Resurssiviisas talous ja hiilineutraali yhteiskunta 2021
Kasvihuonekaasupäästöt laskussa ja uusiutuvan energian osuus ennätystasolla vuonna 2020.

13.1.2022 12.55
Kuvituskuva artikkeliin. Kuvassa puita kuvattuna alhaalta taivaaseen päin.

Suomi on linjassa hiilineutraaliustavoitteiden kanssa, uusituvan energian osuus jälleen ennätystasolla, kun 44,6 % energian kokonaisloppukulutuksesta on peräisin uusiutuvasta energiasta. Metsänkasvun seurannan juhlavuosi; jo 100 vuotta valtakunnallista metsäinventointia! Lisäksi Hiilineutraalien ja resurssitehokkaiden innovaatiotukien kysyntä poikkeuksellista Covid-19 vuonna 2020.

Kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 9 % vuoteen 2019 verrattuna

Viivakaavio kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän kehityksestä vuodesta 1990 vuoteen 2020. Päästöt ovat tarkasteluajanjakson aikana laskeneet, joskin kehitys on ollut sahaavaa.

Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä ilman LULUCF sektoria (Lähde: Tilastokeskus)

Pylväskaavio kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä päästölähteittäin vuodesta 1990 vuoteen 2020. Päästölähteinä ovat energiasektori, teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö, maatalous ja jätteiden käsittely. Myös maankäyttösektori on otettu huomioon kuvaajassa. Energiasektori vie suurimman osan kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä läpi koko tarkasteltavan ajanjakson, jota seuraavat teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö sekä maatalous tässä järjestyksessä. Jätteiden käsittelyn osuus on läpi koko tarkasteluajanjakson ollut pienin päästölähde. Päästöt ovat vähentyneen asteittain ja laskeva trendi on korostunut vuodesta 2010 alkaen vuoteen 2020.

Kasvihuonepäästöjen kokonaismäärä päästölähteittäin. (Lähde: Tilastokeskus)

Indikaattori kuvaa Suomen ilmastopäästöjen kehitystä, päästöt vuodesta 1990 lähtien vuoteen 2020. Kasvihuonekaasupäästöt on keskeinen ilmastonmuutoksen hillinnän indikaattori ja mittarilla on vahva kansainvälinen analyyttinen perusta, joka tekee erilaiset kaasut yhteismitallisiksi. Toisessa kuviossa kasvihuonekaasupäästöihin on sisällytetty myös maankäyttösektori (LULUCF) muiden päästölähteiden mukana. 

Suomen nykytilanne ja viimeaikainen kehitys

Vuoden 2020 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 48,1 miljoonaa hiilidioksidi-ekvivalenttitonnia (CO2-ekv.). Päästöt laskivat 9 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Päästöjen vähenemiseen vuonna 2020 vaikuttivat lämmin talvi, sähkön tuotannon viimeaikaiset muutokset sekä liikennesuoritteen lasku. Covid-19 pandemialla oli tässä osuutensa. Vuodesta 1990 päästöt laskivat Suomessa 32 prosenttia (23,1 miljoonaa tonnia CO2-ekv).

Tähänastisten tietojen perusteella Suomi on täyttämässä EU:n ja Kioton pöytäkirjan koko kautta 2013–2020 koskevat päästövähennysvelvoitteensa. Kunnianhimoiset tavoitteet jatkolle kuitenkin vaativat lisää investointeja ja toimenpiteiden onnistumista. Tämä pätee myös muihin EU-maihin. EU on kuitenkin edelläkävijä ilmastotavoitteissa. EU on asettanut EU:n yhteisen päästökauppasektorin vähennystavoitteeksi 43 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Komission heinäkuussa 2021 antaman ehdotuksen mukaan päästökauppasektorin uusi tavoite olisi 61prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Suomen maakohtainen EU päästövähennystavoite ns. taakanjakosektorilla on 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Uudessa ehdotuksessa komissio esittää Suomelle 50 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä. 

