Kestävää kehitystä -blogi

Esa Pirnes: Kehityksen suunta ratkaisee

Julkaisupäivä 24.5.2018 13.47 Blogit

Vuosikymmen, pari sitten olisi ollut vaikea uskoa, että koulutustasosta tai lukutaidosta pitäisi olla Suomessa huolissaan, kun puhutaan kestävän kehityksen haasteisiin vastaamisesta. Tai ylipäänsä huolissaan – siinä mitassa ne ovat olleet suomalaisen yhteiskunnan perinteisiä vahvuuksia.

Kestävä kehitys edellyttää ihmisten kykyä ja kiinnostusta seurata yhteiskunnan ja globaalin yhteisön kehitystä, osallistua siitä käytävään keskusteluun ja toimia kestävän kehityksen edellytysten mukaisesti. Kykyjä ja kiinnostusta opitaan perheissä, varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä vapaa-ajalla.

Suomen itsenäisyyden aikana väestön koulutustaso on jatkuvasti noussut, nuorempien ikäluokkien keskuudessa ei kuitenkaan enää 2010-luvulla. Myös osallistumisaste aikuiskoulutukseen on vähentynyt 1990-luvun puolivälin tasolle. Naiset ovat miehiä koulutetumpia ja osallistuvat koulutukseen enemmän.

Suomessa lukutaito on ollut perinteisesti vahva, kiitos vahvojen koulu- ja kirjastolaitosten ja sanomalehdistön. Kuitenkin myös lukutaito on laskenut suomalaisnuorilla. Kehityksen suunta ja osin nopeuskin kiinnittää huomiota.

Nuorissa on tulevaisuus, mutta nuoret myös tulevat elämään tulevaisuutta. Tutkimusten mukaan nuorten huoli tulevaisuudesta on viime vuosina lisääntynyt. Nuoret eivät usko, että ympäristöongelmiin löydetään maailmanlaajuisesti kestäviä ratkaisuja.

Nuorisobarometrissa on kerätty vuosina 2008 ja 2017 tietoja siitä, miten tärkeinä nuorten (15–29-vuotiaat) keskuudessa pidetään eri asioita elämässä pärjäämisen kannalta, ja miten he kokevat oppineensa niihin liittyviä tietoja ja taitoja koulutuksessa. Tiedot antavat osviittaa paitsi nuorista itsestään myös siitä, mitä asioita yhteiskunnassa yleisesti arvostetaan.

Kestävän kehityksen kannalta tärkeitä ovat ympäristötietoisuus, mediataidot, yhteiskunnallisen vaikuttamisen taidot ja lähiympäristöön vaikuttamisen taidot. Tietoa täytyy osata hankkia ja käsitellä, ja asioihin pitää sekä saada että osata vaikuttaa.

Ympäristötietoisuuden ja lähiympäristöön vaikuttamisen taitojen tärkeys on pysynyt 10 vuodessa jokseenkin ennallaan, mutta mediataitojen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen merkitys on kasvanut selvästi. Mediataitojen osalta tulos ei ole yllätys muuttuneen mediaympäristön takia.

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen osalta tilanne on mielenkiintoinen: vaikka niitä pidetään aiempaa tärkeämpinä, niitä pidetään edelleen eri taitojen (muidenkin kuin tässä käsiteltyjen) joukossa muita vähemmän tärkeinä. Onko syynä se, että yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitoihin liittyy aina myös kriittisyyttä ja uudistushakuisuutta, minkä takia niitä ei yhteiskunnassa erityisesti korosteta?

Kysyttäessä edellämainittujen taitojen oppimista peruskoulussa ja toisella asteella, on tilanne pysynyt ennallaan muuten, mutta lähiympäristöön vaikuttamisen taitoja koetaan opittavan aiempaa vähemmän. Riippunee tulkitsijasta, pitääkö tilanteen pysymistä edes ennallaan hyvänä vai huonona asiana.

Jos katsomme kansainvälisiä vertailuja, useimmissa mainituissa asioissa Suomi menestyy edelleen hyvin. Itsekriittisiäkin kun me suomalaiset olemme, meille ei hyvä riitä, varsinkin jos kehityksen suunta huolestuttaa. Se on asennoituminen, jota myös kestävän kehityksen suhteen tarvitaan.

 

Tutustu koulutuksen ja osaamisen kehittämisen indikaattorikorin tulkintatekstiin täällä ja osallistu keskusteluun.

 

Esa Pirnes, kulttuuriasiainneuvos, YTT, opetus- ja kulttuuriministeriö

Selaa blogin artikkeleita