Yksityinen kulutus: Suomalaisten kulutuksen hiilijalanjälki on pysynyt liian suurena

13.1.2022 13.39

Nykyisen kaltainen kulutus ei tuota ihmisille hyvinvointia ympäristöllisesti kestävällä ja sosiaalisesti vastuullisella tavalla. Asumisen, liikkumisen ja ruoan ympäristökuormitusta pitää pienentää tuntuvasti nykyisestä sekä yksityisessä että julkisessa kulutuksessa. Samalla pitää turvata ihmisten hyvinvointi ja mahdollisuudet tarpeiden oikeudenmukaiseen tyydyttämiseen niin Suomessa kuin globaalistikin.

Kulutuksen ilmastopäästöt pysyvät liian suurina

Yksityisen kulutuksen hiilijalanjälki. (Lähde: Hallituksen ilmastovuosikertomus)

Kulutuksen määrää ja laatua muuttamalla voidaan vähentää haitallisia ympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kulutuksen ympäristöhaittoja kuvataan suomalaisten yksityisen kulutuksen keskimääräisen hiilijalanjäljen kehityksellä. Se on jaettu kulutuksen pääsektoreihin eli asumiseen, liikkumiseen, ruokaan, ja muihin tavaroihin ja palveluihin.

Suomen nykytilanne

Suomalaisten kulutuksen keskimääräinen hiilijalanjälki oli vuonna 2019 yli 10 tonnia, eikä päästöjä ole pystytty merkittävästi vähentämään edellisiin vuosiin verrattuna. Vuonna 2020 hiilijalanjälki todennäköisesti pieneni tilapäisesti koronapandemian seurauksena. Kolme neljäsosaa suomalaisten kulutuksen hiilipäästöistä aiheutuu asumisesta, liikkumisesta ja ravinnosta. Nykyinen hiilijalanjälkemme on moninkertaisesti suurempi kuin globaalisti kestäväksi arvioitu noin 2,5 tonnin taso.

Agenda 2030 -päätavoitteena 12 on varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys ja päätavoitteena 13 on toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa kannustetaan kansalaisia vähentämään omaa hiilijalanjälkeään nykyisestä keskimäärin 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoite tukee hallitusohjelman linjausta siitä, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja saavuttaa hiilinegatiivisuuden pian sen jälkeen.

Suomen viimeaikainen kehitys

Suomalaisten keskimääräinen kulutusperustainen hiilijalanjälki on 2000-luvulla ollut enimmillään yli 13,5 tonnia vuodessa. Kulutusrakenteen muutos ja monien kulutushyödykkeiden ominaispäästöjen pienentyminen ovat auttaneet pienentämään suomalaisten kotitalouksien hiilijalanjälkeä, mutta kulutusmenojen kasvu on lisännyt päästöjä. Vuosina 2000–2019 kulutusmenojen kasvu lisäsi laskennallisesti kotitalouksien hiilijalanjälkeä 33 %, kulutusrakenteen muutos pienensi hiilijalanjälkeä 8 %. Tuotteiden ja palvelujen päästöintensiteetin muutokselle pienensi hiilijalanjälkeä 21 %. Tärkein kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälkeä selittävä tekijä on tulotaso. Kotitalouksien suurituloisimman kymmenyksen hiilijalanjälki on arviolta miltei kolme kertaa suurempi kuin pienituloisimman kymmenyksen. Varsinkin liikkumisen ilmastopäästöt ovat varakkaimmilla suuret.

 

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Kotitalouksien kulutusmenojen kasvihuonekaasupäästöt muodostavat noin kaksi kolmasosaa Suomen kaikista kulutusperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä, joihin lasketaan myös investoinneista ja julkisesta kulutuksesta aiheutuvat päästöt. Indikaattori perustuu Envimat-mallin tuloksiin. Päästöt on ilmoitettu eri kaasuja yhteismitallistavina hiilidioksidievivalentteina. Malli huomioi kotimaassa käytettyjen tavaroiden ja palveluiden ja kotimaahan tehtyjen investointien elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset. Erilaisen laskentatavan takia kulutusperustaiset tulokset eroavat maakohtaisista tuotantoperustaisista päästötilastoista.

Ruokavaliomme ei vielä ole suositusten mukainen

Elintarvikkeiden kulutus. Lähde: Luonnonvarakeskus.)

Ravitsemussuositusten mukainen kasvispainotteinen ruokavalio on sekä ympäristön että ihmisten terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin lihapainotteinen ruokavalio. Ruokavalion kehitystä kuvataan eri elintarvikkeiden kulutuksen muutoksilla.

