Yhtenä helmikuisena päivänä vuonna 2020 päätin, että mitäpä jos yrittäisin lukea kirjan jokaiselle kestävän kehityksen tavoitteelle vuoden aikana! Kirjat voisivat olla mitä tahansa - faktaa, fiktiota, muistelmia tai mitä vain! En myöskään ollut kovin tiukka siinä, millaisen kirjan hyväksyin kuhunkin tavoitteeseen. Osa kirjoista käsittelee monia eri teemoja ja sopisi monen tavoitteen kohdalle, mutta se lienee vain positiivista. Niin kirjat, kuin kestävä kehityskin usein käsittelevät monia asioita samanaikaisesti. Joissain tapauksissa päädyin myös nimeämään kaksi kirjaa samaan tavoitteeseen, jos luin myöhemmin jonkun erinomaisen kirjan, joka toi kyseiseen teemaan täysin erilaisen näkökulman. 

Kirjat ehdin lukea vuoden 2020 aikana, mutta blogin kirjoittamisessa kesti sitten oma tovinsa. Olisiko tästä sinun vuoden 2021 lukuhaasteeksi? Millaisia kirjoja sinun kestävän kehityksen lukulistalle päätyy? 

SDG 1 Ei köyhyyttä: Nura Farah - Aavikon tyttäret // Édouard Louis - Ei enää Eddy

Nura Farahin Aavikon tyttäret kuvaa yhden naisen elämän ajan Somalian kehitystä 1900-luvun puolivälissä. Perhe elää paimentolaisena, kokee Somalian itsenäistymisen, ensimmäiset vaalit ja uskonnollisten johtajien nousun, mutta enimmäkseen kirjassa pysytellään tiukasti oman kylän piirissä. Elämä on köyhää ja pientä, juuri sitä perinteistä äärimmäistä köyhyyttä, jonka eliminoimiseen niin perinteinen kehitysyhteistyö, kuin SDG 1 keskittyvät. Lukijan täytyy kuitenkin muistaa, että kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosikymmenien taakse ja vaikka Somialia on edelleen hyvin köyhä ja alikehittynyt maa, kirja ei kuvaa Somalian nykypäivää. 

Sen sijaan Eduardo Louis’n kirjassa köyhyyttä kuvataan nykypäivän Ranskassa. Teos aiheutti pienoisen kriisin kotimaassaan - voiko rikkaassa ja kehittyneessä maassa 2000-luvulla todella olla perheitä, jotka selviävät lypsämällä salaa naapurifarmin lehmiä? Louis'n omaelämänkerrallinen kirja kertoo hänen nuoruusvuosistaan Ranskan maaseudulla ja muistuttaa meitä köyhyyden eri muodoista ja sen sosiaalisista ja psykologisista vaikutuksista ihmisiin. 

SDG 2 Ei nälkää: Jonathan Safran Foer - We are the weather, Saving the planet begins at breakfast

Kuuntelin tätä kirjaa sattumalta juuri maaliskuun kolmannella viikolla - sillä viikolla, kun vielä elimme kollektiivisesti siinä ajatuksessa, että jos vietämme pari viikkoa kodeissamme, pysäytämme pandemian. Kirjan ensimmäinen kolmasosa keskittyykin kollektiivisen toiminnan voimaan ja kertoo erilaisia esimerkkejä kollektiivisen toiminnan synnyttämisestä, sen vaikutuksista kuin sen murtamisestakin. Useasti tulikin mieleen, kuuntelenko laisinkaan kirjaa ilmastoystävällisestä ruokavaliosta, vai koronatoimista. Lopulta päästään asiaan. Safran Foer kirjoitti muutama vuosi sitten paljon puhutun "Eläinten syömisestä" esikoisteoksen, joka keskittyi eläinten tehotuotantoon ja sen vaikutukseen kaikkeen yhteiskunnassamme, kuten ympäristöömme, työntekijöiden oikeuksiin, antibioottiresilienssiin ja tietysti ilmastoomme. Kirjan kirjoittamisesta huolimatta Safran Foer ei ole luopunut eläinkunnan tuotteiden syömisestä ja yrittääkin kirjassaan hahmotella elämää, jossa eläinkunnan tuotteita voisi edelleen syödä, mutta samalla elämäntapamme ja erityisesti ruoantuotantomme olisi kestävällä pohjalla. SPOILERI: Ideana on syödä pääsääntöisesti kasvisruokaa, kuten  vaikkapa aamiainen ja lounas, ja eläinkunnan tuotteita vain yhdellä päivän aterioista. 

