Kestävää kehitystä -blogi

Jari Lyytimäki: Kestävässä kehityksessä parhaimpienkin on petrattava

Julkaisupäivä 5.2.2019 9.00 Blogit

Voittajan ei ole aina helppo hymyillä. Suomi on todennetusti yksi kestävän kehityksen edelläkävijämaista, mutta kovin leveään hymyyn ei meilläkään ole syytä. Taloudellinen ja sosiaalinen tilanteemme on useimpiin muihin maihin verrattuna erinomainen, mutta suupieliä kääntää alaspäin se, ettei hyvinvointimme ekologinen pohja ole tarpeeksi tukeva.

Tätä voi olla vaikea uskoa, sillä monelta osin ympäristönsuojelu on kiistattomasti edistynyt: tehtaiden päästöt ovat pienentyneet, haitallisimpien ympäristömyrkkyjen käyttö on kielletty, kierrätys alkaa olla arkipäivää, suojelualueita perustettu ja saimaannorppien määräkin on mukavasti kasvanut. Tällaisten toimien ansiosta Suomi on komeillut monien ympäristövertailujen kärkisijoilla.

Silti monet keskeiset tavoitteet ovat edelleen saavuttamatta. Luonnon monimuotoisuuden heikentymistä ei ole saatu pysäytettyä, rehevöityminen vaivaa sitkeästi vesistöjä ja ilmastonmuutoksen torjunta etenee liian hitaasti. Mikromuoveista on puhuttu paljon, mutta meluisuus ja valosaaste ovat esimerkkejä vähemmälle huomiolle jääneistä elinympäristömme laaja-alaisista muutoksista.

Huolestuttavinta on se, että ulkoistamme hyvinvointimme ekologisia kustannuksia muihin maihin ja tuleville sukupolville. Talouden globalisaation ja lisääntyvän liikkumisen takia suomalaisen kulutuksen haitat ilmenevät vain osittain omassa lähiympäristössämme. Lisäksi painotamme liikaa lyhyen aikavälin hyötyjä ja unohdamme toimintamme pitkän aikavälin vaikutuksia.

Nyt on aika ajatella kestävä kehitys uusiksi. Helposti ratkaistavat ongelmat on jo hoidettu, ja planeetan rajat ovat tulossa vastaan. Kansainvälisten vertailujen kärkisijat eivät ole suuri lohtu kenellekään, sillä vertailujen tärkein viesti on se, ettei mikään maa vielä ole saavuttanut kestävää kehitystä.

Estävästä kehityksestä on syytä innostua

Rajallisten resurssien maailmassa kestävän kehityksen on oltava yhä useammin myös estävää kehitystä. Tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä ympäristön asettamiin absoluuttisiin rajoihin ja eri tavoitteiden välisiin ristiriitoihin. Varsinkin nopean talouskasvun tavoittelu on usein ristiriidassa ympäristönsuojelun kanssa.

Esimerkiksi turpeen poltto energiaksi tai malmien louhinta kallioperästä tuovat työpaikkoja ja piristävät hetkeksi taloutta, mutta aiheuttavat myös pysyviä tai vaikeasti korjattavia ympäristöhaittoja. Tällaisten haittojen synnyn estämisen pitää olla kestävän kehityksen ytimessä niin Suomessa kuin rajojemme ulkopuolella.

Estävä kehitys ei kuulosta ollenkaan niin mukavalta kuin kestävä kehitys. Silti siitä on syytä innostua. Suomella on mainiot mahdollisuudet näyttää rohkeasti mallia siitä, miten ihmisten hyvinvointia rakennetaan aidon tasa-arvoisesti, ryöväämättä resursseja muilta ihmisiltä, luonnolta ja tulevilta sukupolvilta.

Ja jos planetaarisen hyvinvoinnin edistäminen ei innosta riittävästi, kannattaa miettiä asemaamme maailmanpolitiikan suurvaltojen arvaamattoman mellastuksen keskellä. Kaikkien toimijoiden noudattamat, kansainvälisesti sovitut kestävyyden reilun pelin säännöt ovat varsinkin Suomen kaltaisten pienten valtioiden etu.

_____________________

Jari Lyytimäki, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus

Kirjoitus perustuu POLKU2030-hankkeen parissa syntyneisiin ajatuksiin. Hankkeessa arvioitiin Suomen kestävän kehityksen politiikkaa ja annettiin konkreettisia suosituksia kestävän kehityksen SDG-tavoitteisiin pääsemiseksi.

Selaa blogin artikkeleita