataitojen tärkeydestä eivät yksin kerro kyvystä arvioida lähteiden pätevyyttä ja tiedon luotettavuutta, mutta jo asian tiedostaminen on tärkeä edellytys mediakriittisyyden ja informaationlukutaidon kehittymiselle. 

Indikaattori kuvaa niiden 15–29-vuotiaiden nuorten osuutta, jotka kokevat oppineensa ympäristötietoisuutta, mediataitoja, yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitoja ja lähiympäristöön vaikuttamisen taitoja erittäin paljon tai paljon peruskoulussa ja toisella asteella. Kokemuksissa, jotka koskevat ympäristötietoisuuden, mediataitojen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitoja oppimisessa, ei ole tapahtunut juuri muutosta, mutta nuoret kokevat oppivansa lähiympäristöön vaikuttamisen taitoja aiempaa vähemmän.

KOkee oppineensa seuraavia asioita erittäin paljon tai paljon peruskoulussa ja toisella asteella, %

Verrattuna muihin Nuorisobarometrissa selvitettyihin monialaisiin taitoihin, ympäristötietoisuudessa koulu on melko tärkeä oppimisen areena. Se, että enemmistö kokee oppineensa paljon ympäristötietoisuutta nimenomaan koulussa, kertoo siitä, että ympäristötietoisuutta pidetään yhtenä keskeisenä kansalaistaitona ja kasvatustavoitteena.

Paljon oppia saaneiden osuuksien lisäksi on syytä huomioida niiden vastaajien osuus, jotka eivät oman ilmoituksensa mukaan ole oppineet lainkaan kysyttyjä asioita. Useampi kuin joka kymmenes nuorista kokee, ettei ole oppinut lainkaan vaikuttamisen taitoja muodollisen koulutuksen aikana, ja lähes yhtä iso osa vastaajista ilmoittaa, ettei ole oppinut koulussa lainkaan nyky-yhteiskunnassa olennaisia mediataitoja. Samaan aikaan nuorten luottamus omaan informaationlukutaitoonsa on kuitenkin keskimäärin vahvaa. Näissä havainnossa voi nähdä polarisaation tai eriarvoistumisen merkkejä.

Kirjastopalveluiden käyttö on edelleen maailman huipputasoa

Kirjastolaitos on tärkeä yhteiskuntatietojen ja -taitojen kannalta, koska se tavoittaa kaikki väestöryhmät. Erityisen tärkeitä kirjastojen palvelut ovat koulutus- ja työelämän ulkopuolella oleville, joilla on muita suurempi riski jäädä kehittyvän ja muuttuvan tiedon ja osaamistarpeiden katveisiin.

Kirjastokäynnit 2001-2017

Kirjastojen lainaus ja fyysiset käynnit kasvoivat aina vuoteen 2004, jonka jälkeen lai­naus ja käynnit kääntyivät laskuun. Lainaus- ja käyntiluvut ovat kuitenkin edelleen maa­ilman huippua.

Kirjaston fyysisten käyntien huippuvuonna 2004 kirjastoihin tehtiin lähes 67 miljoonaa vierailua. Vuodesta 2005 alkaen fyysiset käynnit ovat laskeneet. Vuonna 2016 käyntejä oli runsaat 49 miljoonaa. Vuonna 2017 lasku näyttäisi taittuvan, kun käyntejä oli miljoona enemmän kuin vuonna 2016.

Fyysisten käyntien hiipumista aiempina vuosina ovat kompensoineet kirjastojen verkkokäynnit, jotka ovat samanaikaisesti lisääntyneet.  Kehitys on johtunut ennen kaikkea digitalisaatiosta. Verkkopalvelut ovat kehittyneet, mikä on siirtänyt kirjastoasiointia verkkoon. Verkkokäynnit lisääntyivät voimakkaasti niiden tilastoinnin alkuvuosina. Verkkokäyntien tilastointiohjetta tarkennettiin vuodesta 2014 alkaen, mikä näkyy verkkokäyntien laskuna. Vuonna 2017 verkkokäynnit laskivat edellisvuodesta, mikä voi johtua ainakin osin tietojärjestelmäteknisillä muutoksilla.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen supistuminen on hidastunut

Tutkimustiedon merkitys yhteiskunnan kehittämisessä on merkittävä. Taloudellisen kasvun lisäksi toimiva kansallinen innovaatiojärjestelmä on keskeinen tekijä myös sosiaalisen hyvinvoinnin luomisessa. Agenda 2030 korostaa tutkimuksen ja kehittämistyön merkitystä. Tieteellisiltä ja teknologisilta innovaatioilta odotetaan etenkin lääketieteessä ja energia-alalla nopeastikin realisoituvia hyötyjä. Agenda 2030 tavoitteistoon sisältyy myös tavoite lisätä tutkimus- ja kehityshenkilöstön osuutta sekä julkisia ja yksityisiä panostuksia tutkimus- ja kehitystoimintaan.