SDG 3: Jonathan Van Ness - Over the top, A raw journey to self love

Riina! Eikö Netflixin Sillä silmällä -ohjelman kauneusvastaava Jonathan Van Nessin muistelmat ole aika kaukaa haettu kirja kestävän kehityksen kirjalistassa? Nooo ehkäpä, mutta kuten alussa totesin, mitä leveämmät seinät, sitä enemmän mahtuu hyviä kirjoja mukaan listalle. Ja kyllä kirjalla on ihan syynsä olla juuri tavoitteen kolme kohdalla. Sen lisäksi, että Van Ness kertoo seikkailuistaan kampaamoissa, taitoluisteluareenoilla ja julkisuuden pyörteissä, hän kertoo myös HIV-positiivisuudestaan sekä mielenterveysongelmistaan. 

 

SDG 4 Hyvä koulutus: Aino Vähäpesola - Onnenkissa

 

Löysin kriteerein listalle päätyneiden kirjojen sarja jatkuu. On myönnettävä, että hyvin pitkälle vuotta etsin kirjaa, joka sopisi koulutustavoitteeseen tätä kirjaa paremmin, mutta mitään ei sattunut kohdalle. Harkitsinpa jopa huijaamista ja Malala Yousufsain muistelmien laittamista listalle, mutta olen lukenut tuon kirjan useampi vuosi sitten. Vähäpesolan kirjassa kirjoitetaan gradua, istutaan graduseminaarissa ja pohditaan, mitä kaikella tällä koulutuksella oikein tekee. Eli ei tämäkään mitenkään täysin listalle kuulumaton teos ole. Kirjan kertoja kipuilee aikuisuuden kanssa, joogaa, seurustelee ja ei seurustele enää sekä pohtii, millainen asu on tarpeeksi naisellinen mutta vakavastiotettava samaan aikaan. Niin, ja pohtii Edith Södergrania. 

SDG 5 Sukupuolten tasa-arvo: Caroline Criado Perez - Näkymättömät naiset, näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille // Mikki Kendall - Hood feminism, Notes from the women that a movement forgot

Tässäpä kaksi erinomaista teosta kaikkien lukulistoille! Perez listaa teoksessaan systemaattisesti asioita, joiden tilastointi ja tutkimus vain keskimääräisten miesten näkökulmasta vaikeuttaa, vaarantaa tai jopa tappaa naisia. Esimerkit vaihtelevat pienistä äsytyksistä - älypuhelimet ovat naisten käsiin liian isoja, hengenvaarallisiin - autot ovat naiskuskeille ja matkustajille vaarallisia, sillä turvallisuutta testataan vain keskimittaisten miesten tiedoilla. Tiesitkö muuten, ettei verenpainelääkkeitä ole koskaan tutkittu naisilla ja vaikuttaisi siltä, etteivät ne toimi, hupsista. Kirja on paikoin raivoa herättävä, mutta suosittelen poikkeuksellisesti kuuntelemaan kirjan ja vielä alkuperäiskielellä. Perezin lukutyylissä on juuri sopivaa ironiaa ja tuohtumusta, joka vahvistaa kirjan viestiä. 

Kendallin kirja puolestaan täydentää erityisesti länsimaista ja valkoista keskustelua naisten asemasta muistuttamalla meitä siitä, ettei sukupuolemme suinkaan ole ainut asia, jonka vuoksi ihmisiä syrjitään. Valkoisen suomalaisen voi olla vaikea samaistua mustien amerikkalaisnaisten kokemuksiin perustuvaan kirjaan, mutta perusasetelma on myös suomalaisessa yhteiskunnassa olemassa. Mustien ja muiden ei-valkoisten naisten kokema rasismi on erilaista kuin miesten kokema rasismi, joka on nähtävillä esimerkiksi terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Jos et itse kohtaa arkipäivissäsi rasismia, suosittelen kirjaa lämpimästi. 

