Kestävää kehitystä -blogi

Jari Lyytimäki: Koronan jälkeen täydellä kaasulla, mutta mihin suuntaan?

Talouden seisahtuminen on yksi koronakriisin isoimmista huolenaiheista. Mutta miten käy kestävän kehityksen, kun talous kaasuttaa tilapäisen seisahduksen jälkeen täyteen vauhtiin? Ennen koronakriisiä valmistunut laaja tutkimustiedon yhteenveto osoitti, että vain osaa kestävän kehityksen globaaleista Agenda2030 tavoitteista oltiin saavuttamassa maailmanlaajuisesti. Myös 2019 valmistunut kansallinen kestävän kehityksen arvio korosti, että Suomessa on tarpeen tehostaa erityisesti luonnonvarojen liikakäytön, elonkirjon hupenemisen ja ilmastonmuutoksen voimistumisen vastaista kamppailua. Nämä haasteet eivät ole hävinneet minnekään.

Maailman saastuneimmissa paikoissa muutokset ovat olleet silminnähtäviä, mutta mahdollinen ilo koronakriisin aiheuttamien seisokkien mukanaan tuomasta ilman ja vesien puhdistumisesta on parhaimmillaankin lyhytaikaista. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumisessa tilapäinen, joitakin kuukausia kestävä päästöjen vähentyminen ei auta juuri mitään.

Koronapandemian jälkihoito voi sekä haitata että edistää kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista. Talouden elvytystoimet on tärkeää suunnata niin, että ne tukevat pitkäjänteisesti muutosta kohti tarkempaa materiaalien käyttöä, rikkaampaa luontoa ja vähähiilisyyttä.

Plkästään yksittäisiin tavoitteisiin keskittyminen ei riitä. Kestävyystutkimuksessa on jo ennen koronakriisiä painotettu tarvetta huomioida yksittäisten tavoitteiden ohella erilaisten tavoitteiden toteuttamiseen liittyviä yhteisvaikutuksia. Tätä korostaa myös äskettäin ilmestynyt Suomen tilannetta analysoiva tutkimuksemme.  

Tarkastelimme ristikkäisvaikutuksia, joita liittyy Suomen kannalta oleellisten SDG-alatavoitteiden toteutukseen. Analyysin perusteella erityisesti talouskasvun tavoitteluun (Target 8.1) ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseen (Target 7.2) liittyy riskejä haitallisista sivuvaikutuksista. Talouskasvu uhkaa laajasti ympäristötavoitteiden toteuttamista ja metsäbiomassan lisääntyvä käyttö energialähteenä uhkaa luonnon monimuotoisuutta sekä lisää vesistöjen kuormitusriskejä. Lisäksi polttoon perustuva energiantuotanto tuottaa välittömästi hiilidioksidia ilmakehään, vaikka pidemmällä aikavälillä hiiltä sitoutuukin puiden kasvuun.

Analyysi korosti sitä, että valtaosa eri alatavoitteiden välisistä vuorovaikutuksista on kestävän kehityksen kannalta myönteisiä. Suomessa oleellista on varsinkin kykymme hyödyntää ja uusintaa luotettavaa infrastruktuuria ja teknologiaa sekä ylläpitää läpinäkyviä ja vastuullisesti toimivia yhteiskunnallisia instituutioita (Target 9.4 ja 16.6). Näihin liittyvät myönteiset vaikutukset ovat tyypillisesti laaja-alaisia ja pitkäkestoisia.

Myönteistenkin vaikutusten osalta on tärkeää hahmottaa se, millaisilla talouden elvytystoimilla saadaan aikaan suurimmat yhteishyödyt. Varsinkin globaalilla tasolla monista tavoitteista ollaan vielä niin kaukana, että pelkkä maltillinen myönteinen kehitys ei riitä tavoitteiden toteutumiseen vuoteen 2030 mennessä. Suomella on nyt hyvä paikka päivittää maailmalle malli siitä, miten talous saadaan sekä hyvään vauhtiin että oikeaan suuntaan tuottamaan ekohyvinvointia.

___________________________________

Jari Lyytimäki toimii erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa ja osallistuu muun muassa ORSI-tutkimushankkeeseen ja kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin koordinointiin.