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Indikaattori vastaa Suomen sitoumuksia eikä huomioi kulutuksen niitä päästöjä, jotka aiheutuvat tuontituotteiden valmistuksesta ja kulutuksesta. Toisaalta vientiä EU:n ulkopuolelle ei myöskään huomioida.

EU:n ja Suomen edistymistä voi tarkemmin katsoa ja vertailla esimerkiksi julkaisusta EU:n trendeistä ja ennusteista Trends and Projections in Europe 2021 (EEA Report No 13/2021), jonka mukaan vuonna 2020 saavutettiin merkittävää etenemistä ilmastotavoitteiden saavuttamispolulla.

Puuston kasvua mitattu jo 100-vuotta 

Viivakaavio puuston kasvusta ja poistumasta vuodesta 1918 vuoteen 2020. Puuston kasvu on ollut selkeän nousujohteista 1970-luvulta alkaen, mutta trendi on orastavasti kääntynyt laskuun 2010-luvulla. Poistuman määrä on vaihdellut sahaten, kuitenkin trendi on ollut nouseva 1990-luvulta 2010-luvun lopulle asti.

Puuston kasvu ja poistuma. (Lähde: Luonnonvarakeskus)

Metsät ovat yksi Suomen keskeisiä luonnonvaroja. Indikaattori kuvaa metsien yksinkertaisen tasetarkastelun puuston kasvusta ja kokonaispoistumasta miljoonina kuutioina. Näin voidaan saada karkea kokonaiskuva tämän uusiutuvan luonnonvaran muutostrendeistä. Indikaattoria on syytä tarkastella verrattain pitkällä aikasarjalla, koska metsien kiertoaika on pitkä ja toisaalta metsien talouskäyttö vaihtelee tarpeen, kuten taloussuhdanteiden myötä. 

Vuonna 2021 tuli kuluneeksi 100 vuotta, kun Suomessa aloitettiin metsien tilan seuranta tilastotieteellisellä koko maan kattavalla otantamenetelmällä, valtakunnan metsien inventoinnilla (VMI). Viimeisimmät tulokset ovat 13. valtakunnan metsien inventointikierrokselta (VMI 13)

Suomen nykytilanne 

Puuston määrä Suomessa on 2,505 miljardia kuutiometriä, joka on 30 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin edellisellä metsien inventointikierroksella (2014–2018). Puuston vuotuinen poistuma, joka sisältää sekä hakkuut että luontaisen poistuman, on 83 prosenttia kasvusta ajanjaksolla 2014–2020. Puuston keskitilavuus metsämaalla on 122 kuutiometriä hehtaarilla.

Metsämaalla puuston vuotuinen keskikasvu hehtaarilla on 5,1 kuutiometriä. Maakunnista Kanta-Hämeessä on suurin puuston keskikasvu, 8,5 kuutiometriä metsämaan hehtaarilla. Lapissa keskikasvu jää 2,1 kuutiometriin hehtaarilla.

Päivitetyn kansallisen metsästrategia 2025 mukaan puuston vuotuinen kasvu vuonna 2025 olisi metsätalousmetsissä 110 milj. m3, yhteensä 115 milj. m3. Vuotuinen runkopuun hakkuukertymä olisi noin 80 milj. m3. Lisäksi luonnonpoistuma tulee oleman noin 14 milj. m3 (hakkuutähteet, luontaisesti kuollut runkopuu).

Suomen viimeaikainen kehitys 

Puuston vuotuinen kasvu on 1970-luvun alusta koko ajan selvästi ylittänyt poistuman. 2010-luvun loppupuolella ero on hiukan kaventunut johtuen teollisuuden kasvaneista huippuhakkuumääristä ja metsien hieman laskevasta kasvusta. Vuonna 2020 poistuma pieneni nousseesta edellisvuodesta. Kasvun osalta viimeisin arvio on vuodelta 2017.

