Mitä faktat kertovat vuonna 2017?

Julkiset hankinnat ja kuluttaminen: Yksityisen kulutuksen hiilijalanjälki ei ole kasvanut, vaikka euroja on enemmän käytettävissä

Julkaisupäivä 7.2.2018 15.10 Blogit

Suomessa julkinen kulutus ja yksityinen kulutus ovat muutoksessa. Toimintatapojen ja ratkaisujen ympäristövaikutuksiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Organisaatioiden ja kansalaisten omien valintojen lisäksi mm. teknologian ja energiajärjestelmien muutokset ovat pienentäneet asumisen hiilijalanjälkeä ja taittaneet henkilöautoliikenteen päästöjen kasvun.

Tulevaisuudessa kulutuksen määrän ja painopisteiden muutokset ovat tärkeitä, jotta saavutamme globaalit kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet ja edistämme kiertotaloutta. Suomi tavoittelee 80 prosentin kasvihuonekaasujen päästövähennys­tä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Kulutuksessa hiilijalanjälki ei noussut vuosina 2003-2013, vaikka euroja on enemmän käytettävissä. Asumisessa hiilijalanjälki on pienentynyt, mutta elintarvikkeiden, muiden tavaroiden ja palveluiden ja liikkumisen jalanjälki on pysynyt ennallaan.

Luonnonvarojen riittävyys ja ympäristövaikutukset edellyttävät myös uudenlaisia tapoja toimia, omistaa ja järjestää arkemme. Lisäksi yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteet tulevat kiristymään. Tavoitteena on edistää kiertotaloutta sekä vähentää kaatopaikoille ja polttoon menevän jätteen määrää.

Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain 30-35 miljardia euroa. Hankintojen vaikuttavuudesta eli siitä, miten veroeuroilla saavutetaan esimerkiksi innovaatioille tai kestävyydelle asetettuja yhteiskunnallisia tavoitteita, meillä ei toistaiseksi ole määrällistä seurantatietoa.

Kulutuksessa sekä asumisen että henkilöautoliikenteen hiilijalanjälki on pienentynyt

Kulutuksella on merkitystä py­rittäessä kohti yhä tiukentuvia päästötavoitteita. Suomi tavoittelee 80 prosentin kasvihuonekaasujen päästövähennys­tä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa on asetettu tavoitteeksi vähentää kulutuksen hiilijalanjälkeä keskimäärin 50 % vuoteen 2030 mennessä.

Suomalaisen keskimääräiset kulutusmenot ja kulutuksen hiilijalanjälki 2003–2013

Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki henki­löä ja vuotta kohden vaihteli vuosina 2003–2013 noin 10,5 tonnista vajaaseen 12 tonniin. Asuminen, liikkuminen ja ruoka muodostavat kulutuksen kuormituksesta valtaosan. Viime vuosina hiilijalanjälki sekä asumisessa että henkilöautoliikenteessä on pienentynyt, kun taas elintarvikkeiden jalanjälki on pysynyt ennallaan. Kotitalouksien kulutusmenojen kasvihuo­nekaasupäästöt muodosta­vat 70 % Suomen kulutusperus­teisista kasvihuonekaasupäästöistä.

Kulutuk­sen suuntaaminen vähäpäästöisiin tuotteisiin ja palveluihin pienentää kuormitusta. Lisäksi uudet teknologiat ja palvelut muuttavat kulutusta ja markkinoita. Ihmiset eivät kuitenkaan aina ole rationaalisia toimijoita, eivätkä ympäristöystävällisemmät tuotteet välttämättä pärjää markkinoilla. Ku­lutukseen voidaan kuitenkin vaikuttaa ohjauskeinoilla, kuten energian ja polttoaineiden hinnoittelulla, rakenta­misen ja korjausrakentamisen säädöksillä, liiken­neinfrastruktuurilla, liikenteen hinnoittelulla sekä in­formaatio-ohjauksella. Kulutuksen lisäksi kotitaloudet säästävät ja inves­toivat. Investointiratkaisut vaikuttavat myös kotitalouksien hii­lijalanjälkeen.

