Mitä faktat kertovat?

Asuminen ja yhdyskunnat 2019: Suomen rivakka kaupungistuminen ja väestörakenteen muutos haastavat yhteiskunnan uudistumiskyvyn

Julkaisupäivä 6.6.2019 9.07 Blogit

Muutokset asumisessa ja yhdyskuntien rakenteessa ja toiminnassa ovat yleensä hitaita. Muutospaineita aiheuttavat erityisesti väestön ikääntyminen, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos. Yhdyskuntien liiallista eriarvoistumista on pyritty ehkäisemään pitämällä huolta asuinalueiden turvallisuudesta, toimivuudesta ja tasapainoisesta väestörakenteesta. Varautuminen ilmastonmuutoksen myötä muuttuviin ilmasto- ja vesioloihin on aloitettu.

Muutoksiin ennakoivasti ja joustavasti sopeutuvat ja asukkailleen turvalliset ja toimivat yhdyskunnat ovat kestävän kehityksen edellytys. Tällaisissa yhdyskunnissa työpaikat, asuminen, monipuoliset palvelut, kestävät liikennejärjestelmät sekä viher- ja vesialueet tukevat taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja ympäristön hyvinvointia.

Yhä useammat yli 75-vuotiaat asuvat kotonaan, ikääntyvien hoivan laadusta ei ole kattavia pitkän aikavälin vertailutietoja

Ikääntyvien mahdollisuuksia asua kotonaan on pyritty edistämään, sillä kotona asuminen on yhteiskunnalle laitoshoitoa huomattavasti halvempaa. Useimmiten ihmiset myös haluavat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, mikäli kokevat saavansa tarvittaessa riittävästi apua arjesta selviytymiseen. Indikaattori ilmaisee kaikkien kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden osuuden vastaavanikäisestä väestöstä sekä säännöllisen kotihoidon piirissä olevien osuuden.

Kuviossa näytetään kotona asuvien vähintään 75 - vuotiaiden täyttäneiden lukumäärä vuosista 1997 vuoteen 2017 sekä Säännöllisesti kotihoidon piirissä olevat 75-vuotiaat samana aikana. Kotona on koko aikavälinä asunut noin 90 % ja säännöllisessä kotihoidonpiirissä 10 % yli 75-vuotiaista.

Suomen nykytilanne

Kotonaan asuvien osuus on 91,3 % kaikista 75 vuotta täyttäneistä ja sitä vanhemmista. Säännöllisen kotihoidon piirissä on 11,0 % vähintään 75-vuotiaista. Kotihoidon palvelujen piirissä olevista kotona asuvista noin 20 000 henkilöä eli 35 % sai vuonna 2018 paljon palveluja eli yli 60 kotikäyntiä kuukaudessa. Noin viisi prosenttia 75 vuotta täyttäneistä on hoidettavina omaishoidon tuen kautta.

Vertailu tavoitetasoihin

Agenda 2030 -päätavoite 3 on taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton laatusuosituksessa vuonna 2013 asetettiin kotimaiseksi tavoitteeksi, että 91‒92 % yli 75-vuotiaista asuu kotona vuonna 2017. Valtakunnallisena tavoitteena on nostaa kotona asuvien yli 75-vuotiaiden määrää edelleen. Uudis- ja korjausrakentamisessa kotona asumista pyritään edistämään elinympäristön esteettömyyttä parantamalla. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) myöntää korjausavustuksia, joiden tavoitteena on ikääntyneiden ja vammaisten asuntojen korjaaminen, liikkumisesteiden poistaminen sekä hissien rakentaminen. Yleisenä tavoitteena on myös tukea kotona asumista kehittämällä kotiin tuotavien palveluiden tarjontaa, kuten kotihoitoa ja ateriapalveluja. Varsinkin yksin asuville ikääntyneille nämä palvelut ovat tärkeitä.