Edelliseen inventointiin verrattuna puuston vuotuinen kasvu on pienentynyt (107 => 103 milj. m3). Vähennystä on ollut männyn kasvussa, sen sijaan kuusen kasvu on suurentunut. VMI13:n kasvunmittausjaksolla (2014–2020) männyn lustonleveysindeksi on ollut alemmalla tasolla kuin pitkän ajan keskiarvo. Lustonleveysindeksin vuotuista vaihtelua aiheuttavat ympäristötekijät kuten lämpötila ja sadanta, puiden siementuotanto ja tuhot.

Viimeisen 10 vuoden aikana kasvun ja poistuman erotuksena Suomen metsien elävä pystypuusto määrä suurentunut noin 18–24 milj. m3/v. Suomessa metsien vuotuinen kasvu on yli kaksinkertaistunut 1950-luvulta alkaen.

Vertailu Ruotsiin

Ruotsi on naapurimaanamme hyvin samankaltainen ilmastonsa ja kasvillisuutensa suhteen kuin Suomi, eivätkä metsät tee poikkeusta tässä suhteessa. Viimeisten 90 vuoden aikana metsävarannot Ruotsissa ovat kaksinkertaistuneet, ja yli puolet maa-alueesta on siellä tällä hetkellä metsää. Ruotsi on kolmanneksi metsäisin maa maailmassa, jos katsotaan metsän osuutta maapinta-alasta. Edelle menevät vain Suomi ja Japani. Ruotsin metsien puumäärä kasvaa nyt 123 milj. m3/v, kun viisi vuotta sitten kasvua kertyi 130 milj. m3. Puuston määrä on 3,6 mrd. m3 (Suomen 2,5 mrd. m3). Ruotsissa metsiä hyödynnetään intensiivisemmin kuin Suomessa; Ruotsi hakkaa lähes 94 prosenttia kasvusta, Suomi noin 70 prosenttia.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Luonnonpoistumaa kuvaa mm. kuolleen puun määrä. Metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeän kuolleen puun määrä on edelleen lisääntynyt Etelä-Suomessa. Kuollutta puuta on Etelä-Suomessa nyt keskimäärin 4,9 kuutiometriä metsämaan hehtaarilla.

Pohjois-Suomessa sekä suojelualueilla että talousmetsissä aiemmin havaittu kuolleen puun määrän väheneminen on pysähtynyt. Pohjois-Suomessa kuollutta puuta on keskimäärin 7,7 kuutiometriä hehtaarilla.

Uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta nousi 44,6 prosenttiin

Aluekaavio uusiutuvien energialähteiden käytöstä vuodesta 1970 vuoteen 2020. Mukana tarkastelussa liikenteen biopolttoaineet, tuulivoima, lämpöpumput, vesivoima, puun pienkäyttö, teollisuuden ja energiatuotannon puupolttoaineet ja metsäteollisuuden jäteliemet luettelon mukaisessa suuruusjärjestyksessä. Uusiutuvan energian käytön lisääntyminen kääntyi selkeään nousuun 1990-luvulla ja vuoden 2010 notkahdusta lukuun ottamatta nouseva trendi on jatkunut aina vuoteen 2020 saakka.

Uusiutuvien energialähteiden käyttö. (Lähde: Tilastokeskus)

Uusiutuvan energian käyttöä halutaan lisätä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen, sekä uusiin energiateknologioihin liittyvän kehityksen vuoksi. Uusiutuvien energialähteiden käyttö edistää myös kotimaisen energian käyttöä ja siten parantaa ja ylläpitää energiasektorin huoltovarmuutta.

Vuosittaista suhdelukua täydennetään uusiutuvan energian jakaumaa koskevalla kuvalla, joka kertoo uusiutuvan energian lähteiden kehityksen Suomessa. Kuvaajassa erottuu myös finanssikriisin aikainen äkkipudotus metsäteollisuuden jäteliemien määrässä. 

