Mitä faktat kertovat vuonna 2017?

Asuminen ja yhdyskunnat: asukastiheys suurilla kaupunkiseuduilla kasvaa ja yli 75-vuotiaista yhä useampi asuu kotona

Julkaisupäivä 21.12.2017 11.00 Blogit

Asumiseen ja yhdyskuntiin vaikuttavia keskeisiä muutostekijöitä ovat väestörakenne ja kaupungistumiskehitys sekä ilmastonmuutos (ks. valtioneuvoston muutostekijät http://vnk.fi/tulevaisuustyo/muutostekijakortit).

Väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa haasteita ikääntyneiden asumiselle. Elinympäristön esteettömyyteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota, ja helposti saavutettavat palvelut parantavat ikääntyneiden mahdollisuuksia asua itsenäisesti omassa kodissaan. Kotona asuvien yli 75-vuotiaiden osuus on kasvanut.

Kaupungistumiskehityksen myötä asukastiheys on kasvanut viime vuosina etenkin usealla suurella kaupunkiseudulla. Eheä yhdyskuntarakenne takaa kysynnän joukkoliikennepalveluille, mutta yhdyskuntarakennetta tiivistettäessä tulee huolehtia myös viheralueiden säilyttämisestä. Seutujen väliset erot kasvavat, kun uudisrakentaminen painottuu vain suurimmille kaupunkiseuduille joilla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa yhdyskuntarakenteen kehitykseen. Korkeiden asumiskustannusten kasvu on laantunut suurilla kaupunkiseuduilla. Oikein sijoittunut ja riittävä tuotanto hillitsee asuntojen hintoja ja vuokria. Päivittäistavarakaupan saavutettavuus on viime vuosina heikentynyt kaupan keskittymisestä ja myymäläverkon harvenemisesta johtuen.

Ilmastonmuutos aiheuttaa yhdyskuntien kestävyydelle haasteita sekä hillinnän että sopeutumisen osalta. Hillinnän osalta keskeistä on mm. yhdyskuntarakenteeseen vaikuttaminen. Kun arkimatkoja voidaan tehdä muilla kulkuvälineillä kuin henkilöautolla ja kuljetut automatkat jäävät lyhyiksi, ovat liikenteen päästöt myös pieniä. Yhdyskuntien sopeutumista puolestaan edistetään mm. tehostamalla tulviin varautumista. Merkittävillä tulvariskialueilla asuu noin 6000 ihmistä.

 

Yli 75-vuotiaista lähes 91 prosenttia asuu kotona

Kotona asuvien yli 75 vuotta täyttäneiden määrää kuvaava indikaattori ilmaisee vuoden lopussa kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden ja vanhempien osuuden prosentteina vastaavanikäisestä väestöstä. Indikaattori on yhteiskunnallisesti kattava, koska sen voidaan katsoa sisältävän ominaisuuksia useiden kotona asumista edistävien toimien vaikutuksista.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton laatusuosituksessa vuonna 2013 asetettiin tavoitteeksi, että vuonna 2017 91‒92 % yli 75-vuotiaista asuu kotona.

Kotona asuvat yli 75 vuotiaat

Kotona asuvien yli 75-vuotiaiden prosentuaalinen osuus on ollut kasvussa vuodesta 2012 lukien. Vuoden 2016 lopussa 90,9 prosenttia yli 75 vuotiaista asui kotona. Ikäluokkaan kuuluvat ovat myös parempikuntoisia verrattuna aiempiin sukupolviin. Toisaalta myös aiempaa huonokuntoisempia iäkkäitä asuu kotona.

Valtakunnallisena tavoitteena on nostaa kotona asuvien yli 75-vuotiaiden määrää edelleen. Tähän pyritään kiinnittämällä yhä enemmän huomiota elinympäristön esteettömyyteen (mm. kulkureittien esteettömyys ja kulkuvälineiden matalalattiaratkaisut). Rakennuksen esteettömyyttä toteutetaan uudisrakentamisessa sekä korjaamalla rakennuksia. Esteettömyyttä edistävät korjausavustukset. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) myöntää korjausavustuksia ikääntyneiden ja vammaisten asuntojen korjaamiseen, liikkumisesteiden poistamiseen (mm. luiskien rakentaminen, automaattiovet) sekä hissien rakentamiseen hissittömiin kerrostaloihin. Kotona asumista tukevat vahvasti myös kotiin tuotavien palveluiden tarjonta, kuten kotihoito ja ateriapalvelut.