Suomen viimeaikainen kehitys

Kotona asuvien yli 75-vuotiaiden osuus on kasvanut vuodesta 2012 alkaen. Ikäluokkaan kuuluvat ovat keskimäärin parempikuntoisia verrattuna aiempiin sukupolviin. Toisaalta myös aiempaa huonokuntoisempia ja erityisen iäkkäitä asuu kotona. Ikääntyneiden kotihoidossa asiakkaiden palvelujen tarve on viime vuosina kasvanut. Asiakkaat ovat entistä heikkokuntoisempia ja heillä on useita yhtäaikaisia sairauksia, minkä takia apua tarvitaan runsaasti. Paljon kotihoidon palveluja saavien henkilöiden määrä on vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut. Väestön vanheneminen aiheuttaa myös jatkossa lisää haasteita ikääntyneiden asumiselle.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Yksilölliset erot ikääntyneiden toimintakyvyssä ovat hyvin suuria, minkä takia indikaattorin tulkinta on haastavaa. Indikaattori ei esimerkiksi kerro suoraan siitä, miten suuri osuus ikääntyneistä asuu kotonaan vastentahtoisesti, koska riittävän hyvälaatuiseksi koettua tai tarpeeksi edullista hoitopaikkaa ei ole saatavilla. Ikääntyneiden hoivan laatua on kritisoitu runsaasti, mutta siitä ei ole saatavilla kattavia ja pitkäaikaisia vertailukelpoisia tietoja. Kotihoitoa koskevasta aikasarjasta puuttuvat vuosien 1998, 2000, 2002, 2004 ja 2006 tiedot. Näiden osalta aikasarjassa on esitetty edeltävän ja seuraavan vuoden keskiarvo.

Pienituloisilla vuokralla asuvilla kotitalouksilla kuluu paljon rahaa asumiseen

Asumiskustannusten pysyminen kohtuullisena on keskeinen hyvän elämän edellytys. Asumiskustannuksia tarkastellaan indikaattorilla, joka kertoo yli 40 prosenttia nettotuloistaan asumiskustannuksiin käyttävien kotitalouksien osuuden kaikista kotitalouksista.

Kuvassa näytetään pylväsdiagrammina Asumismenoihin yli 40 % tuloista käyttävien osuus kaikista kotitalouksista vuokra- ja omistusasujien joukossa vuosina 2002-2017, sekä samat tiedot pientuloisten kotitalouksien osuudesta viivakaaviolla. Vuokra-asujista yli 40 % käytti 15 % ja omistusasujista alle 5 %.

Suomen nykytilanne

Vuonna 2017 asumiskustannukset ylittivät 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista noin 180 000 kotitaloudessa eli 6,6 prosentissa kaikista kotitalouksista. Korkeat asumiskustannukset rasittavat erityisesti vuokralla asuvia, pienituloisia, yksin asuvia ja yksinhuoltajia sekä pääkaupunkiseudulla asuvia. Suurituloisimmalla kymmenyksellä kotitalouksista asumiseen kului vajaat 15 % nettotuloista, kun pienituloisin kymmenys kotitalouksista käytti asumiseen yli 30 % nettotuloistaan.

Vertailu tavoitetasoihin

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen tavoitteena on edistää elämäntilanteeseen sopivia asumismahdollisuuksia. Asumisen tulee olla myös kohtuuhintaista. Agenda 2030:n tavoitteena on, että kaikilla on vuoteen 2030 mennessä riittävä, turvallinen ja edullinen asunto (alatavoite 11.1). Kohtuuttoman suuret asumiskustannukset voimistavat pitkällä aikavälillä yhdyskuntarakenteen alueellista hajautumista. Kysyntään nähden riittämätön asuntotarjonta nostaa asuntojen hintoja ja vuokria, jolloin kotitaloudet hakeutuvat halvemmille alueille kauemmas keskustoista. Tämä lisää liikennetarvetta ja vaikeuttaa joukkoliikenteen ja palvelujen järjestämistä kestävällä tavalla. Kun arkimatkoja voidaan tehdä muilla kulkuvälineillä kuin henkilöautolla ja kuljetut automatkat jäävät lyhyiksi, on liikenteen ympäristötavoitteet helpompi saavuttaa. Lyhyet etäisyydet mahdollistavat myös lihasvoimin tapahtuvan edullisen ja terveyttä edistävän liikkumisen.