Ruokavaliomme ei ole suositusten mukainen

Ruokavaliolla on vaikutusta ihmisten terveyteen ja ruoan ympäristökuormitukseen, jota ravitsemussuositusten mukainen kasvispainotteinen ruokavalio vähentää. Kasvis- tai eläinperäisen elintarvikkeen valinta, ruokahävikki ja tuotantotapa vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen, ympäristön rehevöitymiseen, haitta-ainekuormituksen kasvuun sekä luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen.

Kasvis- liha ja kalaperäisten elintarvikkeiden kulutusmäärät

Lihatuotteiden kulutus kasvoi 1970-luvun alussa, tasoittui sitten ja kääntyi taas kasvuun 1990-luvulla. Lihan kulutus on ollut lievässä kasvussa 90-luvun puolesta välistä lähtien. Viime vuosina olemme syöneet lihaa runsaat 80 kiloa vuodessa. Naiset ja nuoret ovat siirtyneet käyttämään enemmän siipikarjan kuin naudan tai sianlihaa. Punaisen lihan kulutus on pysynyt melko vakaana. Maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksen mukaan punaista lihaa ja lihavalmisteita ei tulisi syödä yli 500 g viikossa. Kalan kulutus on pysynyt vuosikymmenestä toiseen melko vakaana. Kasvisten ja hedelmien käyttö lisääntyy tasaisesti, joskin suositusten mukaiseen puoleen kiloon päivässä on edelleen matkaa. 

Ruoantuotanto ja -kulutus aiheuttavat reilun viidenneksen kulutuksen ilmastovaikutuksista eli hiilijalanjäljestä. Suurin osa ruoan ilmastovaikutuksista syntyy lannoitteiden käytön kuormituksesta maaperään tai suoraan eläimistä. Ruoantuotannon ympäristövaikutuksia voidaan vähentää jonkin verran, mutta toisin kuin esimerkiksi liikenteessä ja asumisessa, näköpiirissä ei ole nopeasti toteutettavia uusia teknologisia ratkaisuja. Ruoankulutuksen ilmastovaikutuksia voidaan vähentää suosimalla mahdollisimman vähän kuormittavia ruokia ja minimoimalla ruoan hävikkiä. Ruokahävikkiä voi kotitalouksissa vähentää hyvällä suunnittelulla sekä lisäämällä kuluttajien tietoa pakkausmerkinnöistä, ruoan säilyttämisestä sekä ruoanvalmistuksesta. Ammattikeittiöissä ruokahävikkiä voi vähentää hyvällä suunnittelulla ja johtamisella.

Ensirekisteröityjen autojen hiilidioksidipäästöt laskeneet merkittävästi

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa tavoitteena on pudottaa liikenteen päästöt puoleen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen. Kotimaan liikenteen osuus on noin viidennes Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 % ei-päästökauppasektorin päästöistä.

Liikenteen hiilidioksidipäästöjen määrä väheni 13 % vuosina 2005–2015 lähinnä biopolttoaineiden käytön sekä maltillisen liikenteen kasvun ja henkilöautojen parantuneen energiatehokkuuden ansiosta. Vuonna 2016 liikenteen päästöt kasvoivat biopolttoaineiden vähentyneen käytön ja kasvaneen liikennesuoritteen vuoksi.

Ensirekisteröityjen autojen hiilidioksidipäästöt

Ensirekisteröityjen henkilöautojen laskennalliset CO2-päästöt olivat vuonna 2017 keskimäärin 118,8 g/km.  Uusien henkilöautojen hiilidioksidipäästöt kilometriä kohti ovat vähentyneet vuodesta 2007 vuoden 2017 loppuun mennessä noin 33 %. Päästöjen on tulevina vuosina ennakoitu vähenevän 2–3 % vuodessa.

Sähkö- ja kaasuautojen suosio on selvässä kasvussa Suomessa. Vaihtoehtoisilla käyttövoimilla (ladattavat hybridit, sähkö, kaasu, flexifuel) kulkevia henkilöautoja ensirekisteröitiin vuonna 2017 yhteensä 3 489 kappaletta, mikä on 117 % enemmän edellisvuoteen verrattuna. Suomessa oli vuoden 2016 syyskuussa yhteensä lähes 6000 täyssähköautoa ja ladattavaa hybridiä sekä lähes 3000 kaasukäyttöistä autoa.

Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman mukaan liikenteen päästöjä vähennetään korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla ja vähäpäästöisillä sekä parantamalla ajoneuvojen ja liikennejärjestelmän energiatehokkuutta. Sähköautoille on tarjolla hankintatukea, ja vanhojen autojen muuntamista bio- ja flexfuel-autoiksi edistetään. Samalla vauhditetaan sähköisten latausasemien ja biokaasua tarjoavia tankkausasemien rakentamista ja lisätään taloyhtiöiden sähköautojen latauspisteitä. Kaupunkiseutujen liikennejärjestelmiä kehitetään maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimusten kautta, täydennysrakentamista edistetään ja työpaikkoja ja palveluita ohjataan liikenteen solmukohtiin. Pyöräilyä ja kävelyä edistetään kuntien ja valtion yhteisellä ohjelmalla.

Yhdyskuntajätteen kierrätys edellyttää uusia toimia

Yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteet tulevat kiristymään. Muutosten keskeisenä tavoitteena on edistää kiertotaloutta sekä vähentää kaatopaikoille ja polttoon menevän jätteen määrää. Joulukuussa 2017 EU:ssa päästiin alustavaan sopuun kuuden jätealan direktiivien muuttamisesta jäsenmaiden, parlamentin ja komission kesken kolmikantaneuvottelussa. Tavoitteena on, että yhdyskuntajätteestä kierrätettäisiin 55 prosenttia vuonna 2025, 60 prosenttia vuonna 2030 ja 65 prosenttia vuonna 2035.

Yhdyskuntajätteen kertymät SUomessa ja EU27-maissa (kg/as/v)

Kaikesta syntyvästä jätteestä yhdyskuntajätteen osuus on Suomessa vain noin kolme prosenttia ja vuonna 2015 yhdyskuntajätettä kertyi noin 2,7 miljoonaa tonnia. Noin 65 prosenttia tästä jätteestä syntyy kotitalouksissa ja loput 35 prosenttia hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassa. Yhdyskuntajätettä kertyy vuosittain asukasta kohden noin 500 kiloa. Suomen yhdyskuntajätemäärä asukasta kohti on ollut 2000-luvulla alhaisempi kuin EU:n vastaava keskimääräinen lukema.

Yhdyskuntajätteen kierrätysaste on pysytellyt viime vuodet reilun 30 prosentin tasolla. Vuoden 2015 yhdyskuntajätetilastot tuotettiin uudella, täsmentyneellä menetelmällä. Tämä vaikutti siihen, että yhdyskuntajätteen kierrätysaste nousi yli 40 prosenttiin. Jäteasetuksen mukaista 50 prosentin kierrätystavoitetta vuoteen 2016 ei tilastoinnin tarkentumisesta huolimatta saavutettu.

Jätteen syntyä voidaan vähentää ja kierrätystä lisätä mm. edistämällä ekologista tuotesuunnittelua, kehittämällä tuottajavastuujärjestelmiä ja uudenlaisia liiketoimintamalleja sekä kannustamalla kulutustottumusten muutokseen. Biojätteiden synnyn ehkäisyn suuri potentiaali on ruokahävikin vähentämisessä. Rakentamisessa materiaalin käyttöä voidaan optimoida suunnittelussa, pidentämällä rakennusten elinkaarta sekä rakennusten monikäytöllä. EU:n jätedirektiivin mukaan tekstiilijätteiden erilliskeräys on järjestettävä vuoteen 2025 mennessä.

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyvät varaukset sekä tarpeet lisätutkimukselle

Vaikka Suomessa on ympäristötietoa saatavilla kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen hyvin, ei meillä ole käytössä julkisen kulutuksen ja hankintojen vaikutuksista kattavia ja systemaattisesti seurattavia indikaattoreita. Lisäksi monet kulutusta seuraavat indikaattorit eivät tiivistä moninaista tietoa, vaan kertovat joko taloudellisista panoksista tai vaikutuksista ilmastoon. Parhaillaan kehitetään indikaattoria kulutuksen hiilijalanjäljelle ja materiaalitehokkuudelle.   

Julkisten hankintojen kestävyydestä tai innovatiivisuudesta ei koota vuosittain tietoa. Ympäristöministeriö on teettänyt muutamia otantaselvityksiä julkisten hankintojen kestävyystavoitteiden toteutumisesta, mutta Suomessa ei ole toistaiseksi kattavaa seurantaindikaattoria. Reilu kauppa ry on teettänyt vuosittain kyselytutkimuksen, joka kokoaa tietoa julkisten hankintojen vastuullisuudesta.

