Kestävää kehitystä -blogi

Merjo Laine: Valtionhallinnon henkilökierrossa kestävän kehityksen parissa työskennellen

Julkaisupäivä 13.6.2019 9.41 Blogit

”Harvinaisinta maailmassa on kypsä ihminen” –André Malraux–

Valtionhallinnon henkilökierrossa kestävän kehityksen parissa työskennellen

 

”Kehitys ei ole mahdollista ilman poikkeamista normaalista.” –Frank Zappa–

”Henkilökiertoon? Häh? Mitä se tarkoittaa?” kysyivät kaverini. ”No, se on vähän niinku olis työelämän vaihto-oppilaana”, vastasin.

”Saatsä siitä palkkaa?” kysyivät kaverini. ”Joo, siinä ei mikään muutu. ELY maksaa palkan”, vastasin.

”Valtioneuvoston kansliaan? Mikä se on?” kysyivät kaverini. ”Se on niiku pääministeriministeriö”, vastasin.

Siinä se pähkinänkuoressaan. Olin valtionhallinnon henkilökierrossa valtioneuvoston kanslian (VNK) Strategiaosaston Hallituspolitiikkayksikössä kestävän kehityksen tiimissä. Huh, tuota lausetta en ehkä sano kavereilleni! ;) Normaalisti työskentelen Hämeen ELY-keskuksella erilaisten ympäristövastuullisuusasioiden parissa. Kaksi viikkoa kestäneen henkilökiertoni ajankohta oli juuri ennen Euroopan kestävän kehityksen viikkoa, jota vietetään vuosittain 30.5.-5.6. Sattumaa? Ei tietenkään. Töitä riitti.

Henkilökierto on mahdollisuus kehittää ja syventää omaa asiantuntemusta ja osaamista. Se on oivalluksia ja muihin toimintakulttuureihin tutustumista. Ehkä henkilökierrosta jää takataskuun jotakin itselle tai organisaatiolle erityisen hyödyllistä, jota kukaan ei osannut odottaa etukäteen. ”Kaikki on vaikeaa ennen kuin se on helppoa” (J.W. von Goethe), ja siksi hyppy tuntemattomaan voi olla erityisen antoisa.

”Ensi kertaa ihmiskunnan historiassa muutos on niin nopeaa, että sen minkä nuorena oppii, se vanhana estää onnistumista.” –Tero J. Kauppinen–

Niin, muutos on nopeaa, ja siihen vastaaminen voi olla haastavaa. Kestävässä kehityksessä jos missä riittää haastetta, sillä asian tiimoilla tapahtuu jatkuvasti muutosta, ja ajan hermoilla täytyy pysyä. Lisäksi kestävä kehitys on jo itsessään laaja käsite. Pitäähän se sisällään niin ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kuin taloudellisenkin kestävyyden. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat sikäli ajattomia, että vaikka jokin tavoite saavutettaisiin, on sen ylläpito edelleen tavoiteltavaa. Siinä, missä tavoitteiden toteutumisessa mennään, tapahtuu jatkuvaa muutosta, ja uusia keinoja niiden saavuttamiseksi tulee lisää. Siinä mielessä se minkä nuorena oppii, voi olla vanhaa tietoa suhteellisen pian. Eipä ihme, että kestävän kehityksen tiimoilla on paljon työtä, ja se myös näkyi valtioneuvoston kansliassa. VNK:lla pääsin näkemään esiripun takana tehtävää politiikkatyötä kestävän kehityksen tiimoilta.

”Kukaan ei voi vihellellä sinfoniaa. Sen soittaminen vaatii koko orkesterin.” –H.E. Luccock–

Olin mukana useissa palavereissa ja kokouksissa. Kylläpä niitä olikin paljon lyhyen ajan sisällä! Osallistuin muun muassa palaveriin, jonka aiheena oli green deal -tutkimus ja siihen liittyvä sidosryhmätyö. Green dealit ovat vapaaehtoisia valtion ja elinkeinoelämän välisiä, kestävään kehitykseen liittyviä kattosopimuksia, joiden alle yritykset tai ketjut tekevät toimenpidesitoumuksiaan. Sitoumus 2050:stä ja toimenpidesitoumuksista tiesin jo aiemmin paljon, mutta green dealeista tiesin vain pinnallisesti. Nyt hahmotan järjestelmän paljon paremmin. Erittäin hyödyllisesti käytetty parituntinen siis! Kyseinen palaveri oli myös hyvä esimerkki monipuolisesta sidosryhmätyöstä. Mukana oli ihmisiä muutamasta eri organisaatiosta, eikä vain hallinnosta, vaan myös tutkijoita Itä-Suomen yliopistolta.

