Kestävää kehitystä -blogi

Lyydia Kilpi: Kestävä liiketoiminta edellyttää raameja

Julkaisupäivä 13.4.2017 8.50 Blogit

On selvää, ettei kestävä kehitys onnistu ilman yrityksiä. Agenda 2030 -ohjelman tavoitteiden saavuttaminen edellyttää valtavia investointeja esimerkiksi uusiutuvaan energiaan, infrastruktuuriin ja koulutukseen. Tilaus innovaatioille ja työpaikoille on kova. Samalla työnonnistuminen vaatii, ettei kestävän kehityksen vene vuoda samalla, kun sitä soudetaan. Ihmisoikeuksien polkeminen, verojen vältteleminen tai ympäristön saastuttaminen eivät saa olla kannattavaa liiketoimintaa. 

Hallinnollinen taakka ja sääntely ovat nykypolitiikan kirosanoja. Moni näkee, että valtion tehtävä on mahdollistaa, ei rajoittaa. Sääntelyllä on kuitenkin tärkeä rooli. Valtio luo raamit, joilla voidaan varmistaa, että yritystoiminta on kestävän kehityksen mukaista. Näin kukaan ei saa kilpailuetua piittaamattomuudesta ja vastuullisesti toimivat yritykset pääsevät loistamaan.

Suomi on sitoutunut YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskeviin ohjaaviin periaatteisiin. Ne velvoittavat suomalaisyritykset huolehtimaan ihmisoikeusriskeistä koko tuotantoketjussaan.  Tällä hetkellä periaatteen toteutuminen on kuitenkin vapaaehtoisuuden varassa. Ranskassa ja Hollannissa hyväksyttiin hiljattain lait, jotka asettavat yrityksille ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen. Suomen on aika seurata näiden maiden esimerkkiä.

Myös julkisilla hankinnoilla voidaan edistää ihmisarvoista työtä ja muiden ihmisoikeuksien toteutumista. Hankintojen arvo on vuosittain 30 miljardin euron kieppeillä. Niiden vaikutukset ulottuvat monesti kauas rajojemme ulkopuolelle. Hankintalaki mahdollistaa vastuullisuuden huomioimisen, mutta ei edellytä sitä. Halvin hinta ratkaisee yhä usein, eikä tuotteiden alkuperää selvitetä.

Monilla päättäjillä ja virkamiehillä on tahto tehdä vastuullisia hankintoja, mutta osaaminen puuttuu. Tällä hetkellä vähäiset saatavilla olevat neuvontapalvelut keskittyvät ympäristövaikutuksiin. Ihmisoikeuksien huomioimiseen ei ole juurikaan tukea tarjolla. Hankinnoista suurin osa tehdään kunnissa, ja pienillä hankintayksiköillä on yksinään heikot mahdollisuudet valvoa tehokkaasti tuottajien ulkomaille ulottuvia toimitusketjuja. Vastuulliset hankinnat edellyttävät neuvontaa, yhteistyötä ja tukea.

Verotuksella on valtava merkitys eriarvoisuuden kitkemisessä. Valtiot menettävät monikansallisten yritysten aggressiivisen verosuunnittelun takia vuosittain 500 miljardia euroa. Verovälttely on käytännössä tulonsiirto köyhiltä rikkaille, ja kaikkein kipeimmin se kurittaa kehitysmaita. Aggressiivinen verosuunnittelu heikentää valtioiden mahdollisuuksia investoida hyvinvointiin sekä nakertaa kansalaisten luottamusta verojärjestelmään ja yrityksiin.

Suomen tuleekin sekä kansallisessa politiikassaan ja EU:n tasolla suitsia suuryritysten verovälttelyä ja lisätä veronmaksun avoimuutta. Monikansallisten yritysten julkinen maakohtainen veroraportointi auttaisi korjaamaan verojärjestelmien puutteet ja kannustaisi yrityksiä maksamaan veronsa sinne, missä arvo tosiasiassa syntyy.

Poliitikkojen päätökset ja virkamiesten esitykset vaikuttavat siihen, millaisessa ympäristössä yritykset toimivat. Kaiken päätöksenteon tulee viitoittaa tietä kohti kestävää kehitystä. Tämän sisäistäminen ei välttämättä ole helppoa kiireen keskellä. Siksi tarvitaan mekanismeja, jotka muistuttavat päätöksentekijää. Esimerkiksi kaikissa hallituksen esityksissä sekä valiokuntien lausunnoissa ja mietinnöissä voisi olla kappale, jossa päätöstä tarkastellaan erityisesti Agenda 2030 -ohjelman näkökulmasta.

_________________________

Asiantuntija (vero-oikeudenmukaisuus ja yritysvastuu) Lyydia Kilpi, Kepa ry

Selaa blogin artikkeleita