Kestävää kehitystä -blogi

Juha-Matti Katajajuuri: Tiukat kansainväliset ruokahävikin vähentämistavoitteet – hävikin seurannan seuraavat askeleet

Julkaisupäivä 24.3.2017 15.45 Blogit

YK:n kestävän kehityksen (Agenda2030) ja EU komission kiertotalouspaketin ruokahävikkitavoitteet ovat kovat: hävikki tulisi puolittaa jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla 2030 mennessä sekä hävikkiä vähentää merkittävästi koko tuotanto- ja jakeluketjussa.

Mitä ruokahävikillä tarkoitetaan? Komission tuoreimmissa esityksissä ruokahävikillä viitataan kokonaisruokajätteeseen, johon kuuluvat myös syömäkelvottomat osat. Ruokaturva- ja resurssitehokkuusnäkökulman vuoksi ruokahävikkiä tulisi tilastoida ja seurata niin, että ruokajäte jaettaisiin syömäkelpoiseen ja syömäkelvottomaan ruokaan. Lisäksi olisi syytä seurata, mikä osuus syömäkelpoisen ruoan hävikistä saadaan jaettua eteenpäin ruoka-apuna. Globaalit tavoitteet tulisi kiinnittää näihin eri ruokajätelajeihin – nyt keskustelussa on epäselvää, mille ruokahävikille/jätteelle tavoitteet ovat.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomessa koko ruokaketjun – alkutuotanto, teollisuus, kauppa, ravintolat, kotitaloudet – syömäkelpoisen ruokahävikin määrä on 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa. Luvut perustuvat eri hetkinä tehtyihin yksittäisiin pistetutkimuksiin ja rajattuihin aineistoihin. Ruokaketjusta aiheutuvan hävikin kasvihuonekaasupäästöt, eli hiilijalanjälki, ovat Suomessa noin tuhat miljoonaa CO2-ekvivalenttia vuodessa. Tämä vastaa jopa 400 000 henkilöauton vuosittaista CO2-päästöä eli noin 7 000 miljoonan henkilöautokilometrin CO2-päästöä. 

Alun perin syömäkelpoista ruokahävikkiä syntyy määrällisesti eniten kotitalouksissa (n. 30 % koko ketjun hävikistä), mutta myös kaupan, ravitsemistoimialan ja teollisuuden osuus on merkittävä: nämä muodostavat yhteensä lähes n. 60 % kansallisesta ruokahävikistä. Kun hävikkiä tarkastellaan suhteessa ketjun eri osien läpivirtauksiin, niin kaupan hävikki on suhteellisesti pienimpiä. Suhteellisesti ylivoimaisesti suurinta hävikki on ollut ravitsemispalveluissa, erityisesti noutopöytäruokailussa. Ravitsemispalveluiden hävikkiä tarkastellaan Ravintolafoorumissa yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Hyvin alustavien tutkimusten mukaan ravitsemispalveluiden hävikki olisi mahdollisesti laskemassa, kun se vielä aiemmin tutkimusten mukaan oli keskimäärin peräti 20 % ruoan läpivirtauksesta. Muutoin hävikistä ei ole tällä hetkellä seurantadataa eikä keinoja seurata hävikkimääriä, ja siksi emme esimerkiksi tiedä, miten ruokahävikkimäärä on muuttunut tai tulisi muuttumaan lähivuosina ketjussa.

Kaikkien talkoot

Ruokaketju pyrkii omalla toiminnallaan ja käytännöillään minimoidaan ruokahävikkiä – esimerkiksi paremmalla suunnittelulla ja uusien tilausjärjestelmien avulla. Hävikki aiheuttaa ketjun kaikissa portaissa turhia kustannuksia, joten hävikkiä vähennetään jo liiketaloudellisista syistä. Mitään hokkuspokkus-temppua hävikin vähentämiseksi ei ole, vaan toimia tarvitaan useita toimia, koska ruokahävikki muodostuu pistemäisesti melkoisen pienistä virroista.