Suomen nykytilanne

Kansallisella tasolla ravinnon kokonaiskulutus muuttuu melko hitaasti, vaikka erilaiset ravitsemuksen trendit vaihtelevat nopeasti. Yksilöiden väliset erot ruokailutottumuksissa ja ravintovalinnoissa ovat suuria. Myös tulot vaikuttavat ruoan kulutukseen. Arviolta 318 000 suomalaista oli vuonna 2020 EU:n vähävaraisille suunnatun ruoka-avun piirissä. Määrä on hieman kasvanut viime vuosina.

Agenda 2030 -päätavoitteen 2 mukaisesti nälkä tulee poistaa, ruokaturva saavuttaa ja ravitsemusta parantaa vuoteen 2030 mennessä. Suomessa nälkää suurempi kansanterveys- ja ympäristöongelma on liiallinen ruuan ja energiapitoisten juomien kulutus. Suomessa lihaa kulutetaan keskimäärin enemmän kuin olisi terveyden kannalta tarpeen. Lihapainotteinen ruokavaliomme kuormittaa myös ympäristöä. Maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksen ja kotimaisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa ja lihavalmisteita ei tulisi syödä yli puolta kiloa viikossa. Kasviksia ja hedelmiä tulisi syödä vähintään puoli kiloa päivässä. Kuluttajien ja julkisen sektorin toimijoiden ruokavalinnat ovat terveyden ohella tärkeitä siksi, että ne ohjaavat osaltaan ruoan tuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia. Agenda 2030 -alatavoitteen 12.3 mukaisesti ruokajätteen määrä tulee puolittaa vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuisesti.

Suomen viimeaikainen kehitys

Lihan kokonaiskulutuksen pitkään jatkunut kasvu on tasaantunut viime vuosina. Nykyään syömme lihaa alle 80 kiloa vuodessa. Punaisen lihan kulutus on vähentynyt viime vuosina, mutta siipikarjan lihan kulutus on kasvanut miltei nelinkertaiseksi 1990-luvun alusta. Erityisesti naiset ja nuoret suosivat siipikarjaa naudan- tai sianlihan sijaan. Kasvisten ja hedelmien käytön lisääntyminen näytti pysähtyneen vuonna 2020, mutta tietoihin sisältyy epävarmuutta. Perunan kulutus on pienentynyt 1990-luvun alun 60 kilosta arviolta noin 46 kiloon vuodessa, kun riisin kulutus on kasvanut 4,6 kilosta seitsemään kiloon. Kalan kulutus on vähentynyt hieman. Vastuullisesti kalastetun kotimaisen kalan käytön lisääminen olisi suositeltavaa sekä ympäristö- että terveystavoitteiden kannalta, kunhan erityisryhmille annettuja suosituksia noudatetaan. Ruoka aiheuttaa yli viidenneksen kulutuksen ilmastovaikutuksista eli hiilijalanjäljestä. Suurin osa ruoan ilmastovaikutuksista syntyy lannoitteiden valmistuksesta ja käytöstä, peltojen hiili- ja typpioksiduulipäästöinä, ja suoraan eläimistä. Ruoan tuotannon ympäristöhaittoja voidaan vähentää esimerkiksi viljelytekniikoiden avulla tai tuottamalla lannasta ja jätteistä energiaa biokaasulaitosten avulla. Myös ruokahävikin vähentäminen edistää ruokajärjestelmän kestävyyttä. Kotitalouksissa ruokahävikkiä syntyy noin 20–25 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Kokonaisuudessaan suomalaisessa ruokaketjussa hävikkiä syntyy lähes nelinkertainen määrä.

 

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Lihankulutus on ilmaistu indikaattorissa ruhopainona, eli kypsentämättömänä lihana jossa on mukana luut. Kala on ilmoitettu filepainona. Ravitsemussuosituksissa liha ilmaistaan kypsän lihan painona, mikä on yleensä suunnilleen puolet ruhopainosta. Lihapainotteisen ruokavalion ympäristövaikutukset eroavat paljon mm. lihatyypin, tuotantoalueen ja tuotantotavan mukaan. Joitakin kulutustietoja ei ole saatavilla kaikilta vuosilta. Näissä tapauksissa määrä on oletettu edellisen vuoden mukaiseksi. Ruokahävikin määrästä ja laadusta ei ole pitkäaikaista seurantaa.