SDG 6 Puhdas vesi ja sanitaatio: Maja Lunde - Sininen

Tämä kirja synnytti idean koko lukuhaasteesta! Hain kirjan kirjastosta helmikuussa 2020. Kotonani odotti lukemista alempana listalla oleva Juha Kauppisen Monimuotoisuus, ja pohdin kotimatkallani että lukemisessani vaikuttaisi olevan teema. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Sininen on Maja Lundenin toinen osa hänen kolmiosaisessa ilmastonmuutostrilogiassa. Ensimmäisessä osassa Mehiläisten historia Lunden kertoo kolmella aikatasolla mehiläisten ja erityisesti niiden puuttumisen merkityksestä ruoantuotannostamme. Toisessa osassa keskitytään veteen. Ja sen puutteeseen. Aikatasoja on vain kaksi, nykypäivän Norja ja muutaman vuosikymmenen päässä oleva rutikuiva Eurooppa ja sen pakolaisleirit. Kuvaukset norjalaisesta ympäristöaktivistista jättivät hieman kylmäksi, erityisesti verrattuna kurkkua kuristaviin kuvauksiin isän ja tyttären matkasta palaneesta kylästä Ranskan rannikolta kohti pohjoisessa sijaitsevaa pakolaisleiriä. Muusta maailmasta kerrotaan vain vähän, mutta ilmeisesti pohjoismaat olivat sulkeneet rajansa suojellakseen omia vesivarojaan, kuten olivat tehneet myös muut alueet. Vesikriisi, veden totaalinen puuttuminen ja sen aiheuttama inhimillinen kärsimys on yksi niistä suurimmista kauhukuvista, joista osa maapallon väestöstä kärsii jo nyt. Kun tämä nykyinen todellisuus käännettään eurooppalaiseen kontekstiin, tekee se lukemisesta hyvin epämiellyttävän todellista. 

SDG 7 Edullista ja puhdasta energiaa: William Kamkwamba ja Bryan Mealer - The Boy who harnessed the wind 

Tämä kirja kattaa kaikki alkuperäisten Vuosituhtavoitteiden teemat: köyhyyden, koulutuksen saatavuuden, ruokaturvan, demokratian ja hyvän hallinnon, äärimmäiset sääilmiöt, työllisyyden, terveyden ja tietysti energian ja sen saatavuuden. Vaikka elämä 1990-luvun ja 2000-luvun Malawissa onkin rankkaa ja ajoittain kuolettavan vaarallista, kirja ei ole köyhyyspornoa. Kamkwamban muistelmat ovat realistiset mutta optimistiset. Kirja keskittyy nimensä mukaisesti siihen, miten Kamkwamba opiskeli itsenäisesti fysiikkaa kylänsä kirjastossa, koska ei voinut enää käydä koulua, ja päätyi rakentamaan tuulimyllyn romusta ja sai siten ensimmäisen pienen valon kotiinsa. Kyläläisten epäuskoista ja peloista huolimatta Kamkwamba päätyy lopulta muun muassa Afrikan Ted Ex konferenssiin ja palaamaan opintoihinsa. Kirjaan perustuva elokuva löytyy muuten Netflixistä, jos kirjaan tarttuminen tuntuu työläältä. 

SDG 8 Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua: Katri Merikallio - Tarja Halonen, erään aktivistin tarina 

Työ se on presidenttiyskin! Noh, on kirja muutenkin ansainnut paikkansa tällä listalla. Tarja Halosella on nimittäin pitkä ja värikäs työhistoria nimenomaan työn ja työntekijöiden oikeuksien parissa muiden tasa-arvokysymysten ohella. Oli kyseessä Suomen ylioppilaskuntien liitto, SAK tai YK:n työorganisaatio ILO, Tarja Halosen tekemä työ tasa-arvoisen ja hyvän (työ)elämän puolesta lienee kiistatonta. Nykyisin Halonen on edelleen hyvin aktiivinen kestävän kehityksen puolesta puhuja. Olipa hän myös mukana laatimassa näitä nykyisiä Agenda2030 -tavoitteitakin! Henkilökohtaisesti kirjan lukeminen toi myös rauhaa ja lämpöä, sillä luin kirjaa USA:n vaaliviikolla. Harkitsin tähän tavoitteeseen lukevani myös Cheekin tai Jari Lindströmin muistelmat, mutta tämän kirjan sain käsiini ensin. Ehkä seuraavalla kierroksella sitten työministerin tai Suomen suurimman räppärin pohdintoja työstä. 

