Koulutus puhutti YK:n kestävän kehityksen seurantakokouksessa niin sivutapahtumissa, käytävillä kuin pääsalissa

Kestävän kehityksen Agenda2030 toimeenpanoa seurataan globaalisti vuosittain heinäkuussa YK:n päämajalla järjestettävässä kestävän kehityksen seurantakokouksessa (HLPF). Kaksiviikkoinen kokous on jaettu kahteen osaan - ensimmäisellä, niin kutsutulla virkamiesviikolla, käsitellään joukkoa kestävän kehityksen tavoitteita ja niiden edistymistä. Toisella, niin kutsutulla ministeriviikolla, maat kertovat omasta toimeenpanostaan ja edistymisestään. 

Suomi valitsee vuosittain jonkun käsiteltävistä tavoitteista teemakseen, jonka kautta peilataan muita käsiteltäviä tavoitteita ja niiden välisiä kytköksiä. Tänä vuonna Suomi keskittyi tavoitteeseen neljä, eli oikeuteen laadukkaaseen koulutukseen. Muut erityiskäsiteltävät tavoitteet olivat työllisyys ja talouskasvu (tavoite 8), eriarvoisuuden poistaminen (tavoite 10), ilmastoteot (tavoite 13), rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto (tavoite 16) sekä jokaisena vuotena käsiteltävä tavoite 17, kumppanuudet. 

Suomen monitoimijadelegaatioon osallistui virkamiesten lisäksi delegaatteja melkein paristakymmenestä organisaatiosta. Yhteensä delegaatteja oli 47 ja kuvassa heistä suurin osa. 

Koulutuksen painottuminen Suomen toiminnassa näkyi niin delegaatiossa, järjestämissämme tapahtumissa kuin pitämissämme puheenvuoroissa. Delegaatiota johti opetusministeri Li Andersson, lisäksi delegaatioon kuului muun muassa mobiililaitteilla tehtävän koulutuksen edelläkävijä Funzi, sekä YK-liitto, joka tekee koulujen kanssa runsaasti yhteistyötä. 

Koulutus näkyi hyvin vahvasti erityisesti ministerin pitämässä niin kutsutussa pääpuheenvuorossa, jonka jokainen maa pitää ministeriviikon aikana. Ministeri Andersson kertoi sekä uuden hallituksen sitoumuksesta panostaa suomalaiseen koulutukseen, mutta myös globaalista oppimisen kriisistä, johon pureuduttiin myös ministerin muissa puheenvuoroissa viikon aikana. 

Ministeri Andersson antamassa Suomen pääpuheenvuoroa YK:lla

Education and training are pivotal not only for inclusion and wellbeing, but also for creativity, critical thinking and innovation. In other words, central building blocks for the progress and success of the whole 2030 Agenda. Therefore, the global learning crisis is unacceptable. 

- Opetusministeri Li Andersson Suomen pääpuheenvuorossa YK:n kestävän kehityksen seurantakokouksessa 17.7.2019

Kestävä kehitys vaatii jatkuvaa oppimista 

Koulutus näkyi myös Suomen järjestämissä sivutapahtumissa. Perinteeksi muodostuneessa YK-edustustossa järjestetyssä tilaisuudessa keskitytään vertaisoppimiseen ja parhaiden käytänteiden jakamiseen, kun delegaation jäsenet pääsevät jakamaan kokemuksiaan kestävän kehityksen työstä. Varsinaisena pääsivutapahtumana Suomi järjesti yhteistyössä EU rahoitteisen Bridge47-verkoston, Fingon, Fidžin ja UNESCO Asia-Pacific Centre of Education for International Undestanding (APCEIU) kanssa tapahtuman globaaliin kansalaiskasvatukseen keskittyneen tapahtuman. Tapahtuma keskittyi tavoitteeseen 4.7 jonka mukaan kaikkien oppijoiden tulisi saada kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Tavoite viittaa globaalisti kaikkiin ikäluokkiin ja elinikäiseen oppimiseen – jokaisella tulee olla valmiudet toimia kestävän tulevaisuuden puolesta.

Tapahtumassa puhuivat muunmuassa APCEIU:n johtaja Huyn Mook Lim (oikealla), opetusministeri Li Andersson (toinen vasemmalta) ja Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin puheenjohtaja Eeva Furman (vas) sekä Fizin suurlähettiläs Satyendra Pasad (toinen vasemmalta). Keskustelun moderoi Fingon vaikuttamistyön johtaja sekä Bridge 47:n perustaja ja johtorymän puheenjohtaja Rilli Lappalainen (keskellä).

Tapahtumassa opetusministeri Andersson kertoi muun muassa siitä, miten nuoret ilmastoaktivistit näyttävät konkreettisesti, miten aktiivinen kansalaisuus muokkautuu ajassa, ja miten meidän tulisi oppia heiltä jotain, ei toisinpäin. Tapahtuman moderoi Fingon ja Bridge47:n Rilli Lappalainen, jonka mukaan aiemmat työkalut eivät enää riitä monimutkaisessa maailmassa, jossa tarvitaan jatkuvaa oppimista ja kykyä ymmärtää omaa tekemistä osana muuta maailmaa.