Suomen viimeaikainen kehitys

Korkeiden asumiskustannusten kotitalouksien osuus on laskenut vuosista 2014 ja 2013, jolloin määrä oli noin 190 000 kotitaloutta eli yli 7 prosenttia kaikista kotitalouksista. Vuokra-asunnossa asuvien pienituloisten korkeiden asumiskustannusten kotitalouksien osuus on 2000-luvulla ollut alimmillaan vuonna 2010. Omistusasunnoissa asuvista kotitalouksista korkeiden asumiskustannusten osuus on pysynyt asumispaikasta riippumatta lähes samana, noin 2 prosentissa. Keskeinen syy tähän on matala korkotaso. Asumisen kustannuksiin vaikuttavat monet tekijät, kuten yleinen taloustilanne, rakennus- ja asuntomarkkinoiden toimivuus, kuntien kaavoitus ja maapolitiikka sekä valtion ja kasvukeskuskuntien väliset maankäyttöä, asumista ja liikennettä yhteen sovittavat MAL-sopimukset. Oikein sijoittunut ja riittävä asuntotuotanto hillitsee asuntojen hintoja ja vuokria, jotka vaikuttavat kotitalouksien asumiskustannuksiin.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Asumistukia ei lueta asumiskustannuksiin eikä käytettävissä oleviin rahatuloihin. Omistusasuntolainojen lyhennyksiä ei lasketa mukaan asumiskustannuksiin vaan niitä tarkastellaan säästämisen muotona. Indikaattorin tulkinnassa on huomioitava, että asumiskustannusten väheneminen tai pienuus ei kaikissa tilanteissa osoita myönteistä kehitystä. Esimerkiksi heikkokuntoisessa asunnossa asuminen voi olla halpaa ja väestöään menettävillä alueilla asumiskustannusten lasku voi kieliä hyväkuntoistenkin asuntojen arvon merkittävästä heikkenemisestä.

 

Asukastiheys on kääntynyt kasvuun suurilla kaupunkiseuduilla

Kaupunkiseuduilla hyvin toimivien palvelujen tehokas järjestäminen edellyttää, että väestöntiheys on riittävän suuri. Kannattavan joukkoliikenteen järjestäminen vaatii, että asukastiheys on vähintään 20 asukasta hehtaarilla. Tämän asukastiheyden ylittävillä alueilla asuvien osuus toimii indikaattorina, joka kuvaa yhdyskuntarakenteen kehitystä ja joukkoliikenteen edellytyksiä.

 

Suomen nykytilanne

Kaupunkiseututaajamissa 64,3 % asukkaista asui vuonna 2017 alueella, jossa asukastiheys on vähintään 20 asukasta hehtaarilla. Osuus oli korkein Helsingin kaupunkiseudulla (82,0 %) sekä muilla suurimmilla ja tiiviisti rakennetuilla kaupunkiseuduilla. Kaikkiaan 14 kaupunkiseudulla yli puolet taajamien asukkaista asui vähintään 20 as/ha alueella. Keskisuurilla ja pienillä kaupunkiseuduilla tiivis asutus keskittyy suurelta osin keskustaan ja sen reunavyöhykkeelle. Keskisuurilla kaupunkiseuduilla joukkoliikenteen alueita on vain muutamia ja niilläkin vuorovälit ovat suhteellisen harvoja. Pienillä kaupunkiseuduilla ei joukkoliikennepalveluja juuri ole. Envimat-mallin perusteella kaupunkien keskustoissa asuvilla suomalaisilla liikenteen hiilijalanjälki on noin 40 % pienempi kuin kaupunkien läheisillä maaseutualueilla asuvilla.

Tiiviisti rakennetulla alueissa (vähintään 20as/ha) asuvien osuus vuosien on 2000 ja 2017 välillä Helsingissä kasvanut hiukan yli 80 prosenttiin. Keskiarvo 34 kaupungista Suomessa on pudonnut hieman 65 prosenttiin.