SDG 9 Kestävää teollisuutta ja innovaatioita ja infrastruktuureja: Risto Isomäki - Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen // Pontus Purokuru - Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi

Isomäen kirja oli alunperin tavoitteen 13, ilmastotekoja, kirjana. Onhan se nimensä mukaisesti ja sisällöltäänkin juuri sitä - täynnä ilmastotekoja. Luin kuitenkin vuoden aikana sen verran monta ilmastoaiheista kirjaa, että päädyin sijoittamaan kirjan sittenkin tänne innovaatiotavoitteen alle. Sitä se nimittäin myös on - maallikon silmään täynnä toinen toisiaan villimpiä innovaatioita eri elämän osa-alueille. 

Purokurun kirja päätyi tälle listalle osittain nimensä vuoksi. Onhan se aika innovatiivinen! Esseekokoelmassa Purokuru innovoi täysin automatisoidun avaruusluksuskommunistisen yhteiskuntansa lisäksi koko joukon muita sosiaalisia innovaatioita. 

SDG 10 Eriarvoisuuden vähentäminen: Kukka Ranta ja Jaana Kanninen - Vastatuuleen, Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta

Tässä on kirja, jonka soisin kaikkien lukevan! Heti ensimmäisestä luvusta alkaen minulle oli täysin päivänselvää, miten vähän tiedänkään saamelaisista! En tiennyt, miten paljon saamelaisia on ylipäänsä, saati Suomessa. Miten montaa saamenkieltä Suomessa puhutaan? Entä miten montaa kieltä täällä on puhuttu? Entä miten vain muutama sata kolttasaamea puhuvaa ihmistä pystyy kannattelemaan ja elvyttämään kieltä, joka on niin suuressa vaarassa jäädä unholaan?

Kirja toimii erinomaisena peilinä kaikille suomalaisille siitä, miten käsityksemme saamelaisista ja saamelaisten kohtelusta vastaa saamelaisten käsitystä samasta aiheesta. Miten meille pienet byrokraattiset järjestelyt saattavat uhata kokonaista kansaa ja toisaalta, miten pienillä muutoksilla voisimme parantaa saamelaisten tasa-arvoista kohtelua Suomessa. 

SDG 11 Kestävät kaupungit ja yhteisöt: Imbolo Mbue - Behold the Dreamers 

Tämä kirja oli sellainen lukuromaani. Sellainen kirja, jonka henkilöhahmot ja kuvaus vain veivät mukanaan yhtenä kesälomani viikkona. Kirjassa ajetaan taksia, toimitaan henkilökohtaisena kuljettajana ja seikkaillaan kahden kaupungin välissä, New Yorkissa ja Kamerunin pääkaupungissa Yaoundéssa. Kirja kuvaa hyvin, miten suurkaupunki on samaan aikaan sekä toiveita ja kehitystä että toivottomuutta ja köyhyyttä täynnä, ja miten päähenkilön Jende Jongan näkemys kotikaupungistaan muuttuu New Yorkin kokemustensa jälkeen. 

SDG 12 Vastuulliset kulutus- ja tuotantotavat: Rinna Saramäki - 250 ilmastotekoa joilla pelastat maailman

Saramäen kirja on jaettu eri teemoihin, kuten ruokailu, asuminen, liikkuminen ja eri kulutustavat kuten vaikka vaatteet. Nämä luovat yksityisen kulutuksen hiilijalanjäljen ja Saramäki antaakin kirjassaan helppoja, keskivaikeita ja haastavia tapoja oman kulutuksensa keventämiseksi. Tämän lisäksi Saramäki listaa myös muita vaikuttamisen keinoja, kuten yrityksiin ja poliitikkoihin yhteydenottamista sekä taloyhtiöiden hallituksiin ja kuntapolitiikkaan hakeutumista. Moni teoista löytyykin Sitoumus2050-palvelun kestävät elämäntavat sitoumuksen keinoista. Jos siis innostuit Saramäen ilmastoteoista, sitoudu tekoihin julkisesti osoitteessa: https://sitoumus2050.fi/elamantavat#/ 