Suomen nykytilanne

Suomi on maailman johtavia maita uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä. Uusiutuvan energian edistämisen keskeisenä tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja irrottautuminen fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta energiajärjestelmästä. Uusiutuvan energian käyttö lisää myös energian omavaraisuutta ja työllisyyttä sekä tukee alan teknologian kehittämistä. Vuonna 2020 uusiutuvan energian osuus jatkoi kasvamistaan ollen jo 44,6 prosenttia energian kokonaisloppukulutuksesta. 

Suomessa käytettävistä uusiutuvista energiamuodoista tärkeimpiä ovat bioenergia, varsinkin metsäteollisuuden sivuvirroista saatavat ja muut puupohjaiset polttoaineet, vesivoima, tuulivoima ja maalämpö.  Bioenergiaa saadaan myös maatalouden, yhdyskuntien ja teollisuuden biohajoavista jätteistä ja sivuvirroista, joilla ei ole kierrätyskäyttöä. Myös muut uusiutuvaan energiaan perustuvat tuotantotavat ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi. Etenkin tuulivoiman määrä on kasvanut nopeasti, vaikka osuus jää bioenergian osuudesta merkittävästi. Aurinkosähkön osuus kasvaa erityisesti kohteissa, jossa oma tuotanto korvaa verkosta ostettavaa sähköä.

Suomi ylitti selvästi EU:n uusiutuvan energian direktiivissä asetetun tavoitteen uusiutuvan energian lisäämiseksi. Suomen kansallisena sitovana tavoitteena on vähintään 38 prosentin osuus uusiutuvaa energiaa kokonaisloppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Tällä tavoin laskettuna uusiutuvan energian osuus nousi 44,6 prosenttiin vuonna 2020. Kokonaiskulutuksesta laskettuna osuus oli 39 prosenttia.

Vuoteen 2030 tähtäävän kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian käyttöä niin, että sen osuus energian loppukulutuksesta nousee yli 50 prosenttiin 2020-luvulla.

Vaikka uusiutuvan energian osuus nousi 44,6 prosenttiin, sen käyttö laski 2 prosenttia vuonna 2020, edelliseen vuoteen verrattuna. Lämmin sää sekä energiaintensiivisen teollisuuden tuotannon supistuminen näkyivät erityisesti puupolttoaineiden kulutuksessa, joka pieneni 6 prosentilla. Puupolttoaineet ovat silti selvästi Suomen merkittävin energialähde 28 prosentin osuudella energian kokonaiskulutuksesta. Puupohjaista energiaa saadaan puunjalostuksen sivuvirroista, kuten kuoresta, sahanpurusta ja sellunvalmistuksen jäteliemistä sekä hakkuiden ja metsänhoidon erilaisista tähteistä ja pienpuusta. Sellun valmistuksen sivutuotteena syntyvän mustalipeän osuus puupolttoaineista oli 44 prosenttia.

Vesivoiman tuotanto kasvoi parantuneen vesitilanteen myötä. Verrattuna edelliseen vuoteen vesivoimaa tuotettiin 28 prosenttia enemmän. Myös tuulivoiman tuotannon kannalta vuosi 2020 oli edellistä suotuisampi, sillä sen tuotanto lisääntyi 32 prosenttia, mihin vaikutti myös uusien tuulivoimaloiden käyttöönotto. Aurinkoenergian käyttö kasvoi edellisiäkin enemmän, eli 43 prosenttia. Viime vuosien reippaasta kasvusta huolimatta aurinkoenergian osuus energian kokonaiskulutuksesta oli promillen luokkaa.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Uusiutuvan energian direktiivissä eri jäsenvaltioiden tavoitteisiin pääsemistä ja samalla EU:n yhteisen tavoitteen saavuttamista on helpotettu mahdollisuudella tilastollisiin siirtoihin, minkä avulla voidaan hyödyntää toisessa jäsenmaassa saavutettuja uusiutuvan energian ylityksiä omassa tavoitteessaan. Suomi onkin myynyt osan uusiutuvan energian tilastollisesta ylijäämästään Belgialle. Siirron jälkeen Suomen uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta on edelleen korkea, 43,9 prosenttia.