Olin mukana myös High-Level Political Forumin (HLPF) -valmistelupalaverissa, johon osallistui kolmisenkymmentä ihmistä lähinnä eri ministeriöistä. Kyseessä on vuosittainen, pariviikkoinen YK:n tapahtuma New Yorkissa, jossa tarkastellaan kansainvälisesti kestävän kehityksen tilaa ja Agenda2030:n tavoitteiden seurantatuloksia eri maissa. En ollut ennen kiinnittänyt HLPF:ään suuremmin huomiota. Suomen aiemmissa HLPF-raporttien sisällöissä on toki tuttuakin asiaa, mutta kansainvälisestä tulosten ja kokemusten jakamisen tapahtumasta en tiennyt mitään.

Pääsin mukaan myös kehityspoliittisen toimikunnan täysistuntoon. Istunnossa käsiteltiin koulutusasioita kansainvälisestä näkökulmasta, kuten koulutusvientiä. Agendalla oli myös kehityspoliittisen toimikunnan vakinaistaminen asetuksella, mikä vahvistaisi toimikunnan mandaattia yli hallituskausien. Minulle alkoi käydä yhä selvemmäksi se, että valtioneuvoston kanslian henkilöstö tekee todella paljon sidosryhmäyhteistyötä. Siinä ei varsinaisesti ole mitään järisyttävän yllättävää, mutta ehkä määrä hieman yllätti. Ylipäätään valtionhallinnossa tehtävän sidosryhmätyön laajuus konkretisoitui minulle. VNK:n kestävän kehityksen tiimiläisten työpisteessä oli oman paikkani lisäksi kolme paikkaa käytössä, mutta oli harvinaisuus, jos olimme kaikki samaan aikaan paikalla. Joku oli aina menossa jossakin tapaamisessa tai kokouksessa.

 

”Jos jokainen liikkuu eteenpäin yhdessä, menestys hoitaa itse itsensä.” –Henry Ford–

Henkilökiertoni loppupäähän sijoittui kestävän kehityksen tila ja tulevaisuus -kutsuvierastilaisuus. Tilaisuus kokosi yhteen ihmisiä, joista suurimman osan työhön kuulunee jotakin kestävään kehitykseen liittyvää. Harva kuitenkaan työskentelee kaikkien kestävän kehityksen ulottuvuuksien ja tavoitteiden parissa, joten tilaisuus oli oiva mahdollisuus herätellä osallistujia miettimään ja kuulemaan asiaa niistä kaikista. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa YouTubesta. Itsestään tallenne ei tietenkään sinne ilmaantunut, ja tilaisuuden eteen olikin tehty paljon järjestelyjä. Itsekin pääsin tähän työhön mukaan lähinnä viestintään liittyen.

Viestintä oli suuri osa tehtäviäni VNK:lla. Twiittasin paljon. Niin se vaan on, Twitter on nykyään oleellinen osa monen organisaation viestintää. Some-kanavien seuraajat lienevät enimmäkseen niitä, jotka ovat muutoinkin jossain määrin kiinnostuneita asiasta, joten myös muut viestintäkeinot ovat tuiki tarpeellisia, jotta asia saavuttaisi muutkin ihmiset. Tässä palataan jälleen sidosryhmäyhteistyöhön. Kun yhdessä keskustellaan vaikkapa kestävän kehityksen teemoista, myös niistä viestintä monipuolistuu melkein automaattisesti. Ei, viestintätyö ei tietenkään ole automaattista, mutta kun asia on esillä eri tahoilla, se näkyy niiden viestinnässä, ja näin ollen asia leviää tehokkaammin, laajemmin ja eri näkökulmista tarkasteltuna. Siitä puhutaan, mitä tuodaan esille. Tämä motivoi vetämään sitä kuuluisaa kivirekeä. Oliko tästäkään twiitistä mitään hyötyä? Kaksi tykkääjää. Pakko se on uskoa, että oli sillä. Saman suuntaisella viestinnällä on kumuloituva vaikutus. Kun asia on näkyvillä vähän joka tuutissa, siitä ehkä tulee kaikkien asia. Tämä oli yksi oivalluksistani, vaikka viestintä on yksi työkaluni myös ELY:n tehtävissäni.

Itselläni kiirettä piisasi esimerkiksi twiittaillessa, mutta tavallaan pysähdyin henkilökierron ajaksi. Olihan normityöni Hämeen ELY:llä ikään kuin pysähdyksissä henkilökiertoni ajan. Tavanomaiseen työhön tuli etäisyyttä, mutta kuitenkin se oli taustalla mielessä sen verran, että sitä tuli peilattua VNK:n työhön. Suosittelen henkilökiertoon lähtemistä, mutta varautukaa siihen, että ”Mieli, jonka uusi kokemus on kerran laajentanut, ei koskaan palaa vanhoihin mittoihinsa” (Oliver Wendell Holmes).

 

Merjo Laine, Suunnittelija, Hämeen ELY-keskus

Selaa blogin artikkeleita