 

Korkeiden asumiskustannusten kotitalouksien osuus on laskenut suurilla kaupunkiseuduilla

Asumiskustannuksia tarkastellaan indikaattorilla, joka kertoo yli 40 prosenttia nettotuloista asumiskustannuksiin käyttävien kotitalouksien osuuden kaikista kotitalouksista.

Kotitaloudet joilla asumiskustannusten tulo-osuus yli 40%

Vuonna 2015 asumiskustannukset ylittivät 40 prosenttia nettotuloista noin 171 000 kotitaloudessa. Tämä määrä on laskenut selvästi kahdesta edellisestä vuodesta, jolloin määrä oli noin 190 000 kotitaloutta.

Korkeat asumiskustannukset rasittavat erityisesti vuokralla asuvia. Vuonna 2015 korkeat asumiskustannukset rasittivat vuokralla asuvista kotitalouksista n. 13 - 18 prosenttia asumispaikasta riippuen. Suurilla kaupunkiseuduilla (pääkaupunkiseutu ja muut yli 100 000 asukkaan kaupungit) osuus oli laskussa edeltävään vuoteen verrattuna.

Omistusasunnoissa asuvista kotitalouksista korkeiden asumiskustannusten osuus pysyi asumispaikasta riippumatta lähes samana, noin 2 prosentissa. Keskeinen syy tähän on matala korkotaso. Omistusasuntolainojen lyhennyksiä ei lasketa mukaan asumiskustannuksiin vaan niitä tarkastellaan säästämisen muotona.

Liian suuret asumiskustannukset aiheuttavat seutujen yhdyskuntarakenteen hajautumista. Kysyntään nähden riittämätön asuntotarjonta hyvillä esim. joukkoliikenteen järjestämisen kannalta optimaalisilla alueilla nostaa asuntojen hintoja ja vuokria, jolloin kotitaloudet hakeutuvat asumiskustannuksiltaan edullisempien ratkaisujen perässä kauemmas keskustoista. Tämä lisää esim. henkilöautoilun tarvetta ja vaikeuttaa joukkoliikenteen ja palvelujen järjestämistä kestävällä tavalla myös tulevaisuudessa. Kun arkimatkoja voidaan tehdä muilla kulkuvälineillä kuin henkilöautolla ja kuljetut automatkat jäävät lyhyiksi, ovat liikenteen päästöt myös pieniä. Valtion ja kasvukeskuskuntien väliset maankäyttöä, asumista ja liikennettä yhteen sovittavat MAL-sopimukset ovat yksi väline tämän ongelman hallinnalle.

Asumisen kustannuksiin voidaan vaikuttaa myös mm. aktiivisella maapolitiikalla ja toimivilla rakennus- ja asuntomarkkinoilla. Oikein sijoittunut ja riittävä asuntotuotanto hillitsee asuntojen hintoja ja vuokria, jotka vaikuttavat kotitalouksien asumiskustannuksiin.

 

Asukastiheys on kääntynyt kasvuun etenkin suurilla kaupunkiseuduilla

Vähintään 20 asukasta hehtaarilla on nähty asukastiheydeksi, joka tukee kannattavan joukkoliikenteen järjestämistä. Tämän asukastiheyden ylittävillä alueilla asuvien osuus toimii indikaattorina, joka kuvaa yhdyskuntarakenteen kehitystä ja joukkoliikenteen edellytyksiä. Indikaattorissa asukastiheys on määritetty 250 m x 250 m tilastoruuduittain, ja tarkastelussa ovat mukana vain kyseisenä vuonna taajama-alueeseen kuuluneet ruudut.

Vahintään 20 as./hehtaari asuvien osuus kaupunkiseututaajamissa

Kaikista taajama-alueilla asuvista vähintään 20 asukasta hehtaarilla -alueilla asuvien osuus laski vuodesta 2000 vuoteen 2012 saakka. Tämän jälkeen osuus on kääntynyt loivaan kasvuun. Käänteen taustalla on kerrostalorakentamisen osuuden kasvu ja täydennysrakentamisen vahvistuminen suhteessa taajamien reunoille sijoittuvaan laajentumiskasvuun.

Asukastiheys on kasvanut viime vuosina etenkin usealla suurella kaupunkiseudulla, joilla on parhaimmat edellytykset toimiviksi joukkoliikennekaupungeiksi. Riittävä tiiviys ja asukaspohja takaavat kysynnän taajaan liikennöiville joukkoliikennepalveluille, jolloin joukkoliikenteen kulkutapaosuus on melko korkea. Kaupungistumiskehityksen myötä yhä useampi suomalainen asuu tällaisella alueella.

