Suomi epäonnistui tavoitteessaan pysäyttää luonnon monimuotoisuuden häviäminen vuoteen 2020 mennessä. 12 % lajeista ja miltei puolet maamme luontotyypeistä...

Seurantakorin indikaattoreilla havainnollistetaan ilmastoneutraaliin ja resurssiviisaaseen talouteen liittyviä perustekijöitä, kuten kasvihuonekaasupäästöjä,...

Terveyden edellytyksillä tarkoitetaan asioita, joiden puuttuminen tai vain osittainen toteutuminen rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia elää fyysisesti ja henkisesti tervettä elämää. Agenda2030:ssa on erityinen terveyttä käsittelevä tavoite 3: turvataan terveellinen elämä ja edistetään kaikkien ja kaikenikäisten hyvinvointia.

Ympäristönsuojelu on Suomessa tehostunut ja monia päästöjä on pystytty vähentämään merkittävästi. Kokonaisuudessaan ympäristöä kuormitetaan kuitenkin edelleen liikaa eikä kehityksemme ole ekologisesti kestävää. Luontomme köyhtyy: 12 % lajeista ja miltei puolet maamme luontotyypeistä on uhanalaisia.

Suomen kehitysyhteistyön rahoituksen osalta Suomen kehitysyhteistyöksi laskettavien menojen määrä laski reaalisesti 14,6 % vuonna 2018 edellisvuoteen verrattuna. Muiden globaali vastuu ja johdonmukaisuus indikaattorien osalta ei merkittävää muutosta.

Työllisyys on kasvanut voimakkaasti ja työn tuottavuus on kääntynyt nousuun vuodesta 2016 lähtien. Verrattuna 2000-luvun alkuun alityöllisten osuus on selkeästi kohonnut, mutta pienituloisia työssäkäyviä on vähemmän. Työn fyysisessä ja henkisessä kuormittavuudessa sekä vaikutusmahdollisuuksissa ei juuri ole tapahtunut muutoksia. Yhä useammalla on työelämässä mahdollisuus oppimiseen, mutta osaamisen kehittäminen kasaantuu niille, joiden taidot ja osaaminen ovat jo hyvät. Sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut hyvin hitaasti.

Ihmisten kiinnittyminen yhteiskuntaan on kehittynyt myönteiseen suuntaan viime vuosina Suomessa. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä on vähentynyt, yksinäisyyden kokemus vähenee ja äänestysaktiivisuus on kääntynyt kasvuun. Silti syrjäytyminen koskettaa yhä suurta joukkoa suomalaisia.

Eriarvoisuus on globaali ongelma ja se on haaste myös Suomessa. Eriarvoisuuden kasvu haastaa erityisesti sosiaalisesti kestävän kehityksen, mutta se vaikuttaa vahvasti myös muihin kestävän kehityksen osa-alueisiin.

Koulutustaso Suomessa on noussut koko itsenäisyyden ajan, mutta nousu on tasaantunut viime vuosikymmeninä. 2010-luvulla nuorempien ikäluokkien koulutustaso ei ole enää noussut. Aikuiskoulutukseen osallistuminen on kansainvälisesti vertaillen korkea, mutta jakautuu väestöryhmittäin epätasaisesti. Suomessa perinteisesti hyvä lukutaito on heikentynyt nuorten keskuudessa viimeisen 10 vuoden aikana. Nuoret ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, samalla heidän kiinnostuksensa poliittiseen vaikuttamiseen on korkeimmalla tasolla pitkään aikaan.

Nykyisen kaltainen kulutus ei tuota ihmisille hyvinvointia kestävällä tavalla. Asumisen, liikkumisen ja ruoan aiheuttamia ympäristöhaittoja pitää pienentää tuntuvasti nykyisestä sekä yksityisessä että julkisessa kulutuksessa. Samalla pitää turvata ihmisten hyvinvointi ja mahdollisuudet tarpeiden oikeudenmukaiseen tyydyttämiseen.

Muutokset asumisessa ja yhdyskuntien rakenteessa ja toiminnassa ovat yleensä hitaita. Muutospaineita aiheuttavat erityisesti väestön ikääntyminen, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos. Yhdyskuntien liiallista eriarvoistumista on pyritty ehkäisemään pitämällä huolta asuinalueiden turvallisuudesta, toimivuudesta ja tasapainoisesta väestörakenteesta. Varautuminen ilmastonmuutoksen myötä muuttuviin ilmasto- ja vesioloihin on aloitettu.

Suomalaisten koettu hyvinvointi on korkealla tasolla ja paranee vuosittain. Lisäksi suomalaisten sairastavuus on pienentynyt tasaisesti vuodesta 2000. Väkivallan, tai sen uhan kokemukset eroavat sukupuolten välillä; miehet kokevat naisia enemmän väkivaltaa tai sen uhkaa tuntemattomilta, kun taas naiset kokevat väkivaltaa tai sen uhkaa lähisuhteissa miehiä useammin.