SDG 13 Ilmastotekoja: Andri Snaer Magnason - Ajasta ja vedestä // Christina Figueres ja Tom Rivett-Carnac - The Future we choose, Surviving the Climate Crisis

Kuten todettua, ilmasto ja sen muuttuminen olivat melkoisen monen vuoden aikana lukemani kirjan aiheena. Tähän haasteeseen päädyin valitsemaan niistä kaksi keskenään hyvin erilaista teosta. Magnasonin teos on lähes lyyrinen kuvaus siitä, miltä ilmastonmuutos tuntuu, miltä se näyttää, millaisia muistoja siitä syntyy. Hän seikkailee eri aikatasoilla kuvaillessaan isovanhempiensa jäätikköretkiä Islannin jäätiköillä, omia keskustelujaan Dalai Laman kanssa ja pohtiessaan omien lastensa ja näiden lastenlasten Islantia sadan vuoden kuluttua. Tartu tähän kirjaan, jos ilmastonmuutos tuntuu liian abstraktilta ja tieteelliseltä hälyltä. 

Figueres ja Rivett-Carnac ovat sitten lähes toisesta ääripäästä. He tuntevat ilmastonmuutoksen tieteelliset seuraukset kuin omat taskunsa ja ovat myös harvinaisen perillä ilmastonmuutoksen torjunnan politiikasta. Figueres toimi YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) pääsihteerinä vuosien 2012-2016 välillä. Hän aloitti pestinsä juuri katastrofisen Kööpenhaminan kokouksen jälkeen ja toimi lopulta Pariisin ilmastosopimuksen neuvotteluissa avainasemassa. Rivett-Carnac puolestaan oli Fugueresin neuvonantaja neuvotteluiden aikana. 

Tuhon ja tuomion sijasta Figueres ja Rivett-Carnac luovat selkeän kuvan siitä, miltä elämämme näyttää tulevina vuosikymmeninä, jos onnistumme tekemään oikeita muutoksia yhteiskuntaamme. Miten elämämme toimii, mikä siinä on hyvää ja mikä on pysynyt lähes muuttumattomana. Tartu tähän kirjaan, jos pelkäät hiilineutraalin yhteiskunnan muuttavan elämääsi huonompaan suuntaan tai olet epävarma siitä, tuleeko hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtyä laisinkaan!

SDG 14 Vedenalainen elämä: Patrik Svensson - Ankeriaan testamentti 

Tämä oli viimeinen kirja, jonka luin. Tai oikeastaan kuuntelin. Olin kuukausia kirjaston jonossa, mutta lopulta luovutin ja kuuntelin kirjan äänikirjapalvelussa. Olipa ihana kirja! En tiennyt mitään ankeriaasta, en sen myyttisestä historiasta, en siitä, miten Sokrates ja Freud liittyvät ankeriaan historiaan, enkä sen roolista luokkakeskustelussa. No nytpä tiedän. Kaiken tämän äärimmäisen mielenkiintoisen nippelitiedon ohella kirja kertoo isästä ja pojasta ja siitä, miten emme edelleenkään tiedä lähes mitään luonnosta. 

SDG 15 Maanpäällinen elämä: Juha Kauppinen - Monimuotoisuus 

Tämä kirja oli Lunden makeaa vettä käsittelevän kirjan ohella alkukipinä koko lukuhaasteelleni. Luin näitä kirjoja rinnakkain viime keväänä täysin haltioituneena ja totesin, että haluan ymmärtää ja kokea kestävän kehityksen eri teemoja kirjojen avulla. Kauppisen teos on tietokirja. Se on tiukkaa faktaa erilaisista luontotyypeistämme, lajeistamme ja niiden tehtävistä ekosysteemissämme. Se on kaunis, se on surullinen ja se on voimaannuttava. Meidän on suojeltava luontomme nyt, sillä se on jo liian myöhäistä. 