Keskisuurilla ja pienillä kaupunkiseuduilla tiivis asutus keskittyy suurelta osin keskustaan ja sen reunavyöhykkeelle. Keskisuurilla seuduilla joukkoliikennekäytäviä on vain muutamia ja vuorovälit ovat suhteellisen harvoja. Pienillä kaupunkiseuduilla ei joukkoliikennepalveluja juuri ole. Keskisuurilla kaupunkiseuduilla määrätietoinen täydennysrakentaminen tukee joukkoliikennepalvelujen säilymistä lähiöissä. Uudet liikennepalvelut voivat tuoda myös pienemmän mittakaavan joukkoliikenneratkaisuja pienille ja keskisuurille kaupunkiseuduille. 

Kaupunkiseutujen tiivistymistä tukevat väestön ikääntymiskehitys, pienten asuntokuntien yleistyminen ja aiempaa kaupunkimaisemmiksi muuttuneet asuntotoiveet (Strandell 2017). Kaupunkiseuduilla kaavoissa on kuitenkin paljon aluevarauksia myös uusille väljille reuna-alueiden pientaloalueille (Ristimäki ym. 2017). Kuntien investoinnit näihin alueisiin kasvattavat painetta niiden toteuttamiselle, vaikka ne toteutuessaan hajauttaisivat yhdyskuntarakennetta. Toisaalta kaavat sisältävät myös kohtuullisen hyviä sijainteja kaupunkipientalomaiseen täydennysrakentamiseen, mikä voi tarjota vaihtoehtoja esimerkiksi lapsiperheiden asumiselle kohtuullisella etäisyydellä keskustasta.

 

Päivittäistavarakaupan saavutettavuus on heikentynyt myös kaupunkiseuduilla

Päivittäistavarakaupan palveluja käytetään keskimäärin useammin kuin kolme kertaa viikossa, joten niiden sijainnilla on merkittävä vaikutus arjen sujuvuuteen. Palvelujen saavutettavuudella on suuri merkitys erityisesti autottomille ja ikääntyneille asukkaille. Helposti saavutettavat palvelut parantavat ikääntyneiden mahdollisuuksia asua itsenäisesti omassa kodissaan, ja tämän vuoksi monet ikääntyneet hakeutuvatkin asumaan lähelle palveluja.

Indikaattori kuvaa linnuntietä enintään 500 metrin etäisyydellä lähimmästä päivittäistavarakaupasta asuvien osuutta tiheän taajaman alueella.

vahintään 500 metrin etäisyydellä lähimmästä päivittäistavarakaupasta asuvien osuus kaupunkien tiheän taajaman alueella

Päivittäistavarakaupan saavutettavuus kaikilla kaupunkiseuduilla yhteensä on hieman parantunut 2000-luvun aikana. Muutoksen taustalla on kaupungistumiskehitys, jonka myötä yhä useampi asuu tiiviisti rakennetuilla kaupunkialueilla, joilla kauppaan on yleensä lyhyt matka. Kauppaa on myös pyritty ohjaamaan keskustoihin ja asuinalueiden keskuksiin. Saavutettavuus on parantunut suuremmilla kaupunkiseuduilla, mutta heikentynyt lievästi monilla pienillä kaupunkiseuduilla ja erityisen paljon maaseudulla. 

Vuoden 2012 jälkeen päivittäistavarakaupan saavutettavuus kaupunkiseuduilla on kuitenkin hieman heikentynyt. Keskeisenä syynä on kaupan keskittyminen ja myymäläverkon harveneminen, jonka vaikutukset näkyvät selvemmin vasta tulevina seurantavuosina. Samanaikaisesti myös kaupan palvelujen ja erityisesti kotitalouksien ruokahankintojen toimitustavat ovat muuttumassa.

 

Merkittävillä tulvariskialueilla asuu noin 6000 ihmistä

Tulvariskejä ja niiden hallintaa seurataan osana kansallisia ilmastonmuutokseen sopeutumista. Tulva- sekä muihin sää- ja ilmastoriskeihin varautuminen on ennakointia, jolla pyritään vähentämään ja ehkäisemään ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen sekä moderniin infrastruktuuriin kohdistuvia riskejä. Tulvakeskus ennustaa ja varoittaa tulvista sekä ylläpitää niihin liittyvää jatkuvaa tilannekuvaa ja tulvakarttapalvelua, josta voi tarkistaa asuuko tulva-alueella.

Asukkaiden määrä merkittävillä tulvariskialueilla -indikaattori kuvaa tulvariskiä harvinaisella tulvalla (tilastollinen toistuvuus n. 1 %, 1/100a, paitsi jos merkittävyyden aiheuttaa joku muu tulvatyyppi kuin avovesitilanteen tulva, esim. jäistä aiheutuva tulva). Indikaattorissa huomioidaan ne asukkaat, jotka asuvat tulvavaara-alueella ja joiden asuntoja ei ole tulvasuojeltu pysyvästi.

