Kestävää kehitystä -blogi

Hanna Sarkkinen: Suomi on kehitysmaa

Julkaisupäivä 13.7.2016 10.42 Blogit

Olemme tottuneet jaottelemaan maita kehitysmaihin ja kehittyneisiin maihin. Tosin viime vuosina on alettu korrektimmin puhua kehitysmaiden sijaan kehittyvistä maista. Globaalipolitiikassa ja kehityspoliittisissa tavoitteissa on suuntauduttu kehittyvien maiden olosuhteiden parantamiseen. YK:n vuosituhattavoitteiden fokus oli kehitysmaiden äärimmäisen köyhyyden vähentämisessä.

Suomi ja muut teollisuusmaat ovat tottuneet ajattelemaan itseään kehittyneinä maina, joita ei kehityspolitiikka koske muuten kuin kehitysrahoituksen antamisen kautta. Olemme tottuneet olemaan avunantajan, politiikkatoimien määrittelijän ja esimerkin asettajan roolissa. Olemme tottuneet siihen, että maailmanlaajuisessa kehityspolitiikassa me kerromme muille, mitä pitää tehdä.

Nyt tämä asetelma on murtunut. Pelin säännöt on kirjoitettu uusiksi. YK:n uudessa kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:ssa kaikki maailman maat ovat kehitysmaita. Myös Suomi on kehitysmaa. Agenda 2030:n 17 tavoitetta velvoittavat yhtäläisesti kaikkia maailman maita ja toimijoita ja tekevät jokaisen maan tilivelvolliseksi sen omalle kansalle ja kansainväliselle yhteisölle.

En usko, että Suomessa on täysin huomattu ja ymmärretty pelin sääntöjen muutosta. Ainakaan Suomen politiikassa ei ole vielä täysin huomattu ja tiedostettu pelikentän muutosta. Valitettavasti suurin osa poliittisista päättäjistä tuskin edes tuntee viime vuonna hyväksyttyä YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:ntä kovin hyvin.

Olisikin tärkeää, että eduskunnassa keskusteltaisiin mahdollisimman pian globaalista kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja sen kansallisesta toimeenpanosta.  Suomen korkeimman päätöksentekoelimen eduskunnan tulee pohtia, millaisia politiikkamuutoksia Agenda 2030:n toimeenpano edellyttää Suomessa, niin sisäpolitiikassa kuin ulko- ja kehityspolitiikassakin. Selvää nimittäin on, että toimintaohjelma edellyttää muutoksia myös Suomelta ja suomalaiselta päätöksenteolta.

Erityisesti Suomella on petraamista ympäristöä koskevien tavoitteiden osalta. Suomi kuuluu ylikuluttavien kansakuntien joukkoon ja meillä on suuri globaali vastuu parantaa kulutustottumuksiamme ja pienentää ekologista jalanjälkeämme. Myös esimerkiksi eriarvoisuuden vähentämistä koskevaa tavoitetta olisi syytä miettiä, sillä Suomen sisäinen eriarvoisuus on jo vuosia ollut kasvusuunnassa ja viime aikoina tehdyt sosiaaliturvan ja koulutuksen leikkaukset ovat omiaan kasvattamaan eriarvoisuutta. Suomella on globaali vastuu vähentää eriarvoisuutta ja sen tulisi näkyä myös eduskunnassa tehtävissä päätöksissä!

Myös kansallista kehityspolitiikkaa pitää peilata suhteessa kestävän kehityksen tavoitteisiin. Suomi on ollut vahva esimerkiksi naisten ja tyttöjen aseman parantamisessa ja se painopiste sopii hienosti Agenda 2030:n tavoitteisiin. Myös Suomen tavoite lisätä tukeaan kehitysmaiden verojärjestelmien kehittämiseen sopii hienosti toimintaohjelman tavoitteisiin. Sen sijaan kehitysrahoituksessa Suomella on peiliin katsomisen paikka. Toimintaohjelmaan on kirjattu tavoite 0,7 % BKT-prosentin suuntaamisesta kehitysrahoitukseen, mutta viimeaikaisten rahoitusleikkausten jälkeen Suomi jää valitettavan kauas tavoitteesta.

Suomi on heinäkuussa ensimmäisten maiden joukossa raportoimassa Agenda 2030:n toimeenpanosta YK:lle. Raportit on laitettu kuntoon ja kaikki vaikuttaa hyvältä - ainakin paperilla. Suomessa onkin tehty paljon hyvää työtä Agenda 2030 teemojen parissa jo pitkään. On kuitenkin syytä rehellisesti todeta, että Agenda2030:n toimeenpano on Suomessa vielä hyvin alussa. Maassa ja sen poliittisessa johdossa ei ole vielä edes syntynyt todellista tietoutta ja ymmärrystä kestävän kehityksen toimintaohjelman läpileikkaavasta ja universaalista luonteesta ja sen vaatimuksista maamme päätöksenteolle.

Agenda 2030:n pitäisi läpäistä kaikki politiikka ja kaikki tekeminen. Toimeenpano ei voi olla vain ulkoministeriön tai ympäristöministeriön virkamiesten vastuulla, vaan se on ihan kaikkien asia. Kaikkia lakiesityksiä ja valtion budjettia tulisi tarkastella Agenda 2030 tavoitteiden läpi. Esimerkiksi uusissa lakiesityksissä tulisi olla kestävän kehityksen vaikutusten arviointi ja valtionvarainministeriön tulisi tarkastella budjettiesityksiään siltä kannalta, että tukevatko ne tavoitteita vai toimivatko ne niitä vastaan. Myös kuntatason päätöksenteossa pitäisi olla tietoisuus kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja sen tavoitteista, sillä monet asiat ratkaistaan lopulta paikallistasolla.

Kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n toimeenpanoon tarvitaan mukaan kaikki maailman maat, kansalaiset, yritykset, organisaatiot ja kansalaisliikkeet. Valtiot ja niiden poliittinen johto ei yksin ratkaise onnistumista, mutta varmaa on, että ilman kansallisten parlamenttien ja politiikkakoneistojen mukanaoloa ei toimintaohjelmassa voida onnistua. Ja kestävän kehityksen Agenda 2030:n on onnistuttava, sillä ihmiskunnalla ei ole olemassa varasuunnitelmaa.

______________

Hanna Sarkkinen on kansanedustaja Oulusta, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, talousvaliokunnan jäsen ja kehityspoliittisen toimikunnan varapuheenjohtaja.

Selaa blogin artikkeleita