Ruokajätteen vähentäminen on sekä YK:ssa että EU:ssa tärkeä tavoite, mutta toistaiseksi käytössä ei vielä ole yhtenäistä metodologiaa ja seurantaa ruokahävikille. Määritelmää ja seurantajärjestelmää kehitetään parhaillaan.

*****

Tulkintatekstin on koonnut Taina Nikula ympäristöministeriöstä.

Tulkintateksti on laadittu yhteistyössä ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, Suomen ympäristökeskuksen sekä Luonnonvarakeskuksen virkamiesten ja asiantuntijoiden kanssa.

 

Lähteet

Kierrätyksestä kiertotalouteen – valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023. Pdf-versio. 

Laaksonen, J., Pietarinen, A., Salmenperä, H., Merilehto, K. (2017). Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023 (Taustaraportti). Suomen Ympäristö 3/2017.

Salo, M., Nissinen, A., Mäenpää, I., Heikkinen, M. (2016). Kulutuksen hiilijalanjäljen seurantaa tarvitaan. Tieto & Trendit – Talous- ja hyvinvointikatsaus 1/2016.

Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030 – Kohti ilmastoviisasta arkea (2017). Ympäristöministeriön raportteja 21/2017

Kuvat

Suomalaisen keskimääräiset kulutusmenot ja kulutuksen hiilijalanjälki 2003 – 2013, Suomen ympäristökeskus ja Oulun yliopiston Thule-instituutti (Excel-tiedosto)

Elintarvikkeiden kulutus henkeä kohti, Luonnonvarakeskus, Ravintotase (Excel-tiedosto)

Ensirekisteröityjen henkilö- ja pakettiautojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt, Trafi, Verohallinto

Yhdyskuntajätteen kertymät Suomessa ja EU-27 maissa keskimäärin asukasta kohden vuodessa, Tilastokeskus, SYKE ja Eurostat

Kommentit
Lisää kommentti
Katja Hintikainen
Vaikka yksityisen kulutuksen hiilijalanjälki on laskusuunnassa, on syytä tiedostaa, että se on kaukana kestävästä tasosta. Suomalaisten hiilijalanjälki on eurooppalaisittain verrattuna korkea. Samalla ilmastotieteellinen tutkimustieto osoittaa selvästi, että nykyiset päästövähennystavoitteet ovat riittämättömiä, jos tavoitellaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaista 1,5 asteen lämpenemistä. Suomen tulisi tavoitella 60 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Lisäksi arvioidaan jo, että Suomen kaltaisen maan päästöjen tulisi olla negatiivisia vuosisadan puoleen väliin mennessä. Tämä asettaa entistä kovempia paineita saada myös asumisen, liikkumisen ja ruuan hiilidioksidipäästöt nopeaan laskuun.

Kuluttajille on tarjolla runsaasti tietoa ilmastoystävällisestä ruokavaliosta, elämäntavoista ja valinnoista. Kuluttaja voi valinnoillaan pienentää hiilijalanjälkeään merkittävästi. Esimerkiksi Sitra on laatinut julkaisun, jonka vinkeillä omaa hiilijalanjälkeään voi vähentää kolmanneksella. On kuitenkin selvää, että hiilidioksidipäästöjen saattaminen kestävälle tasolle, ei voi olla vain kuluttajien vastuulla. Aivan kuten tekstissä mainitaan, yksityistä kulutusta voidaan ohjata muun muassa verotuksen, tukien ja lainsäädännön keinoin. Keskeistä on päästä eroon fossiilisista polttoaineista, mukaan luettuna turve, energiantuotannossa. Muita keinoja ovat myös lentovero, sähkö- ja biokaasuautojen lisääminen sekä kasvisruokavalion lisääminen kouluissa ja oppilaitoksissa. Kaikki nämä vaativat poliittista ohjausta.
Kirjoitettu 19.4.2018 13:10.
Sauli Rouhinen
Kulutuksella on yhä pidempiä vaikutusketjuja. Ruoka on aivan keskeinen kulutussektori, ja sen arvo- ja materiaketjut ulottuvat useimmille "mustaan laatikkoon" eli tuntemattomiin maihin ja ympäristöihin. Tohtori Kaisa Karttusen selvitys kestävästä ruokajärjestelmästä kannattaa jokaisen lukea, niin ymmärrys lisääntyy merkittävästi. Tuore julkaisu löytyy sähköisenä ajatushautomo e2:n sivulta
http://e2.fi/publication/49
Kirjoitettu 20.4.2018 15:28.
Niko H Humalisto
Julkiset hankinnat koreilevat otsikkotasolla. Kuitenkaan tälle 30-35 miljardin kuluerälle ei kuitenkaan ole kehitetty indikaattoria? Kenties joku oma pieni työryhmänsä pohtimaan aihetta pidemmälle? Kysymys yhteisistä indikaattoreista nousee esille esimerkiksi SYKE:n raportissa koskien kestäviä julkisia hankintoja, https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/228340/SYKEra_32_2017.pdf?sequence=4 .
Kirjoitettu 9.5.2018 19:42.
Kaisa Korhonen-Kurki
Helsingin yliopitson kestävyystieteen instituutti HELSUS järjesti aiheesta keskustelutilaisuuden 17.4. Keskustelun yhteenveto on mahdollista lukea täältä: https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/yhteenveto.huhtikuu.pdf