Covid-19 -pandemia lisäsi innovaatiorahoitusta resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin 

Pylvästaulukko Business Finlandin tutkimus- ja yritysrahoituksesta vuodesta 2008 vuoteen 2021. Yritysrahoituksen määrä on on ollut tutkimusrahoitusta suurempi tarkastelujakson alusta alkaen. Vuodesta 2016 alkaen tutkimusrahoitus on vähentynyt huomattavasti.

Business Finlandin rahoitus resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleihin ratkaisuihin. (Lähde: Business Finland)

Indikaattori edustaa julkisen vallan yhtä konkreettista panostusta ilmastoneutraalien ja resurssiviisaiden ratkaisujen kehittämiseen. Business Finland tarjoaa rahoitusta tutkimukseen, tuotekehitykseen ja monenlaisiin liiketoiminnan kehittämisen tarpeisiin sekä palveluja kansainvälistymiseen, verkostojen synnyttämiseen ja kumppaneiden löytämiseen, josta resurssitehokkaisiin ja hiilineutraaleinbin ratkaisuihin menevä osa on poimittu indikaattoriin.

Suomen nykytilanne

Vuosi 2020 oli poikkeuksellinen kaikin tavoin. Covid-19 -pandemia lisäsi innovaatiorahoituksen kysyntää ja toisaalta Business Finland sai myös lisäresursseja. Luonnonvarat ja resurssitehokkuus- teemaa edistävä rahoitus kasvoi 306 Meuroon vuonna 2020. Tästä 75 prosenttia kohdistui yritysten tutkimus- ja tuotekehityshankkeisiin ja 25 prosenttia tutkimusorganisaatioiden hankkeisiin. Pääosa aktiviteeteista kohdistui meneillään oleviin, vihreää siirtymää edistäviin ohjelmiin: BioCircular Finland, Smart Energy Finland, Smart Mobility and Batteries from Finland ja Sustainable Manufacturing Finland.

Vuoden 2020 lopussa Business Finland käynnisti veturiyrityskilpailun, missä tavoitteena on ollut haastaa suomalaisia veturiyrityksiä lisäämään t&k -investointeja Suomeen sekä kokoamaan ympärilleen kansainvälisesti kilpailukykyistä ekosysteemejä, joissa olevat organisaatiot myös osaltaan kasvattaisivat t&k -aktiviteettejaan. Kilpailu tukee hallituksen tavoitteita nostaa t&k -panostukset 4 prosenttiin BKT:sta sekä kehittää Suomea maailman parhaaksi innovaatio- ja kokeiluympäristöksi vuoteen 2030 mennessä. Veturikilpailun kautta käynnistettiin yhteensä kuusi veturihanketta (Fortum&Metsä Group, Neste, Nokia, ABB, Kone ja Sandvik). Kaikkien kuuden veturihankkeen ja –ekosysteemin tavoitteet ovat vahvasti kestävän kehityksen sekä vihreän siirtymän keskiössä.

Suomen viimeaikainen kehitys 

Vuosina 2008–2015 Business Finlandin rahoituksesta noin 40 prosenttia kohdistui resurssitehokkuutta ja hiilineutraaliutta edistäviin hankkeisiin. Huippuvuotena 2010 rahoitus oli yhteensä noin 280 Meur. Tuolloin seurattiin energia- ja ympäristökohdistumista. Samalla ajanjaksolla tutkimusrahoituksen osuus resurssitehokkuutta ja hiilineutraaliutta edistävistä hankkeista oli noin 40 prosenttia ja yritysrahoituksen ollessa noin 60 prosenttia.

