Yhteiskunnallinen eriarvoisuus 2021
Koronapandemia kasvatti pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien nuorten aikuisten määrää

Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden korin indikaattorit kertovat osaltaan taloudellisesta eriarvoisuudesta ja taloudellisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten tilanteesta. Tuloerojen ja pienituloisuuden kasvu näyttävät indikaattoreiden valossa pysähtyneen viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. Toisaalta erot ovat suuret verrattuna esimerkiksi vuosituhanteen vaihdetta edeltäviin vuosiin. Vuonna 2019 Suomen väestössä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien osuus oli kokonaisuudessaan 16 %, ja kehitys myös tällä indikaattorilla on ollut melko vakaata viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näiden taloudellista eriarvoisuutta kuvaavien indikaattoreiden osalta uusimmat tiedot ovat vuodelta 2019, jolloin koronapandemian mahdollista vaikutusta indikaattoreihin ei vielä voida tarkastella. Pitkäaikaisesti toimeentulotuen varassa elävien ihmisten määrä on puolestaan hieman kasvanut vuonna 2020. Muutos oli suurinta pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien nuorten aikuisten määrässä. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden korin indikaattorit kertovat lisäksi myös Suomen antamasta tuesta globaalisti heikommassa asemassa oleville ihmisille. Niiden osalta luvuissa tapahtui hienoista heikentymistä vuonna 2020.

Pienituloisuusasteessa hienoista kasvua erityisesti lapsiperheiden osalta

Gini-kerroin (käytettävissä oleva rahatulo, ml. myyntivoitot), pienituloisuusaste (käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot), 60 % mediaanitulosta)

Pienimmän ja suurimman kymmenesosan tulokehitys (tulo-osuudet %). (Lähde: Tilastokeskus) 

Tuloeroja voidaan mitata erilaisilla mittareilla. Yleisesti käytetyin mittari on Gini-kerroin, joka mittaa suhteellisia tuloeroja ja saa arvoja nollan ja sadan välillä. Näin ollen yhteiskunnassa, jossa kaikki saavat täsmälleen saman tulon, Gini-kertoimen arvo on nolla. Yhteiskunnassa, jossa kaikki tulot ovat keskittyneet yhdelle henkilölle, Gini-kertoimen arvo on 100. Yleisesti ottaen alle 25 arvolla tuloeroja voidaan pitää pieninä.

Toinen tapa mitata tulonjaollista eriarvoisuutta on laskea suhteellinen pienituloisuus- eli köyhyysaste, jossa vakiintuneeksi käytännöksi on tullut soveltaa 60 prosentin rajaa maan mediaanitulosta. Kaikki ne, joiden tulot jäävät tuon rajan alle, luokitellaan pienituloisiksi.

Tulojakauman ääripäissä tapahtuvia muutoksia mittaavat esimerkiksi ylimmän ja alimman tulokymmenyksen tulojen välinen suhde tai se, miten eri tulokymmenysten reaalitulot ovat kehittyneet yli ajan. Tässä käytetyt suurimman ja pienimmän tulokymmenyksen tulo-osuudet kuvaavat tulo-osuutta prosentteina koko väestön tuloista. Kuvaaja osoittaa, kuinka suuren osuuden ylin ja alin kymmenys saivat kaikista väestön tuloista.

Taloudellinen eriarvoisuus on teema, joka kytkeytyy kestävän kehityksen eri näkökulmiin. Yksi keskeinen tekijä erityisesti sosiaalisesti kestävän kehityksen näkökulmasta on se, että hyväosaisuudella ja huono-osaisuudella on taipumus kasaantua: esimerkiksi taloudellinen huono-osaisuus, terveysriskit ja alhaisempi elinajanodote kasaantuvat. Huono-osaisuudella on taipumus myös kertautua, eli siirtyä sukupolvelta toiselle.

Suomen nykytilanne

Viimeisimmät tilastot ovat vuodelta 2019 ja niiden perusteella Gini-kerroin ja pienituloisuusaste ovat pysyneet lähes samoina edeltävään vuoteen verrattuna. Vuonna 2019 Suomen Gini-kerroin oli 27,9 (käytettävissä olevat rahatulo, ml. myyntivoitot). Vuonna 2018 vastaava luku oli 28,1. Gini-kertoimen osalta alle arvolla 25 olevia tuloeroja voidaan pitää pieninä.