Keskustelussa todettiin, että julkisella kulutuksella on suuri merkitys koska sen suuruus on jopa 30 miljoonaa euroa vuodessa, mutta kuitenkin on olemassa vain vähän tietoa miten seurata julkisen kulutuksen kestävyyttä. Lisäksi todettiin yleisesti, että hinta ohjaa edelleen hankintoja ja kulutusta, vaikka tietoa kestävämmistä valinnoista olisikin saatavilla.
Kirjoitettu 24.5.2018 9:41.
Salla
Tuntuu vaikealta uskoa, että tavaroiden ja vaatteiden kulutus ei olosi kasvussa. Kuitenkin kulutustavaroita myyvillä firmoilla menee aika kokonajan paremmin ja uusia kauppakeskuksia tupsahtelee kuin sieniä sateella. Onko kaupunkien jokainen nurkka pakko täyttää kaupoilla? Tässä olisi kaavoittajillakin vastuunsa kannettavana. Kauppojen tuomat veroeurot rajoittuvat kuitenkin melkein aina työntekijöiden palkkasta maksettaviin veroihin, koska hyvin harva kauppakeskuksen yrityksistä maksaa veronsa siihen kuntaan. Tukemalla palvelun tuottajia (kampaajat, hierojat, tavaroiden korjaajat) pienemmällä verotuksella, voitaisiin ohjata kuluttajien euroja kestävämpään suuntaan.
Kirjoitettu 1.11.2018 6:23.
Meri Lundahl
Julkisilta hankinnoilta tosiaan puuttuu indikaattori kokonaan, vaikka ne on nimenomaan mainittu korin otsikossa. Julkisten hankintojen kestävyyttä voitaisiin seurata esim. samaan tapaan kuin Kulutuksen hiilijalanjälki -indikaattori seuraa kotitalouksien hiilijalanjälkeä kategorioittain.

Lisäksi säätäisin toisen indikaattorin nimeä: mielummin "Kasvi- ja eläinperäisten elintarvikkeiden kulutus", sillä siinä tulee esille nimenomaan se jako, joiden välistä balanssia halutaan muuttaa. Eläinperäisten elintarvikkeiden joukossa esim. liha saa helposti ylikorostuneen merkityksen maitotuotteiden kustannuksella. On totta, että lihan hiilijalanjälki on maitotuotteita suurempi, mutta jos jatketaan keskittymistä pelkkään lihan rajoittamiseen, on vaarana, että kuluttajat alkavat kompensoida tätä kasvavalla maitotuotteiden kulutuksella, mikä on merkittävä terveys- ja eettinen ongelma, vaikka saattaisikin johtaa hieman alhaisempaan kokonaishiilijalanjälkeen. Sen takia otsikkotasolla olisi tärkeä vetää huomio kaikkeen eläintuotantoon. Itse indikaattorin sisältö on hyvä - hyvä että useampiakin eri elintarvikekategorioita on seurannassa eritelty.
Kirjoitettu 25.11.2018 11:05.
Selaa blogin artikkeleita