Vuonna 2016 Business Finlandin innovaatiorahoitusta leikattiin 140 Meurolla, mistä syystä toiminnan painopisteitä suunnattiin pk- ja kasvuyrityksiin tutkimuksen ja suuryrityshankkeiden sijaan. Leikkaus kohdistui merkittävästi energia- ja ympäristötavoitteita edistävään rahoitukseen, koska sektorin innovaatiotoiminta on hyvin tutkimuspainotteista ja toisaalta alan pääomaintensiivisyyden vuoksi suurilla yrityksillä on innovaatiotoiminnassa merkittävä veturin rooli. Samaan aikaan päättyi myös useita merkittäviä teknologiaohjelmia.

Vuodesta 2016 eteenpäin innovaatiorahoitus on kasvanut hieman ja viime vuosina Business Finland on suunnannut uudelleen rahoituspalvelujaan myös tutkimusryhmille ja suurille yrityksille. 

Kaikissa Business Finlandin ohjelmissa, myös muissa kuin suoraan resurssitehokkaita ja hiilineutraaleja ratkaisuja edistävissä, on tunnistettu Agenda 2030 tavoitteet ja kytketty ne ohjelmia ohjaaviksi on reunaehdoiksi.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Business Finlandille on osoitettu varsin merkittävä rooli Euroopan unionin RRF-rahoituksen (Recovery and Resielience Facility) turvin toteutettavan Suomen kestävän kasvun ohjelman toimeenpanossa. Ohjelman puitteissa on mahdollista kohdistaa rahoitusta ilmastomuutosta ja hiilineutraalisuutta tukeviin toimenpiteisiin.

On kuitenkin huomioitava, että ilman RRF-varoja Business Finlandin kautta asiakkaille kanavoituva rahoitus putoaisi vuonna 2022 tähän vuoteen verrattuna lähes 90 Meur. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Business Finlandin laskevaa perusresursointia tullaan paikkaamaan tilapäisesti RRF-rahoituksella.

Luonnonvarojen kulutuksesta odotetaan uusia tietoja

 

Pylväskaavio luonnonvarojen kulutuksesta vuodesta 2000 vuoteen 2015. Kaaviossa mukana luonnonvaroista maa-ainekset suurimmalla osuudella ja tämän jälkeen suuruusjärjestyksessä fossiiliset polttoaineet, metallimalmit, raakapuu, kasvit, riista ja luonnonkala sekä ei-metalliset mineraalit. Luonnonvarojen kulutus nousi vuodesta 2000 vuoteen 2008, jonka jälkeen trendi on ollut vähitellen laskeva vuoteen 2015.

Luonnonvarojen kulutus Raw Material Consumption -jaottelulla. (Lähde: Suomen ympäristökeskus)

Indikaattori kuvaa kotimaista luonnonvarojen kulutusta, josta on poistettu viennin ja siihen liittyvien piilovirtojen osuus sekä lisätty  vastaavasti tuonnin osuus. Indikaattorin mittayksikkö on massaperusteinen tarkastelu kaikesta luonnosta otetusta materiaalista, miljoonina tonneina. Eri käyttöluokkien erilaiset ympäristövaikutukset eivät ole suorassa yhteydessä mittariin.

Suomen nykytilanne ja viimeaikainen kehitys 

Viimeisimmät tiedot indikaattorista ovat vuodelta 2015. Tästä syystä Suomen nykytilanteen ja viimeaikaisen kehityksen arvioiminen ei ole helppoa. 