Henkilöautoilun päästöt vähentymässä, lentoliikenne liikkumisen kipukohta

Liikenteen hiilidioksiidipäästöt liikennemuodoittain (Lähde: LIPASTO)

Luotettava ja tehokas liikennejärjestelmä on hyvin toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Liikenne aiheuttaa myös haitallisia vaikutuksia, joita voidaan minimoida liikkumistarvetta vähentämällä esimerkiksi etätyön ja yhdyskuntasuunnittelun avulla, ottamalla käyttöön vähäpäästöisempiä liikkumisvälineitä sekä suosimalla lihasvoimin tapahtuvaa liikkumista lyhyillä matkoilla. Liikenteen ympäristövaikutuksia kuvataan henkilöliikenteen hiilidioksidipäästöjen avulla.

Suomen nykytilanne

Henkilöliikenteen päästöissä dominoivat autoliikenne ja ulkomaan lentoliikenne. Koronapandemian seurauksena liikennemäärät vähentyivät erityisesti vuonna 2020, mikä vähensi myös kokonaispäästöjä. Vähäpäästöisten uusien polttomoottoriautojen ja sähköautojen yleistyminen vähentää tieliikenteen päästöjä. Lentoliikenteessä päästöjen vähentäminen on vaikeaa, varsinkin jos matkustaminen palautuu koronapandemiaa edeltäneelle kasvu-uralle.

Vuonna 2021 hyväksytyn Suomen fossiilittoman liikenteen tiekartan tavoitteena on, että kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja liikenne muutetaan nollapäästöiseksi viimeistään vuoteen 2045 mennessä. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman tavoitteena on nostaa kävelyn ja pyöräilyn yhteistä kulkutapaosuus päivittäin tehtävistä matkoista 38 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suurimpien kaupunkiseutujen liikennejärjestelmien tavoitteita määritellään maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimusten kautta.

Tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että uuden vähäpäästöisen tekniikan käyttöönoton lisäksi liikennetarvetta vähennetään kokonaisuudessaan ja samalla luodaan terveelliseen ja kestävään liikkumiseen kannustavia arkiympäristöjä.

 

Suomen viimeaikainen kehitys

Tieliikenteen kokonaispäästöt lähtivät pienentymään maltillisesti noin vuosikymmen sitten, vaikka liikenteen kokonaismäärä kasvoi samaan aikaan. Tieliikenteen osalta uusien ensirekisteröityjen henkilöautojen laskennalliset hiilidioksidipäästöt ovat nopeutuvasti pienentymässä, varsinkin koska muilla käyttövoimilla kuin bensiinillä ja dieselpolttoaineella kulkevien autojen (ladattavat hybridit, sähkö, kaasu, flexifuel) päästöt ajokilometriä kohden ovat keskimäärin paljon perinteisiä polttoaineita vähäisemmät. Erityisen pieniksi päästöt jäävät jätepohjaista etanolia tai dieseliä, biokaasua tai ekosähköä voimanlähteenä käytettäessä. Autojen keski-iän kasvu hidastaa päästöjen vähentymistä. Vuonna 2008 suomalaiset ajoivat keskimäärin 9,9 vuotta vanhalla autolla, kun vuonna 2020 henkilöauton keski-ikä oli 12,5 vuotta.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

 

Lentoliikenteen päästöt on laskettu hiilidioksidin päästöjen perusteella, eikä niissä ole huomioitu ns. säteilypakotetta, joka kuvaa sitä, että todellisuudessa lentoliikenteen päästöt korkealla ilmakehässä lämmittävät ilmastoa arviolta ainakin 2-3 kertaa enemmän kun maan pinnan lähellä syntyvät päästöt. Jos indikaattorin ulkomaan lentojen päästöarvot kerrotaan tällaisella kertoimella, niin tullaan lähelle henkilöautojen päästöjä. Indikaattorista puuttuvat kokonaan vesiliikenteen päästöt.

Yhdyskuntajätteen määrä kasvaa ja hyödyntäminen materiana on liian vähäistä

Yhdyskuntajätteen kokonaismäärä. (Lähde: Tilastokeskus)

Raaka-aineita säästävä, materiaaleja tehokkaasti kierrättävä ja jätteen syntyä ehkäisevä talousjärjestelmä on kestävän kehityksen perusedellytys. Valtaosa jätteistä syntyy rakentamisessa, maataloudessa ja tuotantoprosesseissa. Erityisesti kaivannaisteollisuuden jätemäärä on kasvanut Suomessa. Yhdyskuntajätteen määrän ja käsittelytapojen muutos kuvaa sitä, miten hyvin yhteiskunta onnistuu hyödyntämään kulutuksestamme suoraan syntyviä jätteitä ja hallitsemaan niistä aiheutuvia haittoja.