Asukkaiden lukumäärä merkittävillä tulvariskialueilla

Suomessa on noin 100 aluetta, joilla vesistöjen tai meriveden pinnan nousu voi aiheuttaa ihmisiin, rakennuksiin tai muuhun yhdyskuntaan kohdistuvia tulvavahinkoja. Näistä 21 on nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi.

Merkittävillä tulvariskialueilla asuu Suomessa noin 6000 ihmistä. Asukasmäärät ovat paikoitellen nousseet, johtuen mm. siitä että tietojen perustana olevasta rakennus- ja huoneistorekisteriä on päivitetty. Myös tulvakarttoja tai niiden pohjana käytettyä korkeusmallia päivitetään aika-ajoin, mikä voi aiheuttaa muutoksia lukuihin. Merkittävät tulvariskialueet tarkistetaan vuoden 2018 lopussa. Alueiden määrään ja rajoihin voi tulla muutoksia, joiden seurauksena indikaattoreissa voi tapahtua isojakin muutoksia

Tulvariskien hallinnan toimenpiteiden myötä tulvariskien ja asukkaiden määrän tulvariskialueilla tulisi vähitellen vähentyä. Esimerkiksi uusia asuinrakennuksia ei enää juurikaan rakenneta tulvavaara-alueille, tai mikäli rakennetaan, otetaan tulvavaara huomioon esim. korottamalla tai rakentamalla alin kerros mahdollisimman vähän haavoittuvaksi. Olemassa olevaa rakennuskantaa ei kuitenkaan juuri poistu näiltä alueilta, joten kehitys näkyy vasta hyvin pitkällä aikavälillä.

Vesistö- ja merivesitulvien ohella on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota rankkasateisiin ja niistä aiheutuviin hulevesitulviin tiiviisti rakennetuilla alueilla. Tulviin varaudutaan riskien hallinnan suunnittelulla, alueellisilla tulvakartoilla ja toteuttamalla muita suunniteltuja toimenpiteitä. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään tavoitteet sekä toimenpiteet tulvariskien hallitsemiseksi. Pääpaino on nykyisin muissa kuin merkittävää rakentamista sisältävissä toimenpiteissä kuten esimerkiksi rakentamisen ohjaaminen tulvavaara-alueiden ulkopuolelle, tulvavesien pidättäminen ja tulvista varoittaminen. Kaupungissa rankkasateiden aiheuttamia hulevesitulvia voidaan ehkäistä tehostamalla hulevesien hallintaa ja rakennusten suojausta sekä lisäämällä viher- ja vesialueita ja muita vettä viivyttäviä pintoja kaupunkirakenteiden lomaan.

 

Indikaattoreihin ja tulkintaan liittyvät varaukset sekä tarpeet lisätutkimukselle

Noin kuuden vuoden välien toteutettava asukasbarometri tuottaa tärkeää asuminen ja yhdyskunnat -koriin liittyvää tietoa. Vuoden 2016 asukasbarometri on julkaistu Suomen ympäristökeskuksen julkaisusarjassa. Ks. Strandell, A. (2017).

Tulvariski-indikaattoria kehitetään ja jatkossa indikaattorin arvoon voivat vaikuttaa mm. tulvan todennäköisyyden tai haavoittuvuuden muuttuminen, kartoitusmenetelmien kehittyminen ja paikkatietoaineistojen päivitys, sekä muutokset tulvakartoitetun alueen koossa/merkittävän tulvariskialueen rajauksessa.

 

Tulkintatekstin on koonnut Laura Höijer, ympäristöministeriö.

Tulkintateksti on laadittu yhteistyössä ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen sekä maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten ja asiantuntijoiden kanssa.

 

Lähteet

Ristimäki, M., Tiitu, M., Helminen, V., Nieminen, H., Rosengren, K., Vihanninjoki, V., Rehunen, A., Strandell, A., Kotilainen, A., Kosonen, L., Kalenoja, H., Nieminen, J., Niskanen, S, Söderström, P. (2017). Yhdyskuntarakenteen tulevaisuus kaupunkiseuduilla - Kaupunkikudokset ja vyöhykkeet. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2017.

Strandell, A. (2017). Asukasbarometri 2016 – Kysely kaupunkimaisista asuinympäristöistä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2017.