Vertailu tavoitetasoihin

Agenda 2030 -päätavoite 9 pyrkii kestävän infrastruktuurin rakentamiseen. Yhdyskuntarakenteen riittävä tiiviys ja aluerakenteen eheys ovat keskeisiä alueiden käytön tavoitteita. Kun arkimatkoja voidaan tehdä muilla kulkuvälineillä kuin henkilöautolla ja kuljetut automatkat jäävät lyhyiksi, jäävät liikenteen päästöt ja terveyshaitat mahdollisimman pieniksi. Yhdyskuntarakennetta tiivistettäessä tulee huolehtia myös viheralueiden säilyttämisestä ja helposta saavutettavuudesta.

Suomen viimeaikainen kehitys

Kaupungistumiskehityksen myötä asukastiheys on kasvanut viime vuosina etenkin useilla suurilla kaupunkiseuduilla. Kaikista taajama-alueilla asuvista vähintään 20 as/ha -alueilla asuvien osuus laski vuodesta 2000 vuoteen 2012 saakka. Tämän jälkeen osuus on kääntynyt loivaan kasvuun. Käänteen taustalla on kerrostalorakentamisen osuuden kasvu ja täydennysrakentamisen vahvistuminen suhteessa taajamien reunoille sijoittuvaan laajentumiskasvuun. Seutujen väliset erot lisääntyvät, kun uudisrakentaminen painottuu vain suurimmille kaupunkiseuduille joilla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa yhdyskuntarakenteen kehitykseen. Riittävä tiiviys ja asukaspohja takaavat kysynnän taajaan liikennöiville joukkoliikennepalveluille, jolloin joukkoliikenteen kulkutapaosuus on melko korkea. Varsinkin keskisuurilla kaupunkiseuduilla määrätietoinen täydennysrakentaminen tukee joukkoliikennepalvelujen säilymistä lähiöissä. Uudenlaiset liikennepalvelut voivat tuoda myös pienemmän mittakaavan joukkoliikenneratkaisuja pienille ja keskisuurille kaupunkiseuduille. Kaupunkiseutujen tiivistymistä tukevat väestön ikääntymiskehitys, pienten asuntokuntien yleistyminen ja aiempaa kaupunkimaisemmiksi muuttuneet asuntotoiveet. Kaupunkiseuduilla kaavoissa on kuitenkin paljon aluevarauksia myös uusille väljille reuna-alueiden pientaloalueille, jotka toteutuessaan hajauttaisivat yhdyskuntarakennetta. Toisaalta kaavat antavat kohtuullisen paljon mahdollisuuksia kaupunkipientalomaiselle täydennysrakentamiselle, mikä voi auttaa varsinkin lapsiperheiden asumista kohtuullisella etäisyydellä keskustasta.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Indikaattorissa asukastiheys on määritetty 250 m x 250 m tilastoruuduittain. Asukasmäärä suhteutetaan tilastoruudun maapinta-alaan. Tarkastelussa ovat mukana vain ruudut, jotka ovat kyseisenä vuonna taajama-aluetta.

Päivittäistavarakaupan saavutettavuus on heikentynyt myös kaupunkiseuduilla

Päivittäistavarakauppojen tarjoamat tuotteet ovat välttämättömiä useimmille kotitalouksille. Päivittäistavarakaupan sijainnilla on suuri vaikutus kotitalouksien arjen sujuvuuteen, sillä niissä käydään keskimäärin useammin kuin kolme kertaa viikossa. Indikaattori kuvaa linnuntietä enintään 500 metrin etäisyydellä lähimmästä päivittäistavarakaupasta asuvien osuutta tiheän taajaman alueella.

Kuvassa enintään 500 metrin etäisyydellä lähimmästä päivittäistavarakaupasta asuvien osuus kaupunkiseutujen tiheän taajaman alueella on vuosien 2000 ja 2017 tippunut n. 59 prosentista 56 prosenttiin.