Tutkimus- ja kehittämismenojen BKT-osuus, prosenttiaTutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetyt julkiset ja yksityiset panostukset ovat laskeneet 2010-luvulla merkittävästi. Tutkimus- ja kehittämismenojen bruttokansantuoteosuus vuonna 2016 oli 2,8 prosenttia. Bruttokansantuoteosuus on laskenut yhtäjaksoisesti vuodesta 2009 alkaen, jolloin tutkimusmenojen osuus oli 3,8 prosenttia. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat Tilastokeskuksen mukaan 5,9 miljardia euroa vuonna 2016. Menot laskivat edellisvuodesta 145 miljoonaa euroa. Vähennys tulee kokonaisuudessaan yrityssektorilta. Tutkimus- ja innovaationeuvosto on asettanut tavoitteeksi, että Suomessa panostukset tutkimus- ja innovaatiotoimintaan nousevat 4 %:n osuuteen bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.

Erityisen merkittävää tutkimus- ja kehittämistoiminnan panostusten lasku on ollut yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin panostusten supistuminen pysähtyi ja yksityisen sektorin panostusten laskuvauhti hidastui vuonna 2016. Vuonna 2017 tutkimus- ja kehittämismenojen arvioidaan yritysten vetämänä kääntyneen noin 100 miljoonan euron nousuun ja BKT-osuudeksi arvioidaan 2,7 prosenttia.

Tutkimus- ja kehittämismenojen jakautuminen sektoreittainVaikka T&K-toiminnan BKT-osuus on pudonnut viime vuosina, on se Suomessa edelleen OECD- ja EU-maiden keskitasoa korkeampi. Euroopan unionin bruttokansantuotteesta 1,96 % käytettiin vuonna 2015 tutkimukseen ja kehittämiseen. OECD-alueen vastaava osuus oli 2,38 %.  Samalla useat muut korkeaan osaamiseen panostavat maat ovat melko kaukana edellämme vuoden 2015 tietojen mukaan: Etelä-Korea (4,2 %), Sveitsi (3,4 %), Japani (3,3 %) sekä Ruotsi (3,2 %).

 

 

 

 

***

Tulkintatekstin on koonnut Esa Pirnes Opetus- ja kulttuuriministeriöstä

Lähteet

Perusasteen jälkeisen tutkinnon, ammatillisen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus

https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Indikaattori%20-%20Perusasteen%20j%C3%A4lkeisen%20tutkinnon,%20amm.%20tutkinnon%20ja%20korkeakoulutut.%20suor.%20osuus.xlsb  (Tilastoista puuttuvat ulkomailla suoritetut tutkinnot, mikä tarkoittaa, että tutkinnon suorittaneiden osuus on todellisuudessa jonkin verran raportoituja lukuja suurempi.)

 

Aikuiskoulutukseen osallistuminen

https://www.stat.fi/til/aku/index.html

 

Kestävän kehityksen päiväkodit, koulut ja oppilaitokset

https://vihrealippu.fi/vihrealippu/

https://okka-saatio.com/okka-saatio/

http://www.ykliitto.fi/

 

Pisa-tutkimuksen tulokset

http://www.oecd.org/education/pisa-2015-results-volume-i-9789264266490-en.htm

 

Nuorisobarometri 2017

https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2017/

 

Yleisten kirjastojen tilastotietokanta

http://tilastot.kirjastot.fi/

 

Tutkimus- ja kehittämismenojen BKT-osuus

https://tilastokeskus.fi/til/tkke/index.html  

 

 

 

Kommentit
Lisää kommentti
Sanna Rekola
Agenda 2030 -tavoitteiden toteutuminen edellyttää kestävää kehitystä edistävää kasvatusta ja koulutusta. On tärkeä varmistaa, että suomalaisilla on riittävästi osaamista ja intoa kantaa oma kortensa kekoon.

Kestävän kehityksen osaamiseen kannattaa panostaa. Jo nyt Suomeen kohdistuu runsaasti kansainvälistä kiinnostusta erinomaisen koulutusjärjestelmämme ansiosta. Tämä voidaan taata jatkossakin, jos nostamme kestävän kehityksen koulutuksen keskiöön.

Tällä hetkellä korkea koulutustaso ei valitettavasti korreloi suoraan kestävyyden kanssa. Etenkin ekologisen kestävyyden näkökulmasta meillä on vielä tekemistä. Tänä vuonna kulutimme osuutemme luonnonvaroista jo huhtikuun alkuun mennessä. Kansainvälisesti ylikulutuspäivää vietetään elokuussa. Toivottavasti onnistumme olemaan elävä esimerkki siitä, miten korkea koulutustaso voi johtaa kestävyyden kohentumiseen.