SDG 16 Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto: Ryan Gattis - Vihan kadut 

Tämä teos kuvaa tilannetta, jossa rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto loistavat poissaolollaan. Luin kirjaa kesällä, samaan aikaan kun USA:ssa osoitettiin mieltä ja jopa mellakoitiin Amerikan mustiin ihmisiin kohdistuvan poliisiväkivallan lopettamisen puolesta. Gattisin fiktiivinen teos ajoittuu täsmälleen samaan tilanteeseen, mutta vuoteen 1992, jolloin yhdysvaltalaiset mellakoivat Rodney Kingiin kohdistunutta väkivaltaa ja poliisien tuomiotta jättämistä. Kirjan tapahtumat kuvaavat kuitenkin elämää mellakoiden ulkopuolella. Kun muutaman päivän ajan slummeissa pystyi tekemään mitä tahansa, sillä poliiseilla oli muutakin tekemistä. Kirja on täynnä silmitöntä väkivaltaa, oikeuden ottamista omiin käsiin ja tavallisten ihmisten yritystä pitää oma elämä normaalina, kun muu yhteiskunta ympärillä romahtaa. 

SDG 17 Yhteistyö ja kumppanuus: Kestävä kehitys ja Suomi - Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kestävään kehitykseen tähtäävistä toimista

Tämän kanssa kamppailin kauan - mikä olisi hyvä kirja tähän teemaan. En halunnut lukea mitään perinteistä kehitysyhteistyökirjaa, mutta en toisaalta myöskään perinteisen kehitysyhteistyön kritiikkiä. Harkitsin jo huijaamista listaamalla vain vuonna 2017 julkaistun Kestävä käsikirja kestävään kehitykseen -teoksen, jossa monet kestävän kehityksen edelläkävijät, kuten Tarja Halonen ja Liisa Rohweder käsittelevät kestävän kehityksen tavoitteita. Mutta olen lukenut tuon kirjan jo! 

Sitten yhtenä päivänä Helsingin kaupunginkirjaston hakukone suositteli minulle hallituksen selontekoa kestävästä kehityksestä. Vuodelta 1990. HEUREKA! Olimmehan koko vuoden 2020 valmistelleet tälle nykyhallitukselle selontekoa samasta aiheesta. Päätin siis tehdä pientä vertailevaa arviota kolmenkymmenen vuoden takaa. 

Hyviä ja huonoja uutisia: vuoden 1990 hallitus, Harri Holkerin johtamana, oli melko samanmielinen nykyisen Sanna Marinin hallituksen kanssa. Monesti teosta lukiessa voisi veikata lukevansa uunituoretta teosta, ellei välissä vilisisi viittauksia Neuvostoliittoon ja ETYJiin. Onko tämä hyvä vai huono asia? Tulisiko tässä vaipua epätoivoon, kun samat asiat ovat hallituksen pöydällä nyt ja 30 vuotta sitten? Ehkä joissain kohdin kyllä. Vertailuni osoittaa, että kehitys, niin kestävä kuin epäkestävä, on joskus tuskastuttavan hidasta, jopa liian hidasta. Mutta toisaalta se luo toivoa siitä, että pitkäjänteinen työ kannattaa. Monet asiat, jotka tuossa vuoden 90-selonteossa on linjattu, ovat linjanamme edelleen. Kestävä kehitys vaatii aikaa ja toisaalta sen pitää pystyä mukautumaan muuttuneisiin tilanteisiin. Vuoden 90 selonteossa ilmastonmuutos loistaa vielä lähes täysin poissaolollaan, mutta kansainvälinen yhteistyö, luonnonsuojelu ja epätasa-arvon vähentäminen olivat tavoitteitamme silloin, ja ovat sitä edelleen. 

Tutustu Eduskunnan keskusteluun selonteosta tästä: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Poytakirja/Documents/ptk_115+1990.pdf 

Riina Pursiainen

Kirjoittaja on valtioneuvoston kanslian strategiaosaton vuonna 1992 syntynyt projektisuunnittelija, jonka päivätyönä on edistää kestävää kehitystä. Ilmeisesti hän ei saa aiheesta tarpeekseen, vaan käyttää vapaa-aikansa tämän tyyppiseen nörtteilyyn.