Suomen nykytilanne

Suomen 34 suurimman kaupunkiseudun tiheän taajaman alueella 56,7 % asukkaista asuu linnuntietä enintään 500 m päässä lähimmästä päivittäistavarakaupasta. Osuus on suurin Helsingin kaupunkiseudulla (65,8 %) ja pienin Raahen kaupunkiseudulla (34,5 %). Kaiken kaikkiaan 12 kaupunkiseudulla yli puolet asukkaista asuu enintään 500 metrin etäisyydellä lähikaupasta. Kaupan saavutettavuus taajamassa on yhteydessä taajaman asukastiheyteen. Tiiviisti asutuissa yhdyskunnissa palvelujen saavutettavuus on parempi kuin harvaan asutuissa.

Vertailu tavoitetasoihin

Selkeää poliittisesti päätettyä tai tutkimukseen perustuvaa tavoitetta päivittäistavarakaupan saavutettavuudelle ei ole. Palvelujen läheisyydellä on suuri merkitys erityisesti autottomille talouksille ja ikääntyneille asukkaille. Helposti saavutettavat palvelut parantavat ikääntyneiden mahdollisuuksia asua itsenäisesti omassa kodissaan. Suomen harva asutus ja pitkät etäisyydet tekevät auton käytöstä monesti välttämätöntä erityisesti kuljetettaessa ostoksia maaseudulle. Verkkokauppa ja uudenlaisten kuljetuspalveluiden yleistyminen voi lähitulevaisuudessa vähentää kaupan sijainnin merkitystä kuluttajan kannalta.

Suomen viimeaikainen kehitys

Päivittäistavarakaupan saavutettavuus on viime vuosina heikentynyt, koska kauppa on keskittynyt ja myymäläverkko harventunut. Kaupan aukioloaikojen vapauttaminen vuoden 2016 alusta alkaen on lisännyt kaupankäyntiä suurissa myymälöissä ja johtanut usean pienen myymälän lopettamiseen. Päivittäistavarakaupan saavutettavuus kaikilla kaupunkiseuduilla yhteensä hieman parantui vuodesta 2000 vuoteen 2016 mutta kääntyi tämän jälkeen laskuun. Saavutettavuutta on tukenut kaupungistumiskehitys, jonka myötä yhä useampi asuu tiiviisti rakennetuilla kaupunkialueilla, joilla kauppaan on yleensä lyhyt matka. Kauppaa on myös pyritty ohjaamaan keskustoihin ja asuinalueiden keskuksiin. Saavutettavuus on heikentynyt erityisesti monilla pienillä kaupunkiseuduilla ja maaseudulla.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Indikaattorissa tiheä taajama vastaa rakentamistehokkuudeltaan asemakaavoitettua aluetta. Indikaattorin tulkintaa vaikeuttaa se, että helpot ostosmahdollisuudet yhdessä mainonnan kanssa voivat kannustaa myös kestävän kehityksen näkökulmasta kyseenalaiseen ympäristöä kuormittavaan kuluttamiseen.

Merkittävillä tulvariskialueilla asuu noin 6000 suomalaista

Ilmastonmuutos on yksi keskeisistä tulevaisuuden haasteista, joihin yhdyskuntien ja asumisen kehittämisessä pitää varautua jo nyt. Ilmastonmuutokseen varautumista kuvataan tulvariskialueilla asuvien ihmisten määrällä.

Tulvariskien alueella asuvien määrä on noussut vuodesta 2013 vuoteen 2018 vajaasta 5000 vajaaseen 6000 asukkaaseen.

 

Suomen nykytilanne

Suomessa on noin 100 aluetta, joilla vesistöjen tai meriveden pinnan nousu voi aiheuttaa tulvavahinkoja ihmisille, rakennuksille tai yhdyskunnille. Näistä 22 on nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi. Niillä asuu noin 6000 ihmistä. Asukasmäärät niillä ovat paikoitellen hieman nousseet. Tämä johtuu pääosin alueiden rajauksiin tehdyistä muutoksista sekä tietopohjan täydentymisestä. Tulvasuojausten valmistumisen myötä asukasmäärä on hieman laskenut joillain alueilla (esim. Helsingin Vartiokylänlahti). Tulvavaara otetaan nykyään rakentamisessa huomioon melko hyvin.