Osaamista ja intoa osallistua kestävän tulevaisuuden rakentamiseen on ruokittava jo pienestä pitäen. Varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmat ohjaavat hienosti kestävyysajatteluun ja aktiiviseen maailmankansalaisuuteen. Lasten ja nuorten osallisuutta kestävästä kehityksestä on edistettävä kaikin keinoin. Tuoreen nuorisobarometrin mukaan nuoret janoavat eväitä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tämä on meille aikuisille signaali, joka on syytä ottaa vakavasti. Nuoret tulisikin kutsua mukaan rakentamaan tulevaisuutta tässä ja nyt. Nuorisobarometrin hyödyntäminen Agendan toimeenpanon seurannassa on hyvä aloite ja kannustaa kiinnittämään huomiota nuorten kokemuksiin.

Kestävän kehityksen osaaminen vahvistuu, kun asiaa pidetään riittävästi tapetilla ja keskeiset toimijat sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmisteilla oleva Agenda 2030 -linjaus on hieno esimerkki prosessista, jossa toimijat ovat päässeet yhdessä suunnittelemaan tarvittavia askelmerkkejä.
Kirjoitettu 7.6.2018 9:22.
Pia Björkbacka
SAK järjesti tukokuussa seminaarin kestävästä kehityksestä ja kansallisten seurantaindikaattorien kolmesta korista. Yksi teemoista oli koulutus ja osaaminen. Seminaarissa tästä kokonaisuudesta nousi esiin mm. seuraavia asioita:

*Sertifioitujen kestäväkehitys- koulujen määrä on hyvä mittari. Se antaa tietoa siitä, kuinka monessa yksikössä koulutusta tehdään. Satsausta tarvitaan myös muihin kuin EI sertifioituihin kouluihin ja päiväkoteihin. Tällä hetkellä ei tosin ole olemassa mittareita jolla näitä ei-serifioituja kouluja voisi seurata.

*Kestävä kehitys on hyvin sisällä koulutusohjelmissa, mutta itse opetus vaihtelee: tarvitaan opettajien täydennyskoulutusta.

*On myös huomattava, että tähän indikaattoriin ei sisälly lainkaan korkeakouluja.

*Opettajien hyvinvointi on laskenut, erityisesti ammattikouluissa, mutta myös peruskoulutuksessa.

*Jotta koulutusta voi kehittää ja parantaa, niin pitää lisätä resursseja. Ammattikoulutusreformi avaa ongelman; ammattikouluissa viikkokoulutusmäärät ovat laskussa eli koulutuksen laatu heikkenee.Varhaiskasvatuksen toisesta aste ei ole nyt tarpeeksi hyvin toimiva, sillä opintojen keskeytykset ovat yleisiä.

*Elinikäisen koulutuksen edistämisen näkökulamsta ongelma on mm. perhevapaiden tyssääminen ja päivähoitoon pääsyn rajoittaminen työttömien lasten vanhemmilta.

* on myös viitteitä siitä, että koulutuksen tasa-arvo ei toteudu Suomessa vaan se periytyy.
*Nuorisotakuu pitääkin saada toimivaksi.
- ) Hyvä että koulutus- ja osaaminen mittareilla voidaan seurata mm. yllä mainittua kehitystä.

*monilukutaidot hyvä, tärkeä mittari. Jos lukutaidot heikkenevät. niin poliittiset järjestelmät voi hajota.