Kuvat

1. Kotona asuvat yli 75 –vuotiaat, THL sotkanet.fi

2. Asumismenot: Korkeiden asumiskustannusten kotitalouksien osuus, Tilastokeskuksen laatima Excel-taulukko

3. Yhdyskuntarakenteen eheys ja joukkoliikenteen toimintaedellytykset, Suomen ympäristökeskus

4. Päivittäistavarakauppojen saavutettavuus, Suomen ympäristökeskus

5. Tulvariskialueella asuvien määrä, Suomen ympäristökeskus

 

Kommentit
Lisää kommentti
elisa.aattela@sisailmatutkimuspalvelut.fi
Sisäilman puhtaus on yksi kestävän kehityksen toteutuma. Tällä hetkellä sisäilma ei ole puhdasta vaan sitä myrkyttävät rakennusmateriaalien biosidit ja märkä rakentaminen edellyttää niiden käyttöä. Rakentamalla kuivasti ei tarvita biosidejä. Rakennusten ylläpidossa, siivouksessa käytetään aineita jotka myrkyttävät sisäilmaa. Käyttämällä materiaaleja ja aineita jotka eivät sisällä myrkyllisiä aineita puhdistuu myös sisäilma. Myrkytön sisäilma on terveellistä ja turvallista hengittää. Vietämme 90% elämästämme sisätiloissa joten sisäilman laadulla on suuri merkitys kansakuntamme terveydentilaan.
Kirjoitettu 30.5.2018 9:53.
elisa.aattela@sisailmatutkimuspalvelut.fi
Tervehdys,

Olemme tehneet yhdessä FICAM:n, SEA-IN:n ja Mirja Salkinoja-Salosen kanssa 2 min videon uudesta sisäilman tutkimusmenetelmästä. Pääset katsomaan sen osoitteessa www.sisailmatutkimuspalvelut.fi
Kestävän kehityksen suuntaviivat puhtaan sisäilman osalta ovat myrkyllisten aineiden vähentäminen rakentamisessa ja ylläpidossa sekä märän rakentamisen lopettamisessa
Kirjoitettu 30.5.2018 9:55.
Kristiina Ruohonen
Liittyen indikaattoriin "Kotona asuvat yli 75-vuotiaat". On vaikea arvioida, miten suuri osa kotona yksin asuvista yli 75-vuotiaista mahdollisesti kotihoitoa tarvitsevista vanhuksista on tyytyväisiä omaan asumistilanteeseensa. Näin ollen mittari ei välttämättä kuvasta hyvinvointia. Toivoisimme, että kotona asuvat, mutta siellä heikosti pärjäävät vanhukset pääsisivät matalammalla kynnyksellä laitoshoitoon.
Kirjoitettu 30.8.2018 18:36.
Sami Pirkkala
Olet Kristiina aivan oikeassa. Tutkimustieto siitä miten yli 75 vuotiaat itse ja heidän läheisensä suhtautuvat kotona asumiseen olisi arvokasta. Ehkä sellaista onkin, tietääkö joku?
Kirjoitettu 31.8.2018 10:02 vastauksena kirjoittajalle Kristiina Ruohonen.
Raija Hynynen, ympäristöministeriö
Ikääntyneiden asuinoloista on vähän saatavilla vuosittaista seurantatietoa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Sotkanetistä saa ikäryhmittäin yli 75-vuotiaasta väestöstä kotona asuvien, palveluasumisessa, tehostetutussa palveluasumisessa ja laitoshoidossa olevien määrän. Tyytyväisyyttä kotona asumiseen ei seurata säännöllisesti, eikä siitä ole saatavilla tietoa valtakunnallisesti, vaan erilaisia kyselytutkimuksia tehdään, yleensä rajatulta maantieteelliseltä alueelta. Kysymys on toki tärkeä.

Hallitukset ovat asettaneet 2000-luvulla tavoitteeksi lisätä kotona asumisen osuutta vanhuspalveluissa. Se toteutetaan kotihoidon ja muiden kotipalvelujen avulla sekä ikääntyneiden asuinoloja parantamalla (esim. valtion avustukset asuntojen korjaamiseen ja hissien rakentamiseen). On myös tarjolla asumisratkaisuja tavallisen asunnon ja palveluasumisen välissä, esim. senioritalot ja yhteisöllinen asuminen. Näitä tarvitaan lisää myös yhteisöllisen toiminnan ja sosiaalisten kontaktien takia, sillä moni iäkäs ihminen tuntee yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Tehostettua palveluasumista, jossa henkilökuntaa koko ajan paikalla, on edelleenkin tarjolla tulevaisuudessa niille, joille kotona asuminen ei ole mahdollista.
Kirjoitettu 11.9.2018 17:58 vastauksena kirjoittajalle Sami Pirkkala.
Selaa blogin artikkeleita