Vertailu tavoitetasoihin

Agenda 2030 -päätavoite 11 on taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat. Köyhyyteen liittyvänä tavoitteena on myös kehittää erityisesti huono-osaisten sopeutumiskykyä ja vähentää heidän alttiuttaan ja haavoittuvuuttaan ilmastoon liittyville ääri-ilmiöille (alatavoite 1.5). Kansallisesti tavoitteena on vähentää tai pitää asukkaiden määrä tulvariskialueilla korkeintaan nykyisellä tasolla. Rakennuskannan hitaan muutoksen lisäksi ongelmana on se, että tulvariskialueet voivat olla sijainniltaan tai muista syistä haluttuja asuinpaikkoja. Uusia asuinrakennuksia ei tulisi rakentaa tulvariskialueille ainakaan ilman kunnollista tulvasuojausta. Rakentamisratkaisujen ohella tavoitteena on parantaa tulvariskien hallintaa esimerkiksi kohentamalla asukkaiden tulvatietoisuutta ja toimintatapoja tulvatilanteissa. Tulvasuojauksen tavoitteissa tulee huomioida ilmastonmuutoksen myötä todennäköisesti äärevöityvät sään ilmiöt. Vesistö- ja merivesitulvien ohella on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota rankkasateisiin ja niistä aiheutuviin hulevesitulviin tiiviisti rakennetuilla alueilla.

 

Suomen viimeaikainen kehitys

Tulvariskialueilla asuvien määrässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Vuoden 2013 pieni lukema johtuu ennen muuta siitä, että kaikilta merkittäviltä alueilta ei vielä tuolloin ollut tarkkoja tulvakarttoja saatavilla. Tulvariskien hallintaa ja tulviin varautumista on kehitetty esimerkiksi ohjaamalla uutta rakentamista tulvavaara-alueiden ulkopuolelle, parantamalla tulvavesien pidättämistä valuma-alueella ja tehostamalla tulvista varoittamista. Kaupungeissa rankkasateiden aiheuttamia hulevesitulvia voidaan ehkäistä lisäämällä viher- ja vesialueita ja muita vettä viivyttäviä pintoja kaupunkirakenteiden lomaan. Maa- ja metsätaloudessa kasvipeitteisyydestä huolehtiminen sekä kosteikkojen ja soiden hyödyntäminen veden virtausten tasaajina auttavat tulvien hallinnassa. Tulvariskejä ja niiden hallintaa seurataan osana kansallista ilmastonmuutokseen sopeutumista. Tulva- sekä muihin sää- ja ilmastoriskeihin varautuminen on jatkuvaluonteisesti kehitettävää ennakointia, jolla pyritään vähentämään ja ehkäisemään ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen sekä infrastruktuuriin kohdistuvia riskejä.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Indikaattori kuvaa merkittävää tulvariskiä jonka tilastollinen toistuvuus on kerran sadassa vuodessa (paitsi jos merkittävyyden aiheuttaa joku muu tulvatyyppi kuin avovesitilanteen tulva, esim. jäistä aiheutuva tulva). Indikaattorissa huomioidaan ne asukkaat, jotka asuvat tulvavaara-alueella ja joiden asuntoja ei ole tulvasuojeltu pysyvästi.

Indikaattoreihin tehdyt muutokset

  1. Indikaattori on päivitetty ja aikasarja ikääntyneiden kotihoidosta on lisätty kuvaamaan kotona asumiseen saatavaa apua.
  2. Indikaattori on päivitetty ja asumispaikkaa kuvaava jaottelu on korvattu tulotasoa kuvaavalla jaottelulla tiedon helpomman saatavuuden takia sekä erityisesti pienitulosten vuokralla asuvien aseman korostamiseksi.
  3. Indikaattori on päivitetty ja kaupunkiseutujen keskiarvon ohelle on lisätty aikasarjoja ilmentämään suurten ja pienten kaupunkiseutujen eroja.
  4. Indikaattori on päivitetty tuoreimmilla saatavilla olleilla tiedoilla.
  5. Indikaattori on päivitetty tuoreimmilla saatavilla olleilla tiedoilla.

Yhdyskuntarakenteen eheys ja joukkoliikenteen toimintaedellytykset. Lähde: Suomen ympäristökeskus 

Kommentit
Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita