Kestävää kehitystä -blogi

Esa Iivonen: Lapsiperheköyhyys on otettava vakavasti

Julkaisupäivä 31.5.2017 15.00 Blogit

Lapsiperheköyhyyttä koskevaa tutkimustietoa on aiempaa enemmän ja julkisessa keskustelussa teema on varsin usein esillä. Silti yllättävän usein lapsiperheiden köyhyyttä vähätellään tai siihen liitetään moraalinen moite.

Toimittaja saattaa haastattelussa kysyä, eikö kehitysmaissa lapsilla ole paljon kurjemmat olot kuin Suomessa ja eikös meidän pitäisi olla tyytyväisiä tilanteeseemme. En ole kuullut kysyttävän vastaavaa aikuisten kohdalla. Lastenkin tilannetta tulee verrata Suomea vastaaviin yhteiskuntiin, kuten muihin Pohjoismaihin, EU-maihin tai OECD-maihin.

Yleinen vähättelevä väittämä on, että Suomessa köyhyys on suhteellista eikä meillä kuolla nälkään. Tällöin unohdetaan, että myös absoluuttinen köyhyys on hyvin pitkälle suhteellista. 1950-luvulla käsitys terveellisestä ruuasta tai riittävästä asumistasosta oli kovin erilainen kuin tänä päivänä.

Köyhyys kaventaa lapsen mahdollisuuksia kasvuympäristössään tavanomaisena pidettyyn elämään ja aiheuttaa ulkopuolisuutta. Pelastakaa Lapset toteutti vuonna 2015 kyselyn lasten kokemasta köyhyydestä ja sen vaikutuksista lasten arkeen. Vähävaraisten perheiden lapsista 80 prosenttia koki mahdollisuutensa harrastaa rajoittuneeksi. 70 prosenttia oli joutunut jäämään pois harrastuksista perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Yli puolet vähävaraisten perheiden lapsista oli joutunut kiusatuksi köyhyyden vuoksi.

Usein köyhien perheiden lasten kulutusmahdollisuuksien puutetta vähätellään huomauttamalla, että hyvin pärjättiin minunkin lapsuudessa ilman älypuhelimia ja tietokoneita. Lapsi elää nyt eikä 1960- tai -70-luvulla. Lapsilla ei ole myöskään sellaisia sosiaalisen ympäristön valinnanmahdollisuuksia kuin aikuisilla. Kuluttaminen on osa lasten arkea ja siihen sisältyy tiettyjä odotuksia. Taloudellinen eriarvoisuus voi johtaa syrjimiseen, ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen. Niillä lapsilla, joilla taloudelliset resurssit ovat selvästi muita heikommat, on muita suurempi riski joutua kiusatuksi.

Nettikirjoittelussa tulee vastaan heittoja että, miksi joku on hankkinut lapsia, jos ei kykene heitä elättämään.  Lapsi ei ole valinnut, minkälaiseen perheeseen hän on syntynyt. Köyhyys on hyvin harvoin itse aiheutettua. Köyhien perheiden taustalla on monia syitä, kuten yksinhuoltajuutta, työttömyyttä, pienipalkkaisuutta, pätkätöitä tai pitkäaikaissairautta.

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen. Köyhyys on keskeinen eriarvoisuutta aiheuttava tekijä lasten elämässä. Se vaikuttaa kielteisesti lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen on tärkeää myös ylisukupolvisten ongelmien ehkäisemiseksi. Hyvinvoinnin ja terveyden perusta rakentuu lapsuudessa. Lasten eriarvoisuuden vähentäminen on investointi, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

YK:n lapsen oikeuksien komitea, joka valvoo lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa, korostaa julkisen vallan velvoitetta torjua lasten eriarvoisuutta. Komitea on muun muassa kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiään tukea köyhiä perheitä sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut, ettei vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärä (alle 24 euroa arkipäivältä) täytä Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämää tasoa.

Tulonsiirtojen osuus pienituloisten lapsiperheiden käytettävissä olevista tuloista on noin kolminkertainen muihin lapsiperheisiin verrattuna. Perheiden toimeentuloetuuksien leikkaukset ja niiden reaaliarvon lasku ovat siten vaikuttaneet erityisen ankarasti köyhiin perheisiin. Esimerkiksi lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on täällä hetkellä noin 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994. Myös kotihoidon tuen taso on huomattavasti pienempi kuin 20 vuotta sitten.

Tilanteen korjaamiseksi perhe-etuuksien leikkaaminen on lopettava ja on huolehdittava niiden ostovoiman säilymisestä. Varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan palveluista on huolehdittava. Lapsiperheköyhyyden ja sen vaikutusten torjunnan kannalta on myös olennaista arvioida, miten valtion, kuntien ja maakuntien päätökset vaikuttavat lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksiin ja lapsiperheiden toimeentuloon.

______________

Johtava asiantuntija Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Selaa blogin artikkeleita