Syrjäytyminen ja yhteiskunnallinen osallisuus: Koronaepidemian seuraukset ovat lisänneet syrjäytymisriskiä ja osattomuuden kokemuksia

13.1.2022 13.38

Nuorten syrjäytymisriskejä on viime vuosina onnistuttu vähentämään. Muissa osallisuutta kuvaavissa mittareissa ei ole havaittavissa merkittäviä muutoksia. Vuoden 2020 aikana tilanne on ainakin tilapäisesti vaikeutunut työllisyyden heikentymisen ja sosiaalisen kanssakäymisen rajoitusten vuoksi.

Työn tai koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten miesten määrä kääntyi kasvuun viime vuonna (NEET)

Työn tai koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret miehet ja naiset. (Lähde: Tilastokeskus)

Työttömyys­astetta on usein käytetty kriisi-indikaattorina. Se kuvaa syrjäytymistä kuitenkin varsin kehnosti, mm. rajaamalla tarkastelun ulko­puolelle työvoiman ulko­puolella olevat, joilla syrjäytymisriski on työttömiä suurempi (esim. Larja 2013). Työttömyysasteen sijaan käytetään ns. NEET-indikaattoria (Not in Employment, Education or­ Training), eli niiden nuorten osuutta ikä­luokasta, jotka eivät opiskele, työskentele tai ole varus­mies­palvelussa. Nuorten elämän­tilanteet kuitenkin vaihtelevat ja ns. NEET- tilanne on varsin yleinen jossakin vaiheessa elämää. Nuoret odottavat opiskelujen tai armeijan alkamista, viettävät välivuotta, lukevat pääsy­kokeisiin tai lomailevat kesällä ilman kesä­työtä. Tavoite on, että mahdollisimman moni nuori pääsee riittävän koulutuksen kautta työmarkkinoille. 

Kirjoita tähän Suomen nykytilanne

Vuonna 2020 nuoria, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa eivätkä asevelvollisuutta suorittamassa, oli 54 000 henkeä, mikä oli 8,9 prosenttia 15–24-vuotiaiden koko ikäluokasta. Miesten osuus on 30 000.

 

Suomessa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien 15 – 24 –vuotiaiden nuorten osuus on jokin verran korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, mutta huomattavasti EU:n keskiarvoa pienempi.

Kirjoita tähän Suomen viimeaikainen kehitys

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten lukumäärä on ollut laskussa pitkälti parantuneen työllisyystilanteen ansiosta. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista noin puolet oli miehiä ja puolet naisia. Erityisesti miesten tilanne parani vuoden 2015 jälkeen.

 

25-29 -vuotiaiden nuorten aikuisten kohdalla kehitys on ollut myönteinen. Vuonna 2015 tässä ikäluokassa 53 000 henkeä kuului NEET-ryhmään, kun vuonna 2020 heitä oli 42 000. Lukumäärä ei muuttunut vuoteen 2019 verrattuna. Tässä ikäryhmässä naisten osuus oli suurempi kuin miesten.

 

Vailla toisen asteen tutkintoa oleville kasaantuu usein hyvinvointiongelmia, kuten toimeentulon ja mielenterveyden vaikeuksia. Heillä myös todennäköisyys olla työn ja koulutuksen ulkopuolella myöhemmin on muita suurempi. Lähes kaikki perusopetuksen päättävät hakevat koulutukseen ja koulutuspaikkoja on tarjolla koko ikäluokalle. Vailla toisen asteen tutkintoa olevien osuus 20 - 24-vuotiaissa on silti edelleen huomattava, mutta suunta on ollut  hieman laskeva. Lasku on kuitenkin pysähtynyt viime vuosina. Vuonna 2014 osuus oli 17,8 prosenttia, vuonna 2020 taas 17,2 prosenttia. Vaille tutkintoa jääminen johtuu pääosin koulutuksen keskeyttämisestä, jonka takana on monenlaisia syitä. 

 

Kirjoita tähän Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Nuorten syrjäytymisen tutkimuksessa viitataan usein yhteiskunnallisten järjestelmien, kuten koulutuksen ja työmarkkinoiden, ulkopuolelle jäämiseen ja tämän hyvinvointivaikutuksiin. Matala koulutus, pitkäaikainen työttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovatkin merkittäviä ja vahvasti toisiinsa kietoutuvia syrjäytymisen riskitekijöitä.