Luonnonvarojen suurin käyttö liittyy edelleenkin maa-aineksiin, joita tarvitaan erityisesti rakentamiseen. Monet investoinnit vaativat myös materiaalia, jopa uudet tuulivoimalat. Suomi poikkeaa monista muista EU-maista siinä, että myös kotimaisista lähteistä saadaan metallimalmeja. Kaivosten sivukivet ovat painavia ja Suomessa kaivostoiminta näkyy mittarissa, toisin kuin maissa joissa kaivostoimintaa ei ole, varannot jakautuvatkin epätasaisesti maailmalla.

EU:n tilastoviraston arvioimista tietolähteistä on kuitenkin joitakin arvioita muilla mittareilla, kuten kiertotalousasteella, joka kertoo kierrätysmateriaalien osuudesta suhteessa kaikkeen luonnonvarakäyttöön.

Näin tarkasteltuna vuonna 2020 EU:n kierrätysmateriaalien käytön osuus kasvoi hieman 12,8 prosenttiin. Korkein kierrätysmateriaalin käytön osuus oli Alankomaassa (31 %) ja Belgiassa (23 %), kun Suomessa osuus oli vain 6,2 prosenttia. Vuonna 2020 metallien osalta EU:n kiertotalousaste oli keskimäärin 25 prosenttia , ei metallisten mineraalien (ml. lasi) 16 prosenttia, paperin ja muun biomassan 10 prosenttia.

Tilastokäytäntö ei välttämättä ole aivan yhtenäinen, mutta talouksien rakenteiden vuoksi kiertotalousasteella ei ole yhteyttä kierrätysasteeseen, joka mittaa kotimaassa käytetyn materiaalin päätymistä kierrätykseen.

Esimerkiksi Suomessa kulutetusta paperista ja kartongista otettiin talteen lähes 94 prosenttia vuonna 2020. Koska Suomen paperintuotannosta suurin osa on mennyt vientiin, päätyy merkittävä osa täällä tuotetusta paperista muualla kiertoon. Koko Euroopan osalta keräyspaperin kierrätysaste oli noin 74 prosenttia vuonna 2020. Suomi on vuoden 2020 kiertotalousohjelmassaan asettanut tavoitteita mm.uusitumattomien luonnonvarojen vähenevästä käytöstä RMC luonnonvara -indikaattorin mukaan, materiaalien kiertotalousasteen kaksinkertaistamisesta vuodesta 2015 vuoteen 2035 mennessä, sekä resurssituottavuuden kaksinkertaistamisesta samana aikana.

Muut indikaattoriin liittyvät huomiot

Pyrkimys kohti resurssiviisasta ja hiilineutraalia yhteiskuntaa on laaja-alainen kokonaisuus, jonka kytkennät taustalla oleviin taloudellisiin, luonnontieteellisiin, sosiaalisiin sekä ympäristöllisiin kysymyksiin ovat monimutkaisia. Vaikka muutamalla indikaattorilla ei voida kattaa kaikkia asiaan liittyviä näkökulmia, niiden avulla voidaan havainnollistaa joidenkin keskeisten muuttujien kehitystä.

Luonnonvarojen käyttö indikaattorin rajoitteena on sen massaperusteisuus: se antaa vain epäsuoran kuvan käytön ympäristövaikutuksista, eikä huomioi resurssien erilaisuutta: niukkuutta, uusiutuvuutta tai korvattavuutta. RMC ei käsittele myöskään veden merkitystä.

Talouden rakenteiden erojen vuoksi luonnonvarojen käyttöä kokonaistalouden tasolla koskevat tarkastelut eivät kerro esimerkiksi teollisuuden toimijoiden resurssitehokkuudesta, ominaistehokkuudesta tai energiatehokkuudesta, joka on usein huomattavasti läpinäkyvämpi ja vertailukelpoisempi mittari toimijatasolla. Toisaalta sekään ei kerro tuotteiden ja palvelujen elinkaaren kannalta oleellisia tekijöitä, kuten elinkaaripäästöjä, tuotteen korjattavuutta, pitkäkäyttöisyyttä, uudelleenkäyttöä tai kierrätettävyyttä.