Pienituloisuuden osalta viimeisin tilasto vuodelta 2019 kertoo, että pienituloisuusaste Suomessa on 12,3 prosenttia. Luku on kasvanut 0,5 prosenttiyksikköä edeltävästä vuodesta ja pienituloisten lapsiperheiden osalta 0,6 prosenttiyksikköä.

Kaikista tuloista Suomessa vuonna 2019 pienituloisin kymmenys sai 3,8 prosenttia ja suurituloisin kymmenys 23,5 prosenttia. Edeltävään vuoteen verrattuna pienimmän kymmenyksen osuus säilyi samana ja suurimman kymmenyksen osuus väheni 0,3 prosenttiyksikköä.

Suurituloisinta viittä prosenttia tarkastellessa heidän bruttotulonsa kulutusyksikköä kohti Suomessa olivat vuonna 2019 keskiarvoltaan 133 498 euroa, kun taas pienituloisimmalla viidellä prosentilla ne olivat 9 577 euroa. Suurituloisimman prosentin bruttotulot kulutusyksikköä kohti olivat puolestaan vuonna 2019 keskiarvoltaan 266 351 euroa.

Suomen viimeaikainen kehitys

Tilastokeskuksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa 1990-luvun lopulla OECD-maiden vertailussa nopeimmin. 1990-luvun puolivälin jälkeen alkanut nousukausi vaikutti ylimmän kymmenyksen (ja erityisesti ylimmän prosentin) tuloihin. Suurituloisimman kymmenyksen osuus kaikista tuloista on kasvanut vuoden 1995 jälkeen ja vastaavasti pienituloisimman kymmenyksen osuus tuloista on vähentynyt jonkin verran vuosien aikana.

Tuloerojen voimakas kasvu on hiipunut vuoden 2008 jälkeen ja esimerkiksi Gini-kertoimen ja pienimmän ja suurimman kymmenyksen tulo-osuuksien kehitys on pysynyt melko vakaana. Huomioitava on kuitenkin se, että luvut ovat vuonna 2019 edelleen 1990-luvun alkua huomattavasti korkeammalla tasolla.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Varallisuuserot ovat myös yksi keskeinen taloudellisesta eriarvoisuudesta kertova tekijä. Suomessa varallisuuserot kasvoivat 1990-luvun lopulla samaan aikaan kuin myös muut tuloerot kasvoivat. Tuloerojen osalta kehitys on vuosituhannen alkupuolen jälkeen ollut melko vakaata, mutta varallisuuserojen osalta tilanne on kuitenkin hieman toinen: varallisuuserot ovat kasvaneet tällä vuosituhannella ja myös vuoden 2008 talouskriisin jälkeen. Tilastokeskuksen uusimman julkaisun mukaan varallisuuserot kasvoivat myös vuosien 2016–2019 välillä, sillä varakkaimman kymmenesosan osuus nettovarallisuudesta on kasvanut.

Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien nuorten aikuisten määrä kasvoi

Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet ikäryhmittäin (% vastaavanikäisestä väestöstä). (Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

Toimeentulotuki on viimesijainen tarveharkintainen tuki, jota voi saada henkilö tai perhe, jonka tulot eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Toimeentulotuen asiakasmäärät kertovat työttömyyden kehityksestä, mutta samalla myös ensisijaisten tulonsiirtojärjestelmien toimimattomuudesta tai toimivuudesta.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomessa on suuret toimeentulotuen saajien osuudet suhteutettuna väkilukuun, joskin etuuden sisältö ja sen piiriin pääsyn kriteerit vaihtelevat eri maiden välillä. Kestävään kehitykseen liittyen voidaan yleisesti ottaen sanoa, että yhteiskunta ei ole kestävällä pohjalla, jos toimeentulotukea saavien määrät ovat suuret.  

Suomen nykytilanne

Toimeentulotuen saajamäärät nousivat vuonna 2008 alkaneen laskukauden seurauksena. Vuoden 2017 alussa tapahtunut perustoimeentulotuen Kela-siirto nosti tukea saavien määrää vuodesta 2016 vuoteen 2018 yli 40 000:lla.

Vuoden 2020 aikana pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden määrä nousi muissa kuin yli 65-vuotiaiden ikäryhmässä verrattuna vastaavan ikäiseen väestöön. Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita henkilöitä oli 2,3 prosenttia väestöstä vuosina 2019 ja 2020. Koko Suomessa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavia kotitalouksia oli vuonna 2020 yhteensä 85 533. Vuonna 2019 vastaava luku oli 82 320, eli määrä kasvoi 3 213:lla kotitaloudella.

Suomen viimeaikainen kehitys

Perustoimeentulotuen osalta saajamäärien lasku jäi vuonna 2019 lyhytaikaiseksi, sillä koronapandemia heikensi monen taloustilannetta. Perustoimeentulotuen saajien määrä kasvoi keväällä 2020, ja tukea sai suurempi osuus väestöstä verrattuna kevääseen 2019. Saajien määrä oli korkeimmillaan kesäkuussa 2020, jolloin tukea sai 251 827 henkilöä 169 431 kotitaloudessa.

Perustoimeentulotuen saajien määrät ovat yleensä suurimmillaan kesäisin, jolloin monet opiskelijat ja vastavalmistuneet tarvitsevat tukea opintojen tauottua tai päätyttyä. Koronapandemian aiheuttaman kriisin myötä yhä useampi opiskelija jäi myös ilman kesätöitä.

Perustoimeentulotuen tarve painottuu erityisesti nuoriin ikäluokkiin. Työmarkkina-asemaan liittyvä epävarmuus, alle 25-vuotiaita koskevat työttömyysturvan tiukemmat ehdot sekä säästöjen ja varallisuuden vähyys johtavat normaalitilanteessakin siihen, että nuoret ovat yliedustettuina perustoimeentulotuen saajien joukossa. Lisäksi koronapandemian hillitsemiseksi tehdyt rajoitukset ja niistä aiheutuneet lomautukset iskivät nuoriin. Tämä näkyi perustoimeentulotuen tarpeen lisääntymisenä erityisesti nuorissa ikäluokissa.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Toimeentulotuen saajien määrät ovat kokonaisuudessaan sidoksissa myös taloudellisiin nousu- ja laskukausiin ja sitä kautta esimerkiksi työllisyyteen. Tämän osoittaa esimerkiksi vuoden 2008 jälkeinen kehitys. Määrät reagoivat nopeasti laskukausiin, mutta huomattavasti hitaammin nousukausiin. Perustoimeentulotuen saajien määrä heijastaa myös yleisesti ottaen perusturvan matalaa tasoa: toimeentulotuen ollessa viimesijainen etuus, on siihen oikeutettujen saajien muiden etuuksien taso suhteessa elämiseen välttämättömiksi katsottuihin menoihin nähden riittämätön. Esimerkiksi työmarkkinatuen saajista lähes 40 prosenttia saa lisäksi myös perustoimeentulotukea. Samoin vähimmäismääräisten päivärahojen saajat ovat usein oikeutettuja myös perustoimeentulotukeen. Perustoimeentulotukea tarvitaan usein kattamaan varsinkin pääkaupunkiseudulla suuria asumiskustannuksia.

Köyhyys- ja syrjäytymisriski pysynyt melko vakaana

Osuus väestöstä jotka ovat köyhyys- ja syrjäytymisriskissä Suomessa

AROPE (At Risk of Poverty or Social Exclusion) -indikaattori kuvaa väestön köyhyys- ja syrjäytymisriskiä. Tällä tarkoitetaan pienituloisen kotitalouden jäseniä, vakavan aineellisen puutteen kokemista tai vajaatyöllisessä kotitaloudessa asumista. Indikaattorin alueellinen tarkastelu osoittaa eroja indikaattorin kehityksestä eri alueilla vuosina 2008-2019. Alueellinen tarkastelu rajoittuu tässä tilastollisesti saatavilla olevaan tarkastelutapaan pääkaupunkiseudun, yliopistokaupunkien, muiden kaupunkimaisten kuntien, taajamaisten kuntien ja maaseutumaisten kuntien välillä.