Aktiivinen kuluttaja on haaste ilmastopolitiikalle

10.6.2016 12.55
Uutinen
Aktiivinen kuluttaja on haaste ilmastopolitiikalle
Sampsa Hyysalo ja Minna Näsman keskustelivat energiakansalaisuudesta.

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa joudutaan ottamaan yhä vahvemmin kantaa kulutukseen, elämäntapoihin ja niiden ohjaukseen. Yhteiskuntatieteellisen Ympäristötutkimuksen Seura (YHYS ry) ja Ympäristötiedon foorumi järjestivät yhdessä ympäristöministeriön kanssa 3.6. politiikkadialogin, jossa debatoitiin kuluttajien roolista ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa. Tilaisuus järjestettiin osana Euroopan kestävän kehityksen viikkoa ja siihen osallistui lähes 100 tutkimuksen, ministeriöiden, järjestöjen ja yritysten edustajaa.

Politiikkadialogissa kuluttajat näyttäytyivät moniulotteisena, ristiriitaisina, mutta myös vahvasti muutosta vaativana voimana ilmastopolitiikassa.

Energiankulutuksen ”kansalaisvara” käyttöön

Aalto-yliopiston Sampsa Hyysalo muistutti, että yksityistaloudet on nähty pitkään vain passiivisina energian kuluttajina energiapolitiikassa. Uudet hajautetun ja ympäristöystävällisemmän energiantuotannon mahdollistamat teknologiat ovat kuitenkin muuttaneet tilanteen. Lämpöpumppujen käyttäjät ovat esimerkki uudenlaisesta, kehkeytyvästä energiakansalaisuudesta. Lämpöpumppujen määrä on 40-kertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana, ja keskeisessä roolissa niiden leviämisessä ovat olleet vertaistukiryhmät ja keskustelualustat. Näistä verkostoista löytyy ”kansalaisvara”, joka pitäisi ottaa vahvemmin huomioon energiapolitiikassa.

Energiayhtiö Helenin Minna Näsman sitä vastoin nosti esille kuluttajien erilaistuvat toiveet ja tarpeet, joihin energiayhtiöiden on vastattava. Hyysalon esiintuomat aktiiviset energiakansalaiset ovat Näsmanin mukaan marginaalinen joukko. Valtaväestölle, mukavuudenhaluisille energiakansalaisille, on tarjottava yhä laadukkaampaa ja joustavampaa energiapalvelua. Keskustelussa tunnistettiin monia kohtia, kuten taloyhtiöiden energiakatselmukset, yhteishankinnat ja syöttötariffit, joilla kuluttajissa piilevää ”kansalaisvaraa” voitaisiin tukea.

Kasvisruoasta helppoa ja houkuttelevaa?   

Mari Niva Helsingin yliopiston Kulutustutkimuskeskuksesta nosti debatoitavaksi tutkimustuloksensa, jonka mukaan kuluttajien kiinnostus kasvispainotteista ruokavaliota kohtaan on lisääntymässä. Perinteisten kasvissyöjien rinnalle on nousemassa joukko kuluttajia, jotka yrittävät aktiivisesti vähentää lihan kulutustaan – sitä kuitenkaan lopettamatta. Kyselytuloksista nousee esille myös vahva ambivalenssi: vaikka lihan kulutusta vähennetään (ehkä ensisijaisesti) terveyssyistä, lihaa pidetään silti tärkeänä osana monipuolista ruokavaliota. Myös lempiruoissa liharuoat ovat edelleen vahvasti ykkösinä.  

Hanna Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä korosti, että meidän on edistettävä kasvispainotteista ruokavaliota houkuttelevuuden kautta. Pyöräilijät painottavat, että heille tärkeintä on kulkumuodon helppous ja mukavuus: näin tulisi olla myös kasvispainotteisen ruokavalion kohdalla. Kuka kehittäisi pavun, joka ei aiheuta ilmavaivoja tai nostaisi kasvisperäiset proteiinit hyllyyn niin, että ne löytyvät yhtä helposti kuin tuttu jauheliha? Helppouden ja mukavuuden lisäksi Mari Niva peräänkuulutti kovempia kulutuksen ohjauksen keinoja, kuten verotusta.

Tuupaten vai rajoittaen?

Janne Hukkinen Helsingin yliopistosta jatkoi puheenvuorossaan tuuppauksesta (engl. nudging). Hän muistutti, että ihmismielen toiminta perustuu hitaaseen järkeilyyn sekä nopeaan intuitioon. Tuuppauksessa pyritään vaikuttamaan intuitiiviseen mieleen. Tätä ei voida sivuuttaa kulutuksen ohjauksessa. On kehitettävä menetelmiä, jotka auttavat havainnoimaan ja ymmärtämään erilaisia tuuppausmekanismeja ja puhuttava tuuppauksesta avoimesti. Hukkinen kuitenkin muistutti, että tuuppauksen kieltäminen kategorisesti manipulatiivisena ja epädemokraattisena ei ole perusteltua, koska joku henkilö tai asia meitä arjessamme joka tapauksessa tuuppaa, halusimme sitä tai emme.

Sanna Ahvenharju toi tulevaisuuden tutkimuksen näkökulman keskusteluun ja pohti erilaisten kulutusta rajoittavien ohjauskeinojen hyväksyttävyyttä. Hänen tutkimuksessaan eniten kannatusta saivat erilaiset jakamistalouden edistämiseen tähtäävät keinot sekä vaihtoehtoisten mittareiden käyttöönotto BKT:n rinnalle. Radikaalimmat keinot, kuten kulutuksen rajoittaminen esim. kiintiöillä tai työaikaa lyhentämällä eivät saaneet kannatusta. Ahvenharju kysyi, auttavatko nykyisen kaltaiset pehmeät keinot pienentämään materiaalijalanjälkeämme tarpeeksi.

Pirkko Heikinheimo ympäristöministeriöstä muistutti, että kulutus ja elämäntavat ovat vahvasti esillä uuden ilmastosuunnitelman laadinnassa. Hän kutsui tutkijat ja kansalaiset osallistumaan aktiivisesti suunnitelman laadintaan. Nyt on tärkeää löytää uusia käytännön keinoja, jotta ilmastosuunnitelma saa vaikuttavuutta.

Aineistoa ja ilmastosuunnitelman kommentointiohjeet seminaarin ppt-esityksessä (dia 6 alkaen). Kommentit 15.6. mennessä: johanna.kentala-lehtonen@ym.fi ja pirkko.heikinheimo@ym.fi 

Tilaisuuden materiaalit

Lisätietoja: Minna Kaljonen, YHYS ry. / minna.kaljonen@ymparisto.fi / 0295 251 252

Kirsi-Marja Lonkila, Ympäristötiedon foorumi / kirsi-marja.lonkila@ymparistotiedonfoorumi.fi /  02941 58 128

Pirkko Heikinheimo / pirkko.heikinheimo@ym.fi / 0295 250 078

Kirjoittanut: Minna Kaljonen (YHYS ry.), Kirsi-Marja Lonkila (Ympäristötiedon foorumi), Hanna Salo (ympäristöministeriö)

Kuva: Lauri Heikkinen (VNK)