Ennen koronapandemiaa kestävän kehityksen Agenda2030-tavoitteiden toimeenpanossa oli nähty tärkeitä edistysaskelia muun muassa köyhyyden vähentämisessä, lapsiterveyden edistämisessä ja sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämisessä. Tästä huolimatta tilanne oli jo ennen pandemiaa alkuvuodesta 2020 se, ettei maailma ollut oikealla uralla tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Viimeisimpänä olivat epäonnistuneet kansainväliset tavoitteet pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vuoteen 2020 mennessä – myös Suomen osalta. Näistä lähtökohdista katsottuna tuore tilannekatsaus kestävään kehitykseen on suorastaan lohduton: koronapandemia on tehnyt monien tavoitteiden osalta tyhjäksi jopa vuosikymmenten edistysaskeleet.

Tässä muutama tavoitekohtainen esimerkki:

• SDG1: Pandemian myötä jopa 124 miljoonaa ihmistä lisää ajautui äärimmäiseen köyhyyteen. Globaali köyhyysaste nousi samalla ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.
• SDG2: Nälästä kärsivien määrä on viidessä vuodessa (eli alkaen jo ennen pandemiaa) kasvanut 60 miljoonalla ihmisellä ja käsittää nyt jo noin 690 miljoonaa ihmistä. Taustalla vaikuttavat mm. pitkittyneet konfliktit, ilmastonmuutos ja ruokajärjestelmän rakenteelliset ongelmat.
• SDG4: Pandemian seurauksena jopa 101 miljoonaa lasta ja nuorta lisää putosi vähimmäislukutaidon alapuolelle, mikä tarkoittaa yli 20 vuoden koulutussaavutusten menetystä.
• SDG8: Vuonna 2020 pandemian seurauksena menetettiin 255 miljoonaa täyspäivätyötä vastaava määrä työtunteja suhteessa vuoden 2019 loppupuoliskoon.
• SDG16: Lapsityöläisten määrä nousi 160 miljoonaan vuonna 2020. Kasvua nähtiin nyt ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen.

Nämä tiedot käyvät ilmi YK:n pääsihteeri António Guterresin YK:n vuosittaisessa korkean tason kestävän kehityksen seurantakokouksessa (HLPF) esittelemästä pääsihteerin edistymisraportista, joka tarjoaa tuoreimpaan indikaattoridataan pohjautuen yleiskatsauksen kaikkien seitsemäntoista Agenda2030-tavoitteen edistymiseen. Raportin viesti on selvä: edistymisen sijaan liikumme poispäin tavoitteistamme.

Niissäkin tavoitteissa, joissa edistystä on tapahtunut (esimerkiksi uusiutuva energia), se ei ole ollut riittävän nopeaa. Tämä huolestuttava globaali yleistilanne ei näy kovin selvästi Suomessa, joka nousi pandemian aikana kansainvälisen kestävän kehityksen maavertailun kärkimaaksi. Sen sijaan jo ennestään heikoimmassa asemassa olleet valtiot ja ihmiset ovat joutuneet pandemian myötä entistä ahtaammalle. Edellytykset vastata pandemian haasteisiin esimerkiksi terveydenhuollon ja koulutuksen saralla ovat olleet todella heikot. Tämän vuoksi yhteinen tahtotila koronarokotteiden yhdenvertaisen saavutettavuuden varmistamiseksi ja kehittyvien maiden kestävän elpymisen mahdollistamiseksi on nyt avainasemassa.

Pääsihteeri Guterres korosti viime viikolla HLPF-puheessaan, että olemme nyt kestävän kehityksen taitekohdassa: seuraavien 18 kuukauden aikana tehdyt päätökset ja toimet tulevat määrittämään sen, pystymmekö toteuttamaan pandemiasta elpymisen siten, että toimimme samalla ilmastokriisin pysäyttämiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi. Koronapandemia voi siis toimia joko tyrmäysiskuna, joka viimeistään tuhoaa toiveet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta vuoteen 2030 mennessä tai sitten kauan kaivattuna herätyksenä kunnianhimoisempaan toimintaan kuin koskaan aiemmin.

HLPF-seurantakokouksessa kuultujen ”Build Forward Better” ja ”Get Back on Track” -tyylisten iskulauseiden päällä lepää nyt poikkeuksellisen iso painolasti. Talouden elvyttämiseen pelkkää BKT:ta tuijottaen ei voida keskittyä, vaan ilmasto- ja ympäristötavoitteiden toteuttaminen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin lisääminen tulee olla kaiken toiminnan keskiössä. Seurantakokouksessa hyväksyttiin valtioiden yhteinen ministerijulistus ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2017. Jo pelkästään tämän konsensuksen aikaansaaminen on positiivinen signaali, joka kertoo tahtotilasta sitoutua kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon. Seuraavaksi mitataan ilmastoon liittyvää globaalia kunnianhimoa marraskuussa Glasgow’n ilmastokokouksessa. Silloin saataneen lisää viitteitä siitä, mihin suuntaan olemme tästä taitekohdasta matkalla.

 

Nico Käräjäoja

Kirjoittaja on valtioneuvoston kanslian strategiaosaston suunnittelija, joka oli mukana Suomen delegaatiossa heinäkuun HLPF-seurantakokouksessa.