Kestävää kehitystä -blogi

Jari Lyytimäki: Miten kestävästä kehityksestä innostutaan?

Julkaisupäivä 10.6.2016 10.48 Blogit

YK tavoittelee jälleen hyvää. Vuoden alusta astuivat voimaan uudet maailmanlaajuiset kestävän kehityksen tavoitteet, joiden toteutuessa pallomme on vuonna 2030 paljon nykyistä parempi paikka.

Kehitys kulki monelta osin hyvään suuntaan jo edellisten, vuosina 2000–2015 voimassa olleiden niin sanottujen vuosituhattavoitteiden aikana. Kaikkia kahdeksaa vuosituhattavoitetta tavoitetta ei saavutettu, mutta esimerkiksi köyhyys puolittui, puhtaan juomaveden saatavuus parantui, taistelu malariaa ja tuberkuloosia vastaan eteni ja tyttöjen koulunkäyntimahdollisuudet kohenivat.

17 uutta tavoitetta

Uusia Agenda 2030-tavoitteita on peräti 17 kappaletta. Eikä tässä kaikki, sillä nämä laaja-alaiset päätavoitteet on jaettu 169 yksityiskohtaisempaan alatavoitteeseen. Tämän kokonaisuuden hallinta on melkoinen haaste, varsinkin kun tavoitteet koskevat yhtä lailla kaikkia maailman maita.

Suomi haluaa olla tavoitteiden toteuttamisen eturintamassa ja kansallista toimintasuunnitelmaa on jo ryhdytty laatimaan. Taustatyötä kansallisen toimeenpanon pohjaksi on tehty muun muassa Suomen ympäristökeskuksen ja Demos Helsingin Avain 2030-hankkeessa.

Yksi ydinkysymyksistä on se, mihin tarttua ensimmäisenä. Kaikki YK:n asettamat päätavoitteet ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden toteuttamiseksi ponnistellaan politiikassa joka tapauksessa. Tavoitteiden keskinäinen painoarvo vaihtelee kuitenkin suuresti eri maissa ja eri aikoina, esimerkiksi taloudellisen tilanteen, luonnonolojen ja kansalaismielipiteen mukaisesti.

Tavoitteet ovat aika tylsiä

Suomessa kestävän kehityksen hyväksi on tehty jo paljon, eivätkä tavoitteet sinänsä tuo mitään kovin uutta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä onkin yksi keskeinen ongelma: Miten saada päätöksentekijät, yritykset ja kansalaiset innostumaan aidosti tavoitteista, jotka ovat tärkeitä, mutta joista on muodossa jos toisessakin jankutettu jo vuosikausia?

Yksi mahdollisuus on katsoa kokonaisuutta uudesta näkökulmasta. Tutuilta vaikuttavat tavoitteet muodostavat yhdessä uudenlaisen kokonaisuuden. Tämä kestävän kehityksen kokonaisuus on vaikeasti hahmotettava, monenlaista epävarmuutta ja arvoristiriitoja sisältävä. Sitä voi luonnehtia viheliäiseksi tai jopa pirulliseksi ongelmavyyhdeksi.

Tavoitteista on helppoa olla samaa mieltä yleisellä tasolla. Kehityksen suunnasta ja keinoista tavoitteiden toteuttamiseksi sen sijaan syntyy herkästi erimielisyyttä ja jopa intohimoista kiistelyä. Tämä ei ole pahaksi, vaan suuri mahdollisuus kestävän kehityksen työlle. Vain erilaisia ratkaisumalleja vertailemalla ja kokonaisuuteen suhteuttamalla voidaan löytää parhaat keinot ongelmien hallintaan. Indikaattorit ovat yksi väline tähän vertailuun.

Viheliäisiä vyyhtejä aukomaan

Kestävän kehityksen ongelmavyyhtejä on perinteisesti pyritty saksimaan auki erilaisten indikaattoreiden avulla. Indikaattorit eivät ole pelkkiä tilastollisia aikasarjoja, vaan moniulotteisesti kehityksen kulkua kuvaavia mittareita. Parhaimmillaan ne tuovat luotettavasti esiin kehityksen suunnan, mutta myös tietopohjaisiin mittareihin ja niiden valikointiin liittyvät arvot ja epävarmuudet.

YK:n asiantuntijaryhmä on tehnyt ehdotuksen noin 230 indikaattorista, joiden avulla on tarkoitus mitata kehityksen kestävyyttä kansainvälisesti. Kestää kuitenkin todennäköisesti vielä vuosia, ennen kuin tämä mittaristo saadaan toimimaan. Suuri osa ehdotetuista indikaattoreista on keskeneräisiä, eikä niiden tarkasta sisällöstä tai tietopohjasta ole toistaiseksi varmuutta.

Avain2030-hankkeen alustavien tulosten perusteella YK:n ehdottamat indikaattorit soveltuvat huonosti kehityksen mittaamiseen kansallisella tasolla. Osa ehdotetuista indikaattoreista kuvaa Suomen näkökulmasta epäolennaisia ongelmia, kuten vaikkapa trooppisia tauteja. Jotkut kuvaavat ongelmia, jotka on Suomessa jo valtaosin saatu ratkaistua. Näitä ovat vaikkapa absoluuttinen nälänhätä tai lukutaidottomuus. Lisäksi indikaattoreiden määrää voidaan arvostella liian suureksi ja niissä on liikaa päällekkäisyyksiä.

Pahimmillaan tällaiset mittarit johdattavat harhaan, jos ne jättävät kansallisesta näkökulmasta oleellisia ongelmia huomiotta. Kansainväliseen vertailuun tarkoitettujen indikaattoreiden lisäksi tarvitsemme omiin oloihimme sovitettuja indikaattoreita, jotka mittaavat kansallisesti tärkeitä ilmiöitä mutta innostavat toimintaan yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi.

Ristikkäisvaikutukset hallintaan

Ajan mittaan YK-tason kansainväliset indikaattorit täsmentyvät ja jos kehitystyö onnistuu, ne myös saavat vankkaa sisältöä otsikoidensa ympärille. Sitä ennen Suomessa kannattaa jatkaa kansallista kestävän kehityksen indikaattorityötä, jolla on jo pitkät perinteet.

Yksi mahdollisuus on luoda suppea avainindikaattoreiden joukko, jolla kuvataan tiiviisti kestävän kehityksen tavoitteiden kansalliset kipukohdat ja menestystarinat sekä näiden väliset vuorovaikutukset. Indikaattoreiden valintaan on tärkeätä ottaa mukaan laajasti eri sidosryhmät.

Oleellista kestävässä kehityksessä ei ole niinkään se, miten yksittäisen kysymykset kehittyvät, vaan se, millaiset ristikkäisvaikutukset piirtävät kehityksen koko kuvaa. Näiden hahmottamisessa Suomi voisi näyttää mallia koko maailmalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mittari on hyvä vain, jos sitä käytetään oikeaan tarkoitukseen.

______________

Jari Lyytimäki työskentelee vanhempana tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa.

Selaa blogin artikkeleita