Kestävää kehitystä -blogi

Kaisa Karttunen: Agenda 2030 - Mitä nälän hävittäminen maksaa?

Julkaisupäivä 6.3.2018 9.00 Blogit

Viime vuoden tilastot osoittivat, että maailman nälkäisten määrä on kaikista ponnisteluista huolimatta kasvanut edellisvuoteen verrattuna. Tiedot kuivuuden kurittamasta eteläisestä Afrikasta näyttävät, että suunta saattaa myös tänä vuonna olla ylöspäin.

Vaikka nälkäisten määrä on kasvussa, kestävän kehityksen kakkostavoite nälän hävittämisestä vuoteen 2030 mennessä on yhä voimassa. Mitä sen saavuttaminen maksaisi?

Äskettäin ilmestyneessä Maailman Ruokapolitiikkainstituutin (IFPRI) raportissa verrattiin eri toimijoiden arvioita nälän poistamisen hinnasta (https://goo.gl/BTZHXM).

Sekä lähtökohdat että tavoitteet vaihtelevat eri arvioissa, joten niitä ei voi suoraan verrata keskenään. Siinä missä Maailmanpankki painottaa hyvän ravitsemuksen turvaamista äideille ja lapsille seitsemän miljardin dollarin vuosittaisella lisäpanostuksella, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO laskee nälän hävittämisen maksavan 265 miljardia lisädollaria vuodessa.

Mikä siis on realistinen arvio ja mihin rahat kannattaa kohdentaa?

IFPRI on yhdessä Kestävän kehityksen instituutin (IISD) kanssa tekemässään laskelmassa päätynyt 11 miljardin dollarin vuosittaisiin lisäinvestointeihin vuoteen 2030 asti. Tämän julkisen rahan lisäksi tarvittaisiin yksityissektorilta lisäinvestointeja ainakin viisi miljardia dollaria vuodessa. Sillä päästäisiin IFPRI:n mukaan tilanteeseen, jossa nälkäisten määrä kaikissa maailman maissa olisi alle viisi prosenttia väestöstä.

Tässä mallissa rahat käytettäisiin tarkkaan kohdennetusti sosiaalisten turvaverkkojen, maatalouden tuottavuuden ja maaseudun kehittämiseen.

FAO:n monikymmenkertainen arvio perustuu siihen, että nälkä hävitettäisiin kokonaan, mikä tapahtuisi köyhyyden hävittämisen kautta. Tämä vaatisi runsaasti rahaa sosiaaliturvan, kuten tulonsiirtojen sekä työllisyyden ja infrastruktuurin kehittämiseen.

Ainoastaan yksi laskelma, ns. IMPACT-malli ottaa huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat lisäongelmat ruuantuotannon tulevaisuudelle. Sen mukaan tarvittaisiin 52 miljardia dollaria lisää vuodessa, millä saataisiin laskettua nälkäisten määrä alle viiteen prosenttiin. Rahat kohdistettaisiin mm. tutkimukseen, luonnonvarojen kestävään hallintaan ja infrastruktuuriin.

Kaikissa arvioissa lähtökohtana on, että osa julkisesta rahoituksesta tulisi kansainväliseltä yhteisöltä ja osa kehitysmailta itseltään.

Johtopäätös on, että suhteellisen pienelläkin lisäpanostuksella voidaan edetä oikeaan suuntaan, mutta koko nälkäongelman ratkaisu vaatii tuntuvia lisäinvestointeja.

Nälän saaminen kuriin ei vähentäisi pelkästään inhimillistä kärsimystä. Se piristäisi selvästi myös kansantaloutta. Nyt vaikeasta nälästä kärsivissä Etiopiassa ja Sambiassa nälkäisten määrän laskeminen alle viiteen prosenttiin väestöstä kasvattaisi IFPRI:n mukaan maiden bruttokansantuotetta 4-6 prosenttia.

ps.

Vertailun vuoksi: Vuonna 2017 Suomen valtion talousarvion loppusumma oli 55,5 miljardia euroa ja Euroopan unionin talousarvion maksumäärärahat noin 158 miljardia euroa. 

________________

MMT Kaisa Karttunen on tutkijana e2 ajatuspajassa (www.e2.fi)

Selaa blogin artikkeleita