Parantamalla entisestään kaikkien asennetta voimme varmasti petrata vielä paljon hävikin vähentämiseksi – erityisesti kotitalouksissa. Hävikin seurannan työkalut auttavat tekemään asian näkyväksi ketjun eri toimijoiden arjessa. Johtamisella ja esimiestyöllä voidaan vaikuttaa henkilöstön toimintatapoihin ja osaamisen kehittymiseen ruoantuotantoketjun eri vaiheissa. Myös ylijäämäruoan jakaminen ruoka-apuna on yksi keino vähentää tiettyjä ruokahävikkieriä. Mutta miten saamme hävikin vastaiseen taistoon mukaan kaikki ne kuluttajat, joilla arjen kiire, suunnittelemattomuus ja asenne lisäävät ruokahävikkiä. Miten saisimme lisättyä ruoan arvostusta? Sinkkutalouksien käsitysten mukaan kohtuuhintaiset pienemmät pakkauskoot auttaisivat hävikin hallinnassa.

Kansainväliset tavoitteet malliksi

Euroopan parlamentti on jo vuosia yrittänyt saada komissiota vauhtiin ruokahävikin vähentämiseksi tässä onnistumatta. Kansallisia ruokahävikin vähentämistavoitteita ei ole toistaiseksi numeerisesti linjattu. Vähimmäistasona tullee olla jo asetetut kansainväliset tavoitteet. Asiasta keskustellaan parhaillaan ruokapoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä.

Eduskunnassa ja alan sisällä keskustellaan tiiviisti lakialoitteesta (LA29/2016 vp) ruokahävikin vähentämiseksi. Lakialoitteen ajatuksena on, että myynnistä tai käytöstä poistuva syömäkelpoinen elintarvike jaetaan tai käytetään muutoin hyödyksi. Lukella on työn alla lisäksi valtioneuvoston kanslian TEAS-selvityshanke (LexFoodWaste), jonka tarkoituksena on tunnistaa, mikä lainsäädäntö tai tulkinta tällä hetkellä estää tai hankaloittaa ruokahävikin ennaltaehkäisemistä, vähentämistä tai ruoan uudelleen jakamista. Raportoimme tämän vuoden loppuun mennessä ehdotuksista byrokratian purkamiseksi tai muutoin lainsäädännön kehittämisestä, joilla voidaan vähentää hävikkiä.

Tiekartta ja työkalut ruokahävikin seuraamiseksi ja vähentämiseksi

Luke tekee tutkimusta ja yhteistyötä asiassa alan kanssa sekä käy jatkuvaa dialogia ruokahävikin mittaamiseen ja vähentämiseen liittyen niin ministeriöiden, yritysten, toimialaliittojen, kansanedustajien kuin europarlamenttiedustajien kanssa.

Valmistelemme Lukessa esitystä kehitystarpeista, jotta hävikkitiedon tuottaminen olisi jatkossa mahdollisimman resurssitehokasta, ja pystyisimme tulevaisuudessa seuraamaan vuosittaista hävikkiä valtakunnallisesti ketjun eri osissa. Tiekarttaa hävikin seuraamiseksi ja vähentämiseksi rakennetaan osana CircWaste-hanketta. Yhteistyö ketjun kaikkien toimijoiden kanssa on jatkossakin hyvin tärkeässä asemassa.

Nyt tarvitaan jämäköitä uusia askeleita. Esitämme sellaisen jatkotutkimuksen tekemistä, joka tuottaisi ensimmäisen systemaattisesti laaditun perustason tiedon ruokahävikin määrästä Suomessa, jolloin vähentämistavoitteiden toteutumista voitaisiin arvioida, sekä raportoida myöhemmin myös EU:lle.

Tarkoituksena olisi sitten organisoida tiedonkeruu ja tuottaa valtakunnallisesti käyttökelpoinen työkalu, jolla koko ketjun hävikin muutoksia voidaan seurata vuositasolla. Kaupan ja teollisuuden nykyinen yrityskohtainen tiedonkeruu palvelee aika hyvin tätä työtä. Haastavimpia osa-alueita ovat kotitaloudet, ravitsemistoimiala (yksityiset ja julkiset keittiöt) sekä alkutuotanto.

__________________

Juha-Matti Katajajuuri, erikoistutkija, asiakaspäällikkö, Luonnonvarakeskus (Luke)

 

 

 

Selaa blogin artikkeleita