*Hallinnolliset muutokset- (esim. maakuntauudistus) vaikuttavat siihen, miten paikallisesti tuetaan jatkossa ympäristökasvatusta ja tietoutta. Ympäristökasvatusta on tuettava vahvemmin. Tarvitaan mm. selkeät hakumenettelyt.
Kirjoitettu 28.6.2018 12:32.
Rilli Lappalainen
Koulutuksen tavoitteen osatavoitteena on ensimmäistä kertaa historiassa tunnustettu informaalin ja nonformaalin koulutuksen tärkeä merkitys. Tavoite 4.7 eli varmistaa vuoteen 2030 mennessä, että kaikki oppijat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot esimerkiksi kestävää kehitystä ja kestäviä elintapoja, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, rauhan ja väkivallattomuuden kulttuurin edistämisestä, globaalin kansalaiskasvatuksen, kulttuurien monimuotoisuuden sekä kulttuurin osuutta kestävässä kehityksessä arvostavan koulutuksen kautta. Tavoite on kuitenkin todennäköisesti yksi haastavimmista tavoitteista mitata ja seurata, koska se keskittyy taitoihin, arvoihin ja asenteisiin. Tästä huolimatta olisi tärkeää edelleen miettiä, miten sen saisi vieläkin näkyvämmin osaksi kansallisia indikaattoreita. Kansainvälisellä tasolla käydään paljon keskusteluja tavoitteen 4.7 indikaattorista ja näitä keskusteluja tulisi seurata tarkasti myös Suomessa. Olemme mukana tässä työssä koordinoimamme kansainvälisen Bridge 47-verkoston kautta. UNESCO on kesän aikana ehdottanut mittarin sisällöksi kansallisten opetuslinjausten, opetussuunnitelmien, opettajan koulutuksen ja opiskelijoiden arvioinnin laajuutta. Tämän kaltainen indikaattori valitettavasti rajaa mittaamisen vahvasti formaaliin koulutukseen ja jättää kaiken opetuksen ulkopuolisen toiminnan pois. Yksi tärkeä olemassa oleva referenssi niin kansainväliseen kuin kansalliseenkin keskusteluun olisi UNESCOn jo vuodelta 1974 peräisin oleva suositus, joka kehottaa seuraamaan rauhaan ja ihmisoikeuksiin liittyvän kasvatuksen toteutumista. Nyt ehdotetuista kansallisista indikaattoreista sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja kestävän kehityksen taitojen mittaamiset ja kirjaston käyttö ovat hyvät esimerkit informaalista ja nonformaalista oppimisesta. Näitä olemme ehdottaneet lisäksi kansainväliseen keskusteluun.
Kirjoitettu 21.7.2018 21:28.
Meri Lundahl
Sertifioitujen koulujen määrän seuraaminen on hyvä alku, mutta pitäisi varmistaa myös sertifikaattien jatkuva kehittyminen. Esim. eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kasviperäisillä vaihtoehdoilla ruokalistoissa sekä koulujen omavaraisuus lämmön ja energian tuotannossa olisivat tärkeitä tapoja, joilla sertifioidut koulut voisivat käytännössä näyttää oppilailleen ja näiden perheille ekologisesti kestäviä käytännön toimintamalleja. Nykyinen kestävän kehityksen opetus näyttää olevan tehokas ilmastoahdistuksen herättäjä, joten seuraavaksi on kova tilaus nuorten voimaannuttamiselle ilmastotoimiin sekä omassa elämässä että yhteiskunnallisina vaikuttajina.
Kirjoitettu 25.11.2018 12:17.
Seppo Saloranta
Uudet opetussuunnitelmat luovat hyvän perustan kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamiselle päiväkodeissa ja kouluissa. Lisää painetta aiheen käsittelyyn ovat tuoneet viimeaikaiset tutkimukset mm. IPCC:n raportti ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutoksen uutisointi ja julkinen keskustelu aiheesta on ollut vilkasta, mutta ei kasvatusalan toimijoiden keskuudessa. Tämä kuvastaa kestävän kehityksen kasvatuksen painoarvoa kasvattajien keskuudessa.

Väitöstutkimukseni (Saloranta, 2017) osoitti, kuinka kestävän kehityksen kasvatus on vielä satunnaista perusopetuksen 1–6 luokkien kouluissa. Suomessa on aiheeseen panostavia kouluja, mutta kestävän kehityksen kasvatuksen saaminen valtavirtaan on vielä kaukana. Vaadittaisiin voimakkaita panostuksia aiheen priorisoimiseksi sen edellyttämälle tasolle (vrt. koulujen digitalisointi tai LUMA -talkoot).

”Koulutus ja osaamisen kehittäminen korin” yhdeksi indikaattoriksi esitetään kestävän kehityksen sertifikaatin omaavien päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten määrää. Indikaattori ei ole hyvä, mutta mielestäni paras mahdollinen. Kasvatuksen todelliset vaikutukset ovat nähtävissä vasta vuosien päästä, mutta indikaattorin rakentaminen tälle pohjalle ei ole mahdollista.

Tutkimukseni mukaan ulkoisen tunnuksen kouluissa (Vihreän lipun sekä OKKA –sertifikaatin saaneet koulut) toteutuvat kestävän kehityksen teemat useammin sekä opetuksessa että koulun arkikäytänteissä. Ulkoisen tunnuksen kouluissa kestävän kehityksen edistäminen oli myös suunnitelmallisempaa ja organisoidumpaa kuin tavallisissa kouluissa.

Suomessa on paljon hyviä kestävän kehityksen kouluja, jotka eivät ole hankkineet maksullisia sertifikaatteja. Ehkä olisikin hyvä kehittää Opetushallituksen alaisuudessa ilmainen kolmiportainen ”Kestävän kehityksen päiväkodin/koulun tunnus”, joka ohjaisi konkreettisesti päiväkotien ja koulujen toimintaa kestävän kehityksen edistäjiksi. Tällainen ilmainen kansallinen indikaattori antaisi määrällistä ja laadullista tietoa kestävän kehityksen kasvatuksen toteutumisesta.
Kirjoitettu 29.11.2018 10:54.
Selaa blogin artikkeleita