Kotitalousjäte jätelajeittain

Suomen nykytilanne

Vuonna 2019 yhdyskuntajätettä kertyi Suomessa 2000-luvun ennätysmäärä: yhteensä yli 3 miljoonaa tonnia. Edellisvuoteen verrattuna määrä kasvoi vajaat kolme prosenttia. Jätteiden käsittelymuotojen keskinäisissä osuuksissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Henkeä kohden laskettuna jätettä kertyi yli 565 kiloa. Noin kaksi kolmasosaa yhdyskuntajätteestä syntyy kotitalouksissa ja loput hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassa. Yhdyskuntajätteen osuus kaikesta jätteeksi luokiteltavasta materiaalista on Suomessa vain noin kolme prosenttia.

Agenda 2030 -alatavoitteen 12.5 mukaisesti jätteiden syntymistä tulee vähentää merkittävästi ennaltaehkäisyn, kierrätyksen ja uudelleenkäytön keinoin vuoteen 2030 mennessä. Jätteen synnyn ehkäisy on myös yksi kiertotalouden perustavoitteista. Jätteen syntyä voidaan välttää ja kierrätystä lisätä esimerkiksi edistämällä ekologista tuotesuunnittelua, kehittämällä tuottajavastuujärjestelmiä ja uudenlaisia liiketoimintamalleja sekä kannustamalla kulutustottumusten muutokseen. Yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteita on kiristetty viime vuosina. EU:n jätedirektiivin mukaisesti tavoitteena on, että yhdyskuntajätteestä kierrätettäisiin 50 prosenttia vuonna 2020, 55 prosenttia vuonna 2025, 60 prosenttia vuonna 2030 ja 65 prosenttia vuonna 2035. Biojätteiden syntyä voidaan vähentää ruokahävikkiä ehkäisemällä. Rakentamisessa materiaalin käyttöä voidaan optimoida suunnittelussa, pidentämällä rakennusten elinkaarta sekä rakennusten monikäytöllä. EU:n jätedirektiivin mukaan tekstiilijätteiden erilliskeräys on järjestettävä vuoteen 2025 mennessä.

Suomen viimeaikainen kehitys

Yhdyskuntajätteiden kokonaismäärä on kasvanut viime vuosikymmenet. Jokainen suomalainen tuottaa nykyään vuodessa noin sata kiloa enemmän yhdyskuntajätettä kuin 20 vuotta sitten. Yhdyskuntajätteiden sijoittaminen kaatopaikoille on lopetettu miltei kokonaan ja korvattu pääosin jätteenpoltolla eli energiahyödyntämisellä. Tämän seurauksena menetetään hyödyntämiskelpoista materiaalia. Myös yhdyskuntajätteen hyödyntäminen materiaalina eli kierrätys on lisääntynyt kahdessakymmenessä vuodessa. Kierrätyksen osuus on noussut noin 30 prosentista 43 prosenttiin. Viime vuosina erityisesti muovin ja biojätteen erilliskeräys on tehostunut. Ongelmajätteiden keräys sekä lasin, pienmetallin ja paperin ja kartongin kierrätys on hoidettu Suomessa hyvin. Sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksessä on runsaasti parantamisen varaa. Lainsäädännöllä ja muulla yhteiskunnallisella ohjauksella on keskeinen asema siinä, että markkinoille saadaan kestäviä ja kierrätettäviä tuotteita, joiden tuotannosta, käytöstä ja hävittämisestä ei synny hyödyntämiskelvotonta jätettä.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Jätteiden määrittelyssä ja jätealan tilastoinnissa on huojuvuutta ja vaihtelua erityisesti kansainvälisellä tasolla. Suomi käyttää EU-raportoinnissa tiukinta mahdollista kierrätysasteen laskentamenetelmää. Nykyinen kierrätysaste nousisi lähelle 50 prosenttia, jos Suomi tekisi laskelmat samalla tavalla useiden muiden EU-maiden kanssa.

 

Lopuksi

Kulutusvalinnat vaikuttavat laajasti kaikkiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Sekä yksityinen että julkinen kulutus on tärkeää. Yksityinen kulutus aiheuttaa noin neljä viidesosaa ja julkinen kulutus noin viidenneksen Suomen kaikista kulutusperäisesti lasketuista kasvihuonekaasujen päästöistä. Julkisella vallalla on suuri merkitys myös yksityisen kulutuksen ohjaajana lakien, määräysten ja vapaaehtoisten toimien kannustuksen avulla.

 

Indikaattoreihin tehdyt muutokset

Yksityisen kulutuksen hiilijalanjälkeä, elintarvikkeiden kulutusta, liikenteen päästöjä ja yhdyskuntajätteitä koskevat indikaattorit on päivitetty tuoreimmilla saatavilla olleilla tiedoilla.

Julkisen kulutuksen hiilijalanjälkeä koskeva indikaattori on poistettu, koska siihen ei ole saatavilla päivitystietoja vuoden 2015 jälkeen.