Kestävää kehitystä -blogi

Sami Pirkkala: Läheltä katsoessa kokonaisuus hämärtyy

Julkaisupäivä 8.2.2017 10.36 Blogit

Hallituksen selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta valmistui helmikuun alussa. Selonteon mukaan Agenda2030:n toimeenpano Suomessa rakentuu toisaalta hiilineutraaliuden ja resurssien viisaan käytön edistämiselle, ja toisaalta yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vahvistamiselle sekä korkean koulutus- ja osaamistason varmistamiselle myös tulevaisuudessa.

Selonteossa listatut konkreettiset toimenpiteet ovat suurelta osalta sellaisia, joita hallitus toiminnassaan jo muutenkin edistää, ja tämä on herättänyt pettymystä joissain kansalaisyhteiskunnan toimijoissa. Business as usual, BAU, huutavat kriittiset äänet. Hallituksen toiminnan kriittinen arviointi on tietysti kansalaisjärjestöjen perustehtävä. Selontekoa arvioitaessa on kuitenkin hyödyllistä ottaa muutama askel taaksepäin ja katsoa selontekoa laajemmasta perspektiivistä.

Selonteko antaa kokonaiskuvan Suomen keskeisistä haasteista kestävän kehityksen näkökulmasta. Ilmastonmuutos ja resurssien käyttö ovat merkittäviä haasteita Suomelle. Se, että hallitus näissä teemoissa listaa jo käynnissä olevia asioita, on hyvä asia. Huolestuttavampaa olisi jos näiden kysymysten tärkeys olisi tunnistettu vasta selonteon myötä. Sama pätee toiseen painopisteeseen eli yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen sekä suomalaisten koulutuksen ja osaamisen vahvistamiseen. Eriarvoisuuden lisääntyminen ja erityisesti koulutuksen eriarvoistuminen ovat huolestuttavia yhteiskunnan kehityssuuntia, joihin vastaamisen tärkeyttä selonteko entisestään korostaa.

Suomi on yksi ensimmäisistä kehittyneistä maista joka saa valmiiksi konkreettisen ja kokonaisvaltaisen kansallisen suunnitelman Agenda2030:n toimeenpanosta. Tämä on merkittävää paitsi kansallisesti, myös Agenda2030:n universaalisuuden kannalta. Universaalisuus tarkoittaa sitä, että Agenda2030:n tavoitteet koskevat samalla tavalla kaikkia maailman maita, ja kaikkien maiden tulee toteuttaa Agenda2030 ja sen tavoitteet kokonaisuudessaan. Laatimalla kansallisen toimeenpanosuunnitelman ensimmäisten joukossa ja ryhtymällä sen määrätietoisen toimeenpanoon Suomi viestii sekä kehittyneille että kehittyville maille ottavansa Agenda2030:n tosissaan ja ymmärtävänsä sen universaalin luonteen. Agenda2030:n globaali toimeenpano tarvitsee edelläkävijöitä, ja Suomi kulkee parhaillaan kärkijoukoissa.

Selonteko vahvistaa Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen (Suomi jonka haluamme 2050) asemaa kansallista kestävää kehitystä linjaavana strategiana. Selonteon mukaan kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus on koko yhteiskunnan osallistumista ja toimeenpanoa yhteen kokoava strateginen linjaus jonka päivityksestä vastaa kestävän kehityksen toimikunta. Hallituksen toimeenpanosuunnitelma perustuu yhteiskuntasitoumuksen visioon, periaatteisiin ja tavoitteisiin, jotka luovat pitkän aikavälin linjaukset Suomen kestävän kehityksen työlle.

Selonteko sisältää kolmen teeman alle ryhmiteltyjä politiikkaperiaatteita, jota linjaavat hallinnossa tehtävää kestävän kehityksen edistämistyötä. Mukana on pitkävaikutteisia toimia, kuten sitoumus raportoida kestävästä kehityksestä vuosittain hallituksen vuosikertomuksessa, tai kokonaisvaltaisen arvion laatiminen siitä miten Suomen ulkopolitiikan edistää Agenda2030:n tavoitteiden saavuttamista. Raflaavia otsikoita näistä on vaikea laatia, mutta hallinnossa tehtävälle kestävän kehityksen edistämistyölle niillä on suuri merkitys.

Selonteko luo raamit kansalliselle seuranta- ja arviointijärjestelmälle vuoteen 2030 saakka. Kansalliset kestävän kehityksen indikaattorit päivitetään ja indikaattoritiedon kytkentää poliittiseen päätöksentekoon vahvistetaan järjestelmällä joka mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan osallistumisen indikaattoritiedon tulkintaan. Kestävän kehityksen tilasta ja tulevaisuudesta järjestetään vuosittainen keskustelu joka ajoituksellisesti linkittyy hallituksen vuosikertomuksen käsittelyyn eduskunnassa. Ulkopuolinen taho arvioi kansallista kestävän kehityksen työtä neljän vuoden välein. Kaiken kaikkiaan hallituksen selonteossa esitetty seuranta- ja arviointijärjestelmä on yksi maailman kunnianhimoisimmista Agenda2030:n kansallisista seurantajärjestelmistä. Ehkä kunnianhimoisin. Se pitää tietysti vielä saada toimimaan käytännössä.

Hallituksen Agenda2030-selonteosta keskusteltaessa on hyvä muistaa Suomen korkea lähtötaso. Suomi sijoittuu kärkisijoille useissa kansainvälisissä maavertailuissa ja meillä on pitkä kansallinen perinne kestävän kehityksen edistämisessä. Tällä en tarkoita sitä etteikö kunnianhimon tasoa voisi edelleen nostaa, vaan sitä tosiasiaa, että kestävän kehityksen haasteet on Suomessa tunnistettu ja hallitus pyrkii toiminnallaan vastaamaan näihin haasteisiin. Tämä on positiivinen ongelma: näyttävä kestävän kehityksen toimenpideohjelma sisältäisi laajan joukon täysin uusia toimenpiteitä, mutta sellaista suunnitelmaa ei voi laatia yksikään sellainen maa joka on ottanut kestävän kehityksen vakavasti jo vuosikymmenten ajan. Suomi on tällainen maa ja siitä voi olla ylpeä. Läheltä katsoessa tämä jää joskus huomaamatta.

                                                                               

Sami Pirkkala on ulkoasiainministeriön lähetystöneuvos jonka päätehtävät liittyvät Agenda2030:n globaaliin toimeenpanoon. Pirkkala vetää Agenda2030:n toimeenpanon kansallista seurantaa valmistelevan asiantuntijaverkoston työtä ja oli mukana valmistelemassa valtioneuvoston Agenda2030 -selontekoa.

Selaa blogin artikkeleita