Nuorten yksinäisyyden väheneminen on pysähtynyt

 Nuoret joilla ei ole yhtään läheistä ystävää (Lähde: Sotkanet)

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamassa kouluterveyskyselyssä on selvitetty yksinäisyyden kokemusta.  Indikaattori tuottaa tietoa niiden nuorten osuudesta (%), jotka kertovat, että heillä ei ole yhtään läheistä ystävää. Indikaattori perustuu kysymykseen: "Onko sinulla tällä hetkellä todella läheistä ystävää, jonka kanssa voit keskustella luottamuksellisesti lähes kaikista omista asioistasi?" Vastausvaihtoehdot olivat: 1) ei ole läheisiä ystäviä 2) on yksi läheinen ystävä 3) on kaksi läheistä ystävää 4) on useampia läheisiä ystäviä. Mukana tarkastelussa ovat vastaajat, jotka ovat valinneet vastausvaihtoehdon 1.

Suomen nykytilanne

Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista yksinäisyyden tunne on ohimenevä, mutta noin joka kymmenes koululainen kokee olevansa yksinäinen vuodesta toiseen. Ilman läheistä ystävää olevien nuorten, etenkin poikien, osuus on vähentynyt viimeisten vuosien aikana.  Viime vuosina hyvä kehitys näyttää pysähtyneen. Osa lapsista ja nuorista, etenkin pojista, on vailla läheistä ystävää. Koko väestössä itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus vuonna 2020 oli 10,5 prosenttia. Yksinäiseksi itsensä tuntevien naisten osuus ylittää miesten osuuden aikuisväestössä. Ihmisten sosiaalisten kontaktien väheneminen koronaepidemian rajoitusten vuoksi näkyy yksinäisyyden kasvuna vuonna 2020.

 

EU:ssa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan eurooppalaisista 7 prosenttia aikuisista kokevat itsensä usein yksinäiseksi.Suomessa ja muissa Pohjoismaissa osuus oli pienempi. Tämän kyselyn usein yksinäiseksi itsenä kokevien osuus oli Suomessa neljä prosenttia.

 

Lähde: Euroopan komissio

Suomen viimeaikainen kehitys

Parin viimeisen vuosikymmenen aikana nuorten kokema yksinäisyys on kyselyjen valossa vähentynyt Suomessa. Viime vuosina myönteinen kehitys näyttää pysähtyneen ja kääntynyt jälleen kasvuun koronaepidemian aikana.  

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Yksinäisyyden kytkös masennukseen ja syrjäytymiseen on kiistaton. Lasten ja nuorten yksinäisyyden ehkäisy on keskeinen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen haaste. Ilman ystäviä olevalle lapselle ja nuorelle saattaa kasautua useita myöhempää terveyttä ja hyvinvointia uhkaavia riskitekijöitä.

 

Kyselytutkimuksiin perustuvat vertailut ovat alttiita erilaisille käsityksille siitä, mitä pidetään kulttuurisesti normaalina tai toivottavana. Myös sanoille annetut täsmälliset kielelliset merkitykset voivat vaihdella

Kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus laski selvästi

Äänestysaktiivisuus eduskunta- ja kuntavaaleissa. (Lähde: Eduskuntavaalit, kuntavaalit Tilastokeskus)

 

Äänestysvilkkaus on sidoksissa sekä pitkän aikavälin yhteiskunnallisiin muutoksiin, että vaalien läheisyyteen ja niiden yhteyteen ajoittuviin tapahtumiin. Pitkän aikavälin kehityssuunnat liittyvät yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin, kun taas lyhyen aikavälin trendeihin vaikuttavat suurimmaksi osaksi vaalien tekniset järjestelyt sekä vaaliasetelma.

Suomen nykytilanne

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Suomessa asuvien Suomen kansalaisten äänestysprosentti oli 72,1, mikä on 2,0 prosenttiyksikköä suurempi kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Äänestysprosentti nousi kaikissa vaalipiireissä.

Vuoden 2021 kuntavaalien äänestysprosentti oli matalin vuoden 1945 vaalien jälkeen, 55,1 prosenttia. Edellisistä kuntavaaleista äänestysprosentti laski 3,8 prosenttiyksikköä. Vaalipiireittäin tarkasteltuna äänestysaktiivisuus oli korkein Helsingin vaalipiirissä (61,7 prosenttia) ja matalin Savo-Karjalan vaalipiirissä (50,2 prosenttia). Kunnittain korkein äänestysprosentti oli Utsjoella (81,6 prosenttia) ja matalin Pieksämäellä (46,5 prosenttia). Naiset äänestivät vaaleissa miehiä aktiivisemmin, naisten äänestysprosentti oli 56,5 eli 2,9 prosenttiyksikköä miesten äänestysprosenttia suurempi. 

 

Kuluvan vuosituhannen kunnallisvaaleista löytyy runsaasti kuntia ja äänestysalueita, joissa enemmistö äänioikeutetuista jätti äänestämättä. Äänestysaktiivisuuden erot ovat suuret sekä kuntien välillä että suurten kuntien sisällä, mikä voi olla yhteydessä muun muassa alueiden sosioekonomiseen eriytymiseen.

