Kestävää kehitystä -blogi

Harjoittelussa valtioneuvoston kansliassa kestävän kehityksen parissa

Viime syksynä yliopistomme rekrytointisivua selaillessani silmiini osui mielenkiintoinen ilmoitus: valtionneuvoston kansliaan haettiin korkeakouluharjoittelijoita työskentelemään kestävän kehityksen ja Agenda2030-tavoitteiden koordinoinnin parissa. Vaikka kestävä kehitys olikin käsitteenä tuttu, en ollut aiemmin perehtynyt tarkemmin YK:n Agenda2030-toimintaohjelman alatavoitteisiin.

Olen taloustieteiden maisteriopiskelija ja sivuaineenani luen ympäristötiedettä. Minua on aina opinnoissani kiinnostanut erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnan tasa-arvo. Ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen näkökulman yhdistäminen on minusta tärkeää, ja lueskeltuani hetken kestävän kehityksen tavoitteista ja niiden toteuttamisesta, halusin ehdottomasti hakea paikkaa. Erityisesti kiinnostuin siitä, miten niinkin isoa ja koko yhteiskuntaa koskevaa asiaa kuin kestävä kehitys konkreettisesti koordinoidaan ja edistetään, sekä miten sen toteutumista yhteiskunnassa seurataan.

Ilokseni sain mahdollisuuden saada vastauksen näihin kysymyksiin, kun aloitin toukokuussa valtioneuvoston kanslian Strategiaosaston Hallituspolitiikkayksikössä kestävän kehityksen tiimissä (muutama hetki meni tämän tiiminimen ulkoa opettelussa). Koko Hallituspolitiikkayksikön tehtävänä on auttaa hallitusta hallitusohjelman toimeenpanossa ja meidän tiimimme eli kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeristö koordinoi valtioneuvoston kestävän kehityksen linjauksia sekä seuraa, että YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta, tuttavallisemmin SDG:t, saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

Heti harjoitteluni alussa pääsin seuraamaan raportointia SDG:eiden edistymisestä, sillä Suomi luovutti tänä vuonna YK:lle toista kertaa Agenda2030-maaraportin. Raportin tekemiseen osallistui laajasti yhteiskunnan eri tahoja, esimerkiksi tiedeyhteisön, kuntien ja nuorten edustajia. Raportti esiteltiin ensin Suomessa vuosittain järjestettävässä Kestävän kehityksen Tila ja tulevaisuus -tapahtumassa ja sen jälkeen heinäkuussa YK:lle High-level Political Forum on Sustainable Development -kokouksessa. Oli mielenkiintoista päästä mukaan näiden tapahtumien järjestelyyn ja nähdä, miten raportti kootaan. Nyt syksymmällä olen saanut seurata esimerkiksi eduskunnalle tehtävän Agenda2030-selonteon valmistelua ja kestävän kehityksen toimikunnan, talousneuvoston ja ilmastopolitiikan pyöreän pöydän yhteiskokouksen suunnittelua.

Omiin työtehtäviini kesällä on kuulunut paljon viestintää esimerkiksi Twitterin ja Facebookin päivittämisen muodossa. Kestävän kehityksen toimeenpanemiseksi on tärkeää saada mukaan koko yhteiskunta, niin yritykset, kansalaisjärjestöt kuin yksityiset kansalaiset. Tähän tarvitaan viestintää ja osallistamista. Harjoitteluni aikana olenkin saanut huomata, että virkamiehen työssä tärkeää on vaikuttaminen, sidosryhmätyöskentely ja viestiminen. Kestävän kehityksen pääsihteeristö tukee yhteiskunnan osallistumista useammalla eri tavalla. Esimerkiksi kestävän kehityksen kansalaisraati tuo yhteen suomalaisia kertomaan mielipiteensä kestävän kehityksen tilasta kerran vuodessa. Sitoumus2050-palvelussa taas sekä kansalaiset että yritykset voivat sitoutua edistämään kestävää kehitystä kaikessa työssään ja toiminnassaan konkreettisin teoin.

Tänä kesänä minulle on kirkastunut entistä selvemmin kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen merkitys ilmastonmuutoksen ratkaisemisen kannalta. Hiilineutraaliin maailmaan siirtymisen tulee olla oikeudenmukaista. Mikäli se ei sitä ole, tarvittavia muutoksia ei saada tehtyä. Mielestäni kestävän kehityksen kantavalla periaatteella ”Ketään ei jätetä” on oikeudenmukaisuuden varmistamisessa suuri rooli: me emme pääse maalilinjan yli, jos kaikkia ei saada kyytiin mukaan. Ketään ei siis saa jättää kehityksen kyydistä pois. Uskon, että ilmastonmuutosta torjuessamme voimme muuttaa maailmaa ympäristöystävällisemmäksi siten, että uudistukset torjuvat samalla myös eriarvoisuutta.

Harjoittelu on ollut hieno tilaisuus tutustua sekä kestävän kehityksen toimeenpanoon että myös ylipäätään valtioneuvoston kanslian ja muiden ministeriöiden työhön. On ollut mielenkiintoista huomata, miten erilaisia työtehtäviä valtionhallinnosta löytyy ja miten virkamieheksi voi päätyä todella monesta eri taustasta. Opiskelualallani kauppakorkeakoulussa ei usein puhuta valtion erilaisista uramahdollisuuksista ja aionkin tästä lähtien mainostaa miten siistejä juttuja valtiolla voikaan tehdä jokaiselle opiskelijakaverilleni, joka jaksaa kuunnella!

Kuten moni muu, olen työskennellyt ison osan harjoittelustani etänä. Harjoittelu on silti sujunut minusta hyvin ja olen kokenut olevani osa tiimiä. Tällaiselle Whatsapp-sukupolven kasvatille työkavereiden kanssa soittelu oli aluksi vierasta, mutta pian huomasin, kuinka tärkeää se on etätyössä. Vaikka monet asiat voisikin hoitaa pelkästään Skype-viestillä tai sähköpostilla, soittamalla saa keskusteltua asiat paremmin halki ja silloin tulee myös sellainen tunne, että työ on muutakin kuin yksin pakertamista. Työkavereiden kanssa juttelu antaa työhön virtaa ja piristää päivää.

Kaiken kaikkiaan harjoitteluni on ollut mahtava kokemus. Viimeisen harjoittelupäiväni häämöttäessä haluankin kiittää kaikkia työkavereitani kivasta ja mielenkiintoisesta kesästä! Nyt syksyllä odottavat viimeiset maisteriopinnot ja sen jälkeen vuorossa on pro gradu -tutkielma. Toivottavasti pääsen myös tulevissa työtehtävissäni edistämään kestävää kehitystä!

 

 

 

 

 

 

Saara Sahinoja

Kirjoittaja on Turun yliopiston taloustieteiden opiskelija, joka toimi kesän harjoittelijana valtioneuvoston kanslian kestävän kehityksen tiimissä