Suomalaisten kokonaiskoulutustaso nousee edelleen. Osallistuminen aikuiskoulutukseen on edelleen kansainvälisesti vertaillen korkea. Koululaisten lukutaito putosi vuoden 2015 PISA-tutkimuksessa, mutta on edelleen yli OECD-maiden keskiarvon. Poikien ja tyttöjen välinen osaamisero oli OECD-maiden suurin. Tutkimus- ja kehittämismenojen BKT-osuudessa useat muut korkeaan osaamiseen panostavat maat ovat melko kaukana edellämme.

Kotimaisella toiminnallamme on Suomen rajojen ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia, joiden tunnistamisessa ja mittaamisessa on vielä opittavaa. Suomen pistemäärä Commitment to Development -indeksin kauppapolitiikkaa koskevalla osaindeksillä oli ennätyskorkea vuonna 2017. Palvelukaupan avaaminen parantaisi pistemäärää edelleen. Suomen kehitysyhteistyörahoituksen BKTL-osuus on ollut laskussa vuodesta 2015 lähtien. Suomen ilmastorahoitus kasvoi huomattavasti 2010 -luvun taitteessa, mutta putosi vuonna 2016.

Työn tuottavuuden ja työllisyyden kehitys on kääntynyt positiiviseksi pitkän taantuman jälkeen. Työllisyysaste on jo lähellä viimeisintä talouskriisiä edeltäneitä lukemia. Myös pienituloisten työssäkäyvien osuus on ollut viimeiset vuodet laskussa. Alityöllisten osuus työllisistä on sen sijaan kasvanut selvästi. Työnsä henkisesti tai fyysisesti raskaaksi kokevien määrässä ei ole suuria muutoksia, ja työ koetaan yleisemmin henkisesti kuin fyysisesti raskaaksi. Vaikutusmahdollisuudet työhön ovat pysyneet jokseenkin ennallaan, ja aiempaa useampi kokee että työssä on mahdollista oppia uutta. Sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut vain neljä prosenttiyksikköä viimeisen 20 vuoden aikana. Suuret ja keskisuuret yritykset huomioivat toiminnassaan globaalin vastuun aiempaa paremmin.

Syrjäytymistä ja yhteiskunnallista osallisuutta kuvaavat indikaattorit antavat melko vakaan kuvan Suomen tilanteesta. Teini-ikäisten poikien yksinäisyyden kokemus on kymmenessä vuodessa laskenut 2-3 prosenttiyksikköä, mutta edelleen pojat kokevat tyttöjä enemmän yksinäisyyttä. 15-24 -vuotiaista nuorista työn ja koulutuksen ulkopuolella on noin 10 prosenttia ikäluokasta. Määrä ei ole merkittävästi muuttunut. Äänestysaktiivisuus on vähentynyt, mutta toisaalta tilalle on tullut uusia yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja. Tilanne on sama myös Suomen verrokkimaissa. Suomi menestyy edelleen hyvin korruptiota ja lehdistön vapautta tarkastelevissa maavertailuissa. Nuorten luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan on heikentynyt viime vuosina.

Tulevaisuudessa kulutuksen määrän ja painopisteiden muutokset ovat tärkeitä, jotta saavutamme globaalit kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet ja edistämme kiertotaloutta. Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain 30-35 miljardia euroa. Hankintojen vaikuttavuudesta eli siitä, miten veroeuroilla saavutetaan esimerkiksi innovaatioille tai kestävyydelle asetettuja yhteiskunnallisia tavoitteita, meillä ei toistaiseksi ole määrällistä seurantatietoa.

Suomen kasvihuonepäästöt kääntyivät vuonna 2016 hieman kasvuun ollen kuitenkin 12,4 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vertailuvuonna 1990. Tämä johtuu pääosin hiilen kulutuksen kasvusta ja liikenteen biopolttoaineiden osuuden laskusta. Rakentamiseen käytetyn maa-aineksen määrä on mittava, kun tarkastellaan luonnonvarojen käytön vuosittaisia massamääriä. Puun massamääräinen käyttö jää edelleen reilusti alle puuston vuotuisen kasvun.

Voimakkaasti kasvaneet tuloerot ja pienituloisuuden kasvu näyttävät indikaattoreiden valossa pysähtyneen ja paikoitellen myös taittuneen. Huolestuttavina merkkeinä voi toisaalta pitää erityisesti perustoimeentulotuen varassa elävien määrän suurta kasvua. Tähän kytkeytyvät myös perustoimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrät ja huono-osaisuuden periytymiseen liittyvät mekanismit. Elämäänsä tyytyväisten nuorten aikuisten määrä on viime vuosina laskenut.

Väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa haasteita ikääntyneiden asumiselle. Elinympäristön esteettömyyteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota, ja helposti saavutettavat palvelut parantavat ikääntyneiden mahdollisuuksia asua itsenäisesti omassa kodissaan. Kaupungistumiskehityksen myötä asukastiheys on kasvanut viime vuosina etenkin usealla suurella kaupunkiseudulla.