 

Kuntatason vaaliosallistumisen pitkän aikavälin suunta on ollut muissakin Pohjoismaissa laskeva, mutta Suomen kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus on selvästi vähäisempää kuin muualla. Äänestysaktiivisuuden lasku ei kuitenkaan näytä selittyvän sillä, että kuntalaisten kokemus kunnallisvaaleissa äänestämisestä tärkeimpänä vaikutuskeinona oman kunnan asioihin olisi heikentynyt. Päinvastoin, äänestämisen tärkeys on jopa korostunut 2000-luvun alusta lukien.

 

Suomen viimeaikainen kehitys

Äänestysaktiivisuus on viimeisten vuosikymmenten aikana Suomessa laskenut enemmän kuin Länsi-Euroopan maissa keskimäärin. Tärkeimpiä yleisiä syitä äänestysprosenttien laskuun lienevät kansalaisten puoluekiinnittyneisyyden sekä äänestämiseen kansalaisvelvollisuudeksi liittyvän velvollisuudentunnon heikentyminen. Naiset ovat äänestäneet eduskuntavaaleissa miehiä ahkerammin 1980-luvun lopulta alkaen. Äänestysaktiivisuus on pienin nuorten miesten joukossa.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Äänestysaktiivisuus on hyvin suppea mittari kuvaamaan yhteiskunnallista osallistumista. Nykyään kansalaiset osallistuvat yhteiskunnallisesti monin eri tavoin. Perinteisten osallistumistapojen rinnalle on syntynyt monia uusia osallistumisen muotoja, kuten kansalaisaloite, kuntalaisaloite ja kuuleminen sekä erinäköistä omaehtoista aktivismia ja verkko-osallistumista. Äänestysaktiivisuus ei myöskään kuvaa poliittisten oikeuksien laajuutta. Äänestysaktiivisuutta käytetään kuitenkin usein jonkinlaisena poliittisen osallistumisen mittarina, koska siitä on helposti saatavissa luotettavaa tietoa. Suomessa äänestysaktiivisuustietoja on laajasti saatavissa sekä Suomen vaalitutkimusportaalista sekä Tilastokeskuksen vaalitilastoista.

Suomi menestyy edelleen hyvin korruptiota ja lehdistön vapautta koskevissa vertailuissa

Suomen pistemäärä Corruption Perceptions- indeksissä. (Lähde: Transparency international)

 

Korruptio heikentää ihmisten luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen, ei takaa yhdenvertaisia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon sekä lisää eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa. Korruptio heijastuu eriarvoisuuteen yhteiskunnallisten palveluiden käytössä ja kärjistää eroja työmarkkinoilla. Yhteiskunnallinen osallisuus edellyttää myös sananvapauden toteutumista sekä vapaata tiedon välitystä. Erilaisten mielipiteiden esittämisen mahdollisuus tukee osallisuutta ja syrjimättömyyttä.

Suomen nykytilanne ja viimeiaikainen kehitys

Korruptiota mittaavan Transparency Internationalin indeksissä vertailussa Suomi on menestynyt hyvin.

 

Suomi oli indeksivertailussa vuonna 2020 maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa. Suomen edellä olivat vain Uusi-Seelanti ja Tanska. Kaikki Pohjoismaat sijoittuivat listalla hyvin. Islanti jäi sijalle 17 yhdessä Viron kanssa, mikä oli Pohjoismaidenta heikoin sijoitus. Tilanne oli sama myös vuonna 2018. Suomi sai 85 pistettä asteikolla, joka on 0 – 100. Maa saa sitä pienemmät pisteet, mitä enemmän siellä on julkisen sektorin korruptiota. 2010 –luvulla indeksin tuottamat pistemäärät ovat olleet jonkin verran laskussa, mikä kuvaa muutosta huonompaan suuntaan.

 

Korruptiota vastaan voidaan taistella onnistuneesti vain yhteiskunnissa, joissa on ilmaisuvapaus, poliittiset prosessit ovat läpinäkyviä ja demokraattiset instituutiot vahvoja. Korruption kontrollitaso on eräs tärkeä globaalin hallinnan indikaattori, jota Maailmanpankki käyttää eri yhteyksissä omissa maa-arvioissaan. Myös maailmanpankin korruption kontrollitasoa kuvaavan mittarin tulokset vahvistavat, että Suomi on jo pitkään lukeutunut maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon.

Lue lisää: https://info.worldbank.org/governance/wgi/Home/Reports

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Korruptiokäsityksiä kuvaava indeksi yhdistää eri kansainvälisten korruptiokyselyjen ja arvioiden tuloksia, joita ovat toteuttaneet arvovaltaiset instituutiot. Indeksi perustuu 13 riippumattoman lähteen suorittamiin kyselyihin. Nämä tahot ovat erikoistuneet hallinnon ja liiketoimintaympäristön analyyseihin. Analyysien tietopohjana käytetään asiantuntija-arvioita ja liike-elämän edustajien näkemyksiä. Indeksi on tehty kysymällä muun muassa yritysjohtajilta, esiintyykö kyseisessä maassa korruptiota ja pitääkö yritysjohtajien maksaa rahaa päättäjille. Indeksi on Transparency Internationalin (TI) mukaan poliittisesti riippumaton ja puolueeton. Varsinaisista tietolähteistä ei ole kuitenkaan ole saatavissa kattavaa kuvausta.

 

TI:n korruptioindeksi mittaa pääasiassa julkisen vallan lahjottavuutta ja sitä on myös arvosteltu suppeaksi, koska korruptio voidaan nähdä myös laajempana rakenteellisena korruptiona kuin rahan antamisena päättäjille. Suomi on kuitenkin vähiten korruptoituneita maita maailmassa, mikä lisää kansalaisten luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen sekä vaikuttaa myönteisesti kansalaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Lehdistön vapaus on pysynyt vakaana

Suomen pistemäärä World Press Freedom –indeksissä. (Lähde: Reporters withoud boarders)

Suomen perustuslaki takaa kansalaisten sanavapauden ja oikeuden "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”. Lehdistön vapautta kuvaava indeksin on laatinut Toimittajat ilman rajoja -niminen järjestö (Reporters Without Borders RSF). Indeksissä on vertailtu 180 maan tilannetta. Indeksi perustuu verkossa toteutettuun kyselyyn, joka koostuu 87 kysymyksestä. Kysely on suunnattu tiedotuksen ammattilaisille, oikeusoppineille ja sosiologeille, jotka RSF on valinnut. 

Suomen nykytilanne ja viimeaikainen kehitys 

Suomessa lehdistön vapauden tilanne on hyvä. Vuonna 2021 Suomi sijoittautui toiseksi parhaalle sijalle Norjan jälkeen lehdistön vapautta kuvaavalla indeksillä.

 

Suomi on sijoittunut tarkastelujaksolla 2002 - 2021 useimmiten parhaalle sijalle lehdistön vapautta kuvaavan indeksi suhteen. Pohjoismaat ovat vuosittain olleet lehdistön vapauden mallimaita

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Indeksi arvo on yleisesti noussut vuoden 2013 jälkeen, mikä heijastaa lehdistönvapauden heikentymistä maailmalla. Toimittajiin kohdistuvat väkivallan teot ja uhkailut ovat lisääntyneet myös Euroopassa. Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ovat vaarallisimmat alueet toimittajien turvallisuuden kannalta. Yksittäiset tapahtumat, jotka ovat voineet kyseenalaistaa tiedotusvälineiden riippumattomuuden, heijastuvat vuosittaisiin sijoituksiin lehdistönvapausindeksissä.  

 

Lopuksi

Syrjäytymisessä on yleensä kyse usean hyvinvoinnille merkityksellisen tekijän puutteesta ja niiden ketjuuntumisesta. Syrjäytyminen saa alkunsa, kun huono-osaisuus kasautuu ja monimuotoistuu ja alkaa heikentää ihmisen mahdollisuuksia hallita omaa elämäänsä. Huono-osaisuuden kasautumiseen viittaavana käsitteenä syrjäytyminen voidaan nähdä prosessina, johon sisältyy kulttuurisia, terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia tekijöitä. 

Merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö nuorten syrjäytymisen taustalla on työmarkkinoiden muutos. Uudet sukupolvet eivät löydä enää helposti paikkaansa yhteiskunnasta ja työmarkkinoilta. Yksilö, joka ei syytä tai toisesta pysty vastaamaan kasvaviin tehokkuus- ja koulutusvaatimuksiin, on vaarassa jäädä ulkopuolelle.

Syrjäytymisen torjunta ja osallisuuden turvaaminen luovat edellytyksiä yhteiskunnallisen eheyden ja sisäisen turvallisuuden ylläpitämiselle sekä edistävät ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Tilastoilla voidaan kuvata erilaisia huono-osaisuuden tiloja tai syrjäytymisen riskejä, kuten osallistumattomuutta yhteiskunnan toimintaan tai ei-toivottuja elämäntapahtumia. Poikkileikkaustilastoista ei voi vielä sanoa, kuka on syrjäytynyt, vaan korkeintaan sen, keille ja monelleko on kasaantunut riskitekijöitä. Kyse on yhteiskuntasitoumuksen seuraavien tavoitteiden edistämisestä: yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, vaikuttavien ihmisten yhteiskunta, työtä kestävästi sekä kestävät yhdyskunnat ja paikallisyhteisöt.